Kauheen nuoria äitejä olette
- Viestiketjun aloittaja joo
- Ensimmäinen viesti
\
Jaa-a, sellainen äiti joka väittää ettei hermot ikinä mene, menettää kyllä täysin uskottavuutensa minun silmissäni, ei millään pahalla ketään kohtaan. Mutta niin lujahermoista äitiä ei kertakaikkiaan ole tässä maailmassa, jolle se lapsen kanssa oleminen ja eläminen olisi yhtä suurta onnea ja autuutta aina. Hermojen menetys on vaan sinällään aika pelottava käsite joillekin: ajattelevat että kun äidille menee hermo äiti huutaa pää punasena, polttaa ketjussa tupakkaa, paiskoo tavaroita ja hylkää lapsensa huutamaan omaan sänkyynsä tuntikausiksi. Mikä taas ei mitä todennäköisemmin vastaa tilannetta yhtään, mutta jos asian hirveänä näkee, ei varmasti halua nähdä itseänsä sellaisena ainakaan. Mä kun menetän hermoni, saatan vaan lähteä pihalle (olettaen että mies on täällä lapsen kanssa), tai laittaa lapselle videon pyörimään ja sulkeitua keittiöön juomaan kupin kuumaa kahvia tai kokkaamaan. Tai sitten alan puhumaan extra super hyper rauhallisesti tavaten lapselle mitä saa tehdä, ja mitä taas ei... riippuu tilanteesta. Mutta hermot mulla kyllä menee, vaikken heikkohermoinen sinällään ole, ja vaikkei se aina näkyisi edes ulospäin.Alkuperäinen kirjoittaja 14.02.2005 klo 11:21 punaposki kirjoitti:
\
kylläpä taidat olla neitinasu nyt aivan oikeassa!!!! :wave:Alkuperäinen kirjoittaja 14.02.2005 klo 11:37 NeitiNasu kirjoitti:\Jaa-a, sellainen äiti joka väittää ettei hermot ikinä mene, menettää kyllä täysin uskottavuutensa minun silmissäni, ei millään pahalla ketään kohtaan. Mutta niin lujahermoista äitiä ei kertakaikkiaan ole tässä maailmassa, jolle se lapsen kanssa oleminen ja eläminen olisi yhtä suurta onnea ja autuutta aina. Hermojen menetys on vaan sinällään aika pelottava käsite joillekin: ajattelevat että kun äidille menee hermo äiti huutaa pää punasena, polttaa ketjussa tupakkaa, paiskoo tavaroita ja hylkää lapsensa huutamaan omaan sänkyynsä tuntikausiksi. Mikä taas ei mitä todennäköisemmin vastaa tilannetta yhtään, mutta jos asian hirveänä näkee, ei varmasti halua nähdä itseänsä sellaisena ainakaan. Mä kun menetän hermoni, saatan vaan lähteä pihalle (olettaen että mies on täällä lapsen kanssa), tai laittaa lapselle videon pyörimään ja sulkeitua keittiöön juomaan kupin kuumaa kahvia tai kokkaamaan. Tai sitten alan puhumaan extra super hyper rauhallisesti tavaten lapselle mitä saa tehdä, ja mitä taas ei... riippuu tilanteesta. Mutta hermot mulla kyllä menee, vaikken heikkohermoinen sinällään ole, ja vaikkei se aina näkyisi edes ulospäin.Alkuperäinen kirjoittaja 14.02.2005 klo 11:21 punaposki kirjoitti:
\
parempi niin kuin se että joku päivä pinna palaa siis aivan totaalisesti. hieno jos elämä jaksaa sulle aina hymyillä ja sinä jaksat sille, mutta........
no kyllä mä voin myöntää että oma lapseni on joskus tosi hankala tapaus ja menetän aika useastikkin hermot..Alkuperäinen kirjoittaja 14.02.2005 klo 09:07 -nanne- kirjoitti:
parempi niin kuin se että joku päivä pinna palaa siis aivan totaalisesti. hieno jos elämä jaksaa sulle aina hymyillä ja sinä jaksat sille, mutta........
no hyvä ettei sulta mene hermo, mutta luuletko että se jotenkin vaivaa meitä... superäitiä ei ole olemassakaan joten elä yritä esittää semmoista.... on hienoa ettei mene hermot oikeasti... ja minä myönnänkin olen melkein kaikessa heikkohermoinen... minullakin on kiltti lapsi,tosin omapäinen kuin mikä, mutta silti minulla menee hermot. ja poika on pieni, joten tulee välillä nukuttua huonosti. miusta se on vaan inhimillistä välillä hermostua.eikä sitä kestä kuin hetki kun tietää kelle hermostuu... pienelle vauvalle, ja voihan sitä hermostua silleen että menee toiseen huoneeseen ja lausuu muutaman kirosanalitannian ja sitten palaa takaisin. yleensä vauvat aistii hyvin kun vanhemmat ovat hermostuneita ja ovat itsekkin silloin...
[/quote]
en mä sitä epäilekkään että se asia vaivaa teitä jollain lailla.
enkä yritä esittää mitään super äiskää olen vain oma itseni, sillä hyvä.
itse saan nukkua ihan tarpeeksi,herään jo ennen kuin tytsy herää.
[/quote]
en mä sitä epäilekkään että se asia vaivaa teitä jollain lailla.
enkä yritä esittää mitään super äiskää olen vain oma itseni, sillä hyvä.
itse saan nukkua ihan tarpeeksi,herään jo ennen kuin tytsy herää.
äippäjapojat
niin.. ite olen nytten 21 vuotias ja 2 IHANAN POJAN, 2v4kk ja toinen 2kk ÄIPPÄ! 17veenä aloin odottaaa esikoista(täytin pian 18v) ja 20 vuotiaana odotin jo toista!!!!!!!!!!
Että en koe menettäneeni nuoruudestani mitään. aina olen lapsia hoitanut ja opiskelua jatkanut... mutta olenkin luonteeltani sellaienen, etten tykkä mennä ja rellestää..tosin välillä on ihan kiva erkaantua himasta, ja mennä vaikka ilman lapsia kahville / syömään jne...ukon tai kavereitten kanssa. tosin tämä nuorimmainen vata2kk joten onneksi ei edes kiinnosta lähteä minnekkään, sen verran pieni minusta vielä olisi hoitoon tuota viedä!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!! :heart: :heart: :hug: :flower:
Että en koe menettäneeni nuoruudestani mitään. aina olen lapsia hoitanut ja opiskelua jatkanut... mutta olenkin luonteeltani sellaienen, etten tykkä mennä ja rellestää..tosin välillä on ihan kiva erkaantua himasta, ja mennä vaikka ilman lapsia kahville / syömään jne...ukon tai kavereitten kanssa. tosin tämä nuorimmainen vata2kk joten onneksi ei edes kiinnosta lähteä minnekkään, sen verran pieni minusta vielä olisi hoitoon tuota viedä!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!! :heart: :heart: :hug: :flower: