Keskenmenon jälkeen kuumeilevat 19-20

Tähän joukkoon en olisi halunnut tulla, kuten ei varmaan kukaan meistä, mutta ehkä täältä saa vertaistukea.

Sain elämäni ekan kerran plussan testiin. Yritystä takana nyt kaksi vuotta. Haalea plussa, joka epäilytti alusta alkaen, onko liian haalea. Vähän se kuitenkin vahvistui kun muutama päivä myöhemmin tein uuden ja veikkasin vain myöhäistä ovulaatiota.

Menkoista laskettuna tuhruvuoto alkoi viikolla seitsemän ja kiihtyi vähitellen muutaman päivän sisään kunnon vuodoksi. Vatsakivut oli kuukautiskivut tuplaten tai triplaten. Pari päivää en oikeen muuhun kyennyt kun makaamaan.

Vuodon alusta alkaa olla nyt viikko. Edelleen vuotaa, mutta kivut on hälvenneet. Toki henkinen kipu on läsnä.

Polille kun soitin, niin ainut ohje oli tehdä raskaustesti kolmen viikon päästä vuodon alkamisesta, jotta voi tarkistaa että kaikki on tullut ulos. Mihinkään tutkimuksiin ei ole tarpeen tulla. Onko muille vain todettu näin?
Olen niin pahoillani ♡ tervetuloa, täällä ainakin saa jakaa vähän sitä henkistä ja fyysistä kipua.
Minä lähdin kyllä vuodon ja kipujen alettua naistenpolille, ottivat vastaan kun kerroin kivuista. Kaikki raskausmateriaali oli edelleen kohdussa, mutta siitä pari päivää tuli kunnolla kaikki ulos. Kävin senkin jälkeen vielä uudestaan polilla, vuoto oli niin runsasta että halusivat tarkastaa oliko kohtu tyhjä, ja kyllä oli. Verikoetta eivät määränneet. Itse olen kuitenkin testejä tehnyt ja viiva on haalistunut parissa viikossa aivan haaleaksi, ehkä nyt jo nega. Itse tosiaan säikähdin sitä hyytymien määrää, se oli todella traumaattista.. Kaikilla ei ilmeisesti ole niin huomattavaa, mutta minulla oli.

♡ voimia
 
  • Rakkaus
Reactions: Futurmama
Pahoittelut @Futurmama ❤
Sinuna kävisin mielenrauhan vuoksi tsekkauttamassa ultrassa. Tulehdus vaara mikäli sinne jotain vielä jäänyt, ja sit voikin olla pidempi projekti. Ihmettelen kyllä suuresti etteivät ottaneet tarkistukseen jo alun alkaenkin:oops:
@Enerisa3 Me ollaan saatu kuvat kun kahtena kertana ekoissa ultrissa todettu kaiken olevan hyvin ja tokassa taas ei, toisissa ultrissa näyttöä ei edes meille näytetty vaan kerrottiin suoraan tuomio eikä kukaan kysynyt kuvistakaan mitään. Itse myös heitin molemmista sitten päivien kuluessa ne ekatkin kuvat roskiin. Koska ne silloin tuotti iloa kun ne sai mutta luulen että säilyttäminen lisäisi surua:cry:

Itsellä on vieläkin hankalaa näiden ajatuksien kanssa, kkm tapahtui reilu 6viikkoa sitten. Mies ei auta asiaa, meillä ei ole ehkäisyä mutta viimeisin raskaus alkoi ovulaation induktio hoidoilla joten toiveet luomu raskauteen ei ole kovin suuret. Haluaisin vielä yrittää koska luulen ettei näistä menetyksistä toivu ennenkuin saa sen pienen syliin, tosin kukaan ei koskaan tiedä onnistuuko mut jos ei yritä niin silloin ei ainakaan...mutta mies on edelleen sillä linjalla et miks kun kesken se menee kuitenkin, ymmärrän kyllä hyvin, eihän tää kovin helppo matka oo ollut hänellekkään, muistan kun oltiin lenkillä ja sanat että kesällä toivottavasti lenkkeillään kärryjen kanssa, näitä sanoja on kuultu jo 2 kesää eikä vieläkään sitä kesää tule.
Haluaisin luottaa onnistumiseen kun vikaa meistä ei löydetty. Ehkä pitäisi unohtaa kokonaan vauva jutut ja tulee jos on tullakseen mut itseni tuntien ei oo helppoa kun täällä palstallakin pyörin joka päivä lukemassa ja ikääkin tulee vaan lisää....
 
  • Rakkaus
Reactions: Futurmama
@Alinna86 Samoja ajatuksia... Tajusin toivovani jo kolmatta joulua, että ehkä ensi jouluna jo meilläkin on oma pieni perhe, mutta tuleeko sitä joulua ikinä?
Olen monesti sanonut miehelle, että mä voisin odottaa ja yrittää vaikka seuraavat 10 vuotta, jos joku lupaisi että lopulta saadaan vauva syliin. On hirvittävää odottaa ja kärsiä pettymyksiä, kun ei tiedä, paljonko niitä vielä tulee ja tuleeko sitä onnistumista. Olen jotenkin jo ihan varma, että kolmas keskenmeno vielä tulee ja pelkään valmiiksi. Ja mihin se raja pitää vetää, pitääkö lopettaa yrittäminen kun on vielä mielenterveys ja parisuhde jotenkin kasassa, vai jääkö siinä kohtaa kaivamaan, ettei yrittänyt tarpeeksi?
 
  • Surullinen
Reactions: Alinna86
Pahoittelut @Futurmama
Sinuna kävisin mielenrauhan vuoksi tsekkauttamassa ultrassa. Tulehdus vaara mikäli sinne jotain vielä jäänyt, ja sit voikin olla pidempi projekti. Ihmettelen kyllä suuresti etteivät ottaneet tarkistukseen jo alun alkaenkin
@Enerisa3 Me ollaan saatu kuvat kun kahtena kertana ekoissa ultrissa todettu kaiken olevan hyvin ja tokassa taas ei, toisissa ultrissa näyttöä ei edes meille näytetty vaan kerrottiin suoraan tuomio eikä kukaan kysynyt kuvistakaan mitään. Itse myös heitin molemmista sitten päivien kuluessa ne ekatkin kuvat roskiin. Koska ne silloin tuotti iloa kun ne sai mutta luulen että säilyttäminen lisäisi surua

Itsellä on vieläkin hankalaa näiden ajatuksien kanssa, kkm tapahtui reilu 6viikkoa sitten. Mies ei auta asiaa, meillä ei ole ehkäisyä mutta viimeisin raskaus alkoi ovulaation induktio hoidoilla joten toiveet luomu raskauteen ei ole kovin suuret. Haluaisin vielä yrittää koska luulen ettei näistä menetyksistä toivu ennenkuin saa sen pienen syliin, tosin kukaan ei koskaan tiedä onnistuuko mut jos ei yritä niin silloin ei ainakaan...mutta mies on edelleen sillä linjalla et miks kun kesken se menee kuitenkin, ymmärrän kyllä hyvin, eihän tää kovin helppo matka oo ollut hänellekkään, muistan kun oltiin lenkillä ja sanat että kesällä toivottavasti lenkkeillään kärryjen kanssa, näitä sanoja on kuultu jo 2 kesää eikä vieläkään sitä kesää tule.
Haluaisin luottaa onnistumiseen kun vikaa meistä ei löydetty. Ehkä pitäisi unohtaa kokonaan vauva jutut ja tulee jos on tullakseen mut itseni tuntien ei oo helppoa kun täällä palstallakin pyörin joka päivä lukemassa ja ikääkin tulee vaan lisää....
Ymmärrän täysin senkin, jos ei halua säilyttää kuvia ja että ne lisää sitä surua. Itse taas olisin halunnut muistoksi pitää siitä pienestä elämästä. Mutta seuraava ultra on toivon mukaan iloisempi ja otetaan sitten niistä kuvat mukaan ♥

Onhan tämä varmasti tosi raskasta myös miehelle, kun on monta kertaa joutunut pettymään :( Toivottavasti voitte kuitenkin avoimesti puhua aiheesta ja toistenne toiveista ja tunteista. Olin jonkun aikaa (tuntui ikuisuudelta) pois tältä palstalta, mutta nyt taas palasin. Teki ihan hyvää ottaa taukoa. Nämä ovis/menkka/raskausoireet vaan tekee naisen hulluksi ja on niin hemmetin vaikeaa olla miettimättä näitä asioita. Siinä mielessä miehet pääsee helpommalla :)
 
  • Tykkää
Reactions: Alinna86
Kiitos kaikille tsempeistä! Vuoto täällä edelleen jatkuu ja tein jo raskaustestinkin uudestaan ja hyvin pieni, juuri silmillä erotettava haamuviiva näkyy enää vain.

Ihan samat fiilikset on että kaikki olisi niin paljon helpompi kestää, jos tietäisi, että jossain vaiheessa onnistuu. Se vaan tuntuu ainakin omalla kohdalla kauhean epävarmalta kun ikää alkaa olla.

Toivon kauheasti tsemppiä kaikille!
 
Pitäisiköhän tässä olla huolissaan vai voiskohan enteillä jotai positiivista..
Ovis oli (kai) viime viikolla.

Perjantaista asti on tullut välillä pyyhkiessä (tosi vähän) ruskeaa tiputtelua. Maha ollut kipeä, ihan kuin menkat alkaisi. Eilen kouraisi pari kertaa tosi kovaa! Mahassa on kanssa ilmaa hirveesti..

Viimeksi mulla alkuraskaus/mahdollinen kiinnittyminen oireili muutaman päivän menkkakivuilla ja silloin tuli, tosin vaan yhden kerran, ruskeaa vuotoa. Myöhemmin tuli sitten nuo ilmavaivatkin mukaan kuvioihin.
Kivut ei kyllä viimeksi ollut ihan näin kovat kun nyt. :eek: jännittää, menkkojen pitäisi tulla ensi viikolla..
 
Pitäisiköhän tässä olla huolissaan vai voiskohan enteillä jotai positiivista..
Ovis oli (kai) viime viikolla.

Perjantaista asti on tullut välillä pyyhkiessä (tosi vähän) ruskeaa tiputtelua. Maha ollut kipeä, ihan kuin menkat alkaisi. Eilen kouraisi pari kertaa tosi kovaa! Mahassa on kanssa ilmaa hirveesti..

Viimeksi mulla alkuraskaus/mahdollinen kiinnittyminen oireili muutaman päivän menkkakivuilla ja silloin tuli, tosin vaan yhden kerran, ruskeaa vuotoa. Myöhemmin tuli sitten nuo ilmavaivatkin mukaan kuvioihin.
Kivut ei kyllä viimeksi ollut ihan näin kovat kun nyt. jännittää, menkkojen pitäisi tulla ensi viikolla..
Toivotaan et enteiliskin raskautta :)
Itellä kans kaikenolosta tuntemusta kohdun seuduilla, oviksesta ei tietoa mut epäilen olleen viime viikolla.
 
Kuulumisia. Viime viikolla kävin Naistenklinikalla ja lauantaina otin Cytotecit. Tällä hetkellä tuntuu siltä, että tyhjennys sujui hyvin ja eilen oli jo kaikin puolin hyvä ja luottavainen fiilis tulevaan ❤

Kunnes lääkäri soitti. Rutiinitutkimuksissa oli klamydia positiivinen.

Ihan mieletön järkytys, olen käynyt testeissä ennen tätä suhdetta ja luulin myös miehen tehneen näin. Kävi ilmi, että hänellä oli testin jälkeen ollut suojaamaton yhdyntä.

Minulla on siis yli viiden vuoden ajan ollut hoitamaton klamydia.

Yritän ajatella, että ihan toivoton ei voi tilanne olla, kun tämä kesken mennyt raskaus kuitenkin alkoi ja kiinnittyi oikeaan paikkaan. Mies kuitenkin haluaa, että mennään, heti kun mahdollista, tutkimuksiin.

Onko kellään tietoa, kuinka nopeasti keskenmenon jälkeen voi tehdä aukiolotutkimukset? Heti kun kierto palautuu?
 
Äh, ruskea/punertava tuhruvuoto yhä jatkuu (viidettä päivää, sunnuntaina oli välipäivä ettei tullut). Vatsakivut vähentynyt, mutta muuttunut enemmän "repäiseviksi" liikkuessa ja tänään ekaa kertaa selkää kolotellut. Menkkojen pitäisi alkaa viikon päästä.

Ärsyttää nämä "välivuodot", ei ole enne kkm ollut tälläistä :( Mietin että olisin lääkäriin ollut yhteydessä, mutta käskevät varmaan vaan vielä seurailla kun vasta yhdet kuukautiset tulleet keskenmenon jälkeen. Huolestuttaa voiko tällä olla vaikutusta raskaaksi tulemiseen. Tästä kierrosta tuskin voi enää plussasta haaveilla.
 
Mitähän ihmettä taas.. Menkat alkoivat viime sunnuntaina (4 päivää etuajassa) ja kestivät vaan 3 päivää, sekä oli niukemmat kun yleensä. Tänään illasta juilinut jonkun verran mahaa ja selkää, tullut kirkasta "limaa" mutta nyt sitten alkoikin tulla punaruskeaa vuotoa?! :eek:
Tein noiden outojen menkkojen ja muun oireilun takia eilen raskaustestin ja puhdasta negaa näytti.

Onko teillä tullut "vuotohäiriöitä" km jälkeen ja/tai miten kierto palautui?
 
vierailija
Plaah.

Luultavasti kaikki tänne kirjoittavat tietää sen järjettömän turhautumisen kun pitäis alkaa menkat, ei ala ja testi näyttää negaa. Olis joko tai mutta tää välivaihe ja odottelu on ihan paskaa. Ei pysty kunnolla keskittymään edes mihinkään kun mielessä pyörii vain että onkohan raskaana. Ja toisaalta pelko siitä että kohta ne menkat kummiskin alkaa ja ollaan taas lähtöruudussa. Sitä kuvittelee itselleen kaikkia tuntemuksia. Vai kuvitteleeko sittenkään?

Takana tm joka keskeytettiin lääkkeellisesti kun ei itsekseen alkanut. Kaksi viikkoa lääkkeellisestä (joka oli helvetillinen kokemus, ei ikinä enää) korkea kuume, gynepäivystykseen ja imukaavinta... ilman puudutusta. Järjettömän kivuliasta.

Kaavinnasta on nyt 11 viikkoa. Ei ainoitakaan menkkoja. Kävin jo yks. gynelläkin kun tuntui että mun huolta ei kunnallisella otettu oikein tosissaan. Kaikki kunnossa, sano että kohdun limakalvo on nii ohut vielä ettei tarvii menkkoja ootellakaan. Vas munasarjassa rakkula joka saattaa olla kypsymässä niin aloin tikuttamaan ovista.

Huippu tulikin reilu kaksi viikkoa sitten. Joka paikassa sanotaan että kierron pituudesta huolimatta ovis on 12-14 pvää ennen seuraavia menkkoja. Nyt on menny 16 pvää huipusta.

Ei uskalla toivoo. Ja tämä odottaminen.... syvältä. Edellisessä tm tosin silloinkin testi näytti positiivista vasta kun menkat oli melkein viikon jo myöhässä, kierto säännöllinen. No siitä päästäänkin seuraavaan pelkoon;jos olen raskaana, mitä jos sekin on tm jos testi alkaa näyttää positiivista niin myöhään.

Tällänen avautuminen tänään. Johonkin on pakko purkaa turhautumista. Eipä sitä tunnetta varmaan kukaan muu tajua kuin se joka on tai on joskus ollu samassa tilanteessa.
 

Yhteistyössä