Keskenmenon jälkeen plussaanneet!

piinamiinalle hirmuisesti onnea, tsemppiä, voimia, kaikkea mahdollista tulevaa!

 

Piinamiinalle Tsemppiä tulevaan! Ja särjelle oikein paljon onnea!

Täällä jatkuu piinailut, kun tiistaina on nt-ultra. Vauvan sydänääniä olen kuunnellut dopplerilla ja siellä ne tykyttävät. Jännittää kuitenkin, että onko kaikki hyviin ja niskaturvotus. Fiksuna tyttönä olen tietenkin käynyt lukemassa kauhutarinoita. Sairaslomalla olen ollut jo neljä viikkoa ja olen vielä ensi viikonkin. Pahoinvointi on ollut kovaa. Nyt vähän helpottanut, mutta heräilen edelleen aamuyöstä ja en välttämättä enää sen jälkeen unta saa. Ai niin, tänään 11+0 viimeisimmän ultran mukaan.
Hyviä vointeja kaikille!

 

Peukkuja huomiselle piinamiina! Suuri päivä?

 

Juu, huomenna on suuri päivä. 12 tunnin päästä ollaan jo sairaalassa.

Tyhjennys ei tainnut mennä ihan aiottuun tapaan. Teki tosi kipeetä ja 1,2 dl:n ruiskuttaminen oli melkein mahdotonta. Kai miulla on elimistö niin mutkalla, ettei tuollainen iso ruiske voi mitenkään toimia. Noh, toivotaan että luonto on hoitanut homman riittävän tarkasti.

 

piinamiina

 

Jokohan @piinamiina lla on pieni sylissä?

@Jutska oliko teillä nyt tiistaina nt-ultra? Miten meni?

Täällä seesteistä keskiraskautta. Itkin kyllä kun vesiputous eilen painonnousua kun oli neuvola. En kyllä tajua miks se nyt niin kovin itketti. Mieski sitten totesi että pientä se on painonnousu niihin itkuihin mitä tässä ollaan jo itketty. Nyt ollaan kuitenkin raskaana ja kaikki hyvin. Ja ei sitä painoakaan ole tullut kun noin 6kg ekasta neuvolasta, että ei kai se ihan mahdoton oo..

Cattibrie ja baby 24+1

 

No ei ole paha painonnousu, kun tuossa toisella kolmanneksella painonnousun pitäisikin olla reipasta

Vaikka kyllä sitä itse kukin varmaan helposti stressaa, musta tuntui pahalta kun täti viimeksi merkkasi sen 70 kiloa ("oikeasti" oli onneksi 69,7, lähtöpaino noin 60). Järjellä tiedän, että painonnousuni on aika alakanttiin etenkin kun lähtöpainokin on pituuteen nähden pieni, juuri olin lisätutkimuksissakin siksi kun paino ja sf-mitta oli junnannut paikallaan, mutta tuo 70 rajapyykki tuntui silti pahalta... Tuskinpa tässä onneksi enää montaa kiloa ehtii tulla ennen kuin niistä pääsee jo eroon

Täytyy myöntää, että tämä raskaus on ollut viime kuukaudet aika kamalaa aikaa. Ei fyysisten oireiden takia, mutta olen henkisesti ihan riekaleina. Kaipaisin hirveästi tukea, ja tuntuu etten saa sitä mistään ja on niin kamalasti huolehdittavaa että on kuin hartioilla olisi valtava taakka koko ajan... Tosi ikävää, kun haluaisi olla onnellinen siitä, että vihdoin on näin pitkällä

 

Ultrassa oli kaikki hienosti. Pikkuinen vastasi viikkoja (silloin 11+3) ja niskaturvotusta oli 0.6 mm. Verikokeen tuloksia ei olla vielä saatu. Pieni nukkui ja jouduttiin herättelemään, että saatiin mitat otettua. Ultran jälkeen tuli itkettyä kotona ihan vaan onnesta. Mutta kyllä ne huolet sieltä on taas palanneet ja äsken piti jo tarkistaa sydänäänet..

Älkää missään nimessä huolehtiko painosta! Sitä pitääkin tulla. Mulle tuli ensimmäisessä raskaudessa 14 kg ja toisessa 10 kg. Ja joka ainut kilo lähti, kun imetin. Tarvitsette varakiloja just imetystä varten. Joku 15 kg lähtee vielä hyvin pois. Jos tulee tyyliin 25 kg lisää, niin sitten voi ehkä joutua vähän laihduttamaan. Ei siis huolta. Nauttikaa raskaudesta, älkää huolehtiko, sillä kaikki järjestyy kyllä. Oon kyllä itsekin kova huolehtimaan... Tsemppiä ja hyviä oloja!

 

@KevätTähti tuttuja tunteita noi huolet vaikka haluisi vaan nauttia raskaudesta. Just eilen kavereille kiroilin että kyllä tästä on kaikenlainen hehku kaukana.

@Jutska ihanaa että uutiset oli hyviä. Ei se itsellekään sitä huolta poistanut silti. Oikeastaan säännölliset liikkeet helpotti vähän ja silti vieläkin tulee edelleen mieleen että mitä jos jotain käykin. Rajapyykiltä tuntui sekin että ei voi enää saada keskenmenoa näillä viikoilla vaan jos jotain sattuisi se olisi kohtukuolema. Ei varmasti kyllä olisi ainakaan yhtään sen helpompi juttu.

Nyt jo naurattaa ihan hirveesti se eilinen neuvola vaikka itkeskelin sitä eilen koko päivän. Kaikenlisäksi terkka kyseli että pelottaako synnytys. Totesin sille että ei yhtään (se onkin varmaan ainoa asia jota en oo tässä pelännyt) ja hän sitten että olisi sitä kyllä hyvä vähän miettiä. Tuli sellanen olo että sekin on väärin ettei pelkää. Ja heti perään mies alkoi tilittämään kuinka avuttomaksi hän on aina tuntetunut olonsa edellisissä synnytyksissä (hänellä siis entuudestaan lapsia). Olin kyllä ihan kypsä koko neuvolaan ja mieheen siinä vaiheessa.

 

Ihana kuulla että piinamiina saa jo vauvan syliin asti!

Täällä pyörähti jo viimeinen kolmannes käyntiin. Aika tuntuu välillä menevän vähän liiankin nopeasti. On ollut alkuraskauden verenvuotoa lukuunottamatta niin helppo raskaus, että voisin olla raskaana vaikka koko ajan.

Ultrassa taas käyty tällä viikolla, pojalla painoa lähes 1,5kg ja muutaman päivän suurempaa kokonsa puolesta vastaa, mutta en ota siitä stressiä, kun oma painonnousu on ollut raskauden aikana niinkin maltillista, kuin vajaa 4kg koko raskauden aikana. Ei hirveästi tarvitsisi tullakkaan, kun ylimääräistä löytyy omastakin takaa niin paljon.. Hemoglobiini oli tipahtanut alle sadan, joten rautakuurille neuvolasta laittoivat. Omassa olossa en kyllä ole huomannut yhtään mitään erilaista hemoglobiinin laskun seurauksena..

Seuraava (ja viimeinen suunniteltu) ultra onkin rv 36, jolloin pääsee taas kurkkaamaan pienen miehen vointia ja touhuja. Ihanaa kyllä nähdä vauvaa 4D-ultralla. <3

Hyviä vointeja kaikille!

Minttumar & poitsu 28+5

 

Voi kun tänne on tullut paljon tekstiä, ihanaa!

Mää elän edelleen väsymyksen takia jossain ihmeen sumuverhossa päivästä toiseen. Raskaus on ihana asia, mutta en tiedä mihin viime kuukaudet ovat hävinneet. Ratissa nuokutaan ja mitään ei jaksa tehdä töiden lisäksi. Joitakin menoja olen joutunut perumaan väsymyksen vuoksi, koska en uskalla lähteä ajamaan autolla. Nyt en enää mitään menoja sovikaan ellei mies ole mukana ajamassa, toki pakolliset menot hoidetaan. Eniten harmittaa se, etten ole lenkkeillyt syyskuun alun jälkeen kuin 0-2 lenkkiä viikossa kun normisti teen lenkin joka päivä.

Ja tämä kipukynnys, huoh! Isompia remppoja ei ole ollut, mutta sitten kun niitä tulee, niin pitää päästä makaamaan, koska muuten pökrään.

Eipä tässä ole enää paljoa töitä jäljellä, vajaa pari kuukautta. Ensi viikolla ultrataan, ihanaa päästä katsomaan mitä pikkuiselle kuuluu. Liikkeet tuntuvat selvästi. Alkoivat tuntua vasta 24-25-viikoilla ja sitten oli viikon ajan kova menoa, mutta nyt on ollut taas hiljaisempaa.

Tavarat on suunnilleen kaikki hommattu ja kaikki tulee käytettynä (paitsi patja, hoitopöydän alusta yms. tuollaiset asiat). Loppujen lopuksi rahaa ei ole mennyt paljoa.

Piinamiinalla taitaa olla jo esikoinen sylissä! Muistan kun viime vuoden maalis-huhtikuussa (olikohan se niin) painittiin toisenlaisten asioiden kanssa... elämä on ihmeellistä.

Ja Jutskakin on jo noin isoilla viikoilla!!! Käytä doppleria, se tuo mielenrauhaa. Mää käytin vielä viikolla 23, koska en tuntenut liikkeitä. Ultrissa oli ollut kaikki hyvin. Pahoinvointi on ollut sulla hurjaa ja kurjaa, tsemppiä.

Kohta tulee kevät ja valoisaa ja ollaan kaikki kovaa vauhtia matkalla kohti unelmia! Hyvä naiset!

 

Ihanaa! Tänne on tullut pitkästä aikaa tekstiä! Mietin jo, että koko ketju on hyljätty.......

piinamiinalla taitaa tosiaan olla pikkuinen jo kainalossa ja uuden elämän opettelu edessä. Muistan kuinka toisen lapsen kanssa oli sairaalassa hiukan ahdistunut olo, kun tuntui että yksi lapsi olisikin riittänyt....todella hormoonimurehtelua.......

Täällä hirmuista potkimista ja asennon vaihtoa harrastaa tuo vatsa asukki. Esikoinen (10v) nauroi tänään kun vatsa oikein heilui kun kaveri melskasi menemään.

Oma paino on noussut reippaasti......oisko 13kg......juu luitte oikein...13.........mulla on aina tullut hirmuisesti kiloja joka raskaudessa....onneksi suurin osa lähtenyt poiskin.

Verensokereita olen mittaillut ja olleet ok. Tämän takia extra ultra on joskus viikon 30 jälkeen.

Lyhyet kävelyt onnistuu hissukseen aamulla....iltasella heikommin. Liitoskipuja.....ummetusta.......supistelua

Mutta ei saa valittaa.......kyllä tätä on odotettu ja upea hetki on se, kun mihinkään ei satu ja pikkuinen potkii. Pitää nauttia nämä viimeiset hetket.

Täällä uutena hankittu pikkuinen pinnis ja postissa odottaa vaunu-turvakaukalo-ratas-yhdistelmä. Ennestään löytyy isompi pinnis, sitteri, vaatteita ym ym.

ninnananna ja rusina 27+2

 

Heippa! Ihana lukea teidän kuulumisia ja että raskaudet sujuvat hyvin Täällä nyt 21+3 ja pikkuinen liikkuu paljon. viime viikoll oli ru ja tyttöhän se siellä Oon ihan mennyt sekaisin noista pienten tyttöjen vaatteista ja fb-kirppiksiltä oon niitä hamstrannut Raskaus on sujunut loistavasti jo olo on ihan super, töissä ja jumpassa/salilla jaksaa hyvin. Painoa on täälläkin tullut, noin 5-6kg mutta kai se tästä tasoittuu, yritän syödä mahdollisimman terveellisesti ja liikkua paljon.

Ihanaa kevään ja vauvojen odotusta kaikille

 

Minä kävin tänään nt-ultrassa missä kaikki oli hyvin Todella hätäinen lääkäri kyllä oli joten toivottavasti katsoi kaiken tarkasti...

 

Onnittelut hyvistä uutisista kaikille!

Täälläkin on nyt JO 14+1 menossa ja toistaiseksi kaikki hyvin! Ultra oli viikko sitten ja mitään poikkeavaa ei löytynyt. Siellä se pikkuinen lekotteli ja potkutteli välillä vähän vauhtia kohdun seinästä.

Viikot 7-13 meni todella pahan pahoinvoinnin merkeissä ja sairauslomalla. Lopulta olo helpotti vasta tiputuksessa ja vatsalääkkeillä. Edelleen pelkään vähän pahan olon paluuta ja ruoka ei meinaisi maistua.

Se hyvä puoli tuossa pahoinvoinnissa oli, että ei ollut energiaa hirveästi pelätä ja stressata. Nyt kun olo on helpottanut, hiipii taas enemmän mieleen ajatuksia, että entä jos kaikki ei olekaan hyvin tai ei mene hyvin loppuun asti. Ultrat tuo aina hetkellisen helpotuksen, mutta kun ei vielä tunne liikkeitä eikä mahaakaan ole näkyvissä niin luottamus on aika häilyvää. Mutta pääsääntöisesti kuitenkin ihan hyvillä fiiliksillä! Rakenneultra on sitten maaliskuun lopussa ja sen jälkeen ehkä uskaltaa alkaa jotain hankintojakin tehdä.

 

Onnea MamaBookin ultrauutisista ja pahoinvoinnin selättämisestä!

Täällä tänään tasan 35+0. Eilen oli huono päivä, vauva tunki itseään ulos juuri mun kylkiluiden alta mikä teki oman olon tosi tukalaksi. Mitenkään päin ei ollut hyvä olla, ja aloin olla ihan kypsä koko raskauteen... Nyt taas ainakin toistaiseksi onneksi parempi olo. Tänään ja huomenna vielä viimeiset lyhyet työpäivät, sitten koittaa loma!

 

Tänään neuvolassa kätilö totesikin tyypin asettuneen visusti lähtökuoppiin, ei enää saanut päätä liikutettua sieltä. Eilen sanoinkin miehelle, että nyt tuntuu kuin toinen olisi asettunut aloilleen alemmas, sellainen paineen tunne nimittäin jalkojen välissä. Että varmaan ihan äskettäin asettunut. Saa nähdä kauanko joudun kulkemaan näin, eihän nyt ole vielä kuin 35+1

 

Moi kaikille taas pitkästä aikaa (en ihan muista onko täällä yhtään samoja naamoja kuin viimeksi reilu vuosi sitten kirjoitellessa). Täällä eletään rv 9+4, ja tällä kertaa olen jo pidemmällä kuin kahden aikaisemman raskauden kanssa, koska näimme pari viikkoa sitten sykkeen varhaisultrassa. Toivoa on siis että tämä raskaus vihdoin onnistuisi.

Ensimmäinen neuvolakäynti on tänään ja odotan kuumeisesti että saan ajan ultraan. Jännitys on kova!

Tämä keskustelu näytti nopella silmäyksellä huikean ositiiviselta kun niin monilla näyttää olevan hyvin edenneitä raskauksia jo pitkällä! Tsemppiä kaikille!

 

Hei kaikille!

Palstalla ollut tooooooosi hiljaista.

Alainnelle tervetuloa! Täältä ei saa lähteä pois ilman nyyttiä.

Itsellä ollut kova flunssa ja pari viikkoa sitten piti ottaa ihan vauhtia ensiavun puolelta kun otti sydämestä ja tuntui jonkinlaisia supistuksiakin kun oli kaksi päivää maannut "puoli koomassa" flunssan kourissa sängynpohjalla. Tipassa ja sydänkäyrillä makoilin jokusen tunnin ja olo helpottui huomattavasti. Pulssi huiteli 180...onneksi sekin hiukan laski.

Nyt vielä yskittää hiukan, mutta ehdottomasti voiton puolella ollaan.

Vatsa on iso! Välillä on melko tukalia päiviä kun joka puolelta kiristää ja puristaa.........

Pelottavan nopeaa mennyt aika ja töissäkään ei montaa päivää ole jäljellä......

ninnananna ja rusina 29+6

 

Hei vain pitkästä aikaa!

Palsta on tosiaan kovin hiljentynyt, miten mahtaa muilla mennä?

@Alainne Jaksamista ultran odotukseen, täällä varmasti kaikki tietää kuinka raastaavaa se odotus voi olla

@ninnananna Onneksi flunssa jo paranemaan päin, jaksamista viimeisiin työpäiviin!

Täällä on puoliväli ylittynyt ja rakenneultrakin jo käyty. Meidän tyttö voi ultran mukaan hienosti Vilkas tapaus on tämäkin, aivan kuten veljensä oli. Vasta kävin neuvolalääkärillä tsekkauttamassa paikat ja mitään muutoksia ei ole onneksi tapahtunut. Mulla siis seurataan kohdunkaulan tilannetta, koska edellisessä raskaudessa paikat alkoivat kypsyä ennenaikaisesti. Liitoskivut pysyvät poissa, kun ei rehki liikaa ja kävelyille olen laittanut suosiolla tukivyön. Täällä siis tällähetkellä tällasta tasaista menoa, kevättä ja kesää kovasti odottaen.

Annenna 23+0

 

Heippa vaan! Oma palstailuinto on jotenkin lopahtanut, tai käyn kyllä lueskelemassa mutta en jaksa alkaa mitään itse kirjoittamaan. Kivahan teidän kuulumisia on käydä kurkkimassa ja varsinkin tässä pinossa kun on niin eri vaiheissa ihmisten raskaudet. KevätTähti taitaa olla seuraava synnyttäjä, ajatella miten pitkä ja kivinen tie on teilläkin ollut ja ihan kohta se vauva siinä oikeasti tuhisee! Bettinah taisi olla helmikuisissa, onkohan vauva jo sylissä?

Itselläni olisi vielä muutama työpäivä jäljellä (teen osa-aikaisuutta) mutta ilmoitin jo että en tule enää. Työ on fyysisesti aika raskasta ja vajaalla miehityksellä mentiin pari edellistä päivää niin ei paljon naurattanut enää. En tunne omatunnon tuskia! Töitä kyllä ehdin elämäni aikani tekemään, luultavasti ainakin 30 vuotta vielä Seuraavaa työpäivää olen suunnitellut jonnekin tuonne keväälle 2019.

Kaikenlaiset vauvavalmistelut alkaa olla loppusuoralla, tarjouksesta hamstrasin jo vaippojakin. Tutteja vielä ja varalle korviketta, kyllä tässä alkuun muuten jo päästäänkin. Synnytys ei pelota. Eniten mietityttää perhevahvuuden muutos ja esikoisen reagoiminen. Ei oikein mitenkään voida etukäteen häntä riittävästi valmistella kun ymmärrys ei vielä riitä. Nopeastihan(?) hän varmaan tulee sopeutumaan mutta luulenpa että aikamoiset uhmakilarit saadaan sitä ennen kokea Eiköhän kaikki vanhemmat mieti tätä samaa tässä tilanteessa ja lopulta kuitenkin jotenkin vaan selvitään.

Paljon hyvän voinnin toivotuksia kaikille mammoille ja käykäähän ainakin vauvojen saapumiset tänne päivittämässä

Bosch 33+

 

Bosch ihanaa kuulla susta! Mää oon käynyt kurkkimassa helmikuisissa Bettinahin kuulumisia mutta ei näy ei kuulu.

Mulla taitaa olla töitä enää reilu viikko jäljellä. On lomaa ja olo alkaa olla sellainen, etten pysty suoriutumaan kaikista töistä. Työ on fyysisesti ja henkisesti raskasta ja turvallisuus kärsii niin itsellä kuin asiakkailla. Katsotaan mitä tuleman pitää.

Kaikkinensa oon päässyt raskaudessa helpolla. Henkinen puoli on ollut enemmän koetuksella, koko ajan ärsyttää ja unettomuus on vaivannut läpi raskauden. Kipuja on ollut ja tulee olemaan ja ne alkaa pyörryttämään herkästi. Jotkut vauvan liikkeet sattuu paljon, välillä on tullut ääneen valitettua ja itkettyä. Liikkuminen mahassa on aktiivista. Liikkeitä tunsin vasta viikoilla 24-25.

Isoa kaveria on ennustettu tulevan, yli 4500 grammasta. Raskausdiabetes todettiin rasituksessa ja paineet on ollut koholla sekä turvotusta. Seurataan ettei tule raskausmyrkytystä. Ruokavaliolla on ollut hyvät lukemat sokerien suhteen.

Toivon että meidän kaveri tulisi jo huhtikuussa. Ei viittis mitään viis kilosta puskea ulos mikäli pystyn edes alakautta synnyttämään.

Tänään on 30+1.

 

Bosch ihanaa kuulla susta! Mää oon käynyt kurkkimassa helmikuisissa Bettinahin kuulumisia mutta ei näy ei kuulu.

Mulla taitaa olla töitä enää reilu viikko jäljellä. On lomaa ja olo alkaa olla sellainen, etten pysty suoriutumaan kaikista töistä. Työ on fyysisesti ja henkisesti raskasta ja turvallisuus kärsii niin itsellä kuin asiakkailla. Katsotaan mitä tuleman pitää.

Kaikkinensa oon päässyt raskaudessa helpolla. Henkinen puoli on ollut enemmän koetuksella, koko ajan ärsyttää ja unettomuus on vaivannut läpi raskauden. Kipuja on ollut ja tulee olemaan ja ne alkaa pyörryttämään herkästi. Jotkut vauvan liikkeet sattuu paljon, välillä on tullut ääneen valitettua ja itkettyä. Liikkuminen mahassa on aktiivista. Liikkeitä tunsin vasta viikoilla 24-25.

Isoa kaveria on ennustettu tulevan, yli 4500 grammasta. Raskausdiabetes todettiin rasituksessa ja paineet on ollut koholla sekä turvotusta. Seurataan ettei tule raskausmyrkytystä. Ruokavaliolla on ollut hyvät lukemat sokerien suhteen.

Toivon että meidän kaveri tulisi jo huhtikuussa. Ei viittis mitään viis kilosta puskea ulos mikäli pystyn edes alakautta synnyttämään.

Tänään on 30+1.

Täällä kans unettomuutta ollut koko ajan. Minulla on sellaista, että herään joka yö ja valvon jonkin aikaa. Aluksi heräilin pahoinvoinnin takia, nyt muuten vaan. Nyt viikkoja 14+5.

Meillä oli esikoinen 4260 g ja 53 cm. Vauvan iso koko tuli yllätyksenä. Ei ollut edes raskausdiabetesta. Syntyi kuitenkin alakautta. Nyt jännittää, että tuleeko isompi vauva vai normaalikokoinen. Sokerirasitukseen menen vasta viikon 20 jälkeen. Vielä on pahoinvointia erityisesti, mikäli ei syö. Siksi en pysty vielä mennä siihen. Tulisi litkut ulos..

Tsemppiä Vauveli vanhalle ja muillekin pitkällä oleville odottaville! Nyt tuntuu työläältä, mutta lopputulos tulee olemaan ihana!

 

Täällä kans unettomuutta ollut koko ajan. Minulla on sellaista, että herään joka yö ja valvon jonkin aikaa. Aluksi heräilin pahoinvoinnin takia, nyt muuten vaan. Nyt viikkoja 14+5.

Meillä oli esikoinen 4260 g ja 53 cm. Vauvan iso koko tuli yllätyksenä. Ei ollut edes raskausdiabetesta. Syntyi kuitenkin alakautta. Nyt jännittää, että tuleeko isompi vauva vai normaalikokoinen. Sokerirasitukseen menen vasta viikon 20 jälkeen. Vielä on pahoinvointia erityisesti, mikäli ei syö. Siksi en pysty vielä mennä siihen. Tulisi litkut ulos..

Tsemppiä Vauveli vanhalle ja muillekin pitkällä oleville odottaville! Nyt tuntuu työläältä, mutta lopputulos tulee olemaan ihana!

Unettomuus on kyllä syvältä. Mulla menee noin kerran viikossa 1,5 vuorokautta putkeen valvoen. Joulukuussa yritettiin paikkailla lääkkeillä mutta ei ollut apua joten en ole lääkinnyt sen jälkeen.

Mutta sääkin jo noin pitkällä, ihanaa! Kyllä näihin risukasoihin aurinko vielä paistaa.

Lopputulos on varmasti ihana, mutta kyllä pistää ärsyttämään kun sanotaan, että nauti nyt. Mää oon ihan rehellisesti sanonut mitä mieltä oon raskaudesta. Sitten on ihmetelty miten voin sanoa niin kaiken kokeman jälkeen. Mutta mitäpä sitä valehtelemaan. Ei tää ole näin vanhan puuhaa, mutta silti se toinenkin on jo suunnitteilla. Apua, silloin oon jo jotain 40 v.

 

Unettomuus on kyllä syvältä. Mulla menee noin kerran viikossa 1,5 vuorokautta putkeen valvoen. Joulukuussa yritettiin paikkailla lääkkeillä mutta ei ollut apua joten en ole lääkinnyt sen jälkeen.

Mutta sääkin jo noin pitkällä, ihanaa! Kyllä näihin risukasoihin aurinko vielä paistaa.

Lopputulos on varmasti ihana, mutta kyllä pistää ärsyttämään kun sanotaan, että nauti nyt. Mää oon ihan rehellisesti sanonut mitä mieltä oon raskaudesta. Sitten on ihmetelty miten voin sanoa niin kaiken kokeman jälkeen. Mutta mitäpä sitä valehtelemaan. Ei tää ole näin vanhan puuhaa, mutta silti se toinenkin on jo suunnitteilla. Apua, silloin oon jo jotain 40 v.

Uskon, että unettomuus helpottaa, kun vauva syntyy. Jotenkin sitä on sitten niin väsynyt, että nukkuu syöttövälit. Sitten ei myöskään tarvitse enää jännittää synnytystä tms., niin sekin vaikuttaa uneen. Jostain olen lukenut, että imetyksestä vapautuu oksitosiinihormoonia, joka osaltaan auttaa nukkumaan.

En minäkään ole koskaan raskausajasta niin nauttinut, mutta voin kertoa, että nämä kaikki vaivat jotenkin unohtuu, kun se vauvakuume taas iskee. Toivottavasti mulle se ei enää kuitenkaan iske..