Aika tiukkaa tekstiä tänne saadaan syntymään kun antaa kunnon aiheen..
Itse olin naimisissa, suhde jäähtyi hiljalleen molempien liiallisten omien menojen ja suhteen hoitamattomuuden takia. Miehestäni tuli pelkästään ystävä, en rakastanut häntä muuten. Tapasin sattumalta toisen, rakastuin. Asuimme aviomieheni kanssa vielä saman katon alla vaikka ero oli jo puhuttu ja elimme "kämppiksinä". Kaksoiselämää jatkui näin puolisen vuotta jonka jälkeen muutin asumaan yksin ja jatkoin elämää eteenpäin. Ilman lapsia tämä kaikki sotku oli paljon helpompaa.
Elämä yllättää.. varsinkin ne jotka täällä meuhkaavat siitä, että minä en koskaan, eikä varsinkaan minun mieheni... tosiasia on, että ihmiset rakastuvat toisiinsa välillä.. se voit olla sinä tai sinun armas miehesi, josta kukaan ei ikinä uskoisi.. Ei pidä olla liian mustavalkoinen näissä asioissa, elämä opettaa. Veikkaan, että eniten näistä kirjoituksista hermostuvat ne, joilla oikeasti on pieni pelko takapuolessa siitä, että jotain saattaisi joskus sattua omallekkin kohdalle. En aio tuomita kaksoiselämää viettäviä, mutta en kannatakkaan. Jokaisella on yksi elämä ja elää sen niin kuin itsestä tuntuu.
Toivn kaikille onnellista ja yksiavioista elämää, mutta ikävä totuus on, että niiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiin moni pettää puolisoaan, liian usein varsinkin ne, joista ei ikinä ulospäin olisi uskonut. Ja julkkispiirit.. niistä saisi kirjoitettua kirjan. "Onnelliset avioliitot" lehdissä on niin usein pelkkää kulissia, toinen tai molemmat osapuolet panevat kaikkea mikä liikkuu, tämä on ikävä kyllä tullut todistettua omin silmin liian monesti...
Rakkaudentäyteistä kesää kaikille! Kenen kanssa ikinä sitä haluaakaan..
