Keskenmenon jälkeen plussaanneet!

Voi vauvatoiveinen, pidän ihan hirmuisesti sinulle peukkuja keskiviikkona!! Tuo pahoivointi lupaa kuitenkin hyvää!

Ja tuosta keltarauhasesta, mulla oli kans ihan noille viikoille saakka tosi kipeenä se munasarja mistä ovuloin.... just tuntui turvonneelta ja pinkeeltä pallolta... helpotti sitten rv 12 jälkeen... Tai ei ole ainakaan kuukauteen vaivannut enää.

Täällä tuntuu potkuja jo joka päivä ja olen niiiiiin onnellinen. Mutta silti samalla todella peloissani. Mun pelkoviikkoon, kun kaikki alkoi viimeksi menemään huonosti, on vielä 6 viikkoa

sarasofia 17+0

 

Kiitos, Sarasofia :heart: Kyllä helpotti, kun kerroit sinullakin olleen tuollaisen pallon! Olen miettinyt jo vaikka mitä. Minäkin ovuloin juuri tuolta puolelta ja tiedän siellä olevan ison keltarauhasen!

Kaikki menee nyt sinulla hyvin. Terve tyttö kromosomien mukaan eli yritä nauttia! Aika menee onneksi aika nopeasti!

Vauvis ja pieni 12+4

 

Vauvatoiveinen, mullakin oli alkuraskaudessa jaksoja, jolloin pahoinvointi katosi. Muistan välillä olleeni huolissani, kun kykenin pihahommiin, eikä ollut ollenkaan huono olo. Mutta aina se sieltä palasi sinne 12+ viikoille saakka. Tytöstä mun pahoinvointi kesti viikon, kunnes katosi, eikä tullut takaisin. Onneksi en silloin osannut olla huolissani

Sarasofia, kaikki menee hyvin löytyikö teillä viimeksi syytä sille, miksi kävi Niinkuin kävi? Ehkä siitä on ollutkin puhetta tuolla kuumeilevien puolella. Mä olen paraskin tsemppaaja, kun olen itsekin ihan paniikissa koko ajan jostain. Eilen meni taas ilta itkeskellessä.

Täällä jatkuu hajoilut. Välillä on ihan hyvä, kunnes ahdistus ja paniikki meinaa taas ottaa vallan. Raskausaika on yksi henkinen helvetti, kun koko ajan pitää murehtia jotain enää en tähän lähde, jos/kun tästä selvitään. Välillä tuntuu, ettei näihin ahdistuksen tunteisiin ole edes oikeutettu ja sitten tunnen siitäkin syyllisyyttä, kun tunnen näin. Tämä vauva on niin haluttu ja toivottu, joten tuntuu niin väärältä olla ahdistunut ja mieli maassa. Vauvasta olen todella onnellinen ja kovin kiintynytkin siihen jo, vaikka vielä tuolla mahassa asusteleekin toivottavasti useamman viikon. Ja järjellä ajateltuna kyllä tiedän, että mulla on oikeus näihin tunteisiin, enkä mahda niille minkään ja ne on ihan normaaleja ja juontaa juurensa varmasti näistä peloista.

Vauva liikkuu jotenkin niin, että tuikkii tosi ilkeästi tuohon häpyluun kohdalle. Kunhan saan tytön nukkumaan, niin menen sohvalle pitkälleni, josko se vauvakin vähän siirtyisi

Tänään sentään taas revin itseni aamukävelylle tytön ja koirien kanssa. Ne on sellaisia hetkiä, kun ei niin kovasti ehdi ahdistumaan. Etenkin, jos törmää johonkin koiratuttuun, jonka kanssa voi vaihtaa muutaman sanasen.

Pihla 29+1

 

Ensimmäiset pari viikkoa sai nauttia raskaudesta ja sitten alkoi nämä kamalat alkuraskauden oireet... pahoinvointia on jonkin verran. Mutta pahin on tää väsymys! Viime raskaudessa oli samanlaista muutaman viikon mutta en taas muistanut, että se on näin kamalaa..

Sairaslomalla olen nyt.. mä vaan makaan kaiket päivät, ei jaksa tehdä mitään. Ei pyykkejä laittaa, ei tiskata, ei imuroida... sitten on heikko olo sen takia, kun ei saa syötyä. Ja taas välillä tulee sellainen olo, että himoitsee jotain tiettyä ruokaa ja sitten on pakko lähteä kauppaan hakemaan tarvikkeet. Koska kun kerran parissa päivässä tekee ruokaa mieli, niin silloin sitä pitää tehdä

Mutta nyt oon tosiaan aika väsynyt tähän ja toivon, että tää väsymys menee nopeasti ohi! Eka neuvolakin on jo takana, mutta eivät vielä edes yrittäneet sydänääniä kuulumaan Pitää siis odottaa 12 viikolle, että pääsee ultraan...

Mainio Manu rv 8+6

 

Moi,

Np-ultra takana. Siellä kieri ja pyöri meidän pieni, jolla oli kaikki hyvin. Turvotusta oli normaalisti eli 1,2 mm. Ensi viikolla saadaan seulojen tulokset. Viikko muutoin on ollut vaikea. Maanantaina saatiin kunnon säikäytys, kun tuli aamupäivällä hailakkaa verta. Pääsin paniikkiultraan neuvolaan ja kaikki todettiin olevan hyvin. Ilmeisesti jokin hiussuoni vain katkesi kohdunsuulta. Mulla on selkä ollut todella kipeä nyt ja todennäköisesti pesää on laajennettu selän suuntaan, joten kärvistellään. Lisäksi tuntuu se pallo siellä oikealla ja se on tänään lääkärin toimesta määritelty ihan kohduksi tai kohdun kiinnikkeiksi, joka kasvaa tai venyy. Käski vain nauttia nyt. Sokerirasituksesta selvisin puhtain paperein ja lääkkeet (metforem) lopetetaan nyt. Radiruokavaliota suositteli joka tapauksessa ja kotimittauksia sokerille silloin tällöin. Olo on niin helpottunut! Rakenneultraan päästään ennen vappua :heart:

Vauvis ja pieni 12+6

 

Vauvatoiveinen, ihanaa! Onnea hyvistä ultrakuulumisista joko nyt uskallat vähän hengähtää?

Mainio Manu, muistan tuon alun väsymyksen... Tuntui, että voisi nukkua 20 tuntia vuorokaudesta ja kroppa painoi noin tonnin. Onneksi ei ole jatkunut näille viikoille saakka

Neuvolassa käyty. Kaikki kunnossa hemoglobiini noussut 112->123, mutta jatkan raudan syömistä edelleen, ettei nyt laskisi. Verenpaineet on aina vähän koholla neuvolamittauksilla. Pissa puhdas, ei turvotuksia ja painonnousu 7 viikossa +1,1kg. Oli jotain +100g viikko, kun viimeksi oli jotain +600g viikko joten ihan tyytyväinen ole tähän tasoitukseen. Tytöstä keräsin sen 15kg ja vauva painoi syntyessään 2388g, että ei voi pistää kuin omaan piikkiin tuon kilomäärän. Nyt painoa on tullut paljon maltillisemmin, n. 7kg. Ehtiihän sitä vielä tulla, mutta ihan tyytyväinen olen, jos jää alle tuon 15kg

Sype-ajan vaihdoin nyt puhelinajaksi. Pysyi ensi viikossa, onneksi kyllä mulle neuvolassakin vaakuteltiin, että kaikki on hyvin, eikä syytä huoleen ole ja yksi mun pahimmista peloista oli sellainen, mistä terkka oli 30 vuoden uransa aikana kuullut yhden kerran ja sekin oli päättynyt onnellisesti. Muita en nyt tajunnut kyselläkään. Viikon päästä pääsen juttelemaan pelkokätilön kanssa. Tytölle täytyy keksiä jotain puuhaa, mutta helpompaa se näin kotona on, kun ei tarvi pelätä, että rikkoo jotain kallista

Tunteet heittelee ihan tunneittain. Eilen taas itkin, kun koin olevani niin yksin ja ettei kukaan ymmärrä mun pelkoja, eikä ota niitä tosissaan. Itse asiassa aika usein nykyään itken illalla suihkussa, kun pyrin olemaan itkeskelemättä tytön nähden. Inhottavaa tämä itkuisuus. Kuitenkin luotan siihen, että jos tästä kunnialla selvitään, niin mielialakin nousee välittömästi, kun saa vauvan syliinsä. Viimeistään kun pääsee kotiin. En jäänyt tytönkään syntymän jälkeen masennuksen ja ahdistuksen pyörteisiin, vaikka silloin oli kaikenlaisia muitakin isoja asioita meneillään... Oli ihan kiva nauttia vauva-arjesta leikkaushaavan kanssa, kun miestä juoksutettiin poliisiasemalla.

Onneksi valoisa aika koko ajan pitenee ja aurinkokin välillä näyttäytyy. Silloin tuntuu siltä, että ehkä tämä vielä päättyy hyvin

Pihla 29+3

 

Heipsan!

Etsiskelin foorumilta odottajia, joilla olisi jollain lailla samantyyppinen tausta kuin itselläni ja päädyin tänne. Ollaanko täällä vielä kuulolla? :wave:
Kolmas raskaus menossa kymmenen vuoden sisällä. Ensimmäinen alkoi Clomifen-hoidolla ja päättyi viikolla 13 todettuun tuulimunaan ja toinen alkoi luomuna, mutta oli keskeytynyt about viikolla 10. Siitäkin on jo viitisen vuotta. Nyt olen kaikeksi hämmästyksesi "taas" raskaana, rv 10 menossa. Sydänäänetkin on havaittu ensimmäistä kertaa. Olisi kiva jakaa vähän fiiliksiä tässä matkan varrella ja kuulla muiden tilanteista...

 

Ariel1977, tervetuloa mukaan! on sullakin aika rankka menneisyys. Toivotaan, että tällä kertaa pääsette onnellisesti loppuun saakka ja saatte vauvan syliin asti

Mulla siis taustalla onnistunut raskaus, josta tyttö 12/12 1/14 tulin uudelleen raskaaksi, nt-ultrassa todettiin, ettei sykettä ole ja sikiö vastaa viikkoja 9+. Lääkkeellisestä tyhjennkysestä tuli eilen tasan vuosi. Viime syyskuussa tein sitten taas positiivisen raskaustestin ja tähän raskauteen onkin pelkoja mahtunut. Ensin kohdunulkoinen ja keskenmeno. Sitten todella ennenaikainen synnytys. Tietysti myös istukan irtoamiset ja kohtukuolemat on kuuluneet pelkolistalle. Uusimpana pelkona on tullut synnytys ja se, mikä kaikki siinä voi mennä pieleen. Tyttö on syntynyt suunnitellulla sektiolla perätilan takia ja se meni ihan oppikirjojen mukaan, mutta silti pelottaa. Ja kunhan vauva syntyy, pelot muuttaa vaan muotoaan...

Nyt muutama päivä paremmilla fiiliksillä. On niin keväistä ja aurinkoista, että murheet ja pelot tuntuu paljon pienemmiltä ihanaa, kun voi istua omalla pihalla ja tyttö pääsee ulos puuhailemaan. Lantio ja lonkat on kipeät ja ainakin lauantaina vauva oli selvästi poikittain... Nyt en osaa varmuudella sanoa, miten päin on. Sohvalta nousemiseen tarvitsisi nosturin yöllä ei kylkeä käännetä heräämättä. Eilen olo oli kuin vanhuksella, kun liikkeelle lähteminen oli niin vaikeaa. Nämä on näitä loppuraskauden ihanuuksia

Seuraavaan ultraan reilu 2 viikkoa. Tajusin tuossa, että olisi kai syytä alkaa kotona jo laittamaan vauvan tavaroita valmiiksi (pinnasänky on sentään kasattuna, kun ei viitsitty purkaa pari kuukautta sitten, kun ostettiin tytölle lastensänky ), kun ei koskaan tiedä, milloin tämä syntyy. Jos kasvu on tipahtanut sieltä "just alakäyrän yläpuolelta", niin ei tätä raskautta varmaan kovin lähelle laskettua aikaa päästetä, kun päättävät, että vauvan on parempi kasvaa ulkopuolella. Tytöstä se todettiin rv 37+0 ja 5 päivää myöhemmin tehtiin sektio. Mutta tytön kasvua ei tosiaan seurattu näin varhaisessa vaiheessa. Kunhan nyt päästäisiin paremmille viikoille. Edes sinne 35+, niin olisin jo tyytyväinen siihen. Mieluummin tietysti 37+, ettei enää luokiteltaisi ennenaikaiseksi. Tottakai vauvan terveys ja turvallisuus on tärkeintä, että jos ei kasva, niin parempi onkin ottaa ajoissa ulkopuolelle kasvamaan. Alkaa olla vähän piinaavaa, kun näitä painokontrolleja tulee tiheämmin. On tuo vauva kyllä tässä vajaassa 2 viikossa mun mielestä kasvanut ihan selvästi, mutta onko se tarpeeksi lääkäreiden mielestä. Toisaalta en kyllä haluaisi myöskään mennä yli lasketun ajan...

Mitäs muille kuuluu? Kaikki hyvin?

Pihla 30+1 (nyt saisi jo synnyttää oman paikkakunnan sairaalassa)

 

Kiitos Pihla kovasti tervetulotoivotuksista! :flower:
Onpa monet käänteet olleet varjostamassa sinullakin,
onneksi tunnut nyt olevan valoisammissa tunnelmissa ja onhan tuo raskaus
jo pitkällä. Kuulostaa hyvältä tuo tiivis kasvuseuranta.
Kovasti aurinkoa, sisäistä ja ulkoista, loppuodotukseesi!

Seuraava ultra olisi 30.3. Tuntuu, että siihen on pitkä aika. En kyllä oikein yksityisestikään viitsisi ultraan mennä tässä välillä... No päivä kerrallaan.
Mukavampi odotella, kun on toisia odottajia kuulolla!

Kuten Pihla kysyi, mitkä muiden tunnelmat ovat?

 

Tervetuloa, ariel ja onnea tähän raskauteen!

Täällä on ollut melko kipuisa viikko. Selkä jumahti viikko sitten ja ei ole millään meinannut parantua. Lonkat vihoitteli eilen, kun erehdyin laittamaan selkätuen, joka tuli lonkille asti. Aamulla vessareissulla taas tuli paksua limaa ja hailakkaa verta. Ilmeisesti kohdunkaulan kanava aina puhdistaa itseään ja liman mukana voi olla hiukan vertakin. Tänään todin jäi hiukan kipuilemaan tuo kohdunsuu... Laitan illalla multi-gyneä varalta. Pelottaa edelleenkin, vaikka nyt ollaan sentään jo 13+4. Ensi viikolla neuvolaan.

Niin ja mulla siis taustalla kaksi keskenmenoa...

Pihla, olet jo niin pitkällä, että kaikki menee varmasti nyt hyvin!

 

Heips,

tervetuloa uusille ja kiva kuulla, että ainankin niillä, jotka tänne nyt ovat kirjoitelleet, asiat ovat mallillaan raskauden jatkumisen suhteen.

Täällä ei mene kovin vahvasti, vaikka yhtenä kappaleena olen minäkin. Mulla siis taustalla keskenmeno rv 21+0, syytä ei ole löytynyt, kivuttomia supistuksia on ollut 3vko edeltävästi. Musta on tehty lähete äpkl:lle heti alkuraskaudessa ja kävin rv 14+0 siellä, ulkosuu oli lääkärin mukaan vähän pehmennyt mutta kiinni ja kanavaa kohtalaisen hyvin 3,5cm. Seuraavana päivänä käynnistä alkoi kivuttomat supistukset ja kävin parin päivän päästä päivystyksessä, ylimääräinen kontrolli oli 15+3 ja kohdunkaula oli inauksen lyhyempi mutta ei mitään dramaattista. Alunperin oli tarkoitus laittaa pessari tukemaan, mutta sitten kokouksessaan päätyivät tukilangan laittoon, joka mulle laitettiin vajaa vko sitten 17+1. Sama lääkäri teki sen toimenpiteen, joka aiemmin tutki kaksi kertaa ja kohdunkaula oli pehmennyt ja auki väljälle sormelle eli diagnoosiksi vahvistui kohdunkaulan heikkous. Nyt olen ollut kotona aika lailla vuodelevossa, mitä nyt wc:ssä käynyt. On ollut aika epätoivoinen olo alussa, supistukset alkoivat kuukautta aiemmin kuin viimeksi, toki nyt on tukilanka, mutta se ei supistuksia estä ja, jos huonosti käy, langat vaan leikkaa läpi eikä mikään vauvaa pidättele. Ja kun vauva kasvaa, se painaa kohdunsuulle, jos olen pystyssä. Tänään oli kontrolli, mittoja en muista, mutta toistaiseksi kohdunkaula on kasassa ja vauvalla asiat kunnossa. Tämänkertainen lääkäri oli aivan eri linjoilla kuin kaksi edellistä, ei pidä vuodelepoa mm. tarpeellisena, buranaa ei saa käyttää (mihin toiset antoi luvan), vaikka se auttaa ja vaikka sitä näillä viikoilla tarvittaessa eli ei päivittäin saisi käyttää. No minä kummiskin jatkan vuodelepoa, ei tässä muutakaan voi. Viimeksi ei ollut vuodelepoa eikä buranaa ja lopputulos oli mikä oli. Olen kyllä yrittänyt rentoutua, koska jos mä hermostun ja ahdistun, niin sitten ainakin supistaa enemmän. Eli päivä kerrallaan pötkötellen netflix on ladattuna ja kovassa käytössä

Niplis ja tyttönen 18+0

 

Ariel, tervetuloa minunkin puolestani! Toivottavasti nyt teidän odotus saa onnellisen lopun

Niplis, jaksamista ja tsemppiä odotukseen! Stressaaminen on varmasti kamalaa, mutta loppu voi mennä kuitenkin hyvin. Kummityttöni äiti joutui olemaan vuodelevossa n. viikolta 15 eteenpäin, tosin istukan osittaisen repeämisen vuoksi. Tarina sai kuitenkin onnellisen lopun <3

Täällä takana kolme keskenmenoa, esikoinen on yrityksessä. Nyt neljäs raskaus menossa rv 14+2, mukana Primaspan tukemassa raskauden etenemistä kohonneiden veren hyytymistekijöiden vuoksi. Viime kirjoituksen jälkeen mut on kerran-pari säikäyttänyt hyvin niukka pyyhkäisyvuoto, mutta oletan sen johtuvan kuivista limakalvoista, koska tapaukset on olleet hyvin kertaluontoisia ja pieni punertava sävy juuri ja juuri havaittavissa. Mutta huh sitä paniikin määrää mikä heti nousee!

Kotidoppler on edelleen mun mielenrauhani säilyttäjä, suosittelen! Viimeksi eilen tarkistin, että pieni puksutus kuuluu mahasta edelleen. Ensi viikolla olisi seuraava neuvola, sitten saan ainakin kyseltyä noista migreeneistä, allergialääkkeistä ja vuodoista. Ja pitäisi varmaan pyydellä aikaa gynellekin hamaan tulevaisuuteen, koska pitää varmaan kohta alkaa miettimään jo sitä, millä lääkityksellä viimeinen kolmannes sitten mennään.

Pihla, oot voiton puolella jo! Toivottavasti loppuodotus menee mahdollisimman helposti ja pelotkin alkais hellittää hiljalleen kun viikot kasautuu

Jento 14+2

 

Kiitos toivotuksista kaikille!

Raskaus on niin kovin jännää aikaa ihan ilman keskenmenokokemuksiakin... puhumattakaan sitten, jos niitä on kokenut :'( Oletteko kokeneet saavanne neuvolasta/sairaalasta riittävästi henkistä tukea ja ymmärrystä?

Vauvatoiveinen, toivottavasti selkäkipu helpottaa ja kohdunsuu rauhoittuu pian!Tosi kurjia ylimääräisiä huolia. Peukut pystyssä seuraavalle neuvolakäynnillesi ja muutenkin!

Niplis oon tosi pahoillani tuosta menetyksestäsi! Miltä se sitten tuntuu, kun lääkärit ovat eri linjoilla..? Toisaalta, näissä asioissa kai kenelläkään ei ole sitä suurinta viisasten kiveä. Lepoa ja tyyneyttä toivottelen, hengittele hyvin.

Jento ikävää, että sinua on noin useasti koeteltu! Kuinka pitkälle nuo aiemmat raskautesi etenivätkään? (varmaan olet kyllä aiemmin kertonutkin?). Ihan hurjasti onnea tähän raskauteesi! Milloin tuo kotidoppler alkoi toimia, siis mistä lähtien kuulit vauvan sykkeen?

Oma olo on juuri nyt hieman paniikkiin päin kallellaan. Oireita ei oikein ole (aluksi oli selkeämmin) enkä saa sitten millään kotidopplerilla muuta kuin omat valtimosuhinat ja sykkeet kuuluviin! Mies on viikon reissussa eli hajoilen itekseni. Neuvolasta kukaan ei vastaa ennen huomista ja lääkärikeskuksen varhaisultrahinnat hipovat pilviä(noin 200e - KELA-korvaus). Seuraava ultra (sairaalassa) vasta 30.3. Tarkennukseksi kerrottakoon vielä, että tämä on eka raskaus nykyisen kumppanin kanssa (3 v yrittämisen jälkeen).

Täytyy vain nauttia tuosta auringosta ja relata. Mukavaa päivää kaikille!

Ariel 10+2

 

Ariel, kuulostaa tutulta! Mulla oireet kevenivät huomattavasti varmaan 8+ tai 9+. Olin ihan varma, että pienen kehitys oli pysähtynyt, mutta tässä sitä vain edelleen mennään eteenpäin ole huoleti!

Noilla viikoilla ei mullakaan dopplerilla kuulunut muuta, kuin omia ääniä. Istukan äänet löysin ihan alhaalta melko pian (ne viuh-viuh-äänet ja muut suhinat), mutta pelkästään niitä kuunneltiinkin sitten tovi. Ensimmäiset havainnot sydänäänestä taisi tulla 11+4 tai 11+5, silloinkin pitkällisen etsinnän jälkeen. Yleensä nuo dopplerit taitaa mainostaa, että sydänäänet alkaa niillä löytymään noin rv12, vaikka keskustelupalstoilla onkin paljon kokemuksia myös varhaisemmista löydöistä.

Mun keskenmenot on olleet kaikki varhaisia (6+1, 5+5 ja 4+4), eli tällä kertaa ollaan jo huomattavasti pidemmällä. Km-tutkimuksissa todennäköiseksi syyksi löytyi siis häiriö veren hyytymistekijöissä, jonka vuoksi raskaudet ei ilm. päässeet etenemään. Tässä raskaudessa syön sitten Primaspania ohentamaan verta. Eli josko tällä kertaa jo onnistuisi!

 

KIITOS Jento!:heart: Tämän voimin eteenpäin taas. Kukaanhan ei tiedä, miten käy, mutta tuo ihana positiivinen viestisi meni suoraan sydämeen. Olet lupaavan pitkällä itse raskaudessasi, nyt Primaspania ja kasa tarrasukkia!! =)

 

Ihan ensimmäiseksi, voimia Niplis :hug: Nyt paljon lepoa ja nestettä. Itsekin noudattaisin sitä vuodelepomääräystä ihan kaiken varalta. Kyllä sen tyhmempikin tajuaa, että etenkin kasvaessaan vauva painaa kohdunsuulle, kun itse on paljon pystyssä. Ja jos kerran muutenkin on heikkoutta havaittu, niin parempi olla mieluummin liian varovainen, ettei joudu katumaan. Pitkää pinnaa ja rentoja ajatuksia sinne kyllä se vielä iloksi muuttuu, kunhan jaksat ottaa rauhassa

Vauvatoiveinen, onneksi nuo pienet vuodot on sulla olleet ihan harmittomia ja niitä ne varmasti on vieläkin. Uskon, että kaikki sujuu nyt hyvin, kun olet päässyt jo niin paljon pidemmälle kuin niissä keskenmenneissä. Tsemppiä

Jento, kiva kuulla, että saat mielenrauhaa dopplerista itsekin sitä alkuraskauteen tosiaan mietin, mutta pelkäsin saavani vain stressin, jos en löydäkkään sydänääniä

Ariel, mulla oli ensimmäisessä raskaudessa pahoinvointia just sen viikon, kunnes katosi, eikä tullut takaisin. Se oli muutenkin melko oireeton raskaus siihen saakka, että alkoi liitoskivut ja siitä raskaudesta on tuloksena tuo reilu 2 vuotias tyttö tässäkin raskaudessa oireet välillä katosi ja pystyin elämään lähestulkoon normaalisti. Kunnes taas ne ihanat liitoskivut tuli seuraksi. Eli tuollainen oireiden katoaminenkin voi olla ihan normaalia ymmärrän toki huolesi. Eiköhän kaikki kuitenkin ole ihan hyvin


Me tunnusteltiin vauvaa tytön kanssa aamulla. Mun mielestä puski peppua tuossa oikealla puolella, mutta tytön mielestä se oli pää tosiaan en itse enää osaa varmuudella sanoa, miten päin nyt on, kun lauantaina kääntyi poikittain. Siihen saakka olin ihan varma, että on pää alaspäin ja niinhän se olikin. Tytöstäkin tiesin, että on perätilassa, mutta tästä en osaa sanoa yhtään. Välillä tuntuu, että puskee joka suuntaan hikkakin tuntuu milloin missäkin. 2 viikkoa ultraan, joten sittenhän se asento taas selviää. Mulle on sinällään ihan sama, miten päin asettuu, kun ei mulla ole sellaista pakottavaa halua päästä synnyttämään alakautta. Etenkin kun edellinen on ollut sektio ja olen kaikki kauhutarinat lukenut siitä, miten seuraavassa synnytyksessä kohtu ei olekaan kestänyt niitä kovia supistuksia...

 

Ajattelin kysellä täältä vähän ajatuksia, vaikka en varsinaisesti vielä tänne kuulu...toivottavasti pian! Nyt oon ihan sekasi kävin tänään tuulimunatyhjennyksen jälkitarkastuksessa, viime viikolla verikoe...

Hcg-verikoe näytti 3,5 (kuulema hyväksytään), ultra näytti kuulema hyvältä, mutta vasemmalta puolelta löytyi 2cm Folli!! Siisti, ja limoista vois kuulema päätellä että saattais olla otollista... Ja kuitenkin suositellaan nyt 2 kiertoa yritystaukoa... Kolmanteen saisin ottaa clomit mukaan (esikoinen avustettu alkuun myös clomeilla ja tätä toista nyt yritetty taas vuoden päivät) seuraavaan kiertoon verikokeet... Mitä ihmettä tässä nyt tekis... (mies)Lääkärikin vähän että "no ei suositella, mutta ei voida kieltääkään", "jos on näin "otollista" ni haluaako jättää mahdollisuuden yrittämättä/käyttämättä"... Mutta sanoi myös että nyt on vaikea sanoa tapahtuuko itse ovulaatio kuitenkaan, vai onko se folli joku mikä siellä saattaa majailla parikin kiertoa koskaan irtoamatta ja sitten surkastuu pois...

Tässä vaan nyt ehkä pelkään uuden km uusiutumista, mikä on mahdollisuus että seuraava munasolukin on viallinen ja vaikka syntyisikin lapsi, onko terve... uskallanko ottaa riskin ja kokeilla uutta raskautta heti putkeen, vai pidetäänkö edes yksi kierto taukoa...

 

Enkeli30, kukaanhan ei voi sanoa, mitä teidän pitäisi tehdä. Mulla oli kkm ja en itsekään olisi ollut valmis uuteen yritykseen heti. Meillä odoteltiin ne yhdet menkat, ennenkuin päätettiin, ettei ehkäisyä käytetä. Olen tyytyväinen, että odotettiin kroppa ei tuntunut "omalta" heti tyhjennyksen jälkeen ja parit menkat sai uskomaan, että kroppa on toipunut ja palautunut keskenmenosta. Lisäksi mun hemoglobiini laski tosi alas (82), joten myöskään fyysisesti en olisi ollut valmis tulemaan raskaaksi heti perään. Kolmet menkat mulla ehti olla, ennenkuin raskauduin. Se on ihan teidän oma päätös, mitä teette. Teette, niinkuin parhaaksi katsotte monet on raskautuneet ennen ensimmäisiäkään menkkoja keskenmenon jälkeen ja kaikki on mennyt hyvin. Tsemppiä päätöksen tekoon

Ariel kyseli, onko saatu pelkoihin apuja... Unohdin aikaisemmin siihen kommentoida. Rade mä en oikein koe, että neuvolasta saisin apua pelkoihin. Tytön odotusaikana koin saavani neuvolasta apua ihan kaikkeen, mutta nyt on eri terkka ja en tosiaan koe saavani apua. Ymmärrystä kyllä. Onneksi äitipolilta olen saanut apua pelkoihin ja aina hetkellistä mielenrauhaa edellisen itku-paniikkipuhelun jälkeenkin onnistuin rauhoittumaan ja saamaan mielenrauhan ja yöunet takaisin. Ihan se keskusteluapu on ollut mulle tosi tärkeää. Huomenna mulla on sype-puhelu, jossa käydään läpi tämän hetkisiä ajatuksia ja pelkoja. Odotukset on korkealla sype-kätilö on tuttu jo tytön odotusajalta ja tässäkin raskaudessa ollaan tavattu kerran. Huomisen puhelun jälkeen sovitaan jatkosta ja toivon kyllä, että ainakin parit keskustelut vielä käytäisiin ennen synnytystä. Mulla nimittäin vaihtelee ihan päivittäin ja jopa tunneittain tämä olotila. Välillä olen tyyni, rauhallinen ja luottavainen. 10 minuuttia myöhemmin saatan itkeä, kun ahdistaa ja pelottaa. Sukulaisista ja ystävistä en koe olevan apua, kun ei ne ymmärrä mun pelkoja, niin tuntuu, että niitä myös vähätellään. Myöskään miehestä ei ole apua. Noita sype-keskusteluja voin lämpimästi suositella jokaiselle, joka kokee tarvitsevansa apua pelkojensa käsittelyssä. Niissä kun ei ole pakko keskittyä just nimenomaan siihen synnytykseen, vaan munkin ekalla käynnillä keskusteltiin raskauden aiheuttamista fiiliksistä ja peloista, kuten itse toivoin silloin rv24+ synnytyskin tuntui aika kaukaiselta ajatukselta nyt myönnän, että synnytys on alkanut pyöriä mielessä enemmän ja aiheuttaa omat pelkonsa ja ahdistuksensa. Kovasti odotan huomista juttutuokiota sype-kätilön kanssa täytyy vaan keksiä tuolle taaperolle jotain tekemistä siksi aikaa, että siitä puhelusta saisi jotain irtikin.

 

Nyt on taas mielenrauhaa valettu oli hyvä sype-keskustelu. Sype-kätilö tosin totesi siinä, että mun pelot on niin voimakkaita, että mun on melkeinpä mahdotonta pystyä hallitsemaan niitä ilman apua ja että etsin ne pahimmat ja epätodennäköisimmät mahdollisuudet ja olen varma, että ne kaikki sattuu mulle. Painotti myös, että edellisessä ultrassa kaiken on todettu olevan niin hyvin kuin mahdollista, että asiat on tällä hetkellä oikein hyvin. Lupaili myös käynnistys- tai sektioaikaa ennen laskettua aikaa ja niin, että siinä samassa koittaa katsella omat työvuoronsa niin, että pääsisi mukaan synnytykseen luvatahan ei sellaista voi, mutta olisi se silti kiva, jos pääsisi mukaan. Oli se synnytystapa kumpi tahansa. Kuitenkin ollaan mun peloista keskusteltu jo tytön odotusaikana ja nyt tässä raskaudessa ja tullaan vielä puhumaankin. Nyt yritän ottaa rauhallisesti 2 viikkoa, sitten on seuraava ultra ja uusi sype-puhelu. Täytyy nyt yrittää olla panikoimatta.

Tänään jopa kävin vähän läpi vauvanvaatteita ja huomasin, että 50cm bodeja ei ole kuin 4. Onneksi siskolta on tulossa lisää vaatetta. Täytyy katsoa, jääkö sitten vielä jollekin tarvetta. Meillä suurin osa oli niin tyttömäisiä, että olen antanut ne siskolle

Eilen olin iltapäivän ja illan niin kipeä, etten oikein sohvalta ylös päässyt. Aamureippailut tytön kanssa kostautui oikein kunnolla. Tuntui kuin jalkoja olisi revitty irti. Panadolia, magnesiumsuihketta, kuuma suihku ja lepoa, niin yö meni suht kivuttomasti. Tänään on otettu rauhallisemmin ja ulkoiltiin ihan vaan omassa pihassa. Eilen ei tosiaan meinannut uskaltaa sohvalta nousta, kun koski niin paljon. Täytyy vaan yrittää nyt loppuaika ottaa kaikinpuolin rauhallisemmin

Pihla 30+3

 

Niplis: :hug: Voimia sinulle odotukseen! Minäkin valitsisin sen levon. Parempi pelata varman päälle.

Pihla: Onneksi on noita hyviä kätilöitä, jotka osaavat kuitenkin rauhoittaa mieltä. Minulla on tuota samaa taipumusta eli miettiä kaikkea pahinta mahdollista ja tonkia siitä tietoja netistä... Yritetäänkö yhdessä rauhoittua?

Enkeli30: Itsehän sinä asian päätät, mutta kun kysyit, niin itse odottaisin ne yhdet menkat ainakin... Mullahan on käynyt jo kahdesti niin, että se kohtu ei ollutkaan tyhjä ja heilahdettiin leikkuriin. Ja toisella kerralla oli siis matala tuo hcg-arvokin jo, mutta silti pala istukkaa takaseinässä... Vaikka kaikki olisi hyvin, niin kohdulle tekisi hyvää saada hetki toipua Kaksi menkkoja en jaksaisi odottaa... Tsemppiä uuteen yritykseen!

Mites muilla menee?

(.) Mulle tuli puhtaat paperit seuloista eli pitäisi olla terve lapsi tulossa... Onneksi ei tarvinnut mennä tarkempiin tutkimuksiin. Käytiin aamulla mielenrauhoituskeikalla neuvolassa. Meidän neuvolan terveydenhoitaja on loistava ja osaa rauhoitella kyllä minut täysin. Kaikki oli siis todella hyvin ja hyvin vilkas tenavamme kesti aina dopplerin anturin alla hetken, kunnes karkasi Nauratti! Mutta tasainen puksutus oli sen hetken minkä antoi kuunnella. Kohdunkaula kiinni, ei tulehduksia ja kohtu napakka. Työterveyshuollon kautta menen nyt sitten selkäjumppaohjaukseen

Ulkona on niin ihana sää, että tänään suuntaan lenkille! Selkä on parempana ja heti aion sen ottaa ilokseni...

 

Vauvatoiveinen, onnea puhtaista seuloista google boikottiin pitäisi yrittää rauhoittua. Mullekin tämä on viimeinen raskaus, joten harmittaa jo senkin takia, ettei osaa vaan nauttia ja ottaa rennosti, kun koko ajan pitää murehtia jotain. Vauva sentään liikkuu paljon ja se on ihanaa

Mulla oli ekassa raskaudessa tuollainen ihana neuvolantäti, joka sai aina mun pelot unohtumaan ja mielen rauhalliseksi oli aina kiva käydä neuvolassa. Nykyinen terkka on vähän tonttu, joten siitä ei oikein ole apua pelkojen suhteen. Ihan mukava se onneksi kuitenkin on, mutta haluaisin niin kovin sen saman terkan, mikä oli ensimmäisessä raskaudessa.

Ulkona on ihana auringonpaiste, joten jäätiin omaan pihaan tytön kanssa, kun oltiin käyty käppäilemässä. Tyttö touhuaa ja mä istun ja nautin auringosta koiratkin retkottaa terassilla ottamassa aurinkoa tälläisellä hetkellä pelot onneksi tuntuu aika pieniltä. Ja mies lupasi viedä minut viikonloppuna sohvaostoksille yksi kaveri tulee lauantaina lastensa kanssa käymään ja sunnuntaina on kummipojan synttärikahvit. Ihanaa kun on jotain ohjelmaa viikonlopulle

 

Perjantaita!
Pihla loistava tuollainen Sype-kätilö. Kyllä noiden terkkojen kanssa taitaa olla hieman arpapeliä, kuinka kemiat kohtaa ja miten taitavia pelkojen käsittelyssä ovat.

Enkeli30 komppaan toisia; kuuntele kehoa ja itseäsi, että miten ois viisasta toimia.

Vauvatoiveinen ihania uutisia sinulla. Onneksi olet saanut kivan terkan.

Ei tässä ihmeempiä, mukavaa viikonloppua kaikille ja iso kiitos tän viikon tsempeistä! Mieskin palaa onneksi viikonloppuna kotiin...

 

Heips
Kiitos kaikille tsemppauksesta. Hetkittäin on kohtalaisen rauhallinen olo, välillä taas hirveä ahdistusaalto pyyhkäisee yli. Sängyssä pötköttelen tiukasti wc-reissut pois lukien

Pihla, tosi hyvä että on asiantunteva sypekätilö, jonka kanssa synkkaa. Olen/ollaan nyt 3 kertaa käyty perheneuvolan psykologilla. Keskustelujen aikana olo on rauhallisempi, mutta neuvoja on kotioloissa jotenkin tosi vaikeaa toteuttaa, kun paniikki iskee. Ens viikolla on seuraava aika, niin suunniteltiin miehen kanssa, että hän menee paikan päälle tietokoneen kanssa ja mä oon sängyssä puhelimen päässä, jutellaan face timella tai skypellä

Meillä on ollut doppler ahkerassa käytössä, äänet kuului yllättävän aikaisin, mutta nyt on vaikeampi löytää koska vauva pyörii ja hyörii ja syke voi olla piilossa paljon laajemmalla alueella. Toisaalta mä nyt jo pärjäisin ilmankin, koska liikkeet tuntuu vaikkakin harvakseltaan vielä, etuseinäistukka vaimentaa aika tehokkaasti. Viimeksi tunsin selkeitä liikkeitä jo alkaen rv 15.

Vauvatoiveinen, onnea puhtaista seuloista! Se on niin helpottava tieto

Ariel, mulla molemmat raskaudet on ollut tosi vähäoireiset. En ole oksentanut kertaakaan, ja jotain pientä närästystä, mitä olisi voinut pahoinvoinniksi kutsua oli välillä iltaisin. Rinnat oli vähän aikaa arat, mikä suht nopeasti meni ohi.

Hyviä vointeja kaikille!

Niplis ja tyttönen 18+4

 

Niplis, niin tiedän tuon tunteen, kun osaa sen ammattihenkilön kanssa jutellessa rauhoittua ja pelot muuttuu sillä hetkellä pienemmiksi ja ahdistuskin melkeinpä katoaa. Sitten niitä asioita alkaa taas yksinään mietiskelemään ja pyörittelemään päässään ja se paniikki ja ahdistus ottaa vallan, eikä siihen auta oikein mikään. Mä olen nyt yrittänyt sellaisina hetkinä hokea itselleni yhtä lausetta, jonka sype-kätilö mulle sanoi: "edellisessä ultrassa kaikki näytti ihan erinomaisen hyvältä, mitään poikkeavaa tai huolestuttavaa ei ollut". Sillä saan itseni edes jotenkin rauhoitettua. Ei ole kiva tunne, kun huomaa, että nyt se paniikki ja ahdistus taas ottaa vallan. Olisipa sellainen mies, joka huomaa ne hetket ja osaa toimia rauhoittelijana

Ariel, meillä nuo terkat on jaettu alueittain ja ekassa raskaudessa mulla oli väärän alueen terkka, kun oman alueen terkalla oli niin ruuhkaista. Se oli onni silloin. Nyt mulla on oman alueen terkka ja kyllä me ihan hyvin tullaan toimeen jne., mutta sille joutuu aina selittämään samat asiat uudelleen ja uudelleen. Ekassa raskaudessa mun ei koskaan tarvinnut antaa "taustatietoja" joka käynnillä... Nyt tuntuu, että aikaa menee ihan hukkaan, kun aina saat selittää ne samat asiat uudelleen, ennenkuin päästään eteenpäin. Turhauttavaa. Ihan mukava se tämänhetkinenkin terkka on, mutta lunttaisi nyt vaikka koneelta aina seuraavan asiakkaan perustiedot, jos ei niitä muuten muista.

Tänne ei ihmeitä. Mies lähti poikien kanssa saunomaan, tyttö nukkuu. Multa revitään jalkoja irti... Tai siltä se ainakin nivusissa tuntuu vauva hengaili taas eilen ainakin poikittain. En tiedä, onko ollut poikittain koko viikon vai kääntyikö uudelleen poikittain. Todellakin tunnen sen kropassani, kun siellä poikittain puskee pää ja peppu yhtä aikaa eri puolille, kroppa on alhaalla ja potkut tulee ylös

Sohvashoppailun tuloksena sentään on uusi sohva tai ensi viikon perjantaina saadaan hakea se sohva. En malttaisi odottaa

Jospa tässä nyt alkaisi pikkuhiljaa nukkumaan, kun tyttö herää kuitenkin viimeistään 7.30.

Pihla 30+6 (huomenna poksuu jo 31+0 ja laskettuun aikaan enää 9 viikkoa :O )

 

Heipsistä!

Tervetuloa uusille plussanneille

Mulla on ollut tänään vähän tyhmä päivä... Siivosin laatikkoja ja löysin elokuisen keskenmenon papereita ja ultrakuvia. Tuli ihan tosi surullinen olo

Vaikka kaikki on nyt kunnossa, meillä oli rakenneultrakin jo ja tyyppi melskaa säännöllisesti masussa, päähän tuli taas tosi mustia mietteitä...

Taidan lähteä lenkille, jospa ulkoilma tuulettaa ylimääräsen murheen pois.

samour 23+6