"paras"
Saima Harmaja
Rannalla
Ihanat vaaleat pilvet
liukuvat taivaalla.
Hiljaa ja lumoavasti
laulaa ulappa.
Aaltojen hyväilyistä
hiekka on väsynyt.
Tulisit aivan hiljaa,
tulisit juuri nyt -
Rannalla
Ihanat vaaleat pilvet
liukuvat taivaalla.
Hiljaa ja lumoavasti
laulaa ulappa.
Aaltojen hyväilyistä
hiekka on väsynyt.
Tulisit aivan hiljaa,
tulisit juuri nyt -
"Nanni"
Mielelläni liittäisin runon mukaan tekijän nimen.
"Jeps"
Tämän minä olen lukenut kaverin häissä. Tosi ihana. Googlaa "käsi kädessä, sydän sydämessä, alkaa nyt elämässänne uusi matka.." niin löytyy koko runo. 
Susmu
Tämä "runo" on myös olemassa lauluna ainakin Juice Leskisen tuotannossa nimeltä "Laulu" ja Petri Laaksosen tuotannossa nimeltä "Tein lasinkuultavan laulun" ja se on erittäin kaunis. Jos porukassa on laulua osaavia (vielä parempi jos miehiä sekä naisia!), kannattaa etsiä nuotit ja harjoitella tämä moniäänisenä (nuoteista löytyy kaikki äänet) ja esittää vaikkapa häissä!
Maailman kyliin mä väsyin,
ota syliin
Sun kätes otsaani viilentää
Sano jotain näin
katveessa sotain
niin pääsen lähemmäksi elämää
Naura vähän ja painaudu tähän, kun ihollamme on hämärää
Oot niin avoin
sä miljoonin tavoin
Mua kiskot lähemmäksi elämää
Ota viini ja juo se on elämä mun
Anna ruumiisi tuo niin mä rauhoitun
Luodut emme me olleet toisillemme,
me kaiken loimme, loimme elämää
Ota viini ja juo se on elämä mun
Anna ruumiisi tuo niin mä rauhoitun
Pääsen sisään näin voimaani lisään
näin liikun lähemmäksi elämää
Kyynel valuu ja taas alkaa paluu
on tämä kaikki hyvin tärkeää
Vaivun uneen mun näät rauhoittuneen
näin ollen lähempänä elämää.
Juice Leskinen
ota syliin
Sun kätes otsaani viilentää
Sano jotain näin
katveessa sotain
niin pääsen lähemmäksi elämää
Naura vähän ja painaudu tähän, kun ihollamme on hämärää
Oot niin avoin
sä miljoonin tavoin
Mua kiskot lähemmäksi elämää
Ota viini ja juo se on elämä mun
Anna ruumiisi tuo niin mä rauhoitun
Luodut emme me olleet toisillemme,
me kaiken loimme, loimme elämää
Ota viini ja juo se on elämä mun
Anna ruumiisi tuo niin mä rauhoitun
Pääsen sisään näin voimaani lisään
näin liikun lähemmäksi elämää
Kyynel valuu ja taas alkaa paluu
on tämä kaikki hyvin tärkeää
Vaivun uneen mun näät rauhoittuneen
näin ollen lähempänä elämää.
Juice Leskinen
"Tässä"
Eino Leinon Hymyilevä Apollo:
http://haapavaara.wordpress.com/2010/07/06/eino-leinon-paiva-hymyileva-apollo/
Siinä on hirveä määrä säkeistöjä, mutta helppo noukkia sopivat, esim:
Kuka taitavi lempeä vastustaa?
Ketä voita ei lemmen kieli?
Sitä kuulee taivas ja kuulee maa
ja ilma ja ihmismieli.
Kas, povet se aukovi paatuneet,
se rungot nostavi maatuneet
ja kutovi lehtihin, kukkasiin
ja uusihin unelmiin.
Ei paha ole kenkään ihminen,
vaan toinen on heikompi toista.
Paljon hyvää on rinnassa jokaisen,
vaikk ei aina esille loista.
Kas, hymy jo puoli on hyvettä
ja itkeä ei voi ilkeä;
miss ihmiset tuntevat tuntehin,
siellä lähell on Jumalakin.
On monta uskoa päällä maan
ja toinen toista kiittää,
mut laulajalla yks usko on vaan
ja hälle se saapi riittää:
Min verran meissä on lempeä,
sen verran meissä on ijäistä
ja sen verran meistä myös jälelle jää,
kun päättyvi päivä tää.
Me olemme kaikki nyt laivalla
ja kynnämme suurta merta.
Me synnytettiin vaivalla
ja vaivalla kuolemme kerta.
Mut se, mikä siinä on välillä,
se olkohon lämpöä, lempeä!
Kas, tuiskussa yhteen kun yhtyvi kaks,
käy kulkukin helpommaks.
Tai ootteko koskaan te painaneet
pään kesäistä nurmea vastaan,
kun heinäsirkat on helisseet
ja raikunut laulu rastaan?
Sinikellot tokko ne keinuivat,
lepinkäiset tokko ne leijuivat,
ja tuoksuiko kukkaset tuhannet? -
Sitä tuoksua unhota et.
Ja ootteko mennehet milloinkaan
te aamulla järven rantaan,
kun aurinko noussut on aalloistaan
ja paistanut valkosantaan?
Vesi välkkyikö tyynenä heijastuin,
sumun keskeltä nousiko seijastuin
sadun saaret, niemet ne terheniset? -
Sitä utua unhota et.
Ken yhtä ihmistä rakastaa,
se kaikkia rakastaapi.
Ken kerran voi itsensä unhoittaa,
se unten onnen saapi.
Ken kerran itse on onnellinen,
se tahtois onnehen jokaisen
ja antaa ja antaa ja antaa vaan
oman onnensa aarteistaan.
http://haapavaara.wordpress.com/2010/07/06/eino-leinon-paiva-hymyileva-apollo/
Siinä on hirveä määrä säkeistöjä, mutta helppo noukkia sopivat, esim:
Kuka taitavi lempeä vastustaa?
Ketä voita ei lemmen kieli?
Sitä kuulee taivas ja kuulee maa
ja ilma ja ihmismieli.
Kas, povet se aukovi paatuneet,
se rungot nostavi maatuneet
ja kutovi lehtihin, kukkasiin
ja uusihin unelmiin.
Ei paha ole kenkään ihminen,
vaan toinen on heikompi toista.
Paljon hyvää on rinnassa jokaisen,
vaikk ei aina esille loista.
Kas, hymy jo puoli on hyvettä
ja itkeä ei voi ilkeä;
miss ihmiset tuntevat tuntehin,
siellä lähell on Jumalakin.
On monta uskoa päällä maan
ja toinen toista kiittää,
mut laulajalla yks usko on vaan
ja hälle se saapi riittää:
Min verran meissä on lempeä,
sen verran meissä on ijäistä
ja sen verran meistä myös jälelle jää,
kun päättyvi päivä tää.
Me olemme kaikki nyt laivalla
ja kynnämme suurta merta.
Me synnytettiin vaivalla
ja vaivalla kuolemme kerta.
Mut se, mikä siinä on välillä,
se olkohon lämpöä, lempeä!
Kas, tuiskussa yhteen kun yhtyvi kaks,
käy kulkukin helpommaks.
Tai ootteko koskaan te painaneet
pään kesäistä nurmea vastaan,
kun heinäsirkat on helisseet
ja raikunut laulu rastaan?
Sinikellot tokko ne keinuivat,
lepinkäiset tokko ne leijuivat,
ja tuoksuiko kukkaset tuhannet? -
Sitä tuoksua unhota et.
Ja ootteko mennehet milloinkaan
te aamulla järven rantaan,
kun aurinko noussut on aalloistaan
ja paistanut valkosantaan?
Vesi välkkyikö tyynenä heijastuin,
sumun keskeltä nousiko seijastuin
sadun saaret, niemet ne terheniset? -
Sitä utua unhota et.
Ken yhtä ihmistä rakastaa,
se kaikkia rakastaapi.
Ken kerran voi itsensä unhoittaa,
se unten onnen saapi.
Ken kerran itse on onnellinen,
se tahtois onnehen jokaisen
ja antaa ja antaa ja antaa vaan
oman onnensa aarteistaan.
Sonnet XVII
I do not love you as if you were salt-rose, or topaz,
or the arrow of carnations the fire shoots off.
I love you as certain dark things are to be loved,
in secret, between the shadow and the soul.
I love you as the plant that never blooms
but carries in itself the light of hidden flowers;
thanks to your love a certain solid fragrance,
risen from the earth, lives darkly in my body.
I love you without knowing how, or when, or from where.
I love you straightforwardly, without complexities or pride;
so I love you because I know no other way
than this: where I does not exist, nor you,
so close that your hand on my chest is my hand,
so close that your eyes close as I fall asleep.
Pablo Neruda
Minusta tämä on yksi kaikkien aikojen kauneimmista.
I do not love you as if you were salt-rose, or topaz,
or the arrow of carnations the fire shoots off.
I love you as certain dark things are to be loved,
in secret, between the shadow and the soul.
I love you as the plant that never blooms
but carries in itself the light of hidden flowers;
thanks to your love a certain solid fragrance,
risen from the earth, lives darkly in my body.
I love you without knowing how, or when, or from where.
I love you straightforwardly, without complexities or pride;
so I love you because I know no other way
than this: where I does not exist, nor you,
so close that your hand on my chest is my hand,
so close that your eyes close as I fall asleep.
Pablo Neruda
Minusta tämä on yksi kaikkien aikojen kauneimmista.
eifel
rakastan sua
oot mulle koko elämä
en voi sanoo sua rahassa se ois liian paljo oisin rikkaampi ku kukaan muu
oot mulle niin tärkee et jos menisit pois nii tulisin mukanasi
oot mulle koko elämä
en voi sanoo sua rahassa se ois liian paljo oisin rikkaampi ku kukaan muu
oot mulle niin tärkee et jos menisit pois nii tulisin mukanasi
"vieras"
On kuollut rakastettuni
on kuollut koko kaupunki
on linnut vaienneet
tuota miestä rakastin niin,
hänen käsiään
hänen silmiään
hänen sydäntään
on suru jäänyt vain
on suru jäänyt vain
Näitä katuja rakastin niin
ja taloja niiden reunoilla
ja puita niiden varsilla
kun kuljin kanssasi
kun kuljin kanssasi
Nyt on tutuilla kaduilla
autiota pimeää
ei varjot enää yhteen jää
ei helise soittimet
on mennyt rakastettuni
on mennyt rakastettuni
on kuollut koko kaupunki
on linnut vaienneet
tuota miestä rakastin niin,
hänen käsiään
hänen silmiään
hänen sydäntään
on suru jäänyt vain
on suru jäänyt vain
Näitä katuja rakastin niin
ja taloja niiden reunoilla
ja puita niiden varsilla
kun kuljin kanssasi
kun kuljin kanssasi
Nyt on tutuilla kaduilla
autiota pimeää
ei varjot enää yhteen jää
ei helise soittimet
on mennyt rakastettuni
on mennyt rakastettuni
"Kalle"
Olaleye, oi Olaleye,
Sun Silmät, Sun Huulet,
Mitä sä vielä luulet,
Me erottiin, Nyt puhaltaa uudet tuulet.
Sun Silmät, Sun Huulet,
Mitä sä vielä luulet,
Me erottiin, Nyt puhaltaa uudet tuulet.
laapa
Sinun ei tarvitse kertoa minulle
kuinka suuresti minua rakastat,
jos vain jaksat hidastaa askeltasi omiini sopiviksi,
kun aika tekee minusta hitaan ja vanhan.
Sinun ei tarvitse myöskään kertoa,
että olen sydämesi valittu,
jos vielä vuosienkin jälkeen silmilläsi jaksat väkijoukosta
etsiä minun silmäni, ja jäädä niihin kiinni.
Jos vain jaksat ymmärtää minua silloin,
kun en itsekään itseäni ymmärrä,
ja pysyä samassa huoneessa kanssani silloin,
kun olen itse itsellenikin sietämätön,
en koskaan vaadi sinua todistamaan rakkauttasi minuun.
Sinun ei tarvitse kertoa minulle,
kuinka suuresti minua rakastat,
mutta kerro Rakkaani silti.
Kerro usein,
jotta rakkauden kipeä korvani kuulisi sen,
mitä vapiseva sydämeni jo tietää
kenen tämä on?? IHANA
kuinka suuresti minua rakastat,
jos vain jaksat hidastaa askeltasi omiini sopiviksi,
kun aika tekee minusta hitaan ja vanhan.
Sinun ei tarvitse myöskään kertoa,
että olen sydämesi valittu,
jos vielä vuosienkin jälkeen silmilläsi jaksat väkijoukosta
etsiä minun silmäni, ja jäädä niihin kiinni.
Jos vain jaksat ymmärtää minua silloin,
kun en itsekään itseäni ymmärrä,
ja pysyä samassa huoneessa kanssani silloin,
kun olen itse itsellenikin sietämätön,
en koskaan vaadi sinua todistamaan rakkauttasi minuun.
Sinun ei tarvitse kertoa minulle,
kuinka suuresti minua rakastat,
mutta kerro Rakkaani silti.
Kerro usein,
jotta rakkauden kipeä korvani kuulisi sen,
mitä vapiseva sydämeni jo tietää
kenen tämä on?? IHANA
muistelen, että
eikös tämä kerro kaksoisitsemurhasta?
romantikko
Shakespearen sonetti 116:
"Uskollisten mielten liitolle ei ole esteitä:
Ei rakkaus ole rakkautta
jos se muutoksesta muuttuu
tai torjuttuna taipuu torjumaan.
Ei, se on ikuisesti luja merkki,
joka näkee myrskyt eikä koskaan horju.
Eksyneille laivoille se on opastava tähti,
jonka sijainti tunnetaan, ei mahtia.
Rakkaus ei ole ajan narri vaikka ajan sirppi
niittää poskien ja huulten hehkun,
rakkaus ei muutu hetken eikä viikon mukaan
vaan kestää päiviemme loppuun saakka.
Jos tässä erehdyn ja se minulle todistetaan,
en kirjoittanut mitään, ei rakastanut kukaan."
"Uskollisten mielten liitolle ei ole esteitä:
Ei rakkaus ole rakkautta
jos se muutoksesta muuttuu
tai torjuttuna taipuu torjumaan.
Ei, se on ikuisesti luja merkki,
joka näkee myrskyt eikä koskaan horju.
Eksyneille laivoille se on opastava tähti,
jonka sijainti tunnetaan, ei mahtia.
Rakkaus ei ole ajan narri vaikka ajan sirppi
niittää poskien ja huulten hehkun,
rakkaus ei muutu hetken eikä viikon mukaan
vaan kestää päiviemme loppuun saakka.
Jos tässä erehdyn ja se minulle todistetaan,
en kirjoittanut mitään, ei rakastanut kukaan."
En tie rakkaudest mitään!!
Rakkaus vie läpi tunnelin ja voittamatonvoimase oon se kestää vaikka lumimyrskyn kin rakkaus on voittamaton!
"paula"
Onnenpuussa on kolme hyvää: usko, toivo, takkaus.
Annan sulle yhden niistä,olkoon vaikka rakkaus.
Annan sulle yhden niistä,olkoon vaikka rakkaus.
"hei"
Rakkaus on kuin naurismaa, josta kaikki varastaa.
Sydän on kuin porraspuu,johon kaikki kompastuu.
Sydän on kuin porraspuu,johon kaikki kompastuu.
sssssssssss
Kaj Chydenius - Sinua, sinua rakastan
Sinua, sinua rakastan
Yö painaa päähäni pimeän seppeleen
Jotta en sinua näkisi
Miten taittavat linnut siipensä
Miten vyöryvät vedet kallioitten alla
Miten nousevat metsät tuulten mukana
Ja pilvien sateet jähmettyvät kiveksi
Miten huutaa minulle avaruus
Miten kirkuvat tähdet ohimoni läpi
Miten itkevät lapset maailman rannoilla
Ja merien yllä savuavat sydämet
Sinua, sinua rakastan
Niin liikkuu pehmeä kätesi
Kuin vene varhain aamuisella joella
Sinua, sinua rakastan
Yö painaa päähäni pimeän seppeleen
Jotta en sinua näkisi
Miten taittavat linnut siipensä
Miten vyöryvät vedet kallioitten alla
Miten nousevat metsät tuulten mukana
Ja pilvien sateet jähmettyvät kiveksi
Miten huutaa minulle avaruus
Miten kirkuvat tähdet ohimoni läpi
Miten itkevät lapset maailman rannoilla
Ja merien yllä savuavat sydämet
Sinua, sinua rakastan
Niin liikkuu pehmeä kätesi
Kuin vene varhain aamuisella joella