kauheeta lasten "vertailua/patistamista" täällä...

millon lukee, millon laskee, millon puhuu....
Antakaa niitten lastenne olla lapsia?

kauheeta varmaan teijän kotonanne ku lapsen pitää koko ajan pätee ja olla kuin muut, tai parempi ku kerhokaveri!

meil 1v 4kk saa kasvaa ja oppia ilman patistamista mihinkään!

 

Siis oot kyllä niin oikeessa.

Mäkin räpätin juuri tyttärelleni että jumalauta, palstalaisen tyttö osaa jo nyplätä pitsiä vaikka on sua 8 kk nuorempi! Ja pojalleni rähisin että on se ny prkl ettet sä oo vielä 120 cm vaikka nimimerkki Vieraan samanikäinen poika jo on!

Tosi surullista, ettei meidän lapset saa olla lapsia

 

Tyhmän lapsen kateellisen äidin puhetta!
Ei vaiskaa, oon ihan samaa mieltä.

 

Niin, pitäähän vanhempien jollain päteä, joko lapsen lukutaidolla, laskutaidolla tai sitten sillä, että on antanut lapsensa niin hienosti kasvaa ja oppia ilman patistamista mihinkään Antaa kaikkien kukkien kukkia ja kyllä kuule meidän lapsi oppi laskemaan ja lukemaan hyvinkin nuorena ilman minkäänlaista patistamista... Siis ihan itsekseen. Ja lapsestaan saa ja pitääkin olla ylpeä, oli sillä lahjoja sitten matikassa, lukemisessa, hymyilyssä tai juoksemisessa. Ei se lapsen taidoilla "ylpeily" tarkoita, etteikö sitä rakastettaisi ilmankin niitä taitoja, mutta kyllä lapsen lahjakkuudesta saa olla ylpeä, itsetuntoa se vain kohottaa

 

Et oo muualla tollasta vertailua huomannu ku palstalla? Esim. neuvolassa?

Kyllä se vertailu vaan on hyvä asia. Silloin huomataan esim. kehitysviiveet (jollainen munkin lapsellani on).

Patistaa lasta ei tarvii eikä vertailla lapsen kuullen mutta on se ny kumma jos ei edes aikuisten kesken saa enää kysellä että minkä ikäisenä on jokin tietty taito osattu.

 

Et oo muualla tollasta vertailua huomannu ku palstalla? Esim. neuvolassa?

Kyllä se vertailu vaan on hyvä asia. Silloin huomataan esim. kehitysviiveet (jollainen munkin lapsellani on).

Patistaa lasta ei tarvii eikä vertailla lapsen kuullen mutta on se ny kumma jos ei edes aikuisten kesken saa enää kysellä että minkä ikäisenä on jokin tietty taito osattu.

peesi

 

[QUOTE="just";22576418] kyllä kuule meidän lapsi oppi laskemaan ja lukemaan hyvinkin nuorena ilman minkäänlaista patistamista... Siis ihan itsekseen. [/QUOTE]

Sama täällä. Ainoa, mihin "patistin" oli pyöräily ilman apupyöriä; lapsella oli tahto ja taito, mutta rohkeus puuttui - otin apupyörät pois ja työnsin lapsen vauhtiin sanoen että kyllä sä osaat. Osasi se, vaikka ekana puolipaniikissa huusikin ettei osaa. Ja voi sitä iloa ja riemua mikä uudesta taidosta tuli

Ja aikuisten keskenhän näitä jutellaan, mielenkiinnosta, ei suinkaan kilpailumielessä ainakaan minusta.

 

Et oo muualla tollasta vertailua huomannu ku palstalla? Esim. neuvolassa?

Kyllä se vertailu vaan on hyvä asia. Silloin huomataan esim. kehitysviiveet (jollainen munkin lapsellani on).

Patistaa lasta ei tarvii eikä vertailla lapsen kuullen mutta on se ny kumma jos ei edes aikuisten kesken saa enää kysellä että minkä ikäisenä on jokin tietty taito osattu.

mulle todellakin riittää se se neuvola, ei täällä elvistelevät mammat!
ja en edes viitti kertoo mitä MUN lapsi osaa paremmin kuin muut... mä en lähe siihen!
en täällä enkä niissä perhekerhoissa...

 

Niinpä, aikuisten keskenhän täällä turistaan, on se ihan fiksuakin ottaa selville, että onko lapsella kehitysviivästymiä tai osoittaako erityisesti lahjoja jollekin saralle, tietääpä ainakin, että antaako joululahjaksi aapiskukko vai taskulaskin

 

[QUOTE="a.p";22576467]mulle todellakin riittää se se neuvola, ei täällä elvistelevät mammat!
ja en edes viitti kertoo mitä MUN lapsi osaa paremmin kuin muut... mä en lähe siihen!
en täällä enkä niissä perhekerhoissa...[/QUOTE]

Eli sulle nämä "Missä iässä lapsesi oppi erottamaan vasemman ja oikean"- kyselyt on elvistelyä? Samoin se, jos kerrot lapsesi osaavan jotain?

Mielenkiintoinen ajattelutapa, kieltämättä.

 

Alle kouluikäisen lapsen kohdalla tärkeintä on kasvun tukeminen, sosiaalisten taitojen harjoittelu ja se, että auttaa lasta tulemaan toimeen omana itsenään. Lapsen turvallisuudentunteen syntyminen on tärkein päämäärä, ei minkäänlaisen nippelitiedon opettelu. Nippelitiedollekin on aikansa, se tulee siinä alakoulun loppupuolella.

 

[QUOTE="a.p";22576467]mulle todellakin riittää se se neuvola, ei täällä elvistelevät mammat!
ja en edes viitti kertoo mitä MUN lapsi osaa paremmin kuin muut... mä en lähe siihen!
en täällä enkä niissä perhekerhoissa...[/QUOTE]

Kukas tässä nyt on elvistellyt?! Huomasitko sä edes että missä asemassa mä tässä asiassa olen?!

Mulla ei ole koskaan ollut tarvetta leuhkia sillä mitä lapsi osaa nopeempaa ku muut (kehitysviivettä kun ei ole oppimisessa vaan puheessa, motoriikassa ja vuorovaikutustaidoissa) mutta kyllä mua on aina kiinnostanut että missä vaiheessa "normaali" lapsi asiat oppii. Esim. just liikkumisen jne. Kyl se mun mielestä on ihan vain normaalia uteliaisuutta kun ei vertailukohtaakaan ole..

Toki on niitäkin äitiä jotka leuhkii mutta kaikkee palstalla ei kannata ottaa sillä tavalla.

 

[QUOTE="a.p";22576467]mulle todellakin riittää se se neuvola, ei täällä elvistelevät mammat!
ja en edes viitti kertoo mitä MUN lapsi osaa paremmin kuin muut... mä en lähe siihen!
en täällä enkä niissä perhekerhoissa...[/QUOTE]

No mitä se sun napaa kaivelee, jos muut vertaa? Jos rakastaa lapseaan sellaisena kuin se on, niin ei siinä paljon pitäisi hätkäyttää, vaikka naapurin Jasmin tai perhekerhon Harry puhuisivatkin neljää kieltä sujuvasti samalla kun omasi tavailee sillä ainoallaan... Kyllä mä ainakin voin vertailla eikä yhtään harmita, vaikka lapseni onkin just niin keskiverto kuin vain olla voi. On se keskinkertaisuuskin taito, ihan vaan ap:lle lohdutukseksi

 

[QUOTE="psykologi";22576490]Alle kouluikäisen lapsen kohdalla tärkeintä on kasvun tukeminen, sosiaalisten taitojen harjoittelu ja se, että auttaa lasta tulemaan toimeen omana itsenään. Lapsen turvallisuudentunteen syntyminen on tärkein päämäärä, ei minkäänlaisen nippelitiedon opettelu. Nippelitiedollekin on aikansa, se tulee siinä alakoulun loppupuolella.[/QUOTE]

Oli onko tuo kymmeneen laskeminen, josta just toisessa ketjussa puhutaan, just sitä nippelitietoo mikä kuuluu alakoulun loppupuolelle?! :O :xmas:

Tottakai on kasvun tukemista. Mutta miten tehokkaasti tuet lapsen kasvua jos ei sitä kehitystä ole tarkkailtu, neuvolan sekä vanhempien taholta ja kiinnitetty huomiota mahdolliseen tuen tarpeeseen? Miten niitä sosiaalisia taitoja vahvistetaan jos vuorovaikutustaidot on olemattomat?

Ja kaikki nämä seikat jää huomaamatta jos ei yhtään saa vertailla. Jos ei saa yhtään vertailla niin silloin ei missään vaiheessa ala vanhemmilla hälytyskellot soimaan. Annetaan lapsen vain olla lapsi!! Ja tehdään samalla karhunpalvelus sille lapselle.. joka vaikuttaa koko loppuelämän.

 

[QUOTE="psykologi";22576490]Alle kouluikäisen lapsen kohdalla tärkeintä on kasvun tukeminen, sosiaalisten taitojen harjoittelu ja se, että auttaa lasta tulemaan toimeen omana itsenään. Lapsen turvallisuudentunteen syntyminen on tärkein päämäärä, ei minkäänlaisen nippelitiedon opettelu. Nippelitiedollekin on aikansa, se tulee siinä alakoulun loppupuolella.[/QUOTE]

Joo ja ihan käytännössä sitten huomaat, että lapset saatuvat rakastamaan sitä nippelitietoa ja oppivat sitä ihan itsekseen! Varsinainen psykologi... ilmeiseti puuttuu hiukan käytönnän harjoittelua lasten parissa...?

Siis oikeastiko on sellaisia lapsia, joille pitää OPETTAA nippelitietoa, kuten numeroita tai lukemaan tai vasen ja oikea? Omani ovat oppineet ne aina itse, mistä lie napanneet, lukemalla, televisiosta tai aikuisten puheesta. Ei tosiaan ole pidetty mitään treenejä vaan ovat itse saaneet osoittaa kiinnostuksen kohteensa...

 

Joo ja ihan käytännössä sitten huomaat, että lapset saatuvat rakastamaan sitä nippelitietoa ja oppivat sitä ihan itsekseen! Varsinainen psykologi... ilmeiseti puuttuu hiukan käytönnän harjoittelua lasten parissa...?

Siis oikeastiko on sellaisia lapsia, joille pitää OPETTAA nippelitietoa, kuten numeroita tai lukemaan tai vasen ja oikea? Omani ovat oppineet ne aina itse, mistä lie napanneet, lukemalla, televisiosta tai aikuisten puheesta. Ei tosiaan ole pidetty mitään treenejä vaan ovat itse saaneet osoittaa kiinnostuksen kohteensa...

Ei oo munkaan lapselle tarvinnut nippelitietoutta opettaa, tytöllä on ilmiömäinen muisti ja se nappailee sitä tietoo ympäristöstään jatkuvasti. Puhuu jo jonkin verran englantia kun on katsellut englanninkielisiä lastenohjelmia.

Ja ei, tää ei oo mitää elvistelyä. Vaan aiheeseen liittyvää faktaa.

Täytyy vielä lisätä että sitä lapsen kiinnostusta voi myös tukea. Ilman patistamista. Meil tyttö on nyt kamalan kiinnostunut kirjoittamisesta ja kauheen usein mua pyytää joko kirjoittamaan mallin tai luettelemaan kirjaimet. Onko tää nyt sitä pahaa patistamista? Vai hyväksytäänkö tämän kaltainen tukeminen?

 

Taas näitä perhekerhossa kuultuja juttuja. Eräs 5kk ikäisen vauvan äiti ilmoitti ostaneensa esikoiselleen "isompien lasten istuimen" kun lapsi ei kuulemma enää mahdu kaukaloon (62cm pitkä) ja haluaa istua. Sama äiti istuttaa vauvaa matkarattaissa, koska vauva ei kuulemma viihdy makuullaan...
Jos joku yrittää neuvoa, niin ovat kuulemma vaan kateellisia, kun hänen vauvansa on niin varhain kehittynyt keskosuudestaan huolimatta

 

Taas näitä perhekerhossa kuultuja juttuja. Eräs 5kk ikäisen vauvan äiti ilmoitti ostaneensa esikoiselleen "isompien lasten istuimen" kun lapsi ei kuulemma enää mahdu kaukaloon (62cm pitkä) ja haluaa istua. Sama äiti istuttaa vauvaa matkarattaissa, koska vauva ei kuulemma viihdy makuullaan...
Jos joku yrittää neuvoa, niin ovat kuulemma vaan kateellisia, kun hänen vauvansa on niin varhain kehittynyt keskosuudestaan huolimatta

No jos on esim. refluksia, niin ihan lääkärit käskee pitää pystyasennossa myös vaunuissa. Tuota turvaistuinta en kyl käsitä, eikös siihen ole ihan painoraja?

 

[QUOTE="a.p";22576467]mulle todellakin riittää se se neuvola, ei täällä elvistelevät mammat!
ja en edes viitti kertoo mitä MUN lapsi osaa paremmin kuin muut... mä en lähe siihen!
en täällä enkä niissä perhekerhoissa...[/QUOTE]

No se elvistely on mun mielestä aika surullista ja kertoo enemmän siitä äidistä kuin hänen lapsistaan... Mutta toisaalta enpä mä ota kenenkään juttuja oikeestaan minään elvistelynä vaan kommentoin että onpa hieno juttu että teidän Pirkko-Petteri oppi jakolaskut 3-vuotiaana

 

Joo ja ihan käytännössä sitten huomaat, että lapset saatuvat rakastamaan sitä nippelitietoa ja oppivat sitä ihan itsekseen! Varsinainen psykologi... ilmeiseti puuttuu hiukan käytönnän harjoittelua lasten parissa...?

Niinpä . Omaa melkein 5 v poikaa kiinnostaa mitä kummallisimmat (minusta kummallisimmat; ei tytöllä tällaisia kiinnostuksen kohteita ollut) asiat. Jos toinen tahtoo tietää, miten ihmisaivot toimivat ja millaiset ne ovat, niin minähän opetan. Jos toinen tahtoo oppia luiden nimiä latinaksi niin minähän opetan. Jos toinen haluaa oppia englanninkielisiä sanoja, niin minähän opetan. Ja hän haluaa tietää, hän kyselee PALJON ja täysin omasta aloitteestaan.

Tällä hetkellä häntä kiinnostavat erityisesti dinosaurukset ja ihmiskehon anatomia & fysiologia, joten totta maar olen hankkinut ko. asioita opettavat teokset pojalle joululahjaksi

Tyttö, 6 v 11 kk, on innostunut kerto- ja jakolaskuista joten ollaan niitä yhdessä laskettu. Nippeliä, varmasti, mutta hitot siitä.

 

Ei oo munkaan lapselle tarvinnut nippelitietoutta opettaa, tytöllä on ilmiömäinen muisti ja se nappailee sitä tietoo ympäristöstään jatkuvasti. Puhuu jo jonkin verran englantia kun on katsellut englanninkielisiä lastenohjelmia.

Ja ei, tää ei oo mitää elvistelyä. Vaan aiheeseen liittyvää faktaa.

Täytyy vielä lisätä että sitä lapsen kiinnostusta voi myös tukea. Ilman patistamista. Meil tyttö on nyt kamalan kiinnostunut kirjoittamisesta ja kauheen usein mua pyytää joko kirjoittamaan mallin tai luettelemaan kirjaimet. Onko tää nyt sitä pahaa patistamista? Vai hyväksytäänkö tämän kaltainen tukeminen?

Niinpä, meillä lapsi tulee sellaisten kirjojen kanssa, joissa on numeroita ja pyytää lukemaan ne. Pitäiskö kieltäytyä, ettei vain mene pilalle liian nippelitiedon vuoksi?

 

Taas näitä perhekerhossa kuultuja juttuja. Eräs 5kk ikäisen vauvan äiti ilmoitti ostaneensa esikoiselleen "isompien lasten istuimen" kun lapsi ei kuulemma enää mahdu kaukaloon (62cm pitkä) ja haluaa istua. Sama äiti istuttaa vauvaa matkarattaissa, koska vauva ei kuulemma viihdy makuullaan...
Jos joku yrittää neuvoa, niin ovat kuulemma vaan kateellisia, kun hänen vauvansa on niin varhain kehittynyt keskosuudestaan huolimatta

Onkohan sillä ollu joku Baby Bornin kaukalo? Meil tyttö on ollu aina isokokoinen, molemmat käyrät menee +2:ssa, vauvasta asti. Ja meidän kaukaloon tyttö kyllä mahtu 10 kk ikään asti.

Mut näiden turvatuotteiden kans oon kyllä huomannu et osalle on ihan hälläväliä -meininki, ohjeistusta ei ainakaan oteta vastaan. Kunhan se lapsi siinä jotenki keikkuu ja istuin on suunnilleen kiinni..

 

Taas näitä perhekerhossa kuultuja juttuja. Eräs 5kk ikäisen vauvan äiti ilmoitti ostaneensa esikoiselleen "isompien lasten istuimen" kun lapsi ei kuulemma enää mahdu kaukaloon (62cm pitkä) ja haluaa istua. Sama äiti istuttaa vauvaa matkarattaissa, koska vauva ei kuulemma viihdy makuullaan...

Ei mulla kumpikaan ole viihtynyt makuulla tuossa iässä . Halusivat nähdä minne mennään! Matkarattaissa/kuomurattaissa olivat myös, ei kuopuksella edes vaunuja ollut.

Ja kuopus matkusti muistaakseni 5-6 kk ikäisestä alkaen turvaistuimessa (toki pituuteen ja painoon sopivassa), pitkä poika ei mahtunut kaukaloon enää kunnolla.

Mitä elvistelyä se muka on? Kateuskortin käyttö on tosin ihan hassua tuossa yhteydessä, mä sanoisin vaan että osaan itse hoitaa omat lapseni, mutta kiitos mielenkiinnostanne.

 

Lasten pitää saada kasvaa jja kehittyä omassa yksilöllisessä tahdissaan.
Jokainen kehittyy omassa vauhdissa ja vertailu aiheuttaa vain turhaa ylpeyttä/kateutta vanhemmissa sekä
lapsissa turhaa suorituspainetta/häpeää kun lapsi kuitenkin haluaa olla aikuiselle mieliksi.

Lopettakaamme siis vertailu, koska emme tee tieteellistä tutkimustyötä, emmekä tilastoi tuloksia millään lailla.
Nauttikaa siitä lapsestanne ja niistä omista erityispiirteistä, joita jokaisella pienellä on.

 

Niinpä, meillä lapsi tulee sellaisten kirjojen kanssa, joissa on numeroita ja pyytää lukemaan ne. Pitäiskö kieltäytyä, ettei vain mene pilalle liian nippelitiedon vuoksi?

Kyl sun kannattaa varuiks nostaa se kirja johki ylähyllylle ettei käy vahinkoo useemmin :xmas:

Pah, jos lapsi tulee ja kysyy/pyytää neuvoa niin silloin kerrotaan ja autetaan. Se on just sitä tukemista ilman minkäänlaista patistamista. Lapsen kasvun tukemista. Mitä järkeä siinä on että silloin ku lapsella on herkkyyskausi ni lyödään liinat kiinni ettei vahingossakaan opi?! Ja siinä vaiheessa se lapsi on viel suunnattoman halukas oppimaan.

Mun mielestä se on vaan hauskaa yhdessäoloa lapsen kans. Just askarreltiin joulukortteja, tyttö teki, mä pikkasen neuvoin. Ja luettelin kirjaimet kun tyttö kirjoitti hyvää joulua. Illalla tyttö kysy et tehdäänkö äiti huomennakin kortteja :heart: Että siinä se mun piloille patisteltu lapsi