Meillä on nyt tilapäisratkaisuna anoppi hoitamassa muutamana päivänä viikossa lapsia. Minä olen töissä ja mies pääsi todella lyhyellä varoitusajalla koulutukseen (varoitusaika oli se, että kirje hyväksynnästä tuli pe ja koulutus alkoi seuraavan viikon tiistaina...). Päivähoitopaikka on haussa ja minä käytän vanhoja, kertyneitä lomapäiviäni mahdollisimman paljon (viime viikko lomalla, tällä viikolla 3 vapaata ja ensi viikolla 2).
Anoppi tulee meille, miehensä tulee joka tapauksessa kaupunkiin kahtena päivänä viikossa. Jos me veisimme lapsen anopille, tulisi siitä semmoinen 80 kilometriä ajoa aamuin illoin... Meidän kotimme on jo "lapsiturvallinen" joten helpompi näin. Teen ruoat valmiiksi, laitan lasten vaatteet ja tarvikkeet valmiiksi, kodinhoitoa en todellakaan odota vaan lastenhoitoa ;-). Tilanne on vielä tuore, joten en osaa sanoa miten menee. Tänään oli yksi haaveri sattunut, kun kolmivuotias oli "vaan yhtäkkiä hävinnyt leikeistä ja sitten kuului kova muksahdus ja itku, sanoi pudonneensa lavuaarista lattialle"... Vähän mietin, että miksi ihmeessä lapsi "vaan yhtäkkiä häviää" eikä hoitaja kysele perään tai etsi. No ei käynyt kummempaa ja toivottavasti lapsi ei enää vain häviä ja jätetä tilannetta siihen.
Anoppini pitäisi periaattessa olla aika ammattilainen lastenhoidossa, onhan hänellä 4 omaa ja on toiminut perhepäivähoitajana mutta minun näkövinkkelistäni vahtimisessa tapahtuu lipsahduksia (toinen kaatoi mummulassa ollessaan bensakanisterin (avoimen!) päälleen, saanut käsiinsä sydänlääkkeet (anoppilassa), leikelleet saksilla itseään, anoppia ja ties mitä jne). Myös kurinpito on hakusessa, lapset tekevät ihan mitä huvittaa eikä anoppi puutu siihen. Tietenkin kyseessä on lapsenlapset, joten ehkä "joustaminen" säännöissä liittyy siihenkin ;-).
Kovin pitkäaikaista järjestelyä tästä ei ole tarkoitusta tulla, anoppikaan ei sitä halua. Hän ei enää kuusikymppisenä jaksa jatkuvaa pikkulasten hoitoa. On sen itsekin sanonut, joten todella odotan sitä hoitopaikkaa! En halua välejä kiristää tämän asian takia. Anoppi siis sanoo mielellään hoitavansa ja auttavansa mutta toisaalta myös valittelee väsymistä (minkä ymmärrän ihan täysin!). Hän hoiti myös mieheni veljen lapsia ja silloin hän valitti minulle jatkuvasti toisen miniän tekemisistä ja sanomisista sekä sitä, että häntä käytetään hyväksi. Ok, välit tuohon toiseen miniään ei olleet koskaan hyvät mutta silti pelkään, että huolimatta siitä mitä meille (miehelleni ja minulle) sanotaan, puhe on ihan toista selän takana :-(. Tilanne oli tietysti vähän eri, he halusivat jatkuvan hoitajan, koska halusivat kotihoidon tuen (eivätkä siis maksaneet anopille mitään!). Anopissakin on siis vikansa kuten jokaisessa ihmisessä mutta rehellisesti minä pidän hänestä. En halua hänen tuntevan oloaan hyväksikäytetyksi. Olemme tarjonneet rahaa mutta hän ei halua sitä, täytyypä siis keksiä joku muu tapa maksaa hoitoapu takaisin.
Eli meillä lasten kannalta tilanne on hieno, he odottavat mummin tuloa, minä vain tunnen oloni epävarmaksi tilanteesta (välien säilymisen yms takia)!
