Kannattaako edes toivoa?

Moikka kaikille, eilen piti olla maailman onnellisin päivä..piti esittäytyä tammikuun odottajissa ja kertoa tuoreet varhaisultra kuulumiset, nyt kumminkin itken toista päivää putkeen ja kirjoittelen tänne puolelle :'(

Eka neuvola oli viime viikolla ja siellä täti kannusti että jos masussa ei kaikki olisi hyvin niin kyllä sieltä olisi jo ilmoiteltu. Viikkoja siis olis tänään 9+5.
Eilen sitten mentiin miehen kanssa yksityiselle ultraan katsomaan meidän esikoista...ensimmäinen kysymys lääkäriltä oli "koska olet tehnyt positiivisen testin?" kerroin että n.4vkoa sitten...."siinä tapauksessa ei kyllä tämä löydös näytä hyvältä ollenkaan"...sikiö/löydös vastasi viikkoja 6, istukka näytti terveeltä ja joku kaiku oli (mitä tarkoittaa?). Missään vaiheessa ei lääkäri lyönyt "viimeistä naulaa arkkuun" ja sanonut että kesken on mennyt tms. mutta puhui että lähete ens viikoks sairaalalle ja uus ultra, sit avustetaan lääkkeillä jos ei ala itsestään vuotaan.
Nyt sitten mietin että katsoin joskus netistä ovislaskuria ja mulla se näytti 16.4 hyväks päiväks...niihin aikoihin alettiin myös miehen kanssa puuhata että tärppäis, joten sen mukaan tuo 6+ olis ihan mahdollista. Mutta onko mahdollista että lääkäri oli väärässä? Noita ihmetarinoita vääristä ultrakuulumisista on tullut luettua...onko mun toivo jo menetetty vai onko tämä tunne ihan väärä? masua vielä nipistelee niin kuin ennenkin että joku siellä kasvais. Kokemuksia siis tältä kantilta odottelen...

 

Hei Gatsu!

Pakko vastata, koska itsellä samankaltainen tilanne. Olin reilu viikko sitten tilanteessa, jossa luulin olevani raskaana 8+jotain. Ensimmäistä neuvolaa ei vielä ole ollut. Sitten alkoi verinen vuoto ja ulos tuli mielestäni iso hyytymä. Seuraavana päivänä sain lähetteen ultraan, jossa todettiin, että kohtu ei ole tyhjä. Kohdussa oli sikiö/löydös, joka voisi olla max. 4 viikkoa vanha tai sitten sikiö on lopettanut kehityksen jo viikkoja sitten.

Sain ajan viikon päähän eli huomiselle aamulle, jolloin tarkastetaan onko sikiö/löydös kasvanut. Nyt jännitetään vaikka toivon olen jo heittänyt. Raskausoireet kun ovat hävinneet ja olen tiputtanut koko tämän viikon ajan. Huomenna siis tiedän enemmän. Kamala viikko odottaa..

 

Kiitos SatuKa kun viitsit vastata ja toivon sydämestäni että myös te saatte huomenna hyviä uutisia :hug: meillä siis myös huomenna uusi ultraus ja mahdolliset jatkotoimenpiteet sen mukaan.
Tänään kävin jo päivystyksessä kun olis pitäny yöks mennä töihin...itkettää vaan niin kovasti,välillä tuntuu että kaikki vois olla hyvin mutta samassa sitä taas vaipuu epätoivoon.
Toivottavasti tämä epätoivo saa huomenna jonkunlaisen ratkaisun ettei tarvi miettiä kauempaa.
Voimia ja onnenkeijuja huomiselle :heart:

 

Ikäviä terveisiä ultrasta. Tuulimunaksi totesivat. Keskeytynyt keskenmeno ja lääkkeillä tyhjennys. Nyt vaan joutuu odottamaan ainakin yhdet kuukautiset ennen kuin pääsemme yrittämään uudestaan. Ja odottavan aika on tunnetusti pitkä. Olin kyllä jo asennoitunut siihen, että toivo on menetetty. Ainoa selkeä oireeni on koko ajan ollut armoton palelu ja sekin hävisi reilu viikko sitten.

Viikon takaisessa ultrassa lääkäri oli vielä sitä mieltä, että voisi hyvinkin olla max. 4 vkon ikäinen sikiö. Eli kuvassa näkyi pussi ja sen sisällä valkoinen pieni pallo(?). Nyt ei ultrassa näkynyt muuta kuin pussi.
Tämä oli ensimmäinen raskaus ja ensimmäinen keskenmeno. Kaikki tuntuu edelleen epätodelliselta. Kuukauden sisällä raskaustesti ja sitä seurannut huikea onnellisuus ja sitten tämä. Ja tuntuu että ympärillä pyörii vain raskaana olevia naisia ja pieniä vauvoja.

Valitettavan yleisiä taitaa keskenmenot olla. Ja niistä puhutaan liian vähän. Oman kokemukseni myötä ja siitä puhumalla selvisi, että lähipiirissä on ollut useampia keskenmenoja tässä ihan lähivuosina.

Toivottavasti teillä meni ultra paremmin. :heart: Mikään ei ole inhottavampaa kuin epätietoisuus ja odottaminen. Oli ultran tulos mikä tahansa, on parempi kohdata se ja jatkaa joko onnellista odottamista tai uuden yrittämistä. Itseäni jotenkin helpotti kuulla tulos, vaikka sillä hetkellä en pystynyt olemaan itkemättä. Lääkärikin oli todella ihana ja selitti asiat selkeästi ja painotti, etten minä pystynyt vaikuttamaan tapahtuneeseen mitenkään. Ja että jatkossa keskenmenon riski on pienempi, ts. seuraava raskaus todennäköisemmin kestää. Tällä hetkellä vaan olo tuntuu niin tyhjältä.

 

Samassa veneessä ollaan,meille myös huonoja uutisia...ensimmäinen lääke tuli otettua lääkärissä ja nyt sitten odotellaan keskiviikkoa jolloin otan cytotecit kotona. Mulla ei mitään vuotoja eikä mahakipuja,en olis ikinä arvannut näin käyvän...ihan hirvee olo,en osaa ollenkaan asennoitua että tämä iloinen odotus loppui nyt tähän ja edessä vielä että se rakas vauvanalku tulee ulos. Viikot vastasi tänään 6+4, ei elonmerkkejä. Munasarjat ja kohdunkaula tarkistettiin myös ja ne olivat hyvän ja terveen näköiset. Muuten lääkäri oli vähän "hajamielisen oloinen" eikä yhtään jutellu ylimääräisiä. Hoitaja mut pysäytti vielä kun olin lähössä ja kertoi miten kipulääkkeet kannattaa ottaa. Jälkitarkastukseen mennään kesäkuun lopulla jos testi näyttää vielä positiivista.
Me kerittiin 2.kaverin kanssa iloita kuinka saadaan vauvoja samaan aikaan ja niille on sitten toisistansa leikkiseuraa...nyt saan seurata sivusta heidän onneensa.
Huomasin muuten tammikuisista että sullakin piti olla LA 31.12.

Järkytykseks huomasin vielä kotona että perjantain ultrassa sikiö oli 6,8mm ja tänään mittakohdassa oli 9mm. Onko ne mitannu jotenki erilailla vai miten toi on mahdollista?

Meille ei uudesta yrityksestä sanottu vielä mitään...mielessä pyörii että olis ihana alkaa yrittään uudestaan heti mutta pelkään että se tulee liian nopeesti. Sanottiin myös että "ei tämmösen pitäs enää koskaan teidän kohdalle osua"...just joo,ei auta kyllä yhtään!

 

:hug:

Ikäviä uutisia teilläkin.

Jännitän jo nyt keskiviikkoa. Toivottavasti sujuu kummaltakin hyvin, jos siis voi sanoa hyväksi keskenmenoa. Pelkään, että kohtu ei tyhjene kunnolla ja sitten joudun kaavintaan. Se reilu viikontakainen vuoto jo tuntui kamalalta, mutta silloin vielä luulinkin olevani raskaana. Nyt tiedän, että kohdussani ei sikiö ole lähtenyt ollenkaan kehittymään. Mutta silti tiedän, että keskiviikosta ei selviä itkuitta.

Minullakin kaveri saa syksyllä vauvan ja hän olikin ensimmäinen jolle kerroin plussasta. Onneksi muu lähipiiri ei ole ilmoitellut vauvauutisia, nyt en osaisi suhtautua niihin kovin positiivisesti.

Me menemme elokuussa naimisiin ja viimeistään sitten alkaa todellinen yrittäminen. Häät siirrettiin raskauteni vuoksi ensi vuodelta tälle vuodelle. Nyt pidämme ne joka tapauksessa tänä syksynä vaikka tilanteemme on muuttunut. Saan ainakin muuta mietittävää.

Tsemppiä sinne! :heart: :heart: :heart:

 

:hug: sinullekkin. Keskiviikkoa odotan kauhulla, haluisin että kaikki olis jo ohi vaikka ittelle en sitä vieläkään jotenki myönnä ettei me uudenvuoden vauvaa saada. Tyhjä olo tosiaankin kuvaa tätä tunnetta parhaiten,ei saa oikeen mistään kiinni..ei jaksa siivota eikä liikkua,kilpaurheilijana kuitenkin oon aina arvostanu kehooni ja pitäny siitä huolta, nyt tuntuu että oma kroppa on pettäny mut .Mulla tiputtelu alko juuri äsken...jotenkin niin musertavaa oli tunkee sidettä housuun ja koko aika pelkään että koska hulahtaa housuun jotain semmosta mitä en haluaisi nähdä,henkee salpaa jo pelkkä ajattelu. Saatikka että tästä vielä tulis jotain komplikaatioita ja joutus sairaalaan.
Onnea teille tulevien häiden johdosta :flower: On kyllä ollut "terapeuttista" kun on saanu jutella jollekkin joka on yhtä ikävässä tilanteessa:heart:
Me avokin kanssa viime viikolla puhuttiin että rakennetaan nyt kesällä talo,otetaan se paketti systeemi jotta päästään myöhemmin syksyllä muuttamaan ja vauvelilla on hyvät oltavat kun tulee maailmaan. Nooh,"takaiskusta" huolimatta ajateltiin että pidetään taloprojekti edelleen vireillä..saadaan ajateltua jotain muutakin kun tätä suurta menetystä.
Saitko muuten paljon sairaslomaa vai oletko töissä? Mulle lääkäri meinas eka kirjottaa vaan keskiviikon mutta vaadin saada koko viikon,onneks sit kirjotti..ei hirveen herkkua olis lähtee näiden vääntöjen kanssa juokseen töihin ihmisten ilmoille.

Voimia sinnekkin päin näinä vaikeina päivinä ja toivotaan että kaikki menee kerralla hyvin :heart:

 

Moikka Gatsu ja Satuka! Olen hirmu pahoillani tapahtuneiden johdosta. Mulla oli viime syksynä keskenmeno. Käytiin alku-ultrassa rv7+3 ja kaikki oli vielä kunnossa. Sitten neuvolakäynti muuttui painajaiseksi rv 12, kun ei sydänääniä saatu kuulumaan ja ultralla todettiin sikiö kuolleeksi. Saman tein lähdettiin keskussairaalaan, missä ultralla vielä varmistettiin sikiön elottomuus. Kuollut arviolta rv 10. Kaavinta tehtiin (onneksi) vielä samana päivänä.

Se päivä oli kuin pahimmasta painajaisesta, enkä toivu siitä koskaan. Vaikka keskenmenot ovat tosi yleisiä, ei sitä osaa odottaa sattuvan omalle kohdalle. Mulla oli tosi tyhjä olo sen jälkeen, ja tuntui just tosi hassulta, et olit jo monta viikkoa ollut raskaana ja vaalinut masussasi pienokaista ja yks kaks olit nollapisteessä ja masussa ei enää ketään. :'(

Meillä vei puoli vuotta uuteen tärppiin. se oli todella raskasta ja olin alkuvuodesta tosi mieli maassa. Vasta uudesta raskaudesta alkoi toipumisprosessi. Olin ja olen ikionnnellinen. Kurjaa on vain se, että tätä iloa koko ajan varjostaa pelko uudesta keskenmenosta. Ultrassa on käyty ja kaikki oli kunnossa, mutta eihän se viimeksikään mitään todistanut. Huomenna on neuvola.... Pelkään ihan helvetisti!!

Mä toivon teille hirmusti jaksuja. Kyllä elämä voittaa, vaikka se nyt tuntuu tosi kohtuuttomalta ja rankalta. Koittakaa jaksaa, kyllä teidät vielä palkitaan. Mä ainakin itse uskon, että kaikella on tarkoituksensa. Luulen olevani ainakin joissain asioissa "parempi ihminen" ja ottavani toiset paremmin huomioon tapahtuneen johdosta. Ja lapsi tulee olemaan jos vaan mahdollista vielä moninkerroin arvostetumpi ja rakastetumpi kun sen viimein saamme syliimme. Aurinkoista kesää!

 

Hei Typyli ja kiitos kun kerroit oman tarinasi. Paljon hyvää onnea huomiselle neuvolalle.
Itse tossa mietin että kun meillä kunta tarjoaa 4 ultraa ja ensimmäinen on viikolla 12, niin miten suuri järkytys olis ollu vasta siellä saada tietää että pikkuinen on lakannut olemasta jo 6 viikkoa takaperin...
Katselin juuri kalenterista että maanantaina 7.5 plussasin onnellisena ja siitä 4 päivää niin kehitys oli lakannut masussa,miten tietämättömän onnellinen sitä olikaan sillon. Yritän muistella että mitä olen tehnyt sillon että näin on käynyt ja olisiko se ollut estettävissä (tiedän kyllä ettei)..otin ainakin ibumaxin närästyksen oloiseen vatsakipuun, söin graavilohta lomamatkalla, kävin hierojalla...ei voi tietää :'(
Sain itse valita jäänkö samantien kaavintaan vai otanko lääkkeet kotiin, valitsin lääkkeet..vatsaa vääntää hetki hetkeltä enemmän,ei taida uni tulla tänä yönä. Joka aamu oon heränny säpsähtäen; oliko se painajainen? Kylmä totuus iskee heti perään, kyllä se totta on..ei auta kun nousta uuteen aamuun ja toivoa parempaa tulevaisuudessa.
Aurinkoista kesää teillekkin ja toivotaan että "nähdään"tuolla odotuspuolen keskusteluissa vielä ennen kesän päättymistä =)

 

Minä teen töitä tällä hetkellä kotoa käsin, joten sairaslomaa en ottanut. Tosin työnteosta ei ole tullut oikein mitään oikeastaan koko viikkoon.

Minäkin ehdin ensimmäisten vuotojen aikaan miettiä kaikki mahdolliset tilanteet, joissa olisin voinut itse aiheuttaa keskenmenon. Harrastan hevosia ja niiden kanssa on ollut aika rajujakin tilanteita juuri ennen kuin tein positiivisen testin. Testasin aika myöhään, vasta äitienpäivänä. Lääkäri kyllä painotti, etten ole mitenkään pystynyt itse aiheuttamaan tilannetta. Tosin minun tapauksessa ei alkio ole edes lähtenyt kehittymään. Mutta alkuraskauden keskenmenoissa äidin toiminnalla ei yleensä ole vaikutusta.

Aurinkoista kesää teille kaikille ja ahkeroidaan projektiemme kimpussa. Toivottavasti tapaamme mahdollisimman pian iloisemmissa merkeissä! :wave:

 

Vielä jatkan juttua sen verran että miten mulla on asiat täällä edenny.Eilisen mifegynen jälkeen (otin n.klo.11.30) alkoi illemmalla pikkuhiljaa vatsakivut voimistua. Illalla otin yötä varten tramalia mikä on vahvempaa kun panacod.Koko yö meni valvoessa ja kivut oli aivan kamalat...eka kauheeta polttoo,kramppi ja sen jälkeen äkkiä vessaan missä tulikin sitten jotain möykkyä,samalla kaavalla n.15-20min välein aina aamu 6 asti valvoen jolloin oli pahimmat kivut ja jääkylmää hikee puski vaatteet märiks..kävin ottaa vielä panacodin ja sit alko oksettaan,pyörryttään ja musteneen silmissä. Onneks ei tarvinnu lähtee sairaalalle vaikka mielessä monta kertaa kävikin.
Huomenna sit cytotecit ja ilmeisesti saman tyyppistä kipua odotettavisssa..kun se sit riittäis eikä tarvis enää kärsiä enempää tän asian takia,henkisestikkin alkaa oleen niin loppu.

Edelleen voimia toivotan SatuKa ja kaikille muille joilla on samankaltainen tilanne =)

 

Päivitän minäkin kuulumisia... Meillä kun on niin sama tilanne mutta tästä sen näkee miten eri tavalla ihmisten kehot reagoivat..

Minä sain maanantaina mifegynen aamulla kymmeneltä. Maanantai meni ihan rauhassa, eilen päivällä alkoi krampit ja otetut panacodit eivät kyllä auttaneet oikeastaan koko päivänä. Kaiken kaikkiaan eiliset poltot ja krampit kestivät 6 tuntia ja illalla olo oli taas hyvä.

Nyt istun koneella ja mietin milloin uskaltaisin laittaa cytotecit. Saan onneksi seuraa täksi päiväksi. Eilinen tuntui jo välillä tuskalliselta, vaikka nyt tuntuu että pääsin vähällä verrattuna sinun kokemaasi Gatsu. Minulta tuli vasta muutama pieni möykky, joten suurin osa on vielä tulematta. Siitä tietää, että tämä päivä ei ole ainakaan helpompi kuin eilinen. :/

Nyt otin jo valmiiksi pari panacodia ja ne humahti päähän ja jalkoihin. :kieh:

Tsemppiä Gatsulle ja muille, jotka ovat tässä ikävässä tilanteessa. :heart:

 

Täällä olo on ihan kohtalainen verrattuna ma-ti yöhön, välillä vääntää menkkamaisesti ja seisomaan noustessa valuu verta housuun. Luulin että vielä tulis möykkyä mutta tulikohan ne jo sit sillon aiemmin?Sairaalasta kun sanottiin että jos ei ala tapahtuun ni soita ja annetaan sit tehostusta..tiedä nyt sit kuinka paljon pitäs tapahtua?
Panacodia otin heti aamulla kun nousin ja hetken päästä suun kautta cytotecit. Vuoto oli kyllä aika vähäistä aamulla mutta päätin kuitenkin varmuudeks ottaa suun kautta, olikos sulla vielä tiputtelua mut neuvottiinko kuitenkin laittaan ne paikoilleen?
Väsyttäny on kyllä aika hyvin ja voisin syödä koko ajan jotai makeeta...pikkasen outo fiilis kun normaalisti syön aika säntillisesti ja urheilen paljon,jospa huomenna pääsis tekeen jotain liikunnallista.

Skarppasin ja soitin neuvolaankin kertoakseni tilanteesta ja het alko hysteerinen itku kun täti vastas...peruin meidän ekan ultran ja täti kyseli kovasti haluanko tulla jutteleen ja pärjäänkö varmasti,tuli hyvä olo että ehkä hän sit tulevaisuudessa ymmärtää mun pelokkuuden.
Samalla kysyin että kuinka paljon näitä sattuu? ja vastaus oli "valitettavasti todella paljon". Myös äitini joka on alalla,kertoi kirjoittaneensa tänään(!) jo monta sairaslomalappua samasta diagnoosista...vaikka tiesin tän olevan yleistä niin en kuitenkaan näin yleistä

Tsemppiä meille ja niille monille muille,kyllä meidänkin kärsimys vielä iloks muuttuu :hug:

 

Täällä ei tapahdu mitään. :headwall: :headwall: :headwall:

Illalla loppui vuoto ja aamullakaan ei ollut vuotanut, joten laitoin lääkkeet alakautta. Heti herättyä otin varmuuden vuoksi 3 panacodia että ehtii vaikuttaan ennen lääkkeen laittoa. Ihan turhaan. Mulla ei ole vieläkään tapahtunut yhtään mitään. Paitsi että olen ollut panacodin takia hieman muissa maailmoissa. Syön todella harvoin mitään lääkkeitä, joten tuju annos kihahti päähän ja jalkoihin.

Nyt oli pakko soittaa sairaalalle, että onko normaalia kun ei vieläkään ole vuoto alkanut. Kuulemma pitää vaan odotella.

Minulla on onneksi itkut jo vähän helpottanut. Aluksi oli todella vaikea soittaa minnekään ilman itkua. Itkuisuus oli muuten yksi minun raskausoireista. Nyyhkytin ties mistä asiasta. Ja minähän itkin silloinkin kun varasin ensimmäistä neuvola-aikaa, tosin silloin onnesta. Eilen kun tuli runsaampaa vuotoa ja pieniä klöntteja, istuin pitkät ajat vessassa ja itkin. Itkin menetettyä lasta, jota siis ei oikeasti edes koskaan ollut olemassa, itkin kipuja, itkin turhautuneisuutta tähän kaikkeen. Sen jälkeen olen ollut jotenkin turta ja kylmän rauhallinen.

 

Päivällä vähän vatsaa väänsi mutta siinäpä se, vuoto on hieman runsaampaa mutta ei niitä möykkyjä. Odotin kyllä että niitä olis vielä tullu.
Palaan nyt tuohon ma-ti yöhön ja mitä sillon tuli ulos...eli joskus 23 aikoihin katselin telkkaria ja tunsin että nyt tulee jostain läpi,äkkiä vessaan ja side oli märkä kirkkaasta nesteestä. Seuraavaks tais tulla jotain kirkasta limaa missä seassa vähän verta, siitä n.klo.00 tuntu paine ja vessassa tunsin kun tuli kananmunan keltuaisen kokonen möykky (ajattelin että sikiö?) ja sitten loppu yö meni vessassa ravatessa..välillä tuli selvästi tunnettavia möykkyjä ja välillä ei mitään. Verta kuitenkin tuli runsaasti koko ajan.
Lopuks n.4.30 alko ihan hillittömät tuskat ja puuskutin ääneen muutaman minuutin välein aina klo.6 asti jolloin kivut ilmeisesti hellitti ja nukahdin (mies kerto). Tosta pahimmasta kipuilusta aamuyöllä ei kuitenkaan muistaakseni mitään "syntyny" joka jäi ihmetyttään. Täytyy varmaan soittaa huomenna sairaalalle ja kysyä että riittääkö tuo vai haenko lisää lääkkeitä...kun ei itse osaa oikeen arvioida.

 

Muutosta ei ole tapahtunut.

Soitin äsken sairaalaan ja sieltä sanottiin, että kohtu on todennäköisesti tyhjentynyt tiistaina. Tämä tuntuu hassulta, kun tiistaina tuli vain pieniä klönttejä. Mutta verta tuli välillä ihan kiitettävästi. Jos kohtu on oikeasti tyhjentynyt, niin minä pääsin loppujen lopuksi aika vähällä. Pelkään vaan, että se ei olekaan tyhjentynyt kunnolla, vaan heinäkuun alun tarkastuksesta joudun kaavintaan ja tämä prosessi vain pitkittyy. Mutta mulla tosiaan tuulimuna, eli eipä sieltä mitään suuria määriä pitänytkään ulos tulla.
Varmaan sullakin on tyhjentynyt jo ma-ti yönä, sen verran runsaalta tuo kuulosti. Mutta sieltä sairaalastahan ne osaa parhaiten sanoa.

Toivotaan että tämä olisi nyt kummankin osalta ohi ja pääsisimme odottelemaan kuukautisia. En olekaan koskaan ennen odottanut näin paljon kuukautisten tuloa. Oman kierron mukaan niiden pitäisi tulla kuun lopussa ja toivottavasti tulevat ajallaan. Se tässä vielä mietityttää, että ohjeissa sanotaan verisen vuodon kestävän 1-2 viikkoa tai jopa 4. Alkaako se vuoto vielä, vaikka nyt en vuodakaan?

Ja tän kaiken keskellä pitäisi keskittyä vielä töihinkin. Teen kotoa käsin töitä ja eilen kaiken jännityksen keskellä työni tilaaja soitteli, että milloin lähetän valmiin työn heille. En tietenkään ole puhunut tilanteestani heille ja puhelimessa selitin olleeni kipeä mutta kyllä viikon loppuun mennessä työ on postissa. :headwall:

 

Moi Satuka ja Gatsu!

Epätoivoissani etsin netistä tietoa myös siitä, miksi lääkkeellisen tyhjennyksen jälkeen vuoto ei vaan ala: olen juuri tällä hetkellä nimittäin aivan samassa tilanteessa!

Km todettiin yksityisellä viime pe, km tapahtunut vkon 6 alussa. Lääkkeellinen tyhjennys eilen Jorvissa. Olin varautunut myös siihen että sairaalassa hanat aukee kunnolla, mutta toisin kävi! Sain yhteensä 3 cytotec - tablettia alakautta. Supisteluja oli ja vessareissuilla eilen vähän hyytymää ja kirkasta verta, siteeseen ei kuitenkaan tullut vieläkään yhtään mitään!! Kuitenkin pääsin sairaalasta kotiin, vaikka tosiaan vuoto oli tosi vähäistä.

Alkaa kyllä jaksaminen olla todella vähissä, soitin äsken Jorviin ja toivon että pääsisin tänään vielä ultrattavaksi ja saisin mahdollisesti lisää lääkkeitä, kun MITÄÄN ei tapahdu. Soittavat sieltä takaisin vielä tänään. :headwall: Tai sitten kaavintaan, tällä hetkellä tuntuu sekin ok vaihtoehdolta, jos vaan vuoto nyt jollain tapaa käynnistyis!

Mitkä on teidän taustat/miten kauan yritystä, aiempia lapsia jne?

Minä ja mieheni ollaan toivottu lasta jo yli 2 vuotta, viimeinen vuosi lapsettomuushoidoissa ja 3. pakastetun alkion siirto toi VIIMEIN plussan, tosin vaan 2 viikoksi. Eli siinäkin mielessä on tää henkinen jaksaminen aika finaalissa!
Voimia kuitenkin teille muille, toivotaan että vuoto nyt alkais!!!

 

Hei Krisse77!

Kiva (?) kun muitakin eksyy tänne meidän pohdintojen keskelle.

Tämä on hassua, kun ekaks on viikko tolkulla kädet ristissä että verta ei tulisi ja nyt ei muuta toivokaan kuin mahdollisimman runsasta vuotoa.

Olen lukenut liikaa muiden kokemuksia kivuista ja päiviä tai viikkoja kestäneestä veren vuodosta. Nyt kun itsellä ei ole kuin tiistaina vuotanut, niin on paniikki että jotain on vialla. Toivoisin, että tämä olisi nopeasti ohi, jotta oma kuukautiskierto pääsisi käyntiin. Toiveena on aloittaa uusi yritys heti ensimmäisten kuukautisten jälkeen ja tämä käynnissä oleva aika tuntuu niin turhalta kun mitään ei voi tehdä.

Olen samaa vuosikertaa kanssasi Krisse77 ja tämä oli meidän ensimmäinen raskaus ja siten myös ensimmäinen keskenmeno. Olemme olleet kevättalven satunnaisella ehkäisyllä ja voi sitä riemua kun plussa pärähti. Eli meillä on tilanne siinä mielessä ollut erilainen, että olimme vasta lapsenhankinnan "esiasteella". Ihanaa jos tulisi mutta kunnolla emme vielä yrittäneet. Mutta heti kun lääkäriltä tulee lupa uuteen raskauteen, alkaa sellainen show peittojen alla. Olen jo juonut varmuuden vuoksi greippimehua :ashamed: ja muutkin kikat otan kyllä käyttöön. Mutta oikeastaan aika sen näyttää, kuinka helposti raskaudun.

En ole koskaan ollut mikään perheihminen mutta tämä viimeinen kuukausi on kyllä muuttanut minua ihmisenä. Miten voi näin lyhyessä ajassa tottua ajatukseen tulevasta perheenjäsenestä ja miten pettymys voi olla näin suuri, kun kuulee ettei kohdussa mitään ollutkaan. Itkin vielä toisessa ultrassakin, jossa tuulimuna todettiin, vaikka jo edellisessä ultrassa sikiötä ei näkynyt. Kun lääkäri sanoi diagnoosinsa, se tuntui niin lopulliselta.

Jotenkin sitä runsasta vuotoa ja kipuja toivoo senkin takia, että silloin on "lupa" itkeä ja huutaa, samalla saa purettua sitä henkistä pahoinvointia. Nyt kun fyysinen olo on hyvä, ei oikein osaa olla omien ajatustensa kanssa.

Voimia teille kaikille!!!
:hug:

 

Tervetuloa Krisse77 meidän kanssa pohtimaan :hug: ihana huomata että ei ole niin totaalisen yksin näiden tuntojen kanssa, vaikka mieluusti säästäisinkin kaikki tutut ja tuntemattomat tältä tuskalta...

Tänä aamuna kun heräsin ekan kerran niin pyörrytti ihan hirveesti, äkkiä silmät takas kiinni ja nukahdin uudestaan. Ei kuitenkaan ole vieläkään helpottanu,sängystä pääsin seiniä pitkin wc:n kautta sohvalle ja tässä sitä edelleen ollaan (onneks on läppäri). Vessassa paperiin jäi ruskea limaklöntti,muuten tulee ihan menkkojen tapasta vuotoo..alavatsaa välillä nipistää ja välillä oksettava olo, sen lisäks että pään kun nostaa pystyyn niin silmät pyörii päässä. Kyllähän noi oireet tossa sairaalan ohjeissa lukee mutta miten ne nyt vasta tulee kun on jo 24h cytoteceistä?

Meillä on vauvatoiveista puhuttu viime syksystä alkaen, mulla kilpailukausi päätty sillon ja mietittiin että keväällä saa tulla jos on tullakseen...ehkäsy (kondomi) jäi maaliskuun lopussa pois ja heti ekasta kierrosta tärppäs,jotenki aavistin sen että heti onnistaa. Aiempia lapsia ei ole. Suunnittelin jo että pääsen heti alkuvuodesta takas treenien pariin ja vielä kilpailemaan syksyllä...raskausviikkojen edetessä jotenkin ajatukset muuttui että tärkeintä on saada lapsi terveenä maailmaan ja olla sille äiti, kaikki muu tulee sitten joskus perässä. Urheilun ehdoilla eletty elämä sai uuden tärkeysjärjestyksen :heart: pidän tätä jonkinlaisena opetuksena, se oma toivottavasti tuleva lapsi on maailman tärkein asia!

Sillon perjantaina kun ajeltiin varhaisultraan, mulle iski ihmeellinen paniikin omanen tunne. Miten se pieni ihminen oikeesti vaikuttaa meidän elämään? Tuleeko musta ihan totaalisesti uus ihminen? Pärjätäänkö me varmasti?
Nyt kuitenkin tiedän että kyllä me pärjätään, parisuhde on entistä vahvempi tämän jälkeen ja rahallisestikkin tulevaisuus on hallinnassa.
Ainut pelko on että vihdoin kun ne hartaasti odotetut menkat sitten tulee ja aletaan pöllyytteleen makkarissa niin miten sitä osaa suhtautua sillai rennosti ilman stressaamista? Mietin jo että en ala laskeskeleen ovulaatiota ja tekee vippaskonsteja...mutta perhana jos niistä apua on niin miks en vähän avittais luontoäitiä B)

 

Heippa taasen!

Lääkäri soitti äsken Jorvista ja käski vielä kärsivällisesti odotella, lääkkeiden pitäisi edesauttaa vuotoa ja hanat voi aueta myöhemminkin. En kuitenkaan jaksais enää yhtään odottaa|O Tää odottaminen on oikeesti tosi paljon rankempaa kuin se pettymys jota itse keskenmeno toi.

Lääkäri pyysi soittamaan vielä huomenna aamulla, ja jos vuoto ei ala niin sitten mahdollisesti uudelleen ultraan ja lisää lääkkeitä.

Toivottavasti teillä tän keskenmenon jälkeen tärppäisi mahdollisimman pian!!
Meillä miehen kanssa elämä on mennyt aika paljon uuteen arvojärjestykseen todella rankkojen lapsettomuushoitojen myötä. Henkisesti ja fyysisesti kevät ollut tosi raskas, ja sitten tämä keskenmeno, vuodonodotus ym. vielä päälle. No, kuitenkin pitää uskoa kun lääkäri sanoi ,että raskautuminen on aina hyvä merkki. Hänen mukaan meillä syksyllä hyvät mahdollisuudet onnistua, kun hoidot taas alkaa. Meidän parisuhde on entisestäänkin vahvistunut ja lujittunut. Vaikka välillä tuntuu että tällä vauvarintamalla meille tulee vastoinkäymisiä kuin saavista kaatamalla, niin kuitenkin täältä suosta taas noustaan, entistä vahvempana!

Voi sitä ilon ja onnen päivää kun toivottavasti joskus saan oman vauvan syliini. Kyyneleet tulee nytkin silmiin pelkästä ajatuksesta!:heart: :heart:

Elämä ei todellakaan aina mene niinkuin toivoisi, 2 vuotta sitten ajattelin että sitten pian kun tulen raskaaks, niin...No, 2 vuotta kesti kun testasin ekan plussan, toivottavasti seuraava plussa kestäis sitten sen 9 kk!!

Voimia!!

 

Mulla on nyt just semmonen olo että haluan muuttaa johki toiselle paikkakunnalle, niin hirvee v*tutus kun saa kuunnella kavereiden raskausjuttuja että miltä tuntuu tänään ja kuinka helvetin hienoo elämä on..ja kuinka se on varmaan johtunu siitä ja siitä että mulle kävi näin ja noista ovulaation laskennoista kun puhuin ni täh,mä en ikinä viittis alkaa tommosee hömpötyksee. Eihän se sikiö edes vielä ollu vauvan näkönen, ei kannata sitä noin raskaasti ottaa.Eikö ne tajua että kaikilla ei ihan samanlaiset fiilarit ole kun itse joutuu kokemaan ja sanois sit suoraan että varmaan itte aiheutit keskenmenos! Mä oon niin väsyny tähän että ei kiinnosta nähdä yhtäkään ihmistä...

Miten muuten SatuKa laskit sun kierron et koska seuraavat kuukautiset tulis? Otitko tän tyhjennysvuodon huomioon?
Mulle ehkä parempi kun ei laske niin ei tarvi odotella stressin kanssa että joko nyt alkais...kun vaa alkais...

 

En mä ole laskenut sitä mitenkään. Jos siis kroppa pysyis vanhassa kierrossa niin sitten mulla pitäis olla kuukautiset kuun lopussa. Mulla alkoi muuten keskenmenovuoto samaan aikaan kun normaalisti olisi olleet kuukautiset. Eli sinänsä saattaisi pysyä oma kierto tai sitten heittää parilla viikolla.

Toivottavasti ei heittäisi kauheasti niiden alku. Tai viimeistään heinäkuussa saisi jo olla säännölliset, kun me menemme naimisiin elokuun alussa niin ei olisi kivaa jos silloin vuotaisi. Ja olisihan se kiva jos vaikka olisi ovulaatio häiden aikoihin.

Ovulaatiosta: Olen tuntenut pillereiden poisjättämisen jälkeen tosi hyvin ovulaation. En meinaan osaisi laskea milloin se on. Nyt aina sattuu jommalta kummalta puolen alavatsaa ovulaation aikaan. Aikaisemmin osattiin olla varovaisempia niihin aikoihin mutta jatkossa on kyllä päin vastoin.

 

Gatsu; aika käsittämättömiä kommentteja sinun keskenmenostasi, mutta niinhän se on että ihmiset ei voi tietää, miten pahalta tuntuu, kun eivät ole samaa kokeneet. Mun kaverit on suhtautunut tosi ihanasti, muutamalle olen km:sta kertonut. Mulla on näiden hoitojen aikana ollut myös aika ajoin vaikeaa nähdä ystävien vauvoja, ei sen takia että en niitä haluaisi nähdä vaan siksi että se tekee liian kipeää kun itsellä ei ole vauvaa vaikka niin kovin haluaisi. Eli kaikki tunteet on "sallittuja".

Tämä ilta on ollut henkisesti rankka, olen vaan itkenyt. :'(
Syy on se että vuoto ei VIELÄKÄÄN ole alkanut, ihan pientä tiputtelua lukuunottamatta. Tällä hetkellä olen lähes varma että ens viikolla kaavinta edessä, ainakin tätä menoa koska eihän nämä lääkkeet mitään tehoa.

Kyllä on tässä , ikävä kyllä, entistä enemmän vahvistunut mun negatiivinen käsitys julkisen puolen toiminnasta, ja varsinkin Jorvin sairaalasta.
Tänään lääkärille soittaessani sanoin että nyt mun henkinen jaksaminen on sellaisella mallilla tän vuotamattomuuden vuoksi, että olis paras että jotain tapahtuisi huomenna. Varmasti rankat hoidot vaikuttaa tähän, nyt huomaan että alkaa tulla jaksamisen raja vastaan. Huomenna aamulla kun soitan niin ajattelin vaatia että hän ottaa mut vastaanotolle ja ultraa ja sitten mahdollisesti antaa lisää niitä lääkkeitä. Änkeän sinne vastaanotolle sitten vaikka väkisin :=) Niiden potilastietojärjestelmässä varmaan pian lukee nimeni kohdalla että "hankala tapaus", mutta lukekoot sitten

Huomaan tosiaan että alkaa minun henkisen jaksamisen rajat tulla vastaan, mieskin oli äsken ihan äimänä kun olin niin romahtamispisteessä vuodon alkamattomuudesta. Toivon vaan että tämä keskenmenon jälkihoito olisi pian ohi, saisi keskittyä kesäloman viettoon ja pitää taukoa näistä hoidoista ainakin elokuulle asti! Olen nyt kyllä todella breikin tarpeessa :=)

Mikäs on teidän vuototilanne; edistystä? Millaisin fiiliksin? Toivottavasti fiilikset paremmat kun mulla
=)

 

Iltoja kanssasisaret :heart: mä tunnen kyllä semmosta sielujen sympatiaa teitä kohtaan että roikun täällä palstalla vähän väliä...jotenkin helpottaa oloo kummasti kun tiedän etten oo yksin (mies ei kuitenkaan pysty yhtälailla samastuun näihin fyysisiin tuntemuksiin), jossain ootte te jotka ymmärrätte ja olis jatkossakin ihana kuulla miten teillä vauva-asiat edistyy :hug: =)

Mullakin alkaa kohta kesäloma, ei vaan oo fiilistä.
Krisse, mulle ne sano maanantaina lääkärissä että jos ei ala keskiviikkosten lääkkeiden jälkeen "tapahtuun" niin tuu heti käymään ja annetaan tehostusta.
Tosi inhottavaa toimintaa tommonen että lääkäri ei reagoi, kumminkin ihan riittävän kamala tilanne koko helkkarin tyhjennys.
Olikos sun raskaus kuin pitkällä viimesten menkkojen mukaan? Mietin että eikös sekin oo jo aika hullua jos sikiö on ollu muutaman viikon kuolleena ja sit aletaan vielä odotteleen lisää. Tulehdusriskitkin kasvaa.

Mä kävin suutuspäissäni treenaamassa kun äiti kehotti että liikunta vähän kannustais sitä kohtua tyhjeneen...vuotoa on se 1-2rkl siteessä aina vessaan mennessä,välillä kivistää tuolta kohdun tietämiltä.
Mietin että pitäsköhän soitella lääkäriin ja kysyä että mitä mieltä se on, onko kaikki normaalia.

Tsemppiä, toivottavasti yöllä hanat aukee

 

Viime yönä nukuin noin tunnin, niin paljon suututtaa nyt toi Jorvin toiminta |O |O |O |O |O

Olen nyt lähdössä Jorviin ja enkä tule sieltä ennen pois kun vuoto alkaa kunnolla. Lisäksi soitan mun gynegologilta (yksityisellä) mielipiteen että mitä hänen mielestään pitäisi tässä tilanteessa tehdä. Nuo Jorvin lääkärit kun ei tunnu tietävän mistään mitään, en luota niihin pätkääkään.

Eilen mun kätilö-kaverilta kuulin, että tällainen vuotamattomuus altistaa tosi helposti mm. tulehduksille. Se tästä vielä nyt puuttuisi!!
Lisäksi tiedän että toisissa paikoissa toimitaan aivan eri tavalla: Jos hanat ei kunnolla aukea niin tilannetta seurataan ja sitten heti jo tarvittaessa kaavintaan, jos lääkkeet ei tehoa.

Minä kun luulin että eletään hyvinvointivaltiossa- ja paskat! Wish me luck, yritän esittää asian korrektisti tästä kiehunnasta huolimatta. Toivotaan että teillä jo hanat täysillä auki, täällä ei tipan tippaa.