Keskenmenon jälkeen kuumeilevat 19-20

vierailija
Pikainen kysymys.. keskenmenosta on kuukausi. Ultralla katsottiin heti kuukausi sitten että kohtu on tyhjä. Raskaustestiä en ole tehnyt, vuoto loppui viikossa. Menkkoja ei näy. Kun sitten tein pregcheckin kaks päivää sitten (illalla) siinä ei näkynyt oikeen mitään, kun taas tänä AAMUNA tein uuden ja siihen piirtyi haamujen esi‐isä. Eli kysymys kuuluu: voiko olla vielä ihan vähän raskaushormonia siitä kesken menneestä raskaudesta että se näky tänä aamuna noin hennon hentona testissä??
 
Pikainen kysymys.. keskenmenosta on kuukausi. Ultralla katsottiin heti kuukausi sitten että kohtu on tyhjä. Raskaustestiä en ole tehnyt, vuoto loppui viikossa. Menkkoja ei näy. Kun sitten tein pregcheckin kaks päivää sitten (illalla) siinä ei näkynyt oikeen mitään, kun taas tänä AAMUNA tein uuden ja siihen piirtyi haamujen esi‐isä. Eli kysymys kuuluu: voiko olla vielä ihan vähän raskaushormonia siitä kesken menneestä raskaudesta että se näky tänä aamuna noin hennon hentona testissä??
Kannattaa testaa uudelleen. Mullakin on jo kohta 5 viikkoa sitten kkm ja edelleen testi positiivinen, en tosin ite oo saanu negaa vielä kertaakaan. Mut jos sulla viiva lähtee vahvistuun ni eiköhän se ois sit uutta raskautta(y)
 
Voi ei @Annu83 oon niin pahoillani että oot joutunut kokeen noin monta keskenmenoo :cry: <3 voimia sinne kovasti <3 toivottavasti pääsette pian tutkimuksiin ja saatte apua että sitten seuraavalla kerralla tulee pikkuinen syliin asti <3
Kiitos @Shibali. ❤ Meillä meni tosi pitkään, että saatiin päätös tehtyä, että lasta aletaan yrittämään. Silloin ajattelin, että jos ei onnistu, niin ollaan sitten kahdestaan. Ei käynyt mielessäkään, että voisi käydä niin, että raskaus alkaa kohtalaisen helposti, mutta päättyy kerta toisensa jälkeen.
 
Miten rankkaa teillä on ollut henkisesti keskenmeno(i)sta toipuminen? Oletteko saaneet tukea perheeltä ja ystäviltä ja miten muut ihmiset, kelle olette kertoneet, ovat suhtautuneet asiaan? Mulle melkein rankinta on ollut se, että kukaan ei oikein uskalla/kehtaa kysyä, miten mulla menee ja monet yrittävät käyttäytyä niin kuin mitään ei olisi tapahtunut. Tiedän, että se on vain kohteliaisuutta, ei haluta loukata/puuttua, mutta itselle tulee helposti sellainen olo, että minussa on nyt jotain niin pahasti vialla, että asiasta ei voida edes puhua. Edes omat perheenjäsenet eivät uskalla tarjota tukea. Jos jotain olen näistä koettelemuksista oppinut, niin sen, että aina kannattaa kysyä, onko kaikki hyvin/haluatko jutella. Ei siinä kuitenkaan itse menetä kuin ehkä hitusen ylpeydestään, jos saa tylyn vastauksen. Tiedän, että pitäisi itse puhua avoimemmin asiasta, mutta se on todella vaikeaa. Jotenkin tarvitsisin varmuuden, että toinen oikeasti haluaa kuulla ja pystyy ottamaan vastaan rankkojakin asioita ilman, että vaivaantuu tai alkaa säälimään. Eniten pelkään juuri sääliä ja leimautumista. Sitä, että mun kanssa ei voida enään olla normaalisti.
 
Heippa!
Tulin tänne kyselemään kokemuksia. Voi nimittäin olla, että raskauteni on mennyt kesken.
Menkkojen normialkamisaika olisi jotakuinkin nyt. Eilen oli tosi kovia kipuja, joihin panadol auttoi vain hetkeksi. Myös veristä vuotoa, ei kuitenkaan hyytymiä. Nyt kivut ovat hellittäneet, samoin vuoto, mutta eivät tyystin lakanneet. Pientä vuotelua on ollut pitkin matkaa, tänään alkoi 14 rv.
En ole käynyt vielä ekassa ultrassa.
Onko mitään mahdollisuuksia, että vauva vielä olisi hengissä? Kivut olivat nimittäin tavallisiin menkkakipuihinikin verrattuna kovat. Yhä on vatsassa nipistelyä ja "täyttä" oloa, siteeseen saakka ei vuoda.
 
Heippa!
Tulin tänne kyselemään kokemuksia. Voi nimittäin olla, että raskauteni on mennyt kesken.
Menkkojen normialkamisaika olisi jotakuinkin nyt. Eilen oli tosi kovia kipuja, joihin panadol auttoi vain hetkeksi. Myös veristä vuotoa, ei kuitenkaan hyytymiä. Nyt kivut ovat hellittäneet, samoin vuoto, mutta eivät tyystin lakanneet. Pientä vuotelua on ollut pitkin matkaa, tänään alkoi 14 rv.
En ole käynyt vielä ekassa ultrassa.
Onko mitään mahdollisuuksia, että vauva vielä olisi hengissä? Kivut olivat nimittäin tavallisiin menkkakipuihinikin verrattuna kovat. Yhä on vatsassa nipistelyä ja "täyttä" oloa, siteeseen saakka ei vuoda.
Miksi et ole vielä käynyt ultrassa?
Kauheen hankalaa sanoa, ilman että tutkitaan. Menisin huomenna käymään terveyskeskuksessa
 
  • Tykkää
Reactions: taatelinen
Miten rankkaa teillä on ollut henkisesti keskenmeno(i)sta toipuminen? Oletteko saaneet tukea perheeltä ja ystäviltä ja miten muut ihmiset, kelle olette kertoneet, ovat suhtautuneet asiaan? Mulle melkein rankinta on ollut se, että kukaan ei oikein uskalla/kehtaa kysyä, miten mulla menee ja monet yrittävät käyttäytyä niin kuin mitään ei olisi tapahtunut. Tiedän, että se on vain kohteliaisuutta, ei haluta loukata/puuttua, mutta itselle tulee helposti sellainen olo, että minussa on nyt jotain niin pahasti vialla, että asiasta ei voida edes puhua. Edes omat perheenjäsenet eivät uskalla tarjota tukea. Jos jotain olen näistä koettelemuksista oppinut, niin sen, että aina kannattaa kysyä, onko kaikki hyvin/haluatko jutella. Ei siinä kuitenkaan itse menetä kuin ehkä hitusen ylpeydestään, jos saa tylyn vastauksen. Tiedän, että pitäisi itse puhua avoimemmin asiasta, mutta se on todella vaikeaa. Jotenkin tarvitsisin varmuuden, että toinen oikeasti haluaa kuulla ja pystyy ottamaan vastaan rankkojakin asioita ilman, että vaivaantuu tai alkaa säälimään. Eniten pelkään juuri sääliä ja leimautumista. Sitä, että mun kanssa ei voida enään olla normaalisti.
Suurin osa ei tiedä mitä sanoa ja osa ei voi tietää miltä tuntuu jos ei ole itse kokenut. En itsekään tiennyt siinä vaiheessa kun kaveri kertoi kun heille kävi niin.
Siinä vaiheessa sitä itse en ollut kokenut.
Toki yritin lohduttaa ja tsempata eteenpäin mut voi olla ettei kaikki tajua edes niinkään tehdä. Mikä on ikävää. Keskenmeno on vähän tabu, kiellettyä puhua, itsestä niin ainakin tuntui.
Itsellä 3 km tässä 10kk sisään, toiset tukee, toiset ajattelee sen olevan pikkujuttu, niin vain tapahtuu monelle (nää on yleensä niitä jotka ei itse ole km kokenut) toiset alkaa syyttelee ja kertoo mitä pitäis tehä ja kuinka toimia.
Minust jokainen km on ollut menetys ja olin aivan rikki tästä edellisestä, itkin monta päivää, se sattuu ja saa sattua, siitä pitää keskustella jotta toipuu, ja voi jatkaa elämää ja kun kipu on väistynyt ehkä yrittää uudelleen raskautta. Aikaa kun kuluu päivät helpottuu.
Voitko kenties puhua puolisolle? Entä neuvola? Mun mies oli äärettömän ihana ja me vieläkin puhutaan asiasta (aikaa kulunut 5viikkoa edellisestä) ja mietitään että kohta oltais saatu tietää sukupuoli jne. Mulla myös paras ystävä tuki ja oli apuna tässä viimeisessä menestyksessä mut suurin osa ei vaan ymmärrä kaikkia näitä tunteita, siksi tulin tännekin vielä, vertaistukea hakemaan.
Tsemppiä ❤
 
Suurin osa ei tiedä mitä sanoa ja osa ei voi tietää miltä tuntuu jos ei ole itse kokenut. En itsekään tiennyt siinä vaiheessa kun kaveri kertoi kun heille kävi niin.
Siinä vaiheessa sitä itse en ollut kokenut.
Toki yritin lohduttaa ja tsempata eteenpäin mut voi olla ettei kaikki tajua edes niinkään tehdä. Mikä on ikävää. Keskenmeno on vähän tabu, kiellettyä puhua, itsestä niin ainakin tuntui.
Itsellä 3 km tässä 10kk sisään, toiset tukee, toiset ajattelee sen olevan pikkujuttu, niin vain tapahtuu monelle (nää on yleensä niitä jotka ei itse ole km kokenut) toiset alkaa syyttelee ja kertoo mitä pitäis tehä ja kuinka toimia.
Minust jokainen km on ollut menetys ja olin aivan rikki tästä edellisestä, itkin monta päivää, se sattuu ja saa sattua, siitä pitää keskustella jotta toipuu, ja voi jatkaa elämää ja kun kipu on väistynyt ehkä yrittää uudelleen raskautta. Aikaa kun kuluu päivät helpottuu.
Voitko kenties puhua puolisolle? Entä neuvola? Mun mies oli äärettömän ihana ja me vieläkin puhutaan asiasta (aikaa kulunut 5viikkoa edellisestä) ja mietitään että kohta oltais saatu tietää sukupuoli jne. Mulla myös paras ystävä tuki ja oli apuna tässä viimeisessä menestyksessä mut suurin osa ei vaan ymmärrä kaikkia näitä tunteita, siksi tulin tännekin vielä, vertaistukea hakemaan.
Tsemppiä ❤
Hirveätä, että jotkut ovat jopa syyttäneet tai neuvoneet. :( Itse olen kokenut asian vähättelyä, mikä ei varmasti ollut tahallista, mutta satutti silti. Tuo, että km on tabu on kyllä totta ja mielestäni todella haitallista. Olisi niin vapauttavaa, jos asiasta voisi puhua avoimemmin. 2. keskenmenon jälkeen olin niin shokissa, että kerroin monelle ja sain parilta ystävältä myös todella paljon tukea, mutta sitten oli myös muutamia, joille näin jälkeenpäin ajatellen ei ehkä olisi kannattanut kertoa. Mies kuuntelee myös ja tukee parhaansa mukaan, mutta ei voi tietenkään kokea asiaa samalla tavalla kuin minä ja on paljon nopeammin valmis jatkamaan normaalia elämää. Pahimmassa vaiheessa kävin myös työpsykologilla. En jotenkin ole kehdannut hakea apua neuvolasta, kun en koe kuuluvani enään heidän asiakaskuntaansa.
Paljon voimia myös sinulle. ❤
 
Kuukautiset ei oo vielä alkaneet tuulimunan jälkeen. Tyhjennysvuodon loppumisesta alkaa olla neljä viikkoa. Inhaa kun ei tiedä miten kierto menee. Alkaako menkat vai eikö ala. Mahdollisuus raskauteenkin on. Vähän samantyyppisiä oireitakin on nyt kuin silloin tuulimunaraskaudessa.. epävarmuudessa eläminen on piinaavaa.
 
Kuukautiset ei oo vielä alkaneet tuulimunan jälkeen. Tyhjennysvuodon loppumisesta alkaa olla neljä viikkoa. Inhaa kun ei tiedä miten kierto menee. Alkaako menkat vai eikö ala. Mahdollisuus raskauteenkin on. Vähän samantyyppisiä oireitakin on nyt kuin silloin tuulimunaraskaudessa.. epävarmuudessa eläminen on piinaavaa.
Samat fiilikset.
Ootko nega testin jo tehnyt? niin turhauttavaa vaan ootella.
Mun kkm on jo 6viikkoa aikaa, eikä menkkoja vaan näy (n) tän viikon testit vielä plussia, ehkä ens viikol sais sen negan ni jospa ne menkatkin alkais..:confused:
 
Siis sillon tän kuun alussa tein melkeen negan, tositosi haalea oli. En tiiä oltiinko tyhmiä kun ei odotettu, että oisi ollut täysin nega ennen seuraavaa yrittämistä. Nyt en oo testejä tehnyt. Aattelin lauantaina aikaisintaan jos menkat ei oo siihen mennessä alkanut.
 
Siis sillon tän kuun alussa tein melkeen negan, tositosi haalea oli. En tiiä oltiinko tyhmiä kun ei odotettu, että oisi ollut täysin nega ennen seuraavaa yrittämistä. Nyt en oo testejä tehnyt. Aattelin lauantaina aikaisintaan jos menkat ei oo siihen mennessä alkanut.
Meille sanottii et ei tarvii ootella mitää. Eikä kyl olla ehkäistykään, tulee jos tulee:love: Mut tääkin on niin lääkäri kohtaista. Eihän siinä muuta "vaaraa" oo ku et raskauden kesto hankaloituu jos ei oo menkkoja välissä ja kunta joutuu kustantaa yhen ylimääräisen ultran.
Itekin testaan kans ens viikol jos ei menkkoja siis kuulu :barefoot:
 
vierailija
Meille sanottii et ei tarvii ootella mitää. Eikä kyl olla ehkäistykään, tulee jos tulee:love: Mut tääkin on niin lääkäri kohtaista. Eihän siinä muuta "vaaraa" oo ku et raskauden kesto hankaloituu jos ei oo menkkoja välissä ja kunta joutuu kustantaa yhen ylimääräisen ultran.
Itekin testaan kans ens viikol jos ei menkkoja siis kuulu :barefoot:
Hei!

Olet oikeassa sekä väärässä. Tarvetta ei ole ole odottaa kuukautisia, mutta jälkivuodon loppumista on odotettava ja hyvin suotavaa on odottaa, että raskaustesti on negatiivinen.
Mikäli raskaustesti ei ole 4viikon kohdalla negatiivinen, tulee syy tutkia. Uusi mahdollinen alkanut raskaus sotkee pakkaa ja joudutaan odottelemaan pahimmillaan viikkoja, jotta voidaan olla varmoja uudesta kohdunsisäisestä raskaudesta. Tällöin jos kyse ei olekaan uudesta raskaudesta, venyy keskenmenokomplikaation hoito ja pahimmillaan ollaan altistuttu kohtutulehdukselle.

Onneksi koholla oleva hcg usein estää ovulaation ja täten raskaus ei ala ennenkuin se on selkeästi laskenut.

Yleinen ohje on odottaa, että jälkivuoto loppuu ja raskaustesti on negatiivinen. Eri asia on, jos ultrannut lääkäri voi olla täysin varma kohdun tyhjentyneen (tästä ei voi olla varma pelkällä ultralla) ja antaa luvan yritykselle.

Lisäksi, mikäli jollain ilveellä uusi raskaus olisi alkanut ja edellinen keskenmeno ei olisikaan ollut täydellinen, altistettaisiin uusi raskaus keskenmenolle mahdollisien tulehduksien vuoksi.

T. Kätilö
 
  • Tykkää
Reactions: taatelinen
heippa. Mäkin välillä luen teidän turinoita täällä. Toivottavasti mun ei enää tänne tarvi tulla. :love: Eilen ja tänään plussattu ja ainakin nyt oli selkeästi vahvistunut viiva. Melkein koko yö meni valvoessa jännityksestä, vaikkei se jännitys mihinkään katoa. Ilmoitin heti mun gynelle ja hän soitti. Olen siis ollut hänen hoidossaan juhannuksesta asti raudanpuutteen hoidossa. Hän sanoi, että kannattaa nyt syödä rautaa; se voi ehkäistä keskenmenoja. "ikäkin kun on jo riskitekijä" no, joo. tiedetään.
Ainakin oon melko varma, että alkio on oikeassa paikassa. Ja sitä lääkärikin uumoili, koska testi plussalla näin aikaisin. Kohdun ulkoinen kun näkyy yleensä testissä myöhemmin.
Vielä ei toki tiedä, onko raskaus muuten normaali. Mutta kyllä mulla tässä alussa vielä on ihan levollinen olo. Kohtu tuntuu ottaneen jotain vastaan ja äklötys olo on vellonut tänään. Toki mielessä pyörii kaikki tuulimunat ja rypäleraskaudet jne.
Eipä se pelkääminen ainakaan mitään auta.

@Karvakorvat jospa sä sieltä perästä sitten? (y)
 
Viimeksi muokattu:
Mulla alkoi tänään vihdoin uus kierto, vaikkakin on aika niukkaa menkkavuodoksi, aikalailla vähän yli 7viikkoa km vuodon alkamisesta. Ja 5 viikkoa päättymisestä. 2vk sit tuli kerralla kaikki ovislimat, ilman suurempia oviskipuja, mulla ku limailut kestää yleensä viikon, ja tärinäkipu ovispäivänä aina ollu kovaa, nii sillä oli vähän vaikea arvioda kiertoa ja et oliko ees tapahtunut ovista.
 
En haluis palata tänne mutta pelottaa että meni nyt toisen kerran puolen vuoden sisään kesken :cry:
Vuodan kirkasta verta eka vähän enemmän ja tuli hyytymä mutta nyt tosi vähän tihkuu vaan täällä takapajulassa ei oo ultraa kun yksityisellä niin en tiedä pitäiskö soittaa Tayssiin jos pääsis näytille (n)
 
Voi ei @Jonsku88 :cry: Mutta jospa ois kuitenkin vaikka hematooma tms. Voi kunpa olis vaan harmitonta <3 Jos Tays on teillä päivystävä niin soita ihmeessä sinne ja kysy jos pääsisit näytille. Toivottavasti ottavat ja saat selvyyden, ja toivottavasti olis pikkuisella kuitenkin kaikki hyvin :love:
 
Tänään testattu nega. Turhaan toivoin hirveesti että raskautuisin heti keskenmenon jälkeen. Toiveet vauvasta vaan on tosi korkeella. En tosin tiedä kierrostani yhtään mitään, milloin ovuloin, ovuloinko ollenkaan, milloin kuukautisten kuuluisi alkaa.. keskenmenon vuodon lopusta on jo neljä viikkoa niin kaipa kuukautistenkin kuuluisi jo kohta tulla.
 
Tyhmää @Jonsku88 etteivät huolineet :( Toivottavasti pääset alkuviikosta heti tutkimuksiin ja olisikin kaikki hyvin :love:

Ja pahoittelut negasta @Vaniljapulla :( Toivottavasti teillä kuitenkin tärppäis mahdollisimman pian :love: Täälläkin toiveissa että plussa tulis pian mut jotenkin olo ettei tuu tapahtuun. Katotaan nyt, ens viikon to aion testata. Mulla just takana ekat menkat keskenmenon jälkeen. Nyt siis eka ns. normikierto menossa.
 
@Jonsku88 Voi ei, tsemppiä :cry:

Pahoittelut kaikille negoista ja onnea plussanneet :love: Harvoin kirjoittelen, mutta luen kyllä kaikki viestit ja reagoin joihinkin!

Kävin verikokeissa jatkuvan väsymyksen vuoksi, otettiin kilpirauhaskokeet. Ja tsh oli yli viitearvojen ja t4v aivan alarajalla. Eli voisi olla kilpirauhasen vajaatoimintaa, joka voisi selittää sen miksen ole raskaana vieläkään tai miksi syksyn raskaus päättyi keskenmenoon. Tsh arvo oli mulla 4,5. Viitearvot on 0,4-4,0, mutta googletin niin 95% terveistä arvo on 0,4-2,5 ja raskaana ja raskautta yrittävillä arvon pitäisi olla max 2,5. Ja t4v sopii juuri ja juuri viitearvoihin, on ihan alarajalla. Toivotaan että saadaan toinen arvo alemmas ja toinen ylemmäs mahdollisimman pian (y) Olo on jotenkin tosi rauhallinen nyt kun tietää että tässä voi olla syy pitkälle yrittämiselle. Ovulaatiot kuitenkin aina bongaan testeillä ja gynen mielestä kaikki sisältä ok + jtn verikokeita otettiin myös syksyllä ja sillon oli raudanpuutosta, mutta nyt sekin on kunnossa. Miestähän ei ole tutkittu, joten voi myös olla että hänen siittiöissä on vikaa. Mutta toivotaan että vika on ollut raudanpuutoksessa ja huonoissa kilpirauhas arvoissa (y)
 

Yhteistyössä