Kesäkuun kullanmurut 2015

:love: Syntyneet :love:

2.5
Ruu79 / KYS / POIKA rv 34+0 / 2195g

13.5?
Ninatus / 36+1 / POJAT / a 2930g ja b 2650g

19.5.
Pihla / 39+2 / POIKA / 2786g - 47,5cm
Kuusama / 35+4 / POIKA / 2900g - 48,5cm
CityPähkinä / POIKA /2600g

22.5
Kultatiuku / PKKS / TYTTÖ / 2950g - 47,5cm

23.5.
Catnip82 / 36+1 / TYTTÖ / 2025g - 42,8cm

26.5
matruusi78 / TYTTÖ / 3930g - 51cm
ViherVaara / 38+4 / POIKA / 3230g - 48,5cm

29.5
Staffy85 / POIKA

2.6
Ameile / POIKA / 3450g - 49cm

3.6
Taikax / 38+4 / POIKA / 3475g - 52cm
5.6
miiula / POIKA / 3400g - 49cm
Neiti Sievänen / 40+2 / POIKA / 4,3kg - 53cm
Sonde / POIKA

6.6
niiskuilija / POIKA

8.6
Lissu123 39+4 / 39+5 / POIKA / 4400g - 53cm


9.5
Lauwra / 41+4 / POIKA / 53.5cm - 4965 g
malsa / POIKA / 3750g - 54cm

11.6.
pupumama / 37+2 / POIKA / 3970g - 51cm
Syli84 / POIKA / 3800g - 51cm
Bella85/ 39+5 / POIKA / 3944 g - 52 cm

13.6
Hep87 / 39+5 / TYTTÖ / 3320g - 49 cm

14.6
Hepaliini / rv 39+3 / POIKA / 3280g - 48,5cm.

16.6
Valkoinen / 41+0 / TYTTÖ / 4400g - 53cm

17.6
Toukkamasu / 39+4 / TYTTÖ / 3950g - 50cm

18.6
Milsteri / 39+2 / POIKA / 4055g - 53cm

19.6
Sulo-Sylvia / rv 40+0 / TYTTÖ / 3628g - 52cm

20.6.
Kerttuliini / 39+3 / TYTTÖ / 3065g - 48cm
Illa Tuu / 38+4 / POIKA / 2890g - 50cm

24.6
Lara-- / 39+5 / POIKA / 4600g - 53cm
Tähkä81 / 40+3 / TYTTÖ

26.6
Aggen / POIKA / 3620g - 49cm

28.6
Mammutti79 / 40+5 / TYTTÖ / 4000g - 51cm

30.6
Mamira / 41+5 / TYTTÖ / 4060g - 53cm

1.7
JeHiL / 41+2 / TYTTÖ / 2910g - 48cm

2.7.
Henttu / TYTTÖ

4.7
Beibei / 41+2 / TYTTÖ / 3375g - 49cm
AnnaS. / 41+6 / TYTTÖ / 3430g - 52cm
Seireeni / POIKA

Odotuspinot:
http://kaksplus.fi/keskustelu/lapsen...-2015-lokakuu/
http://kaksplus.fi/keskustelu/lapsen...nmurut-2015-a/
http://kaksplus.fi/keskustelu/lapsen...-marraskuussa/
http://kaksplus.fi/keskustelu/lapsen...t-joulukuussa/
http://kaksplus.fi/keskustelu/lapsen...2015-tammikuu/
http://kaksplus.fi/keskustelu/lapsen...2015-helmikuu/
http://kaksplus.fi/keskustelu/lapsen...015-maaliskuu/
http://kaksplus.fi/keskustelu/lapsen...2015-huhtikuu/
http://kaksplus.fi/keskustelu/lapsen-saaminen/odotusaika/2446124-kesakuun-kullanmurut-2015-toukokuu/
http://kaksplus.fi/threads/kesaekuun-kullanmurut-2015-meidaen-kesaekuu.2449025/
 
Viimeksi muokattu:
Joo, Pupumama, oli asetuksissa pientä estoa päällä :) nyt pitäisi olla korjattu. mutta pistän viestiä sinulle tulemaan!

Muutkin: jos herjaa niin laittakaa täällä infoa niin laitan teille tulemaan yv:tä!
 
Ja itse asiaan..eli vaipanvaihtoa piti kommentoida. Meillä käytössä liberon nro2 nyt ja kerran yössä on vaihdettu. Yleensä klo 2 syötöllä. Sitä edellinen on vaihdettu siinä klo 21. Kakkaa ei onneksi ole yöaikaan :)

Nyt on meilläkin jonkinlainen rytmi illan suhteen ja yöt kyllä nukutaan syöttöjen välissä hyvin. Päivät nyt menee miten menee :)
 
Mä vaihdan myös max kerran yössä, yleensä aamuyöstä kun alkaa olla jo valoisaa eikä tartte laittaa valoja vessassa päälle kun jättää oven auki.

Mä oon yllättyny kuinka hyvin meidän yöt sujuu, vaikka vauva vähän kitisisikin yöllä. Ei oo kun kerran esikoinen herännyt tähän mennessä, ja sekin oli jo aika aamusta. Etukäteen stressasin että saa juoksuttaa tyttöä takas sänkyyn toinen tississä kiinni :D
 
Kiitos Catnip uudesta pinosta :) Vieläköhän tännekin saadaan keskustelua aikaiseksi :)

Päivät meilläkin vaihtelee tosi paljon. Yleensä poika on aamusta hereillä pari tuntia, sitten nukkuu alkuiltaan saakka heräten välillä syömään. Tai sitten on hereillä melkeinpä koko päivän ottaen vain pieniä torkkuja (10-15minuuttia) välillä. Eli ääripäästä toiseen :D yöt menee kuitenkin samalla kaavalla riippumatta siitä, minkälainen päivä on ollut. Tällä viikolla on käyty nukkumaan klo 23 aikoihin ja ekan kerran poika on herännyt syömään 6-6.30 välillä. Yhtenä yönä heräsi myös neljältä syömään. Tänään herättelin joskus kuuden jälkeen, kun jo eilen toinen tissi oli tosi kipeä (illalla mietin, otanko buranan) ja aamuyöstä alkoivat jo molemmat vaivaamaan ja kun miehen herätyskello soi, tuntui, että kohta tissit halkeaa. Niinpä herättelin pojan tissille, että sain helpotusta. Tänään en olekkaan pullosta antanut kuin aamulla, että saisi tissejä tyhjennettyä säännöllisemmin ja paremmin. Nyt on jo aika hyvät, ei enää kivikovat ja muhkuraiset :) välillä tuntuu, että poika saisi tuon klo 23-6.30 välillä herätä kerran syömään. Niin kivaa kuin nukkuminen onkin. Pumppaamaan en jaksa lähteä, vaikka silläkin helpotusta saisi. Pitäisi olla se sähköpumppu :D ja parhaassa tapauksessa poika heräisi, kun olen pumpannut ja sitten pitäisi lähteä lämmittämään pullo.

Nyt alkaa jo näyttää siltä, että ehkä päästäisiin pojan kanssa kohta hipsimään muun perheen perässä makkariin :) nukkuu tissillä ja pieree :) vaatteiden ja vaipan vaihto ja jos sitten vielä vähän maitoa ottaisi.

Vaipoista meillä menee pampersin ykköskoko. Vaatteissa käytetään nyt 50cm ja 56cm. Jotkut 50cm on jääneet pieniksi ja osa 56cm on isoja. Pituuttahan tällä kaverilla oli maanantain neuvolassa 54cm.

Toivottavasti saadaan vielä tännekin keskustelua aikaiseksi, etten jää tänne yksin höpisemään :)

Nyt pojan iltatoimiin, jos heräisi vielä vähän tankkaamaan. Jos ei, niin sitten meitä kutsuu sänky :)
 
Hei taas pitkästä aikaa! Vauva-arki pusuineen ja pukluineen on vienyt niin tiiviisti aikaa, että en ole ehtinyt tänne kirjoitella. Nyt kuitenkin sen koetan saada tehtyä ennen kun vauva herää :)

Synnytystarina
tiiviistettynä:
Perjantaina 3.7 menimme ya-kontrolliin ja lääkäri totesi lapsivettä olevan sen verran niukasti, että parempi alkaa käynnistää heti.
Sain käynnistävän lääkkeen klo 11.00, siitä ei mitään hyötyä. Käppäilin ympäri sairaalan käytäviä ja pihaa niissä ahh niin ihanassa kaavussa. Söin lounasta ja pohdimme mieheni kanssa, että mitä jos tässä menee monta päivää (hentun kohtalo mielessäni varoittelin miestäni, että tässä voi oikeesti kestää..)
Uusi satsi käynnistävää lääkettä naamaan klo 15.00 ja päivällistä syömään. Klo 17 kun sain syötyä, alkoi supistuksia tulla pikkuhiljaa. Niiden kanssa pärjäilin oikein hyvin Panadolin ja kuuman suihkun kanssa aina klo 22.00 asti.
Minut ohjattiin synnytyssaliin klo 22.15 ja ihana kätilö otti meidät vastaan ja kyseli, millä taktiikalla oltiin liikkeellä. Totesin haluavani kokeilla luonnollisia keinoja ensin ja sitten vasta siirtyä jämerämpiin. Tämän vuoksi jatkettiin kuuma suihku + äänen käyttö -linjaa vielä tunti. Suihkussa alkoi tulla väsy, joten siirryin pedille. Luonto käski etukenoon ja kontilleen, niinpä aloin hengitellä ilokaasua sängyssä etukenossa. Ilokaasu toimi todella hyvin!
Minut tutkittiin ja olin 6 cm auki, pyysin epiduraalin. Sen laitto onnistui vasta kolmannella kerralla, mutta onnistui kuitenkin. Jatkoin ilokaasun hengittelyä etukenossa, koska muissa asennoissa vauvan sydänäänet laskivat aina.
Paineentunne tuli nopeasti epiduraalin laiton jälkeen ja kätilö ohjasi ponnistelemaan, jos siltä tuntuu. Ilokaasu auttoi paineentunteeseen ja kipu oli sidettävää. Minulle laitettiin oksitosini-tippa hieman antamaan vauhtia - ja sitä sitten tulikin!
Lääkäri tutki tilannetta, koska vauvan sydänäänet kävivät niin alhaalla (kun olin makuulla/kyljelläni). Totesi, että lisää oksitosiinia, että saadaan vauva ulos.
Ponnistusvaihe on merkitty alkaneeksi klo 3, vajaan tunnin ponnistelin minkä jaksoin, mutta voimat alkoivat loppua ja valittelikin, että kohta en enää jaksa. Edistystä ei tuntunut tapahtuvan riittävästi ja lopulta lääkäri joutui leikkaamaan välilihan ja ottamaan imukupin käyttöön.
Sillä hetkellä välihan leikkaus ja imukuppi kuulostivat oikein hyvältä ja myöhemmin todettiin, että se oli myös vauvalle paras, koska lapsivesi oli vihreää eli vauvalla tukalat oltavat.
Pieni tyttäremme syntyi 11 tuntia kestäneen synnytyksen jälkeen klo 4.16. Pirteä, hyvävointinen likka.
Tikkejä tuli enemmän kuin laki salli, mutta en siinä vaiheessa niistä välittänyt - täydellinen vauva tissillä ja tippa linssissä veivät ajatukset pois muusta. Ensi-imetys onnistui loistavasti, siitä olen tosi hyvilläni.
Painoarvio 3,9 kiloa heitti minun onnekseni häränpyllyä: tyttö ei ollut kuin 3430 grammaa, mutta pitkäkoipinen 52 cm. Aivan ihana tapaus!
Kätilö käytti minut suihkussa ja kehui synnytystäni ja minua maasta taivaisiin (kuten oli tehnyt koko synnytyksen ajan). Henkilökemiat meni kyllä niin yksiin että ei ois paremmin voinu. Kätilö osasi jotenkin valita just ne oikeat sanat, jotka uppos minuun. Hän mm. totesi, että näki heti kun kohdattiin, että tässä tulee mahtava synnyttäjä. Tokkopa sanoo noin jokaiselle :D

Vietimme tytön kanssa kaksi päivää synnyttäneiden osastolla ja kotiuduimme maanantaina. Kotona on lähtenyt hommat sujumaan ihan hyvin. Paljon on opittavaa, mutta vauva on onneksi kärsivällinen tapaus ja kestää sen, että äitillä on välillä homma vähän hukassa.

Minulle hormonit ovat iskeneet tosi kovaa päälle ja olen ollut tosi itkuherkkä. Oon käyny synnytystä mielessäni monta kertaa läpi ja pohtinut jouduttiinko imukuppi-synnytykseen sen takia, että sanoin ettei minun voimat riitä.
Haluaisin niin tavata vielä kätilön tai lääkärin ja käydä synnytyksen läpi. Tuntuu vähän, että epäonnistuin, kun en jaksanut ponnistaa lasta omin avuin ulos. Koin myös epäonnistuneena siinä, ettei minusta ollut synnyttämään ilman kovia lääkkeellisiä keinoja kuten epiduraalia.
Olen itkenyt mm. myös sitä, että mies joutui seisomaan koko päivän ja hänen jalkansa olivat sen takia kipeät...Voihan hormonit!

Välilihan leikkaamisen sekä imukupin käytöstä syntyneiden repeämien kanssa on ollut kivuliasta. KAIKKI HYVÄT NEUVOT otetaan vastaan: miten epparihaavan kipuja kannattaa hoitaa? Olen koettanut ottaa rauhallisesti, mutta vauvan hoidossa joutuu kokoajan nostamaan, kantamaan, kurottamaan ja istumaan.
Tikit painavat ja ovat niin kipeitä, että jos ei hormonit itketä niin sitten kipu. Toivottavasti parantuisi pian ja alakerta olisi vielä käyttökelpoinen eikä ihan vinksahtanut :D

Tulipas pitkä sepustus, no mutta nyt se on kirjoitettu. Palaillaan astialle täällä ja ehkä facebookissakin :)
 
Puhuitte ristiäis-imetys-juhlamekoista. Tilasin itselleni uuden hienon (kalliin) mekon ja enhän mä ajatellut nyt yhtän tuota imetystä!! Mekko on sellainen mikä ei todella sovellu imetykseen. Mitäköhän hittoo sitä taas ajatteli :oops:
Huomenna poika saa nimen!

Epparihaava voi olla tosi kivulias ja tuntua pitkän aikaa. Parasta olisi ilmakylpy mutta se yhdistettynä jälkivuotoon ei ole helposti yhdistettävissä. Suihkuttele myös vessareisuilla! Meidän poika on kuusi viikkoa ja eppari kipeytyy vieläkin pitkän kävelylenkin jälkeen...
 
Joku laittoi epparihaavan hoitoon vinkkinä keittosuolaliuos hauteen. Voisi toimia, itsellä ei enää haava vaivannut, kun tuon kuulin. Minä taisin ottaa vaan särkylääkkeitä topakasti.

Minä en vaihda vaippaa yöllä. Herään vain sen verran, että pistän pojalle rinnan suuhun. Mutta eipä tuo ole yöllä kakannutkaan, kyllä sitten vaihtaisin. Vielä menee 1 vaipat, 2 kin käy, mutta ovat tosi isoja.

Ootteko markustelleet näiden pienien kanssa. Mietin risteilyä ja sitten Tanskaan lentoa ystävän luokse. Pitääkö passit olla vauvalla?

Staffy, minä huomasin eilen saman asian. Mekko ei sovellu imetykseen... No, pakastimesta maitoa pulloon varulta ja imetys juuri ennen tilaisuuden alkua. Onneksi tilaisuus ei kestä kahvitteluineen paria tuntia pidempään.

Ruu ja Massa Taavetti
 
Ihanaa, tänne olikin tullut tekstiä :)

AnnaS, kiitos synnytyskertomuksesta :) äläkä turhaan kärsi huonoa omaatuntoa miehen jalkojen takia... Etköhän sä sen kovimman työn kuitenkin tehnyt, vaikka mies joutuikin seisomaan koko päivän ;) toivottavasti mielialat tasaantuu pian. Ja aina voit soittaa synnärille ja pyytää keskustelua synnytyksessä mukana olleen kätilön kanssa. Mä itse puhuin 8kk tytön syntymän jälkeen sektiossa mukana olleen kätilön kanssa. Alkoi mietityttää jotkut asiat, joten soitin synnärille ja kävi niin hyvä säkä, että puhelimeen vastasi juuri se kätilö, joka siellä sektiossa oli mukana ja kätilöllä oli just aikaakin puhua :) suosittelen.

Me ei olla matkusteltu vauvan kanssa, eikä olla matkustelemassakaan. Ei harrasteta muutenkaan. Eihän kukaan tätä meidän eläinlaumaa hoitaisi... :D eikä poika oikein meinaa viihtyä autossa. Tyttö aina vauvana nukahti autossa, mutta poika saa pahimmat hepulit juurikin siellä autossa.

Mullakaan ei ristiäisissä ollut imetyksen kannalta kovinkaan käytännöllinen mekko... :D mutta kyllä sillä selvittiin. Toki jouduin etsimään itselleni rauhallisen imetyspaikan, mutta sitä olisin kaipaillut muutenkin.

Mullakin on varmaan kohta tissitulehdus. Eilen oli oikea tissi tosi kipeä ja panostinkin siihen, että imetin aina ensin sen oikean tissin. Poika nukkui taas 23-5.00 ja kun poika heräsi syömään, niin huomasin, että vasen tissi on älyttömän kipeä... Sattuu tuohon sivuun ja se on ihan tosi kosketusarkakin ja jopa lenkillä siihen sattui. Mä tarvitsisin kaksoset, että saisi aina molemmat tissit imetettyä :D muutenkin vähän höntti olo. Joko tässä siis pukkaa tulehdusta, flunssaa tai ukkosta. Onkohan mun ihan oikeasti alettava miettimään sen sähköpumpun hankkimista, kun poika tosiaan ruokailee aina vaan yhdestä tissistä kerralla ja tästä tissikipuilusta tulee kohta kierre, kun olen niin laiska tuon käsikäyttöisen kanssa.

Kuusamalle mukavaa mökkireissua :)
 
Ruu79, pitää olla passi vauvallakin. Enää ei saa vanhemman kanssa samaan passiin. Sormenjälkiä ei kuulema oteta :)

AnnaS samoja neuvoja täältäkin eli ilmakylpyjä ja muistaa suihkutella aina vessakäynnin yhteydessä. Apteekista taisi saada myös "jääsiteitä" jos ei itse jaksa tehdä. Kylmä auttaa turvotukseen.

Me aloitettiin juuri eka reissu vauvan kanssa eli matka mummolaan. About 300km matkaa tiedossa. Pitkiä hermoja meille vanhemmille...nyt molemmat lapset vetää sikeitä mutta miten pitkään.. :)
 
PITIKI mennä sanomaan hyvistä öistä, kostautui heti. Itkupotku raivarit tissille kun ei saanut turvotuksen takia kiinni yöllä, ja eiköhän esikoinen herännyt heti. Että näin, jatkossa oon ihan hiljaa ja tyytyväinen kun asiat rullaa omalla painollaan.


Eka oikea neuvola käyty, painoa oli tullut kahdessa päivässä lähes 200g! :love: Enää 90g syntymäpainoon, upeaa (y) Mut on tää jotenkin niin erilaista kun esikoisen kanssa, kun nyt "tietää mitä tekee". ;)

Isäntä sanoi eilen aika painokkaasti että eiköhän nämä lapset ollu sitten tässä :unsure: Vähän tuli kamala fiilis kyllä, mutta katsotaan tulevaisuutta sitten joskus myöhemmin.. Ei meille kyllä mitään iltatähtiä tule, se on ihan varma se.
 
Täällähän on uusi pino pystyssä, kiitokset Catnip :)

Josko minäkin yrittäisin oman synnytyskertomukseni vihdoin rustailla tänne teille.
30.6. tosiaan oli meidän hääpäivä, eikä mitään oireita ollut koko päivänä. Paitsi että edellisen yön nukuin poikkeuksellisesti hyvin ;) Käytiin vielä isännän kanssa illalla syömässä hääpäivä illallinen ravintelissa ja siellä noin puoli kasin aikaan tuli ensimmäinen supistukseksi luokiteltava joka otti ihan selkään. Taisi siinä meidän syödessä toinen mokoma kanssa tulla.
Kotiin päästiin ka n. klo 21 alkoi tulla sitten jo hieman kovempia mutta vielä hyvin siedettäviä aikavälillä 4-10min. Menin suihkuun ja otin Panadolin 1g. Yritin siinä sitten mennä sänkyyn nukkuu ja sanoin miehellekin, että kannattaa ajoissa käydä nukkuu kun yöllä luultavasti lähdetään. Noh, eihän siitä omasta nukkumisesta tullut mitään ja siirryin oloineni sohvalle. Kivut oli vielä sillä tavalla hallinnassa, että ei tarvinnut edes seisomaan tai kävelemään nousta supistuksien aikana. Niitä tuli n. 4-7 min välein sinne 24 asti.
Sain hieman torkahdettua 24-01 välillä, mutta sitten 01 heräsin niin jäätävään supistukseen, mikä kyllä nosti kävelee ja irvistelee!! Niitä alkoikin tulla sitten todella napakoita ja välillä 2-4 min. Herätin miehen 1.30 ja sanoin, että nyt muuten lähdetään ja aika vauhdilla! Se soitti siskonsa meille lapsia katsoo ja jätettiin avain jemmaan, että saavat oven auki. Ei todellakaan voitu jäädä niitä odottamaan. Miehen piti soittaa synnärille, sillä itse en enää kyennyt tiheiden supistusten aikana puhumaan.
Automatka oli tuskaa, vaikka ajettiin varmaan 150km/h. Niitä tuli siinä jo 2-3 min välein ja erittäin kipeitä. Sairaalaan tultiin ja päästiin heti saliin, jossa vaihdoin vaatteet äkkiä ja laitettiin sydänanturit vatsan päälle sekä sain ilokaasun. Kätilö tutki ekan kerran ja 6cm auki klo. 2.20.
Siitä sitten alkoikin melkoiset tuskat ja olin aivan yltäpäältä hiestä märkä ja henkäilin ilokaasua minkä kerkesin!!! :D Kätilö huomasi, että supistusten aikana alkoi jo ponnistuttaa ja tutki tilanteen klo. 2.40 ja 10cm auki.
Käännyin selälleen ja sai alkaa omassa rauhassa ponnistelee. Siinä meni kuitenkin muutama supistus vielä vähän tunnustellessa ja sitten klo. 2.43 syntyi meidän kirppunen terhakka neiti :love:
Lapsivesi oli vaaleanvihreää, joten neiti oli tainnut nopeasta etenemisestä vähän säikähtää ja kakkia veteen :ROFLMAO:

Kaikki meni siis hyvin ja jäi oikein positiivinen mieli synnytyksestä. LApsivuodeosastolle siirryttiin n. 5.30 ja mies lähti kotiin. Ehti parahiksi kotiinkin ennenkuin lapset heräs ja olihan ne ihmetelly että missä äiti on ;) Mutta arvasivat tietty äkkiä :D

Semmonen, nyt pitää rientää. Mukavaa perjantaita kaikille :love:

JeHil ja neiti 1vko ja 2pvä :love:
 
Kirjoittelin saman sepustuksen edelliseen keskustelupalstalle kunnes huomasin että uusi aloitettu; tässä vähän tarinaa.
Meille syntyi 4.7 potra poika. Nyt toivonkin vertaistukea/kohtalotovereita. Lapsellamme todettiin vierihoito-osastolla korkea kuume synnytyksen jälkeisenä päivänä, lisäksi verikokeista paljastui että CRP huitoi yli 100. Lapsi vietiin vastasyntyneiden teholle, jossa kiireenvilkkaa aloitettiin antbioottilääkitys. Tutkimuksia tehtiin ja tehtiin ja todettiin monien kokeiden ja tutkimusten kautta verenmyrkytys (ilman aivokalvontulehdusta), jonka aiheuttaja E-coli. Lapsi sai siis synnytyksen yhteydessä bakteerin elimistöönsä ja täten jostain syystä levisi verenkiertoon. Antibioottilääkitykset ko. Bakteeriin on aloitettu ja CRP laskenut huipustaan (ollen lähes 300) on laskenut 120:een, kunnes tänään oli hieman taas kohonnut 128. Voi tätä pelon määrää!! Lapsemme on hyvässä hoidossa, mutta silti kaipaan että joku sanoo minulle että "meidän lapsellamme sellainen oli ja parani täysin" ja kaikenlisäksi kun tuo CRP ei ole ottanut nyt vuorokauteen laskua vaan hivenen mennyt ylöspäin. Itkuja itketty. Vauva on onneksi isokokoinen (n. 4kg) että on vahvuutta taistellakin, mutta se kun näet oman lapsen kovissa kivuissa on maailman raastavinta sydämelle!
 
Jehil, kiitos synnytyskertomuksesta :) sehän eteni sutjakkaasti :D

Voi Seireeni... En oikein tiedä mitä sanoisin. Toivon ihan hirmuisesti jaksamista teidän perheelle ja pienelle voimia. En tiedä, onko täällä kenelläkään omakohtaista kokemusta, mutta pura ihmeessä tuntojasi tänne, jos haluat. Voidaan ainakin tsempata ja olla hengessä mukana. Miten vakava tilanne on? Eikös sulla ollut raskausaikakin vaikea? Ihan kohtuutonta, miten teitä koetellaan. Tsemppihaleja! Toivottavasti sulla on seuraavaksi iloisia uutisia kerrottavana ja vauva on lähtenyt vauhdilla toipumaan :)

BeiBei, meillähän nämä on tässä, joten ymmärrän tuon fiiliksen. Toisaalta olen itse myös helpottunut. Niin rankka se raskausaika henkisesti oli ja nyt tiedän, että mikään hulluus ei saa minua lähtemään siihen enää. Toisaalta hirveä haikeus, kun ajattelee, ettei meille enää tule vauvaa tämän jälkeen ja tämäkin kasvaa niin vauhdilla. Yritän nauttia jokaisesta hetkestä :)
 
Pitkästä aikaa taas kirjoittelen. Luen kyllä teidän muiden kuulumisia lähes päivittäin.

Ensimmäisenä Seireeni meillä esikoisella oli E.coli sepsis ja parani täysin. Nyt terve 1v9kk ikäinen neiti. Tämänhän halusit kuulla? :) Syntyi vihreästä lapsivedestä ja ekana yönä oli selkeästi kipeä. Aamulla todettiin ensin että kaikki hyvin mutta sitten crp olikin koholla. Lasten teholle meni ab hoitoon ja sieltä sitten päivien jälkeen lastenosastolle. Selkäydinnestettä eivät saaneet testattua niin 2vko ab lääkitys suoneen eli siis tuo aika sitten sairaalassa oloa. Mutta tyttö parani täysin eikä edes mitään ylimääräisiä kontrolleja tullut. Itselle oli todella rankkaa aikaa ja nyt toisen jälkeen tajuan kuinka loppu ja alamaissa olinkaan kun kotiin päästiin. Vasta kun sain kaiken (osastoilla sain tosi kurjaa kohtelua ym) itkettyä omalle terkalle niin alko helpottaa. Oli kuitenkin enemmän stressireaktio kaikkeen tapahtuneeseen kuin synnytyksen jälkeistä masennusta. Kannattaa siis muistaa huolehtia myös omasta jaksamisesta vaikka huoli vauvasta on kova (tee kuten sanon äläkä kuten itse tein ;) ) Tsemppiä!

Vaipan vaihdosta öisin: esikoiselle en koskaan vaihtanut. Tämä herra syö ja pissii ja kakkii niin paljon että vaippa kannattaa vaihtaa tai ottaa riskin että vaippa täyttyy ja falskaa yli. Jos poika herää niin että näen ettei heti nukahda niin vaihdan vaipan. Jos taas 15-20min tissillä ja takaisin sänkyyn on mahdollista niin otan riskin että joudun vaihtamaan aamulla sänkyvaatteet :) uni on tärkeää!

Poika on kovin sylitettävä ja tissillä viihtyvä. Tuli sitten hankittua manduca, mitä ilman ei kyllä pärjättäis kun esikoisen pitää päästä ulkoilemaan ym. Ihana vehje ja suosittelen kaikille, meillä onnistuu siinä tissittelykin ;)

Meillä menee edelleen kaikkinensa tosi hyvin. Mitä nyt kaikenlaisia projekteja olen haalinut vauvan ja esikoisen hoidon lisäksi ja ristiäisetkin on tulossa. Huh!

Vihervaara
 
Heip!
Ekana tsempit Seireenille!
Täällä käytiin tänään laittamassa kierukka. Kuopiossa normi kupari kierukka tulisi ilmaiseksi, mutta valitsin hormonin, koska on ollut niin epäsäännölliset kuukautiset, että kiva, jos jäisivät kokonaan pois näin. Ei sattunut käytännössä ollenkaan eli sen takia ei kannata jättää laittamatta jos harkitsee. Minä sain jo nyt, mutta kaverille pari vuotta sitten suostuttiin laittamaan vasta 3 kk synnytyksestä. Ilmeisesti vaihtelee tapauskohtaisesti 6vk- 3 kk välillä. Pari vuotta sitten kaupunki tarjosi vielä hormoniversionkin ilmaiseksi, nyt ilmeisesti budjettia kiristetty.
Me kävimme myös passikuvassa. Tosi taitavaa porukkaa ja hyvä kuva tuli 7 viikkoisestakin. Hakemuskin passiin tehtiin verkossa, mutta vaatii paikalla käynnin kuitenkin, kun alaikäinen. Passi tosiaan vaaditaan heti vauvaltakin, mikä hieman huvittavaa, mutta mikäs siinä, kun 5 vuotta sitten kelpaa tuolla kuvalla :)
Riippuu Ruu minne risteilette. Ruotsiin riittää kela kortti, Viroon vaaditaan passi ja tanskaan sitten henkilökortti tai passi, mutta käytännössä passi. Me ollaan reissattu paljon. Vauvan kanssa helppo matkustaa. Tissi suuhun, jos itkettää, mutta käytännössä pienellä vauvalla ei vielä painekaan käy korviin, niin luultavasti nukkuu koko matkan. Rintareppu helppo kentillä ja koneessa vaikka monesti voi vaunuilla mennä koneelle asti. Kuitenkin nousussa laskussa vauva vöissä oltava, mutta muuten reppu helpottaa nukkumista koneessa.
Jotain muutakin oli, mutta herra seurustelu tuulella, niin pitänee lopetella.

CityPähkinä ja pikku kirppu
 
Tsemppiä kovasti Seireeni! :love: Toivotaan, että kaikki menee hyvin <3

Ja kiitos synnytyskertomuksista! Meidän vauva täyttää huomenna 1 kuukauden ja mä olen viime päivinä muistellut omaa synnytystä ja raskausaikaakin vähän kaihoisasti :'D niin kiva lukea ja fiilistellä muidenkin tarinoita.

Täällä just harjoitellaan syömistä ilman rintakumia. Meillähän se on ollut käytännössä koko ajan käytössä, kun vauva oli synnyttyään sen 10 päivää osastolla ja siellä tottui syömään pullostakin. Mulle sitten tyrkättiin heti ekana päivänä rintakumi käteen ja minähän en sitä silloin osannut kyseenalaistaa ollenkaan, vaan otin kiltisti käyttöön. Aina välillä olen yrittänyt kyllä imettää ilman kumia, mutta joko se sattuu liikaa tai vauva muuten vaan hermostuu kun ei osaa. Jossain vaiheessa luovutin kokonaan yrittämisen suhteen, mutta nyt on taas sellainen olo että haluaisin päästä tuosta kumista eroon kun helpottaisi niin paljon tätä imetystä ;( kenelläkään vinkkejä?
 

Yhteistyössä