Kamalia uutisia. :'(

Valtavasti voimia sinulle!

Muuten en osaa lohduttaa kuin sanomalla, että minäkin olin joitakin vuosia sitten sitä mieltä, että minusta ei olisi vammaisen äidiksi. Mutta näyttää minusta kuitenkin olevan. Ja samaa sanoi eräs äiti, jonka eilen tapasin. Hänkin sanoi aina ajatelleensa, että koskaan hänestä ei olisi vammaisen lapsen äidiksi, mutta sitten kun vammainen lapsi hänelle tuli, hän huomasi, että ei vammaisen lapsen äitiys olekaan elämää kummempaa.

Uskon, että sinulla on voimia juuri siihen, mitä edessäsi on, vaikka nyt muulta tuntuisikin.

Mä nostan hattua kaikille niille äideille ja isille jotka jaksavat vakavasti sairaita ja vammaisia lapsiaan hoitaa.
Mä olen seurannut kummityttöni elämää ensi päivistä lähtien ja tiedän mitä se on.
(synnytyksen aikana sai hapenpuutteen joka todennäköisesti aiheutti "halvauksen kokonaan toiselle puolelle kehoa ja sydämessä oli reikä syntyessään).
Mä en ymmärrä kuinka joka kaivaa jostain niin paljon voimia.
Mä en usko itsestäni niitä löytäväni.

 

[QUOTE="minä";26146084]Luin kyllä, mutta et tainnut lukea aikaisempaa kirjoitustani. Ystäväni synnytti lapsen viikolla 34, koska synnytys käynnistettiin ennenaikaisesti vaikean vammaisuuden vuoksi. Keskeytys mikä keskeytys. Ainoa ero näillä varhaisten viikkojen keskeytyksillä myöhäisiin on se, että varhaisissa keskeytyksissä sikiö kuolee lääkkeellisesti jo kohdussa ja vasta sitten synnytetään.[/QUOTE]

Meillä kyllä viikon 20 keskeytyksessä lapsi kuoli ihan syliini. Ei ne istukan toimintaa heikentävät lääkkeet isommilla viikoilla lasta enää riitä tappamaan.

Mua aina naurattaa näistä keskeytyksen viikkorajoista vääntävät. Eivät tosiaan taida tietää, että toivoton raskaus voidaan keskeyttää aina. Naurettavaa on, että ennen viikkoa 24 siihen tarvitaan Valviran lupa, myöhemmillä viikoilla "synnytys" voidaan tarpeen tullen vain käynnistää ilman tiukkaa hakuprosessia.

 

Miehenikin täällä toivottelee voimia. Eletään mukana. Kun saat varmuuden asiaan, pääset tekemään surutyötä. Aikaa myöten helpottaa, mutta ei koskaan unohdu.

 

Kiitos kaikille tuesta.
Oli vaan jonnekkin pakko purkaa.
Raskaudesta ei olla pahemmin huudeltu,koska ajateltiin sen olevan vielä "alkutekijöissään" ja takana muutama keskenmeno.

Tää epätietoisuus on pahinta.
Ja odottelu,että TAYSistä soitetaan aika,koska sinne mennä.

Olen koittanut lohduttaa itseäni sillä,että mulla on ihania terveitä lapsia onneksi jo.
Miehelle tää olis ollut ensimmäinen lapsi.
Selkeästi hälle kova pala myös enkä osaa häntä tukea..pelkään että vellon vain omaa suruani vaikka meitä molempia tämä koskettaa.

 

Mä nostan hattua kaikille niille äideille ja isille jotka jaksavat vakavasti sairaita ja vammaisia lapsiaan hoitaa.
Mä olen seurannut kummityttöni elämää ensi päivistä lähtien ja tiedän mitä se on.
(synnytyksen aikana sai hapenpuutteen joka todennäköisesti aiheutti "halvauksen kokonaan toiselle puolelle kehoa ja sydämessä oli reikä syntyessään).
Mä en ymmärrä kuinka joka kaivaa jostain niin paljon voimia.
Mä en usko itsestäni niitä löytäväni.

Jäi sanomatta, että meillä ei siis ole ollenkaan kyse mistään noin vakavasta, mutta vammasta kuitenkin. Tuolla tutullani huomattavasti vakavammasta, mutta ei siltikään niin vakavasta kuin sinulla.

Mutta varsinaista ajatusta tuo ajatuskatkoni ei poista. Kukaan tutuistani (siis niistä, joilla on vammainen lapsi) ei olisi uskonut, että heistä olisi siihen, mihin he lopulta venyvät. Ihminen on siitä erikoinen otus, että jaksaa vaikka mitä vielä sen jälkeen, kun on varma, ettei enää jaksa. Ja kaiken lisäksi voi vielä olla onnellinen siinä elämässä, jota ei olisi koskaan uskonut jaksavansa.

Kaikkea hyvää toivon teille!

 

Meillä kyllä viikon 20 keskeytyksessä lapsi kuoli ihan syliini. Ei ne istukan toimintaa heikentävät lääkkeet isommilla viikoilla lasta enää riitä tappamaan.

Mua aina naurattaa näistä keskeytyksen viikkorajoista vääntävät. Eivät tosiaan taida tietää, että toivoton raskaus voidaan keskeyttää aina. Naurettavaa on, että ennen viikkoa 24 siihen tarvitaan Valviran lupa, myöhemmillä viikoilla "synnytys" voidaan tarpeen tullen vain käynnistää ilman tiukkaa hakuprosessia.

Meillä kyllä lapsi kuoli lääkkeillä kohtuun vielä 19 viikolla. Riippuu varmaan monesta asiasta miten lääkkeet vaikuttavat. Enkä minä ainakaan ole väittänyt että ilman lupia saa raskauden keskeyttää myöhäisemmillä viikoilla. Mutta selvästi tuo Piupo ei tiedä asiasta mitään. Itselläni on ihan oikea kokemus, samoin kun ystävälläni. Perustan tietoni niihin. En tiedä millä viikolla lääkkeellisen kuoleman raja menee, mutta minulle nämä lääkkeet annettiin, mutta ystävälleni ei. Lupa jouduttiin kuitenkin odottamaan. Muistan vielä että lupa myönnettiin tiistaina ja kokous oli klo 8 alkaen. Tieto luvasta saatiin klo 9.20 ja ensimmäiset lääkkeeni sain klo 11.05. Kahden vuorokauden kuluttua synnytin vihdoin kuolleen lapseni.

 

Toivoisin,etten olisi saanut asiasta edes tietää..
Tiedossa monta unetonta yötä.

 

Oksettavaa.

Mitä oksettavaa siinä on? Ei se ole mikään keskeytys. Ei sitä lasta tapeta lääkkeeillä.Synnytys käynnistetään kuten mikä muu tahansa synnytys ja toki lasta hoidetaan jos hän on sen kuntoinen, että voi hoitaa. On todella raskasta odottaa 10 lisäviikkoa esim aivotonta lasta, joka tulee kuolemaan heti syntymänsä jälkeen tai jo synnytyksessä. Synnytys on äidille fyysisesti helpompaa pienemmillä viikoilla ja surutyö on varmaan helpompi saada käyntiin, kun synnytys on ohi. Jos sulla ei riitä sympatiaa tällaiseen asiaan, niin suosittelen jotain toista viestiketjua. Ap:lle kovasti voimia!

 

[QUOTE="minä";26146084]Luin kyllä, mutta et tainnut lukea aikaisempaa kirjoitustani. Ystäväni synnytti lapsen viikolla 34, koska synnytys käynnistettiin ennenaikaisesti vaikean vammaisuuden vuoksi. Keskeytys mikä keskeytys. Ainoa ero näillä varhaisten viikkojen keskeytyksillä myöhäisiin on se, että varhaisissa keskeytyksissä sikiö kuolee lääkkeellisesti jo kohdussa ja vasta sitten synnytetään.[/QUOTE]

Keskeytys? Meillä on lapsi syntynyt rv32 ja ihan täysin terveenä. Silloin sanotiin että nuo on jo turvalliset viikot syntyä jos lapsi vaan on terve ja elinkykyinen. Eli miten voi sitten sanoa että 34 viikkoa on keskeytys kun tulos olisi ollut sama vaikka raskaus olisi jatkunut rv 40 asti. Äidille vaan 6 viikkoa lisää odottaa lapsen tulevaa kuolemaa.

 

Mua aina naurattaa näistä keskeytyksen viikkorajoista vääntävät. Eivät tosiaan taida tietää, että toivoton raskaus voidaan keskeyttää aina. Naurettavaa on, että ennen viikkoa 24 siihen tarvitaan Valviran lupa, myöhemmillä viikoilla "synnytys" voidaan tarpeen tullen vain käynnistää ilman tiukkaa hakuprosessia.

Huh huh, en ole moista tiennyt.

:O

 

Onko nyt pikkuisen väärä paikka kauhistelijoille ja yökkäilijöille kun tämä ketju. Jos mitään ei voida tehdä, niin miksi aiheutettaisiin turhaa inhimillistä kärsimystä sillä että annetaan äidin kantaa lasta viikkoja, jopa kuukausia ennen kuin lapsi syntyy, ja kuolee. Toivottavasti ette itse koskaan joudu vastaavaan tilanteeseen.

AP: toivotan sinulle voimia.

 

Oksettavaa.

Miksi oksettavaa? Jos sinä saisit kuulla viikolla 30,että odottamasi lapsi eläisi noin kaksi viikkoa, parhaimmillaan, kärsisi kivuista koko elämänsä ajan ja kuolisi lopulta kitumalla, olisiko sinusta oikeasti parempi synnyttää lapsi vain tuota kärsimystä varten, kuin keskeyttää raskaus?

 

[QUOTE="niin";26146378]Mitä oksettavaa siinä on? Ei se ole mikään keskeytys. Ei sitä lasta tapeta lääkkeeillä.Synnytys käynnistetään kuten mikä muu tahansa synnytys ja toki lasta hoidetaan jos hän on sen kuntoinen, että voi hoitaa. On todella raskasta odottaa 10 lisäviikkoa esim aivotonta lasta, joka tulee kuolemaan heti syntymänsä jälkeen tai jo synnytyksessä. Synnytys on äidille fyysisesti helpompaa pienemmillä viikoilla ja surutyö on varmaan helpompi saada käyntiin, kun synnytys on ohi. Jos sulla ei riitä sympatiaa tällaiseen asiaan, niin suosittelen jotain toista viestiketjua. Ap:lle kovasti voimia![/QUOTE]

Jos raskaus väkivalloin keskeytetään niin onhan se keskeytys vaikka lopputuloksena olisikin synnytys ja keskonen joka voisi terveenä hyvinkin elää.

 

Minulla todettiin ultrassa elinkelvoton sikiö vk 13. En halunnut itse mitään toimenpiteitä. Parin viikon päästä oli uusi ultra, jossa todettiin sikiön menehtyneen, ja synnytin sen seuraavanan päivänä. En halunnut itse ottaa tunolleni sikiön tappamista, paras minun kannaltani oli antaa asian itse hoitua, eipä tarvitse miettiä teinkö oikein.

 

Kyyneleet silmissä tätä luen. Olen aivan sanaton. Jos Jumala on olemassa, miksi näin koetellaan? Voimia teille.

 

Katylina. Sanon tämän mahdollisimman kauniisti. Joskus on paikallaan pitää suunsa kiinni, sormensa kurissa ja ajatuksensa omana itsenään. NYT saattaisi olla se hetki, jos et ymmärtänyt mitä tarkoitan.

 

Sinä Katylina olet yksi huonoimmin käyttäyvistä palstalaisista muutaman harmaan trollin lisäksi, joita täällä on. Tämä keskustelu jää nyt minun osalta tähän, enkä siihen enempää kommentoi. Ap:lle kylläkin, anteeksi että tein tämmöisiä välikommenttaja ketjuusi. Edelleen toivotan valtavasti voimia tuleville ajoille! :hug:

 

Ap. Toivon sinulle jostain kovasti voimia, sinulle ja miehellesi sekä lapsillenne. En osaa edes kuvitella miltä sinusta tuntuu juuri nyt. Jos ihmettä ei tapahdu, on teillä edessänne raskaita hetkiä. :hug:

 

:hug:

Voimia ap:lle tulevaan.

 

Minä löysin tämän palstan sattumalta vuonna 2009 etsiessäni tietoa ja vertaistukea, kun sain riskiluvun np-ultrassa odottaessani kuopustani. Olin menossa lapsivesipunktioon ja ensin piti odottaa kolme viikkoa, että punktio voitiin ottaa ja sitten kaksi viikkoa tuloksia. Oli epäily vammaisesta lapsesta. Ne viikot olivat elämäni kauheimmat. Itkin ja luin muiden tarinoita. Suru ja huoli oli todellakin erittäin kovaa ja ainoa, mistä silloin sain helpotusta ja lohtua, oli tämä palsta!

Aapee, toivotan sulle voimaa ja jaksamista selvitä vaikean ajan yli. :hug: Toivotaan parasta!

 

:hug:

 

Olen tosi pahoillani, halauksia ja voimia!
:hug:

 

Voimia ap:lle.
Tulethan kertomaan tähän samaan ketjuun mitä selvisi jatkotutkimuksissa ?
Toivotaan että kaikki vielä järjestyy.

 

Hirveästi voimahaleja aloittajalle täältäkin!

 

Voimia ap:lle. Ison iso halaus.

Aiheena tämä on varmasti sinulle todella tärkeä. Kuten erittäin tärkeää päästä pelkoasi ja pahaa oloasi purkamaan johonkin.

Mutta aion kuitenkin ilmoittaa tästä ketjusta modeille. Tehkööt he sitten kuten parhaimaksi näkevät.

Mutta tämä ketju on nyt vain mennyt yhden ihmisen kirjoitusten takia mielestäni liian pitkälle. Jokaisella on täysi oikeus olla sitä mieltä asioista minkä he omalle kohdalleen oikeaksi katsoo. Ja on hienoa, että ihmiset seisovat sanojensa ja ajatustensa takana.

Mutta kuitenkin joskus on tilanteita, aloituksia täällä palstalla, milloin oikeasti pitäisi ymmärtää jättää jatkamasta kommentointia ja vastaan väittämistä. Jos edelleen tahtoo tuoda oman kantansa esiin. Sen voi tehdä sivistyneesti. Sen voi jättää siihen yhteen kommentiin. Tai sitten voi aloittaa oman ketjun aiheesta, jossa tuoda tämä kokonaan erillainen kantansa esiin.

Olen pahoillani Ap minkälaiseksi tämä ketju meni. Toivon mukaan asiat selkenee. Ja toivon mukaan edelleen uskallaudut tänne kirjoittamaan jos sinusta siltä tuntuu.