Kaikki Yh:t

vaikeeta on mutta onneks äijä poissa

 

Tyttö oli 1v8kk kun erottiin hänen isänsä kanssa, nyt tyttö 3v5kk.

 

tyttö oli puoli vuotias kun muutettiin poissa isän luota, itse olin just täyttänyt 17. Nyt tyttö kohta kaksi ja aina ollaan pärjätty niin hyvin! Huumeet ja kaverit oli tärkeämpiä lapsen isälle kuin me..

 

Mulla lapset 10,9,7,6,4ja2, mies aikalsällä ollut, kohta vuoden tuskin tulee takaisin Pärjäilty on vaikka ei tämä aina helppoa ole........ Lapsista saan voimaa!

 

Nyt 9kk aikaa erosta,lapset olivat silloin erotessa 5-v.8kk ja 4-v.2kk nytten 6-v.5kk ja 4-v.11kk.
Ihan hyvin olen yksin lasten kanssa pärjännyt.Ja varmasti jatkossakin...

 

Meillä erosta 1v5kk ja poika on nyt 2v1kk. Kakkonen on masussa ja tämän tulevan isän erottiin hieman sen jälkeen kun testi näytti plussaa...Tyytyväinen sinkku äiti täälä siis elelee, syksyllä kahden pikkusen kanssa.
Hyivn on pärjätty ja mä oikein nautin tästä yksin olosta....

 

Moikka kaikki!
Mulla on kohta 4v ja kohta 1/2v tytöt.
hyvin ollaan pärjätty,ei olla tarvittu miestä ikinä.
Syksyllä meen kouluun ja lapset yksityisen kodinhoidon tuella naapuriin,ja eikun uraputki nousuun (heh)

 

Jeps,

hienoja naisia, niitä selkärankaisia, rohkeita ja vastuunkantajua ... luulen.
Hitsi - noidenhan piti olla miehisiä ominaisuuksia ???
Taitaa nykyaikana olla vaan himppusen toisin...

Liityn kerhoonne , nelikymppisenä täällä odottelen ekaa ihanaa tyttövauvelia... luulisin
Tosiaan prinssiä ja puolta valtakuntaa ei tullut vastaan , niin muutaman pienen sattuman jälkeen oon tällaisessa tilanteessa.
Ja monien tuttujen kans keskusteltuani, luulen , että tässäkin on oikeinkin hyvät puolensa.
Toki oikein fiksu ja empaattinen ja vastuullinen mies olisi kiva , mutta ... ai niin, ne olikin satua

Tsemppiä kaikille,


t. yo papu &viola auroora RV 20 :flower:

 

Yks lapsi on mulla ja poika oli kahden vanha kun erottiin ja nyt poika on neljä.

 

Ero tuli jo ihan raskauden alkuvaiheessa(9rv). Lapsi nyt 11kk:tta ja hyvin ollaan pärjätty.. Parempi näin.

 

Mulla on 6viikkoinen poika jonka isän kanssa tuli ero raskauden puolivälissä.. Isä ei ole poikaansa halunnut tavata,mutta eipä se mitään.Me pärjätään kyllä hienosti kaksinkin ja onneksi on paljon ihania ihmisiä ympärillä =)

 

Mulla on 6kk ikäinen poika. Yksin olen ollut alusta asti vaikka huomasin raskauden vasta puolessa välissä mutta oltiin jo erottu silloin..
Uusia ystäviä on onneksi tullut niin ei ole niin yksinäistä.

 

meidän erosta nyt reilu vuosi. lapset olivat eron yllättäessä 2v1kk ja 3kk. nyt lapset ovat 3v2kk ja 1v4kk.

 

Mulla nyt 5v5kk ja 3v lapset. Ero oli tullut jo hetkeä ennen kun raskaustesti plussasi :ashamed: eli niissä jälkimainingeissa sitten kakkonen sai alkunsa, ja hyvä niin =) Mun mielestä oli kyllä tosi rankkaa kun ei tukiverkkoa ja yksin oli kahden pienen kanssa kun sairaalasta kotiin tuli. Nyt kun molemmat jo kasvanu, ni helpottanu huomattavasti.

 

Mulla lapset 5 ja 4v ja 1kk.
Vanhempien lasten isästä erosin lasten ollessa 3 ja 2v, nuorimmaisen isä jätti rv 12, vaikka lapsi oli tekemällä tehty. Vanhempien lapsien suhteen en koe olevani yh, vaan nuorimman ainoastaan.
Yksin odotus ja ekat viikot vauvan kanssa oli todella rankkoja.

 

Erosin päivälleen puoli vuotta sitten,tai siis silloin kaikki lävähti silmille...Exäni mielenterveys petti ja näin jälkeenpäin tarkasteltuna,olihan siitä ollut merkkejä huomattavissa jo pitkään,tosin lievempänä.Pakotin hakemaan ittelleen apua ja pääsikin terapiaan ja sai lääkkeetkin.Avioeroa hain heti vuoden alussa ja kämppä hänelle löytyi tammikuun lopulla.Eli vaikka miestä ei oo talossa ollu puoleen vuoteen,niin erillään on asuttu 4kk...

Lapset oli tuolloin 7kk,4v,6v ja 8v.Aikamoista mylläkkää oli aluksi,kun lapsetkin tapasi isäänsä 2 kertaa viikossa parin tunnin ajan tämän terveydentilan takia.Ja itelläkin rankkaa kaikesta huolesta ja tuskasta ja arjen pyörityksestä.Lapset kuitenkin rauhoittui nopeasti ja itellenikin sain ihmisarvon takaisin kaiken sen alistamisen,nöyryyttämisen,solvaamisen,panettelun,mitätöimisen,raivoamisen ja uhkailun jälkeen.Vaikka moni asia hankalampi ja kädet täynnä työtä,MEILLÄ KUITENKIN KOTIRAUHA.

Exän tilakin mennyt parempaan suuntaan,rauhoittui kun pääsi tästä perheen pyörityksestä ja sai ne lääkkeet.Tapaa lapsiaankin jo kolme 3-4 kertaa viikossa muutamia tunteja ja ainakin kerta on jopa kuusikin tuntia.Tosin aina eivät kaikki lapset ole kerralla,eli aina en minäkään saa olla itekseni.Mutta hyvä näin,että kykenee edes jonkinlainen isä olemaan.Tässä voi mennä kauankin tai lopun elämää,että paluuta ei ole eikä takaisin tule ja en ota.Ei ihan ollut suunnitelmissa olla kolmekymppinen neljän lapsen yh,mutta toisin kävi.Jos jonkun pää ei kestä,niin minkäs teet.

 

Minä olen yhden lapsen yksinhuoltaja eron tullessa hän oli 1,5v. hyvin ollaan pärjätty, paljon paremmin kuin aijemmin (mies on täysi renttu..)! talloudellisesti on kyllä tiukkaa välillä mutta pärjätty silti ollaan!

Minulle saa laittaa yv:tä jos kiinnostaa vaihtaa ajatuksia, ystäviä ei ole koskaan tarpeeksi! :wave:

 

tyttö syksyllä 6 vuotta. oli muutaman kuukauden ikäinen kun "erottiin".. hyvin ollaan pärjätty vaikka joskus vaan toivoo että vierellä olis myös se toinen..

 

Montako lasta teillä on huollettavana ja minkä ikäisiä ovat? Ja minkä ikäisiä olivat kun ero tuli tai jäitte yksinhuoltajiksi?

Kolme lasta on ja ero on 2,5 kuukautta vanha. Kaksi vanhempaa koulutiellä jo useamman vuoden ja nuorin pian 4v

 

Erottiin n. 3,5vuotta sitten, muksut silloin pikkasen vajaa kolme ja pikkasen vajaa 6vee. Nykyisin miniherrani ovat siis 6 ja kohta 9vuotiaat. Ja hyvin ollaan pärjätty =)

 

ja ihan alusta asti olen ollut yksinhuoltaja. Lapsen isä ei ole ollut vuosiin mitenkään mukana kuvioissa, isyyttäkään ei ole vahvistettu. Näin on ihan hyvä nyt.

 

Hei!
Mulla lapset 4,5 v ja 2 v, masussa rv 24. Erottiin ennenku plussasin. Eron jälkimainingeissa pillerit petti. Hyvin on pärjätty, vaikka on rankkaa ja yksinäistä.Kaverit ja viina oli meitä tärkempiä.Nyt pojat näkee isäänsä enemmän kun yhdessä ollessamme ja meidänkin välit exän kanssa ovat parhaat mahdolliset. Tukena on ollut ja joskus ollaan yövyttykin toistemme luona, mutta tuskin enää yhteen palataan. Jollei ihmeitä tapahdu, on ihan liikaa tapahtunu. rahallisesti olen tosi tiukilla elellyt, opiskelijana ja henkisesti välillä todella poikki, mutta lapset voi nyt paremmin ja se on tärkeintä Onneksi on ystäviä ja vanhemmat asuvat 100km päässä ja auttavat aina kun voivat.Tsemiä kaikille.

 

Mulla vaavi vielä masussa nyt rv35+1...yksin odotan ja yh:na lapseni kasvatan. Isää on kiinnostanut/ei kiinnostanut vuorotellen...Asustan Turun seudulla..jos joku samassa tilanteessa niin laita yv:tä tulemaan

 

Erosimme lasten ollessa 3v, 10v, 12 ja 14 vuotiaat...
Isän vei viina...Harmittaa,että näinkin kauan sitä jaksoin seurata..Muka lasten vuoksi.Kyllä lasten on parempi olla äidin/isän kanssa ..kuin huonossa perheessä..

Isä ei ole ottanut lapsia kertaakaan..Nyt vuosi kun näki nuorinta..Ei vaan kiinnosta.En ymmärrä.

M utta en valita..hyvin menee...Paljon paremmin kuin huonossa suhteessa...
Muut tuskailee* voi kauhea, on sulla rankkaa*...vaan en itse ole sitä mieltä..Paljon helpompaa...
Vaikkakin välillä suututtaa ,kun joutuu yksin taisteleen ongelmien kanssa....mut aika kuluu..lapset kasvaa..

Nautitaan kesästä!

 

Sinkkuna olen ollut noin 2,5 vuotta..Mun lapsilla eri isät..poika on nyt 10 ja oli 1.5 vuotta kun erosin hänen isästä, meillä on yhteishuoltajuus ja kaikki sujuu tosi loistavasti!!!
Tyttö on 3 vuotias ja isällä ei mitään oikeuksia, hän ei halunnut eikä halua tavata, elatusta maksaa, nyt vaan menossa oikeusaputoimistoon juttu koska ei suostu viemään tulo/menotietoja soskaan jos elatukseen tulisi 4e korotus.. Nähnyt viimeksi tyttöään yli kaksi vuotta sitten..
Tällä hetkellä nautin sinkkuudesta ja elämästä! Lasten kanssa menee hyvin, työ/opiskelu menee hyvin..Olen aikas tyytyväinen tämän hetkiseen elämään..ja silloin tällöin pääsen jopa treffeillekkin