Kaverin pakkomielle vie järjen, mitä teen?

"Parhaalla ystävälläni" on pakkomielle eräästä naisesta. On ollut aina, mutta viime vuosina juttu on mennyt siihen pisteeseen että eräs päivä heräsin todellisuuteen että tuollainen ei ole enää edes tervettä.

Tämä nainen, sanotaan nyt vaikka että Jaana kiusasi kaveriani ala-asteella eli yli kaksikymmentä vuotta sitten. Kiusaus ei edes ollut (minun silmiini ainakaan) mistään pahimmasta päästä, olin nimittäin samalla luokalla sivustaseuraajana, vaikka kaverini kanssa ystävystyimmekin vasta yläasteella. Erittäin vanha ystävä siis kyseessä.

Kaverini on aina, niin kauan kun olen hänet kunnolla tuntenut, ollut katkera ja kaunainen tätä Jaanaa kohtaan. Hän on kärkkäästi halunnut aina tietää kaiken mitä Jaanan elämässä tapahtuu, mitä koulua Jaana käy, kenen kanssa Jaana seurustelee jne jne. Kaiken. Ja nykyään netin ollessa arkipäivää, hän googlaa Jaanan nimeä säännöllisesti. Hän on stalkannut Jaanan facebook-profiilia. lähetellyt hänelle tekaistusta sähköpostiosoitteesta viestejä, ja jopa lähetti Jaanan poikaystävälle sähköpostia jossa mustamaalasi Jaanaa ja keksi päästään väitteitä miten Jaana olisi pettänyt miestään jne. Ja nyt viime viikolla hän innoissaan kertoi minulle miten oli Jaanan TYÖPAIKAN esimiehelle lähettänyt nimettömän asiakaspalautteen jossa oli Jaanan haukkunut maan rakoon ja kelvottomaksi työntekijäksi ja vaikka mitä, ja siis ihan päästään suoltanut mitä kerkesi keksimään. En yhtään tiedä tietääkö Jaana itse että hänellä on tällainen... vainooja kannoillaan joka aktiivisesti yrittää sabotoida hänen uraansa, parisuhdettaan ja ylipäätänsä kaikkea mahdollista.

Olen jo vuosia ollut kyllästynyt kuulemaan näitä juttuja mutta nyt viime aikoina vasta olen tajunnut toden teolla että tuo ei kertakaikkiaan ole enää tervettä. Hyvänen aika, AIKUINEN IHMINEN. Siitä on KAKSIKYMMENTÄ VUOTTA. He olivat LAPSIA silloin kun riitansa riitelivät.

Mitä ihmettä teen? Olen alkanut välttelemään ystävääni, hän on muuten ihana ihminen mutta tuo pakkomielle on jo jotain aivan naurettavaa. Asiasta ei voi hänelle kuitenkaan suoraan sanoa koska jo pelkästään siitä että vihjailen tuon toiminnan lopettamisesta, kaverini tuohtuu ja pitää pitkän saarnan miten Jaana on hänen elämänsä pilannut ja ansaitsee kaiken pahan mitä mahdollista ja vieläkin enemmän.

Tekisi mieleni muuttaa porvooseen, sielläkin taitaisi olla järjellisempää menoa...

Ja avaudun asiasta tälle palstalle (vaikken mamma olekaan) koska tämä on ainoa tietämäni aktiivinen foorumi jossa on aikuisia ihmisiä keskustelemassa ja mahdollisuus keskustella ilman tilin luomista. (Eikä mikään suomi24 tulisi pieneen mieleenikään.)

Voinko tehdä mitään asialle? Vai pitäisikö jatkaa kaverin välttelyä ja ottaa etäisyyttä? Vai kuuluuko tämä asia edes minulle millään muotoa?

 

Sanoisin kaverille suoraan, että hän on hullu.

Kertoisin Jaanalle kuka on viestien takana :saint:

Ja katkaisisin välit tuollaiseen sekoboltsiin.

 

Tekeekö tuota samaa muillekin? Tietämättäsi myös sinulle?

Pakkohoito voi olla paikallaan, kun on vaaraksi muille.
Puhukoot, katselkoon feissaria mutta sitten meneekin yli.

 

Koittaisin kertoa asianomaiselle mistä on kyse ja käskisin kaverin meneen hoitoon :O

 

ilmoittaisin tälle Jaanalle ja suosittelisin tekemään rikosilmoituksen.

 

Minusta tuossa täyttyy vaaraksi muille. Toisekseen kuulostaa, että kärsii itsekin.
Kolmanneksi, voi olla ettei hänellä ole todellisuudentajuakaan siten miten pitäisi, eikä täten ns järkipuhe auta mitään.

 

Kyseessä on kuitenkin loppujen lopuksi hyvä ystäväni vuosien ajalta, en halua hänelle ongelmia :/
Ja itse en tunne tätä Jaanaa juuri lainkaan. En ole ollut hänen kanssaan tekemisissä sitten ala-asteen luokkatoveruuden enkä hänenkään mikään läheinen kaveri silloin ollut joten olen tässä täysin ulkopuolinen. Tuntuisi tosi hölmöltä mennä hänelle selittämään tätä kuviota.

Olen yrittänyt varovaisesti kaverilleni sanoa että eiköhän hänen pitäisi jo antaa olla, mutta siitä seuraa vain pitkää puhetta miten Jaana on hänen elämänsä pilannut ja että hänellä on hirveät traumat ja hän ei koskaan anna anteeksi yms.

Kaverini ilmeisesti näkee tämän Jaanan ihan läpimätänä ja suorastaan "pahana" ihmisenä. Hän on terapiassakin joskus käynyt mutta lopetti aika lyhyeen.

 

No minkälaista se kiusaaminen siellä ala-asteella oli? Jatkuiko vuosia? Nimittelyä, fyysistä väkivaltaa, eristämistä?

 

kuulostaa edelleen siltä, että kaverisi kärsii mt-ongelmista ja hänen hoitamattomat traumansa ja oireensa on poikineet ääretöntä vihaa, kostoa yms. mistä hän ei pääse irti. tai sitten hän on yleensäkin pahantahtoinen, kostonhimoinen. ei noita voi hoitaa kuin ammattilainen... :/ mutta aika vaikea pakottaa hoitoon.

 

Ensinnäkin, sinä et voi tietää, mitä se "pieni riita" oikeasti on ollut, ja varsinkaan sitä, miltä se on ystävästäsi tuntunut. Joten ei vähätellä. Varsinkin jos on itse seurannut kiusaamista sivusta siihen mitenkään puuttumatta.

Toiseksi, ystäväsi tarvitsee ammattilaisen apua, ettei pilaa elämäänsä rypemällä tuossa jutussa lopun ikäänsä. Selkeästi hänellä on paha olla ja ongelmia. Pahoja ongelmia. Yritä saada hänet juttelemaan jonnekin vaikka siitä kiusaamisesta, ehkä siellä tuo muukin sitten purkautuu, ja hän tajuaisi tekojensa järjettömyyden.

 

Sanot kaverillesi suoraan että Jaanan asiat eivät kiinnosta sinua joten niistä vaahtoamisen voi sinun puolestasi lopettaa.

 

[QUOTE="vvv";25910417]No minkälaista se kiusaaminen siellä ala-asteella oli? Jatkuiko vuosia? Nimittelyä, fyysistä väkivaltaa, eristämistä?[/QUOTE]

Se oli toisella luokalla ja kesti kevätlukukauden. Siinä oli molemminpuolista nälvintää ja hyljeksymistä, haukkumista ja yleistä kiusantekoa. Kyllä koko luokka silloin tiesi että ne kaksi inhosivat toisiaan ja monesti olivat molemmat opettajien kanssa selvittelemässä asioita. Mutta ainakin minun sivustaseuraajan näkökulmastani molemmilla oli omat kaveripiirinsä ja käninät oli aika tasaväkisiä. Fyysistä väkivaltaa ei koskaan ollut.

Eli ystäväni ei ole kuitenkaan koskaan ollut mitenkään aivan yksin, hänellä oli kavereita luokalla kuten myös Jaanalla. Ilmeisesti hän kuitenkin jollain tapaa koki olevansa riidoissa alakynnessä kun on mieltänyt Jaanan kiusaajaksi ja itsensä pelkästään uhriksi. Kolmannelle luokalle mentäessä luokkamme hajotettiin jolloin nämä kaksi päätyivät eri luokille jonka jälkeen konflikteja ei enää ollut kuin kaverini yksipuolinen "kostoretki" joka ei koskaan ilmeisesti ole riittävä.

Kaverini kieltämättä tuntuu suurentelevan tarinaa ja kertoo mielellään puolitutuille tästä koulukiusauksestaan. Olen huomannut että vuosi vuodelta hän värittelee samoja juttuja vähän lisää ja lisää. Hän on tosiaan masennusta sairastanut ja ammattiauttajalla ravannut mutta ilmeisesti se ei auta mitään.

Huoh.... Kuitenkaan en halua kaveriani miksikään mielipuoleksi tai vaaralliseksi mieltää, vaikka epäilemättä näillä tiedoilla se siltä kuulostaakin. Tuon Jaanan elämästä vain on jostain syystä tullut iso osa hänen elämäänsä ja hän ei vain enää osaa päästää katkeruudestaan irti.

 

Sano kaverillesi että sä olet rakastunut tähän "Jaanaan" ja sinuun koskee kun kaveri vihaa häntä. Sano se tunteellisesti, kyyneleet silmissäsi. Niin saat ystäväsi ymmärryksen ja hän tekee parannuksen. <3

 

Tota tekstiä kun luki, niin ekana tuli mieleen, että sinä "sivustaseuraaja" vähättelit sitä, kuinka vakavaa kiusaaminen oli.

 

[QUOTE="Neela";25910545]Sano kaverillesi että sä olet rakastunut tähän "Jaanaan" ja sinuun koskee kun kaveri vihaa häntä. Sano se tunteellisesti, kyyneleet silmissäsi. Niin saat ystäväsi ymmärryksen ja hän tekee parannuksen. <3[/QUOTE]

Ha ha ha Toimisikohan tämä xD

 

Ei se toisille vaaraksi tarkoita, että hän lähtee murhaamaan. Riittää, että vaikeuttaa jotain riittävän paljon ja/tai aikoo/puhuu sellaista. Mutta se on lääkärin arvioitava.

 

Tota tekstiä kun luki, niin ekana tuli mieleen, että sinä "sivustaseuraaja" vähättelit sitä, kuinka vakavaa kiusaaminen oli.

Mutta siinähän luki että se kiusaaminen oli molemminpuolista?

Minä sanoisin tuosta kaverille, sen että tuo ei ole tervettä. Oikeasti, sähköpostin lähetys poikaystävälle ja pomolle, hei haloo.

Haluaisin sille Jaanallekin asiasta kertoa, mutta se menisi hankalammaksi, koska ei itsestäni olisi olemaan siinä välissä.

 

Mielestäni olet velvollinen ilmoittamaan tuolle jaanalle tilanteesta. Jos kerran pomolle mustamaalaa ym, ois aiheellista hänen miettiä rikosilmoitusta. Tuo alkaa käymään vaaralliseksi. Ihan oikeasti.

 

Siis onko sun kaveri mies vai nainen, entä sinä?

 

Kertoisin suoraan että toiminta ei ole enää terveen rajoissa ja ehdottomasti kertoisin Jaanalle kuka noiden paskamaisuuksien takana on ollut. Ja kyllä menisi harkintaan haluanko olla ystävä tuollaisen ihmisen kanssa.

 

Tota tekstiä kun luki, niin ekana tuli mieleen, että sinä "sivustaseuraaja" vähättelit sitä, kuinka vakavaa kiusaaminen oli.

En ikinä haluaisi vähätellä koulukiusauksen vakavuutta. Mutta kun omia muistojani kaivelen, niin en ainakaan silloin nähnyt sitä kovin vakavana. Enkä tiedä miten Jaana tuon ajan koki kun olen kuullut tilanteesta vain toisen osapuolen version.

Silloin nappulana en mitään puolia valinnut tai kumpaakaan ryhtynyt puolustamaan koska tosiaan minun silmiini kyse oli aika tasaväkisestä kiusanteosta ja molemmilla oli takanaan kavereitaan. Minulle tuolloin molemmat olivat vain luokkatovereita. Sellaisia joiden kummankin kanssa tulin toimeen mutta välitunnit ja vapaa-ajat leikin omien kavereideni kanssa.

Olen tosiaan aika huono sanomaan tähän mitään, koska omat muistoni tilanteesta ovat niinkin neutraalit, kuulin kaverini version vasta vuosia myöhemmin yläasteella. Ja edelleenkään yhtään vähättelemättä, vähän häiritsee se että kaverini dramatisoi tuota kevätlukukautta aina vain suuremmin ja suuremmin ja että hänellä on pakkomielle tuota Jaanaa kohtaan jota en osaa ymmärtää. Ja mietin sitäkin että kokikohan Jaana tuon puolivuotisen sillä että kiusaa toista vai tunsiko hänkin olevansa kiusaaja?

Olen kerran ehdottanut kaverilleni että hän ottaisi yhteyttä ihan omana itsenään tähän Jaanaan, yrittäisi selvittää asiat jos häntä menneisyys vaivaa, mutta se ei kuulema tule kyseeseenkään. Jaana on saatava kärsimään niinkuin ansaitsee, hän sanoo.

Okei tämän viestin perusteella saadaan se kuva että kaverini on ihan oikeasti jotenkin psykoottinen, mutta ei se niin kuitenkaan ole. En vain tiedä miten selittäisi tätä tilannetta mahdollisimman objektiivisesti :/

 

Tuo kaverisi touhu on rikollista. Vihjaappa hänelle, että vainoaminen on todellinen rikos, josta voi joutua vastuuseen.

Ehdottomasti asiasta on kerrottava "Jaanalle". Hänen elämäänsä moinen vaino voi aiheuttaa ihan todellisia ongelmia ja traumoja. Mietippä omalle kohdallesi... Voit ilmoittaa, vaikka nimettömänä, jos tuntuu muuten vaikealta.

Lapsuuden kiistat on voitava selvittää (jos niissä selvitettävää on) kasvokkain ja reilusti eikä tuolla tavalla alhaisesti. Koulukiusaus on vakava asia, mutta toisen ihmisen vainoaminen on kammottavaa.

Otathan huomioon, että salaamalla kaverisi sekoilun suojelet rikoksentekijää. Voit tehdä nimettömän ilmiannon myös poliisille.

 

Siis onko sun kaveri mies vai nainen, entä sinä?

Olemme kaikki naisia.

 

Tota tekstiä kun luki, niin ekana tuli mieleen, että sinä "sivustaseuraaja" vähättelit sitä, kuinka vakavaa kiusaaminen oli.

Minkäänlainen kiusaaminen ei mitenkään oikeuta tuollaiseen toimintaan. Eikä tuo ole tervettä, vaan vaatii jo luultavasti ihan asiantuntijaapua ongelmiensa käsittelyyn.

 

No huh! Tuo ei todellakaan ole enää normaalia, ei ole ollut sitä pitkään aikaan. Itse en kyllä varmaan enää jaksaisi tuollaista ihmistä.

Mutta jos haluat olla hänen ystävänsä, eikä puhe hoitoon hakeutumisesta auta, niin minä soittaisin sinuna jollekin psykologille ja kysyisin neuvoa. Tuskin voivat ottaa paljoa kantaa, mutta jos voisivat edes yleisellä tasolla antaa jotain neuvoa. Ja kyllähän tuossa täyttyy jo rikoksen tunnusmerkistökin (kunnian loukkaus), joten jonkun ulkopuolisen on tuohon pakko puuttua. Ja sinäkin olet tietoinen tästä rikoksesta, joten oikeastaan on velvollisuutesi tehdä jotain.