Kesäkuiset 2020 <3

@Mohan , Mullakaan ei ole yhtään mitään muita oireita kuin silloin tällöin rinnat arat, ei yhtikäs mitään muuta ja menossa 7+4 kaiketi, huomenna to olisi ultra, pelottaa ja jännittää niin kovin...minäkin haluaisin kokea edes yhden puklun että vois tuumia siellä masussa jotain möngertävän...

@Effis , joo kyllä tää itteensäkin aina välillä laittaa naurattmaan tää touhu, tosiaan ihan oikeesti täällä kun meinaat tehdä jotain niin kirjaimellisesti se suku tekee sen sun kanssa, välillä söpöä, välillä niin rasittavaa..espanjalainen anoppini on kyllä ihana, kysyy 3-5 krt päivässä kuinka voin, vastaus joka kerta hyvin, ei oireita..tekis mieli sanoa että mä voin sitten laittaa viestiä kun jotain tuntemuksia ilmaantuu mutta siitähän menis herne nekkuun.

Mies on pienestä kylästä kotoisin ja siellä jo koko kylä tiesi ennen kuin tulin raskaaksi että yleensäkin halutaan vauvaa ja kuinka ärsyttävää olikin pankin jonossa vastailla että joko olet raskaana, voi voi, kun noilla ikälukemilla ja suomalaisilla geeneillä ei tullakaan niin vireästi paksuksi kuin heidän jotka pamahtaa paksuksi varmaan ilman seksiäkin.. =)

Tosiaan huomenna sitten lähtee sinne ultraan miehen lisäksi anoppi ja appi ja miehen sisko, ou jee...
Mä oon vielä sen tyylinen luonteeltani et jos kävis niin ettei siellä enää olisikaan mitään niin haluaisin vain lähteä yksin kävelylle tai hautautua yksin hetkeksi peiton alle, ehei, se ei olisi mahdollista vaan sitten sitä veivattaisi koko loppuilta että miksi nyt kävi näin surkeasti...

Onhan tällä kääntöpuolensa, toisinaan olen maailman kiitollisin super tiiviistä perhesusteesta ja siitä että aina on ihmisiä jotka välittää ja auttaa...

Tuo sukupuolen tiedon saaminen ois kyllä itseasiassa varmaan ihan kiva sillä ilmapallojutulla, eka siis ultra ja hoitajat sitten tekee sen yllärin vanhemmille, tulishan siitä poksautuksesta kiva muisto vaavelillekin nähtävksi aikanaan..


Kertomisesta, tosiaan miehen puolen suku on tiennyt koko ajan, suurin piirtein tietävät jokaisen seksi kerrankin, täällähän on pyhähäväistys salata mitään ja puhutaan välillä niin ronskeistakin yksityisasioista koko suvun kuullen että mulla välillä posket punoittaa mutta esim omille suomalaisille vanhemmilleni en ole vielä kertonut...en tiedä miksi se jännittää enemmän...ajattelin että josko ehkä suomalaisena isänpäivänä tms... jouluun asti en voi odottaa koska työni vuoksi minun on pian alettava jo varoittelemaan asiakkaitani että tulee ensi kesänä pieni tauko mahdollisesti palveluun...

BTW, täällähän äitiysloma on ruhtinaalliset 4 kuukautta, tuntuu niin hurjalta laittaa 5kk ikäinen nakero jo hoitoon mutta minkäs teet...
 
Kiva kun tulee muitakin uusia. :)
Oonko ainut joka unohtaa koko ajan raskauden? Mun kroppa on ollu yli puoli vuotta semmoinen, että oon epäillyt joka kuukausi raskautta. Jotenkin on puol vuotta käyny ne raskausajatukset ja huolet päässä, että nyt kun on tosi kyseessä niin oon tosi tyyni. Ja ihan todella unohdan monesti koko asian lähes koko päiväksi. Toki olen varautunut täysin siihen, että voi tulla keskenmeno. Jopa pidän sitä todennäköisempänä vaihtoehtona, koska viime raskaudessa pääsin pälkähästä tämän suhteen.

Samalla mä koitan olla ajattelematta asiaa, koska pelkään että "aiheutan" ajattelulla itselleni huonon olon. Viime raskaus kummittelee takaraivossa ja pelkään, että oon kohta samassa pisteessä kuin silloin. En kyennyt edes seisomaan vaan välillä konttasin/raahauduin lattiaa pitkin vessaan tai jääkaapille, koska koko ajan oksetti. Ja oksensinkin. Toki se kesti "vain" kolmisen kuukautta eikä koko raskautta, mutta tuskaa se oli olla monta kuukautta samassa kunnossa kun pahassa mahataudissa.

Muistanko oikein, että joku muukin oli piikkikammoinen?

Syömisiin voisin yhdeksi vinkiksi antaa hedelmäpiltit. Viime raskaudessa se oli yksi helppo valinta kun mitään ei tehnyt mieli.

Kiva, kun liityit keskusteluun Paniini! Itsellä sama, ei tee mitään mieli, eikä mistään huomaa raskaanaoloa. Herkästi ajatukset kyllä vaikuttaa oloon, siksi pyrkii elämään mahdollisimman normaalisti, joskin syöminen on ollut lähinnä pienempiä annoksia juuri edellämainitun syyn takia.

Alan epäilemään, olenko ollenkaan, mutta en valita. Sinällään huonon elämäntilanteen takia ei olisi katastrofi, vaikka en olisikaan. Mutta tahtoisin silti saada asiaan varmuuden, joten raskausajan varhaisultraan tekisi mieli mennä. Oletteko te muut käyneet?
 
Soittelivat neuvolasta äsken.
No, sitähän asiaa oli, että kun aikaisemmin oli puhe, että olisi nt-ultran yhteydessä lääkäri samalla. Siksi, koska nipt-tutkimus vaatii sen lääkärillä käynnin ja lääkärin ultrankin kai (viimeeksi ainakin näin).
Ei olekaan aikoja niin, että hoituisi nuo samalla kerralla.
Ne on sitten eri kerralla kahden päivän välein.

Kyllä mun kovasti tekisi mieli käydä noita ennen ultrassa, mutta nyt ei oikeen ole varaa laittaa noin 200e ultraan. Ehkä mä luotan nyt sykkeiden kuulumiseen, että siellä joku pieni otus kasvaa.
 
@Ofelia88 meen ensi viikon tiistaina. Täällä pääsee kunnallisen kautta varhaisultraan kaikki raskaanaolevat. Jännittää kyllä että mitä siellä näkyy vai näkyykö mitään.
Toi olisi kyllä hyvä, jos kaikkialla olisi noin.
On kurjaa, kun joskus tuulimunat ja keskeytyneet keskenmenot näkyy vasta nt-ultrassa.
Noin voisi jo useampi viikko ennen saada tietää, että vauvaa ei tulekaan.
 
@MariCarina ymmärrän, miten tollanen on tavallaan sekä ihanaa että kamalaa. Onhan se kiva, kun muut on niin kiinnostuneita, avoimen välittäviä ja osallistuvia. Kun Suomessa monesti ihmiset vaan mököttää poteroissaan. Ja meilläkin miehen kanssa on tosi minimaaliset tukiverkot sukulaisista, niin välillä kaipais sitä, että ois niitä kanssaintoilijoita. Mutta. En mä kyllä ehkä kestäis, jos yrityksestä tietää kaikki ja seksikerroista voi puhua anopin kans :LOL: oon kai tässä asiassa tyypillisen jäykkä suomalainen :LOL:

Mulle oli kamala sokki jo, kun esikoisesta anoppi kyseli yrityksen pituutta (joka oli ehkä 2 viikkoa:LOL:) kahvipöydässä. En tienny yhtään mitä sanoa tai edes mihin katsoa :ROFLMAO:
 
@MariCarina onpas siellä tosiaan erilainen kulttuuri :LOL: Kuten @Effis mainitsi, kuulostaa saamaan aikaan ihanalta ja kamalalta. Tykkäisin varmaan hyvien asioiden kohdalla, mutta... Itse olen kyllä varsinkin vastoinkäymisten suhteen niin yksityinen, että ahdistaa ottaa edes miestä mukaan ultraan, jos siellä tuleekin huonoja uutisia :oops: Tykkään käsitellä vaikeat asiat ensin itse ja vasta kun olen toipunut, kerron tapahtuneesta läheisille.
Omille vanhemmilleni en haluaisi kertoa ollenkaan, kun tiedän että siitä alkaa kauhea holhoaminen ja varsinkaan oma äitini ei oikein osaa kunnioittaa asettamiani rajoja. Huoh. Mutta varmaan kerrotaan silti heille ennen joulua, koska varmasti huomaisivat etten joulupöydässä syö mätiä ja graavikalaa, jotka ovat yleensä suosikkini ja niitä ostetaankin reilusti ihan minua varten :whistle:
 
@taatelinen jännä, kun sanoit mäti ja graavikalaa... Tuli niin hullu mieliteko juuri niihin. Ja siis tässä taas tää hulluus: tiedän, että jos kumpikaan ko asioista vahingossakaan sattuis nyt suuhun, niin oksentamisesta ei tulis loppua o_O eilenki kroppa valehteli mulle, että haluaa täytetyn patongin. Sit se majo siellä välissä :sick: taistelin 1/3 ja meinasin kuolla.

Me kerrotaan mun isälle (ainoa elossa oleva vanhempani) varmaan joulun alla, koska hän on sairas eikä enää parannu, joten ei tiedetä kuinka kauan saa uutisista meidän kanssa iloita. Mutta kiva on kuitenkin päästä kertomaan :) miehen vanhemmille lykkään kertomista hanaan tulevaisuuteen. Ehkä joskus keväällä :) ei asuta samassa kaupungissa ja muutenkin haluan edetä rauhassa "selville vesille" :)
 
Toi olisi kyllä hyvä, jos kaikkialla olisi noin.
On kurjaa, kun joskus tuulimunat ja keskeytyneet keskenmenot näkyy vasta nt-ultrassa.
Noin voisi jo useampi viikko ennen saada tietää, että vauvaa ei tulekaan.
Niinpä! Tämä on aika uusi juttu täällä. Luin lehtijuttua tuosta ja siinä sanottiin että varhaisultra ei lisää kustannuksia, mutta lievittää tulevien äitien pelkoja ja huolia raskauksien suhteen ja myös edesauttaa konkretisoimaan raskauden jollon esim tupakoivat tai päihteitä käyttävät äidit voisi helpommin lopettaa niiden käytön.
Tosin aika pieni paikkakunta missä asun ja syntyvyys laskussa, varmaan erilailla mahollisuuskin ottaa vastaan kun isommissa kunnissa?
Ois kyllä hienoa jos kaikkialla pääsisi kunnallisen kautta varhaisultraan.
 
Sori kun olen pitänyt hiljaiseloa, nyt taas langoilla mukana :rolleyes: sori @Lennis, spoilaan tähän väliin omia ultrakuulumisia :ROFLMAO:

Mulla oli ihan älytön keskenmenon pelko. Mulla on ollut voimakkaita raskausoireita ja pahoinvointia, mutta ei kuitenkaan oksentamista kertaakaan. Mutta siis huimausta tosi pahana, etomista 24/7, järkyttävä turvotus etenkin iltaisin.

Kävin siis pari viikkoa sitten julkisella ultrassa, sikiö vastasi viikkoja 6+4, mutta sykettä ei havaittu vielä. Oletin sen olevan ok, mutta kun yhtäkkiä pari päivää sitten _kaikki_ oireet loppui kuin seinään, olin ihan varma että se oli tässä sitten. Ei sitten minkäänäköistä tuntemusta tai oiretta, tuntui ihan tyhjältä. Mulla on huomenna eka neuvolakäynti, mutta oli pakko päästä yksityiselle ultraan. Itkin koko aamupäivän tätä epäonnistumista, mutta tänään ultrassa selvisi, että sikiö vastaa 8+2 (eli se mitä julkisen ultran mukaan pitäisi ollakin nyt), sydän löi hienosti ja kaikki rakenteet olivat normaaleja. Voitte varmaan kuvitella, miten onnellisia ja iloisia tällä hetkellä ollaan :love::love:
 
Sori kun olen pitänyt hiljaiseloa, nyt taas langoilla mukana :rolleyes: sori @Lennis, spoilaan tähän väliin omia ultrakuulumisia :ROFLMAO:

Mulla oli ihan älytön keskenmenon pelko. Mulla on ollut voimakkaita raskausoireita ja pahoinvointia, mutta ei kuitenkaan oksentamista kertaakaan. Mutta siis huimausta tosi pahana, etomista 24/7, järkyttävä turvotus etenkin iltaisin.

Kävin siis pari viikkoa sitten julkisella ultrassa, sikiö vastasi viikkoja 6+4, mutta sykettä ei havaittu vielä. Oletin sen olevan ok, mutta kun yhtäkkiä pari päivää sitten _kaikki_ oireet loppui kuin seinään, olin ihan varma että se oli tässä sitten. Ei sitten minkäänäköistä tuntemusta tai oiretta, tuntui ihan tyhjältä. Mulla on huomenna eka neuvolakäynti, mutta oli pakko päästä yksityiselle ultraan. Itkin koko aamupäivän tätä epäonnistumista, mutta tänään ultrassa selvisi, että sikiö vastaa 8+2 (eli se mitä julkisen ultran mukaan pitäisi ollakin nyt), sydän löi hienosti ja kaikki rakenteet olivat normaaleja. Voitte varmaan kuvitella, miten onnellisia ja iloisia tällä hetkellä ollaan :love::love:
Huh että teitä on peloteltu! Onneksi kaikki oli kuitenkin hyvin :love: Mä ymmärrän niin hyvin tuon pelon, mäkin just varasin uuden ultran lauantaille vaikka oon jo nähnyt sykkeen pari viikkoa sitten. Jotenkin tää oireiden vähäisyys ja vaihtelu saa jännittämään.
 
@Lastunen voi kamalaa mikä stressi  onneksi kaikki oli nyt hyvin :love: ihanaa :love:

@Mohan mulla oli vuotoa tasan 5+5. Sitä tili koko päivän pyyhkiessä ja vuoto oli punaista, reilusti liman seassa. Tiputtelu ja kevyen vuodon väliltä. Ilmeisesti oli peräisin limakalvoilta, koska kohdusta ei tullut ja nappula voi oikein hyvin mahassa :love:
 
Huh että teitä on peloteltu! Onneksi kaikki oli kuitenkin hyvin :love: Mä ymmärrän niin hyvin tuon pelon, mäkin just varasin uuden ultran lauantaille vaikka oon jo nähnyt sykkeen pari viikkoa sitten. Jotenkin tää oireiden vähäisyys ja vaihtelu saa jännittämään.
Joo se on niin piinaavaa! Vaikka ajattelen monia asioita järjellä, niin silti ei tällä vaan mitään voi. Vaikka ymmärrän, että oireet vaihtelee ja voi jopa hävitä, ei se tarkoita mitään. Mutta tottakai se väkisinkin laittaa miettimään, että onkohan siellä mitään. Sitä käy niin lyhyessä ajassa niin monia pelkoja ja eri tuntemuksia läpi, että huhhuh. Tsemppiä lauantaille, kerrothan sitten heti, mitä näkyi:love:

Oli kyllä kaikinpuolin antoisa lääkäriaika, kun hän oman alan asiantuntijana kertoi yksityiskohtaisesti kaikki rakenteet läpi. Sain myös mukaan kasan kuvia, joista jo hahmottaa kädet ja jalat karkealla tasolla :love:
 
Noniin. Ultrassa käyty. Kerroin lääkärille oireiden vähyydestä ja etenkin kun olin huolissani siitä, ettei pahoinvointia juurikaan ole, vaikka esikoisesta oksensin solkenaan.
Lääkäri sanoi, että näin se vähän on, että kyllä se pahoinvointi usein toistuu seuraavissa raskauksissa, mutta katsotaan.

Ruudulle tuli kuva, raskaus oikeassa paikassa. Ei ollut pelkäämäni tuulimuna, vaan siellä pieni sydän lepatti :barefoot: Laskettu muuttui päivällä, 19.6, koska karkausvuosi. Muuten vastasi suht kokoaan, vaikka varmaan ovis ollut myöhemmin, kuten epäilin. :giggle:
Aivan mahtava fiilis!!! Nyt reissun jälkeen mennään yksityiselle kontrolliultraan lääkärin ehdotuksesta (y)

Joten listalle Lennis la 19.6 (korjaus laskettuun).
 
Niin ihanaa @Lennis, onnea!:love: Nyt halkaise helpotuksesta ja rentoudu, se jännittäminen on hurjan raskasta. Miksi muuten lääkäri ehdotti kontrolliultraa?
Ehdotti siksi, kun jouduttiin nyt näin aikaseen käymään (koska lomareissu). Että jos vaan halutaan käydä varmistamassa missä kohtaa ollaan menossa. Kuuluu samaan käyntiin, ei kustannuksia enempää, joten tottakai mennään! :)
 

Yhteistyössä