Kesäkuiset 2020 <3

Mäkin vaan niin odotan, että päästäis vähän pidemmille viikoille. Eihän tätä raskautta muuten oikeen tajua tai uskalla tajuta vielä tässä vaiheessa :) se on niin ihanaa, kun alkaa saavuttaan noita virstanpylväitä ja sitä myötä koko homma konkretisoituu itsellekin paremmin :love: meillä odotellaan kovasti myös tuon sikiöajan alkua :love:

Mulla on nyt siis menossa kuukautisista 8+0, mutta pää ei osaa päästää irti ajatuksesta, että oviksesta on 7+3, joten mielessäni meen noilla pienemmillä viikoilla :D viimeksi oli sama ja suostuin päästään irti tosta ovislaskutavasta vasta 20+ viikoilla :LOL:
 
  • Tykkää
Reactions: hanba ja Naarassusi
@taatelinen @hanba Mulla taas puolestaan 9+0 tänään, eli tiukasti perässä tullaan. Kiva tosiaan fiilistellä, että voi kutsua jo sikiöksi :love:

On perjantaista asti ollut rusehtavaa "vuotoa" tai siis jäänyt vaan vessareissulla paperiin, mutta kuten täälläkin oli puhetta ja varmistin neuvolastakin, on suht yleistä, kun vuoto on niukkaa eikä liity kovia kipuja. Nyt vaikuttais olevan vähenemään päin.
 
Tänään kuukautisista laskettuna olis 7+5, mutta ehkä vähän pienempi on koska ovis oli myöhempään. Huomenna ultra, jännittää. :barefoot: ja olo on voimaton. Ei vaan jaksa oikein mitään, vähän aikaan seisaallaan oloa saa olon jotenkin tosi voimattomaksi. Aamuisin on pari tuntia parasta aikaa kun on yön saanu levätä. Ja nälkä on edelleen usein. Ärsyttää. :cautious:
 
Nälkä täälläkin on usein, ja jos ei heti syö jotain, tuntuu kuin ei olisi syönyt koko päivänä mitään. Todennäköisesti siis tämä ”baby bump” on ihan puhtaasti tulosta siitä että on syönyt huomattavasti enemmän.
Rokotteista täällä oli keskusteltu, en välttämättä halua sitä keskustelua uudelleen esille kaivaa, mutta itse en aio ”ylimääräisiä” rokotteita ottaa, vauva toki tulee saamaan ohjelman mukaiset rokotteet.
Meillä on uusioperhekuvio, eikä ollut tarkoitus välttämättä koskaan ”hankkia lasta” (tiedän lapsettomuustaustalla että niitä ei noin vaan hankita), ja olenkin luopunut lähestulkoon kaikesta vauvatavarasta ja nyt hormoneissani suren mm että lemppariäitiysvaatteet ja tosi monet pienet söpöt ekoilla lapsilla olleet jutut on laitettu kiertoon.
 
Onnea kymppikerholaisille! Täällä 7+ viikolla tuo tuntuu niin kaukaiselta etapilta...

Mulle on kans tullut pieni bump kiitos jatkuvan syömisen. Kuvotus ei hellitä ja vaivaa iltaisinkin. Viikonloppuna käytiin hesessä ja kerroshampurilaisateria oli parasta lääkettä pahoinvointiin hetkeen! Voi tulla kiusaus syödä toistekin...
 
Mut voi poistaa listalta.

Täällä varmistui tänään, että vuoto oli merkki pahimmasta ja matka loppui tällä kertaa tähän. Nyt kaksi keskenmenoa peräkkäin kokeneena alkaa yhä vahvemmin tuntua siltä, että meidän perhe on kokonainen näin kahdella lapsella.

Tsemppiä kaikille odotukseen! Toivotaan, että enempään tippumisia ei tule. Nauttikaa raskausajasta, vaikka se ei aina helppoa ole. <3
 
Tää varmaan kuulostaa tosi tökerölle tässä tilanteessa (anteeksi jo valmiiksi, tarkoitukseni ei ole olla tunteeton tai loukata) mutta mulla on niin hullu olo tän kans et pakko etsiä vertaistukea.. Kun kuulee muiden keskenmenoista, se tuntuu ihan kamalalta. Aidosti tulee kurja olo muiden onnen päättyessä. Mutta mulla alkaa kyteä sisällä myös sellanen tosi inhottava ahdistus, että varmaan itselläkin on mennyt kesken eikä vaan vielä tiedä sitä. Ihan hölmöä, mutta kai sitten suru muiden puolesta ruokkii niitä omia pahimpia pelkoja :cry: mä oon jo niin kiintynyt siihen pikku pampulaan mahassa, etten kestä ❤
 
Tää varmaan kuulostaa tosi tökerölle tässä tilanteessa (anteeksi jo valmiiksi, tarkoitukseni ei ole olla tunteeton tai loukata) mutta mulla on niin hullu olo tän kans et pakko etsiä vertaistukea.. Kun kuulee muiden keskenmenoista, se tuntuu ihan kamalalta. Aidosti tulee kurja olo muiden onnen päättyessä. Mutta mulla alkaa kyteä sisällä myös sellanen tosi inhottava ahdistus, että varmaan itselläkin on mennyt kesken eikä vaan vielä tiedä sitä. Ihan hölmöä, mutta kai sitten suru muiden puolesta ruokkii niitä omia pahimpia pelkoja :cry: mä oon jo niin kiintynyt siihen pikku pampulaan mahassa, etten kestä ❤
Mulla on täysin samoja fiiliksiä. Jotenki kun huonoja uutisia tulee, niin väkisinkin alkaa miettiä että miksi olisi itse onnekkaampi.. Ja sitten ku on jo se henkilökohtainenkin menetys taustalla. On todella kuluttavaa painia pelkojen kanssa, mutta onhan ne myös ymmärrettäviä. Se äidin huoli alkaa siitä hetkestä kun näkee kaks viivaa tikussa, ja sen kanssa sitä sit eletään loppuelämä. Mietin myös joka päivä sitä, miten älyttömän paljon jo rakastan tuota pientä möykkyä mun sisällä. Eihän suurempaa ole.❤
 
Käytiin eilen taas miehen kanssa keskustelua siitä, kerrotaanko porukoille viikonloppuna kun lähetään isänpäiväksi käymään. Mun on tehnyt mieli omalle äidille kertoa, että voisi saada sen tuen hämmennykseen ja alkuraskauden oireisiin ja lisätukea myös muihin arjen kommelluksiin, joista nyt voi puhua vain tuomatta tätä raskauden lisäämää momenttia esiin.

Mutta sitkun tosiaan tää nyt oli sellainen puoliksi vahinko, niin toisaalta varmaan kannattaisi odottaa sinne NT-ultraan ainakin, että näkee, onko siellä tosiaan kehittyvä sikiö. Koska jos on jo kertonut raskaudesta, ja menisikin sitten kesken, niin en tiedä, koska yritettäisiin uudestaan. Enkä haluaisi sitä vanhempien odotusten taakkaa, jos siltä voisi koittaa välttyä. Meitä ei ole painostettu mihinkään, eikä kummankaan porukat kysele avoimesti lapsenlapsia, mutta rivien välistä huomaa kyllä, että toivoisivat niitä kuitenkin.

Ei sillä, että se odottaminenkaan välttämättä mitään varmaksi tekee, kuhan mietiskelen todennäköisyyksiä. :(

Ja asiasta kukkaruukkuun, saatiin meidän ensimmäinen asumisoikeuskämpän asuntolaina kokonaan maksettua, mikä meinaa sitä, että valmistautuminen omistuasunnon asuntolainaan etenee :love:
 
@Elsaalviina tsemppiä ultraan! :) Tulethan sitten kertomaan kuulumiset?

Tuntuu, että nt-ultraan on ihan mahdottoman pitkä aika vielä :barefoot: Yritin puhua miehelle varhaisultrassa käymisestä, kun hän ei ollut mukana silloin kun kävin päivystyksessä ultrassa... että jos hänkin haluaisi jo nähdä pikkuisen :whistle: Mutta mies on sitä mieltä, että voidaan ihan hyvin odotella nt-ultraan. Ärsyttää kun toinen on niin luottavainen ja rauhallinen. Oikeastihan se on tietysti hyvä ettei lähde mukaan kaikkiin minun pelkoihin, mutta kun olen niin malttamaton :D
 
@taatelinen tismalleen kun mun suusta! Muakin ajoittain melkein ärsyttää, kun mies on niin luottavainen ja ite paiseilen joka asiasta koko ajan :ROFLMAO: mutta oikeestihan se on hyvä, että se on sellainen järjen ääni näissä höyryilyissä. Toki sillä erotuksella, että meillä mies näki pienen alkion ultrassa sillon rv 7. Millonkas sulla olikaan nt-ultra? Mulla on kahden viikon päästä, 18.11.
 
@taatelinen tismalleen kun mun suusta! Muakin ajoittain melkein ärsyttää, kun mies on niin luottavainen ja ite paiseilen joka asiasta koko ajan :ROFLMAO: mutta oikeestihan se on hyvä, että se on sellainen järjen ääni näissä höyryilyissä. Toki sillä erotuksella, että meillä mies näki pienen alkion ultrassa sillon rv 7. Millonkas sulla olikaan nt-ultra? Mulla on kahden viikon päästä, 18.11.
Mulla on ikuisuuden päästä (eli melkein kolmen viikon), 25.11. :rolleyes:
 
Mä en ees tiiä minne kauas nt menee, mutta joo. Täällä myös mies rauhoittelee, mut tänään on ollu tosi vaikea päivä. Tuntuu, et ei voi olla asiat hyvin ja varmaan on kkm ja varmaan joudun kertoon sille yhdelle työka erille, joka tietää, että kävi huonosti ja.. Plaah. Eihän noista mihinkään maailma lopu, mutta kyllä ne ahdistaa.

Varmaan vähän hormonit pistää päätä kierroksille, ku oikeesti välillä tekee mieli paiskao tavaroita ja välillä itkeä tätä. :rolleyes: ja kaiken tän päälle, tottakai pahoinvoinniton on loppuneet ja raskaudesta muistuttelee vain väsymys. Tietty kiva, kun voi niiiiiiin pahoin, mutta nyt sit on epävarmuus tullut takaisin korkojen kanssa. :poop: anteeksi negistelyni. Huono päivä.
 
Meil menee tällähetkellä silleen, et mies tuntuu olevan enempi huolissaan, jos nyt kummastakaan voi sanoa et olis huolissaan. Ei oikein osata murehtia etukäteen, vaikka mitä vaan voi sattua. Saa nähdä, muuttuuko kuinka viikkojen edetessä.

Mä oksensin tänään ekaa kertaa. Ei riittänyt säännöllinen syöminen pahoinvoinnin taltuttajaksi.

Edit. Onko noi NT-ultra-ajat varattu ekassa neuvolassa vai miten? Itsellä eka neuvola tosiaan 11.11, ja ultran varaamisesta ei ollut vielä neuvolaa varatessa puhetta.
 
Meil menee tällähetkellä silleen, et mies tuntuu olevan enempi huolissaan, jos nyt kummastakaan voi sanoa et olis huolissaan. Ei oikein osata murehtia etukäteen, vaikka mitä vaan voi sattua. Saa nähdä, muuttuuko kuinka viikkojen edetessä.

Mä oksensin tänään ekaa kertaa. Ei riittänyt säännöllinen syöminen pahoinvoinnin taltuttajaksi.

Edit. Onko noi NT-ultra-ajat varattu ekassa neuvolassa vai miten? Itsellä eka neuvola tosiaan 11.11, ja ultran varaamisesta ei ollut vielä neuvolaa varatessa puhetta.
Luulisin että ekan neuvolan yhteydessä se th tekee lähetteen sinne. Sitte ite soitetaan aika tai se tulee kirjeellä kotiin. Ainakin meillä päin taitaa toimia noin.
 
  • Tykkää
Reactions: Naarassusi