Kertokaa miksi yh-äiti ei kelpaa...

Se on mun mielestä siitä äidistä kiinni..., että kui sen kanssa menee.
Ei lapsista, tai niiden määrästä.
Ei lapset pahoja ole..., aikuiset ne susia on jos niikseen tulee.

 

Olenhan YH itsekkin :hug:

 

Miksi ei kelpais... itsellä ei ainakaan ongelmia siinä, että tyttöystävällä jälkikasvua. Tosin, itsellä myös eli ehkä sitä osaa suhtautua järkevästi asioihin...

 

luin ihan vaan muutamat vastaukset: jotkut mielipiteet tuntu olevan tosi toisesta ääripäästä mitä itse ajattelen. Ja mikä ihme niitä vaivaa jotka olettaa että Yh-äidit ovat kaikki pieni palkkaisia ja miehen nälkäisiä!! hei haloo! itse olen vajaa kolmekymppinen, lyhyen suhteen jälkeen raskaaksi tullut nainen, en halunnut suhdetta isän kanssa (yhteinen päätös) mutta lapseni halusin pitää. Olen koulutettu ja palkkakin on hyvä, en etsi miestä elämääni.piste. jos jossain vaiheessa joku tulee mukaan niin kiva, mutten etsi lapselleni isää tai vielä vähemmän elättäjää meille; tulemme hyvin toimeen ihan yhdelläkin palkalla. tosi takapajuista ajattelua että kaikki yh:t ovat sitä rasvatukkaista alipalkattau lajia! kyllä niitä fiksujakin jäbiä löytyyy jotka etsivät puolisoa, ja rakastuvat ihmiseen eivät elämäntilanteeseen - niitä kundeja jotka kirjoitti että "kyllä yh:t hoidoiksi kelpaa, mutteivät puolisoksi" en ole itse tavannut, ja edustavat sukupuolensa yhtä ääripäätä.

 

Mä ihmettelen kuinka monet naiset tietoisesti ovat tehneet lapsia muka alkoholistien kanssa.Ja jos miehen juominen on lisääntynyt vauva-aikana eikö niin avo/avioliitossa pitäisi toista tukea niin vasta kuin myötämäessä?Miksi te naiset niin hepposin perustein hankkiudutte raskaaksi?Todella itsekästä leikkiä ajatuksella,että mä haluan tai mulle kuuluu lapsi.Noihin vahinkoihin en usko,muutoin kuin,että ehkäisy on pettänyt.Ja eikös silloin kannattaisi harkita keskeytystä.Lapsen edun mukaista on,että hänellä on rakastavat vanhemmat ja koti on turvallinen paikka.Liian nopeasti perustetaan "perhe" ja kun unelma lapsi arjesta tulee ilmi niin erotaan.
Yh-äiti jolla on esim.2 lasta 5v. ja 1v. lapsilla eri isät,vanhempi lapsi käy viikonloppuisin isällään nuoremmalla ei isää lainkaan kuvioissa,ei tällainen nainen anna itsestään hyvää kuvaa.Miehistä toi voi olla aika pelottavaa.Mitäs jos tuo nainen hankkiutuu minullekin raskaaksi.
Tossa oli vaan yksi näkemys asioista.Ja älkää naiset ruikuttako uusille mies tuttavuuksille kuinka sika muka ex mies on...

 

..enpä osaa edes kuvitella tilannetta, jossa moiseen suostuisin....4-lasta...se on aika paljon......-- yh ?? -- sekin voi johtua niin monesta eri asiasta, mutta kuitenkin....tänäpänä kun kaikki muuttuu ja on sallittua, niin ehkä kyseiseen suhteeseen sopisi paremmin joku toinen yh-äiti ??? 4-lapsen äiti ei nyt varmaan enää niin kovin paljon sitä yhtä juttua kaipaa ja onhan niitä apuvälineitä,,,,
sehän on niin, että makkaralla on aina kaksi päätä....

 

joopa joo..

jos miehen tapaan,joka iskee sydämeen.....En halua sotkea häntä perheeseeni. Toivoisin.että molemmilla on omat asunnot..Jos tuntuu välillä vaikealta..voi mennä omaan kämppään *miettimään*..Ei se yhdessä asuminen ole SE juttu..
Itse hoidan lapseni...ja aikaa jää kyllä itselle/miehellekin.Järjestelykysymys..ja lapset alkaa jo kasvaa...aikaa tulee kokoajan lisää.

En hae elättäjää....Itse omistani vastaan

 

Ei sillon vaikuta, onko yh, onko kelle lapsia, jos on oikeita tunteita pelissä. Turhapa sitä on ruveta ensi tapaamisilla miettimään, miksi sillä on lapsia eri-isille, miksi on erottu jne. Jokainen suhde on omanlaisensa ja joskus se yh:ksi jäänyt ei ole voinut valita. Myös naisia voidaan käyttää perhejutuissa hyväksi.
Miten ehkäisystä tarkasti huolehtiva mies voi joutua väkisin isäksi? Jos on epäilys, ettei eukolla ole kaikki piuhat kiinni yläpäässä, pitääkö sinne sänkyyn hypätä?

Ite en päästäis ekaan puoleen vuoteen täysin uutta ihmistä tapaamaan lapsia. Edes "kaverina". Se on nähty, että miehet ei, vaikka kui olisi omiakin lapsia, pysty ajattelemaan miltä lapsesta tuntuu, kun ensin ollaan ja sit ei ollakkaan. Toiset taas pystyy ja yhen tyypin, jota tapailin 3kk (jolla oli oma lapsi myös) suhde lapsiini ei katkennut tapailemisen loppumisen myötä ja meiden lapset on yhdessä sen jälkeen monet kerrat leikkinyt, vaikka suhteen aikana lapset ei vielä tavanneet.

 

Ei se lasten määrä vaikuta aivan hirveesti, ainoo tietty mikä saattais olla et jos ne ois kaikki aika pienii esim alle 5v, ni mä saattasin miettiä. Mut jos ihastuu ihmiseen ku tapaa jossain, ni sit se on kyl mun kohdalla menoa ilman rajoja

 

Olin suhteessa mieheen, jolla oli myös kaksi liittoa ja niistä yhteensä kolme lasta takana. Hän hyväksyi ja halusi meidät. Heti ja ikuisesti. Ainoa vaan, että kahden kuukauden päästä hänestä alkoi tuntua, että ikuisuus on jo mennyt. Siinä ei painanut se, että lapset oli tutustutettu toisiinsa ja mies lanseerannut itsensä minun lapsilleni ja minut omilleen pysyvänä kumppanina. Lapsettomana sinkkuna minulla oli ollut vastaavanlainen (miehen puolelta) pikasuhde. Nyt järkeilin, että keski-ikää lähestyvä kolmen lapsen isä, joka hoitaa lapsiaan vastuuntuntoisesti, ei kykenisi tällaiseen tuuliviiriyteen. Niukka talouskaan kun ei tuntunut olevan ongelma tai elämää suurempi asia. Ero tuli, ennen kuin oli edes missään vaiheessa riidelty mistään. Ainoat negatiiviset asiat olivan olleet kummankin exien kiukuttelut, mutta niidenkin olin luullut vain yhdistävän. Jäi sellainen olo, että kyse oli siltikin vain siitä täällä aiemmin ketjussa mainitusta lihan himosta ja ihmisestä, jonka mukaan on ihan luvallista toimia hetken mielijohteesta ja käydä vähän leikkimässä kotia ja pätevää uusperheenisää - sen asukkaiden tunteista piittaamatta.

 

Rosku78 ilmeisesti kuvittelee että naiset "hankkiutuvat raskaaksi" ihan omin avuin - normaalilla älyllä varustettu mies tietää miten lapsia tehdään ja useimmissa tapauksissa on varmasti ihan omin avuin kömpinyt sänkyyn. Ehkäisyn käyttö on molempien vastuulla. Ja se mitä ko. niminerkki pitää vahinkona saattaa olla joillekin yllättävä onnenpotku! Oma lapseni sai alkunsa suunnittelematta - uskomatonta, mutta totta: silti rakastan häntä yli kaiken ja annan turvallisen ja tasapainoisen ympäristön. Jos pelottaa ihan kamalasti että joku "hankkiutuu" sinulle raskaaksi - älä kuksi ympäriinsä!

 

Itsekin juuri tulossa 3 lapsen yh:ksi.. No omapa oli valintani.. Jätin siis alkoholisti mieheni,enkä kyllä valita,koska mulla ei ole tarkotustakaan hakea pitkiin aikoihin miehistä mitään ystävyyttä enenpää.Menetin 10vuoden suhteen aikana miehiin luottamuksen,mua ei enään kukaan mies pysty kohtelemaan siten miten mua kohdeltiin vuosia. Ja oon sitä mieltä et jos en kelpaa lasten kanssa niin saa unohtaa kaiken muunkin sitten.
Jos toista rakastaa,niin eiköhän silloin hyväksy lapsetkin.
Ja kaiken lisäksi musta tuntuu et nyt miehet uskaltavat lähestyäkin paremmin,kun en enää olekaan se "nalkuttava" vaimo pahanen vaan sinkkuäiti.

 

näitä aikani lueskelin ja onhan juttua...mutta kyllä se on tärkeintä että kemiat toimii loppu on vaan aina itsestään kiinni ei ne lapset ole mikään este vaan tekosyy.... :wave:

 

Poikkeuksiakin löytyy,lohdutan teitä naiset. Itse kolmen kokeilu miehen jälkeen löysin erottuani oikean aarteeni,kultani!. Asutaan jo yhdessä,mies on 33-v.sinkkumies,ei lapsia ei avioa takana. Omia lapsia ei halua,minun lapsia rakastaa kuin omiaan,avoliitossa aijotaan pysyä vaikeiden suhteiden ja minun vaikean eron vuoksi. Itsekkin on kovin vaikea tätä miestä uskoa todeksi,niin erilainen hän on kuin ne muutamat lapselliset tai lapsettomat ennen tätä. Lapset kun piti suurinpiirtein pitää kaapissa tai poissa silmistä,sitten passasi nähdä. Tähän suhteeseen lähdin heti periaatteella kaikki tai ei mitään,mies on luotu isäainekseksi,fiksu,komea,urheilullinen ja niin hyvä mies!!!. Kyllä niitä oikeita miehiäkin suomenmaasta löytyy,malttakaa!.

 

Jos olisin mies niin mäkään en ottas yh-äitiä. Mitä sitä suotta alkaa toisen pentua hoitaan ja elättään. Ja sen penskan joku spurkuisä roikkus siin kannoil kokoajan kumminkin.. Sori nyt vaan.

Melkolailla mielipiteitä kirvoittava ketju... Yllä oleva mielestäni rimanalitus. Yhden lapsen yksinhuoltajana ja leskenä mielestäni loukkaava.

Meillä isästä puhutaan, kuvia löytyy jne. En halua, että muistot unohtuvat. Lapsi on vasta leikki-ikäinen ja ikävä isää on kova. Nyt ei elämääni miestä mahdu, mutta onpa käynyt mielessä, että melkoisen joustava ihminen miehen pitäisi olla, että tuon "haamuisän" läsnäolon kestäisi. Ei sellaisia miehiä olekaan. (Itse en ehkä pystyisi, joten en voi sellaista keneltäkään odottaa).

 

jatkoa edelliseen..
Elättäjää en tarvitsisi. Totta, deittaamista yms. hankaloittaisi tehokkaasti etävanhemman puuttuminen eli vapaita viikonloppuja ei ole kuten eronneilla.

 

jatkoa edelliseen..
Elättäjää en tarvitsisi. Totta, deittaamista yms. hankaloittaisi tehokkaasti etävanhemman puuttuminen eli vapaita viikonloppuja ei ole kuten eronneilla.

Mä olen eronnut,mutta mulla ei ole mahdollisuutta viikonloppuvapaisiin,saati päivävapaisiin,kun lasten isä ei ota lapsia luoksensa. Lapset ovat mulla joka paikassa mukana.

 

miehet joilla ei ole omia lapsia pelkäävät sitoutua naiseen jolla on lapsia..lapset on kuitenkin aina meidän tulevaisuus! =) itse olen yksinhuoltaja-isi ja olen ylpeä siitä!!

 

Minkä takia mun pitäisi alkaa elättämään tai ottaa elämääni jonkun toisen miehen lapset? Eikö se kerro jo naisestakin aika paljon että tekee lapsen/lapsia miehen (joskus jopa useamman) kanssa ja sitten joutunut yh:ksi... Minkä takia niitä muksuja on tarvinnut ruveta vääntämään jonkun tyypin kanssa jos keskinäinen hommakaan ei toimi, alkoholismi tms. ei varmasti tule yllätyksenä jos on muutamankin vuoden toisensa tuntenut? Sitten vielä pitää valittaa päälle kun miehiä ei kiinnosta kun on yh... Herätkää naiset!!

 

Heippa,

Kyllä monilapsinen yh-äiti, niin kuin isäkin kelpaa, jos se oikea henkilö kohdalle osuu. Lasten lukumäärä, eivätkä muutkaan yksittäiset asiat ole määrääviä tekijöitä.

Ehkä kannattaakin tarkastella asiaa omien odotusten ja ajatusten kautta. Mitä teen itse asian hyväksi, miten lähestyn ihmisiä, mitä harrastan, minkälaisia odotuksia minulla on ja minkälaista henkilöä vierelleni haen.

Neljän lapsen äitinä / isänä oleminen asettaa (varmasti) arkirutiineille ja elämälle yleensäkin ihan erilaisia haasteita. Ihania haasteita, värikästä elämää, mutta varmasti myös stressiä ja riittämättömyyden tunnetta. Nämä tunteet ja elämän yksityiskohdat sen potentiaalisen elämänkumppanin tulisi tiedostaa ja ymmärtää. Kenties ketjun aloittajan tapaamat henkilöt eivät ole uskaltaneet tästä ottaa kiinni. Se vaikea kysymys onkin, että mistä sellaisen ihmisen löytää

Ketjun aloittajalle, joka on ilmeisesti omakohtaisesti asiasta turhautunut, vastaan että mielestäni oikeaa ihmistä ei ole olemassa - kenellekään. Se oikea ihminen pitää tehdä ja muodostaa tutustumisen ja yhteisten hetkien kautta. Kenties tämä henkilö on lähempänä kuin arvaatkaan. Etsi häntä toisella tavalla kun tähän asti olet tehnyt ja usko itseesi.

Minulle kelpaisi vallan mainiosti neljän lapsen äiti, jos ihastuisin häneen ihmisenä ja persoonana.

Dittis. yhden lapsen yh-isä

 

Minkä takia mun pitäisi alkaa elättämään tai ottaa elämääni jonkun toisen miehen lapset? Eikö se kerro jo naisestakin aika paljon että tekee lapsen/lapsia miehen (joskus jopa useamman) kanssa ja sitten joutunut yh:ksi... Minkä takia niitä muksuja on tarvinnut ruveta vääntämään jonkun tyypin kanssa jos keskinäinen hommakaan ei toimi, alkoholismi tms. ei varmasti tule yllätyksenä jos on muutamankin vuoden toisensa tuntenut? Sitten vielä pitää valittaa päälle kun miehiä ei kiinnosta kun on yh... Herätkää naiset!!

tanelikin kaltaiset miehet valitettavasti taas vaikeuttaa uskoani siihen että alykkäitä miehiä on vielä olemassa (Ditto taas kallisti vaakaa toiseen suntaan)- jo se ajattelutapa että "naiset tekevät lapsia" eikö sihen tarvita aina molempien suostumus, siihen tekemiseen. Toki se, että päätetäänkö pitää lapsi, voi olla vain naisen päätös. Mutta kertooko se enemmän jotain eettisistä arvoista kuin "muksujen vääntämisestä jonkun tyypin kanssa" siinä toivossa että toinen mies tulisi ja elättäisi. Yksinhuoltajuus ei ole rikos, meillä jokaisella on eri taustat miten päädyimme yhden vanhemman perheeksi - joten Tanelik ja muut vähemmän sivistyneet, älkää laittako meitä yksin lastaan kasvattavia yhteen ja samaan lokeroon.

 

Olen yhden lapsen yh äiti. Kyllä mie yh:n huolisin lapsilukuun katsomatta kunhan vain se tunne toiseen aikuiseen on oikea!!! Ja voisin kuvitella ajattelevani lapsista niinkuin olisivat omia. Ja ei haittais mua jos omat rahat kuluu myös heihin. Se on sitä elämää. Olisi ihan kiva varmasti löytää juurikin yh-isä, joka oikeasti tajuaa ja ymmärtää lapsiperhe-elämää. Sitä ei voi suunnitella kuitenkaan, rakastuuko perheelliseen vai perheettömään.

 

Jos olisin mies en itsekään huolisi 4 kakaraa. Tuo yksi menee. Itselläni on yksi lapsi ja se
on ok. En ole yksinhuoltaja. En kyllä ottaisi äijääkään, jolla olisi neljä kakaraa. En halua ruveta äidiksi muiden pennuille. Oma riittää. :headwall:

 

Jos olisin mies en itsekään huolisi 4 kakaraa. Tuo yksi menee. Itselläni on yksi lapsi ja se
on ok. En ole yksinhuoltaja. En kyllä ottaisi äijääkään, jolla olisi neljä kakaraa. En halua ruveta äidiksi muiden pennuille. Oma riittää. :headwall:

 

Monesti olen ihmetellyt tätä: halutaan miehilltä mielipidettä ja jos se ei satu olemaan itselleen mieleinen niin eikun haukutaan koko äijä samantien maanrakoon! Ja sitten valitetaan, että miksi miehet ei puhu...