¤¤ Keskenmenon jälkeen plussanneet LOKAKUUSSA ¤¤¤

Nyt jo 6-10 min välein

 

Jokohan pinkkimieli pääsi lähteen nyytin hakuun??
Peukut pystyssä täällä siitä!!!

 

Mä täällä jännitän kovasti Pinkkimielen puolesta! :xmas:

Ukko on ollut kuukauden kipeänä,kolmet antibiootit ei auttaneet. Työterveydessä eivät suostu laittamaan possutesteihin julkiselle puolell eli kovin kivaa byrokratiaa :attn: Tuli vain mieleen,e ttä jos ukolla olisikin se, niin onko tietoa onko tauti kovin tarttuvaa? Raskaana ollessa vain miettii kaikennäköistä.. näköjään

Uni ei meinaa tulla enää ollenkaan. Herään kamalan aikaisin ja nukkumaan menen hurjan aikaisin myös, ei kai ennen raskaus tätä aiheuttanut. Tai sitten en vain muista, kun edellisestä onnistuneesta paisumasta on aikaa jo pian 7v jannun verran.
Onko muilla yllättäviä "unihäiriöitä"?

Nyt syömään ananasta, josko helpottaa ykäämistä..

 

Täällä vielä yhdessä kasassa, vaikka oon nukkunut supistuksilta peräti 20 minuuttia. Äippäpoli aika on reilun tunnin päästä. Saas nähä tuunko enää tänään kertoon kuulumisia.

pinkkimieli ja pallopää

 

pinkkimieli Toivottavasti pääset synnyttämään! d =) b

Joni Makkuusäkki Kyllähän se sikainfluenssa on tarttuva, niin kuin tavallinen influenssakin. Tarttuu pisara- ja kosketustartuntana, yskän ja aivastusten mukana jne.

rv15+2

 

Huuiiii! Pinkkiksellä on jännät paikat Tulehan takaisin vauva uutisten kanssa sieltä polilta :wave:

Joni makkuusäkki on se possuflunssa tarttuva ja siksi niin "pelätty" tauti. Se kuitenkin pitäisi kestää vaan n. 7 vrk, et joko miehesi on eka sairastanu sen ja nyt on joku jälkitauti tai sitten on eka ollu normi lentsu ja nyt possu. Tai ei possua ollenkaan.. Noita unihäiriöitä mulla on ollu pitkin raskautta, välillä ei nukuta ollenkaan ja sitten toisina kausina nukkuisi 12h unet joka yö

MLL :heart: 20+2

 

Huomenta :wave:

Täällä alkoi sitten viikonloppu ja heti perään viimeinen lomautusviikko. Se onkin sitten tälle vuodelle viimeinen. Ens vuodelle on tulossa lisää, mutt se ei kamalan paljon ehdi minua hetkauttaa, kun jään pois töistä

Sain siis eilen työnjohtajalle kerrottua. Sano sit vaan, että "onneksi olkoon" ja hetken päästä "niin sitä pitää". Voitte kuulkaa uskoa miten koomiselta toi jälkimmäinen kuulosti, mutt eipähä ainakaan pahana pitäny ilmotusta. Minun työnjohtaja on siis miespuolinen henkilö...perheellinen sellanen. iso kivi vierähti sydämeltä, kun asia on nyt kerrottu!

Onnittelut Vernalis poksuista ja toisen kääntymisestä.

Jaa täällä on näemmä myös jännitystä ja odotusta Pinkkiksen suhteen *peukut pystyssä*

Ja taas omaan napaan. Mulla on nyt parina aamuna ollu pahaolo, kun on noussu sängystä ylös. Näinköhän se äklö olo on tullu takas. Mulla oliki monen monta viikkoa ettei ollu yhtään huono olo tms. Samoin taas jälleen kerran on muutaman kerran yökkäyttäny esim. joku haju tai joku muu syy. No mutta en valita, oon päässy todella helpolla moneen muuhun verrattuna. Tämä ei siis ole mitään!

Juup, eipä tänne muuta kummallista, pitää alkaa siivota. Viedä sohvatyynyt, matot yms. pihalle, on niin ihanan kirpakka ilma -5 pakkasta. Pakko nyt vähän paremmin puunata tää kämppä. Seuraavan kerran sitten joulun tienoilla. Niin ja pitää vissiin lähtee Tampereelle metästää jotain vähän "parempia" housuja. Tässä tuntuu nyt olevan sellaisa menoja, ettei pahitteeks ole ja jouluki tulossa. Mutt nyt hommiin...

JääKyynel ja Tuittu

 

pinkkimieli ihana kuulla, että lähtölaskenta on alkanut. Toivottavasti tulet vauvauutisten kanssa takaisin polilta! Tsemppiä synnytykseen!

Alisalle onnittelut sydänäänistä ja hyvästä neuvolakäynnistä.

Tillukas voimia! :hug:

Joni M Kyselit Km peloitsa, niin mulla ainkaan ei koko raskausaikana ole pelot hävinneet. Aina keksii jotain uutta. Puoliväliin asti oli kauhea paniikki, eikä raskaudesta edes kovin moni saanut tietääkään vasta kuin rakenneultran jälkeen. Nyt loppu vaiheessa sitten pelottaa kohtukuolema tai vauvalla on napanuoran kaulanympärillä ja menehtyy siihen. Toki tähän mahtuu iloista odotustakin, eihän nuo ikävät asiast koko ajan pyöri mielessä. Pääasiassa olen yrittänyt nauttia raskaudesta ja sen tuomista iloista ja onnesta.

Omenaruusu Tervetuloa ja paljon vauvaliimaa matkalle! :flower:

Omaan napaan ei kummempaa. Ei sitten haikara käynyt eilen, vaikka niin kovasti odoteltiin. Liitoskipuja on mukavasti, supistelee kivasti... mutta nyyttiä ei päästä hakemaan. Pari yötä meni valvoessa, mutta viimeyönä sainkin sitten nukuttua klo 5-9 oikein hyvin. Muuten hieman levoton ja odottavainen olo. Eilen kävin ottamassa possurokotteen. Käsivarsi tuli siitä kyllä kipeäksi, mutta toistaiseksi ei muita oireita olekaan tullut.

rituri ja öttiäinen 38+5

 

Tillukas jaksamisia ja :hug: Olen sanaton..

Pinkkimieli toivon mukaan palaa jakautuneena takas..
On se kyllä aikas tarkka jos laskettuna päivänä jakautuu..

Alisalle onnittelut sydänäänistä! :heart:

ja omenaruusu tervetuloa!

Meritähti samaa minäkin sun viikoista taisin
kommentoida tänne liittyessäni.. Ei voi olla noin paljoa viel..
Mut kumman nopeesti se aika vaan menee..

(.) Täällä on kova väsymys, kamala kiirus töissä eikä huilata
meinaa keretä. Ja yöt menee pyörimiseks kun selkä puutuu..
Mutta en valita, niin kauan kuin mahassa kaikki hyvin.

Hain tiistaina kanssa piikin, käsi ollut pari päivää vähän arka
ja keskiviikkona särki aamusta päätä, mutta sekin helpotti
panadolilla. Eipä sen kummempia..
Mä olen nyt sitä mieltä, että esikolle rokotus kun saa...mutta
isäntä on vahvasti vastaan koko rokotetta. Ei aio itelleen ottaa,
koska ei halua lopun ikäänsä änkyttää yms...vaan parempi on
kuulemma kuolla tautiin! Just...
No täällä on tällä viikolla muutenki ollu aika hiljasta..ja nyt oon
varmaan hirviö kun hain itelleni rokotteen häneltä lupaa kysymättä..?
Ei vaan jaksa aina elää kahden "uhmaikäisen" kanssa ja kolmas
vielä kiusii masussa potkuillaan..

Nyt pitäs kerätä voimia ja ruveta väsäämään näyttösuunnitelmaa,
ei jotenkin vaan jaksais...
No, jos sen saisin hoidettua alta pois ja näyttö menis hyvin, ni
sais jo kolmen-neljän viikon päästä ruveta huokaseen...
Mutta odottavan aika on pitkä...
Kaipa se tästä...jos vaan kotona edes sais asiat sovittua, mutta ei!
Mies kun ei voi mitenkään ymmärtää väsymystäni tai sitä miten
herkästi mieleni pahoitan...eikä siis anteeksikaan pyydä sanojaan.
Mä en vaan jaksais tapella...mutta ei kyllä ole kiva itkeäkkään
joka päivä..

 

Tänään vaihtuu viikot.. 19+0 :heart:

 

neuvolassa kävin aamulla: ja sain määräyksen ottaa 2vk vähän lunkimmin.. pari päivää ollu ala maha kippeenä ja supistellu kippeempää. Vauva laskeutunu tosi alas, mut ei kuitenkaan viel täysin kiinnittynyt. Pissassa prot +/-, joten vein labraan näytteen.
Terkkari ihmetteli et aika näppärästi liikuskelen.. on tuo mahu sen verran mukavasti pulahtanu ulos et mul on itseasiassa aika helppo olla tän kans.. huomattavasti helpompi mitä esikon kans, sillon oli pieni maha ja neiti viihty tuol kylkiluitten alla.

vaatteista: aattelin ens viikolla alkaa pikkuhiljaa katteleen vaatteita esille.. ovat kaikki koot tuol yhessä kaapissa ja osa on viel siskolla lainassa (lupas tuoda isäinpäiväksi mummulaan). Sairaala kassia en ole sen enempi ajatellu.. jos sinne imetys liivit + mutuamat suojat sujauttais ja vauvan vaatteet vois laittaa kaukaloon valmiiksi.
Oottako aatelleet käyttää keso vai kertaimetyssuojia? Mul on muutaman kestosuojat ja olen ollu todella tyytyväinen, lisäks mul on tuol parit isommat villaset suoja et ku lähtee ulos, ni saa sujauttaa liivinsisään (ei tartte mitään kaulaliina viritelmiä.
34+4

 

Pinkkis taisi jäädä sille tielleen, mahtavaa! Seuraavaksi taitaa olla riturin vuoro?

Ja riturin kommenttia Joni Makkuusäkille jatkaakseni, että kun kohtukuolemapelko ja napanuora-pelko väistyy syntymän myötä, tilalle astuu kätkytkuolemapelko. Vasta kun esikko alkoi olla vuoden, en enää joka yö herännyt kokeilemaan, että vieläkö tyttö hengittää. Pelkoa on äidin elämä senkin jälkeen: nykyään pelkään ihan kamalasti parkkipaikoilla ja jos mies on laittanut lapsen turvaistuimeen, en meinaa uskoa, että se on varmasti siellä hyvin kiinni. Tyttö nyt 20 kk.

Vernalis Muistan niin elävästi sen onnentunteen, kun esikko vihdoin jäi päälleen mahassa! Onnea!

*muoks* Vai pitäisikö toivoa, että kiilaisin itse riturin eteen? Loppuisi tämä jossittelu. btw, kävin tänään hakemassa possunuha-rokotteen, kun sen kerran nyt saan, eikä vatsassakaan ole kai ketään, jota pitäisi varjella. Teknisesti ottaen olen raskaana, vaikka tämä ei taidakaan enää elävä olla. Minä paha yhteiskunnan hyväksikäyttäjä

 

Jokohan pinkkiksellä on nytti kainalossa? :heart:

Jääkyynel Meilläkin pitäs siivota, mut ei oo yhtään inspistä :/ :headwall:

Rituri ja tinttamaaria Kiitos!! =)

Tiitu Poksuonnittelut! :heart:

Tillukas Välillä saa olla itsekäs, ja pitääkin olla :saint:

Omaan napaan ei ihmeempiä..

 

Moikka!

Tulin vaan pinkkistä onnitteleen poksuista mutta se taisi mennä jo! =)

Päksäkkä

 

Nyt on uudet mammahousut. Sellaset mustat suorat, kun on näitä menojaki tässä tiedossa. Paitoja onneks löytyy ennestään pari tunikamallista, joista toinen on juhlavampaa sorttia. Kotikin puunattu kunnolla. Ihanan puhdasta taas vähän aikaa :heart: Eipä tänne muuta ihmeellistä. Nyt nukkuun. Öitä!

 

tillukas Ei kai näistä peloista tosiaan pääse eroon. Esikon kanssa pelkäsin enemmän, kuopuksen kanssa en enää yhtään. Pelot esikonkin suhteen jäi kyllä esikon ollessa muutaman kuukauden ja sitten mentiinkin normaalilla syklillä ja nautittiin. Nyt taas vaan pelkää,kun meihen kanssa yritetty tätä ekaa yhteistä pitkään..
En kyllä niitä mammahousuja uskalla ostaa ennen kuin maanantain ultra on positiivinen uutinen. Siihen saakka meen vaikka ukon verkkareissa töihin :kieh: Miten tää maha voikin turvota näin paljon uuelleensynnyttäjillä heti alussa, kun ukkokin luulee täällä olevan kaksoset.

*voi yrjö* :x

 

Uppista meidät etusivulle Rauhallista pyhäinpäivää kaikille! :wave:

Pinkkis taisi jäädä vauvan hakureissuun..Toivottavasti kaikki on sujunut hyvin

 

:attn: :attn: TERVETULOA UUTEEN PINOON!! :attn: :attn: Marraskuu alkaa huomenna