keskoset 28-32vk ??
- Viestiketjun aloittaja anette_
- Ensimmäinen viesti
Hei!
Noh, aloittaisinko vaikka siitä että mul on rv.25+0(-07) syntynyt poika. Nyt siis 4v. reipas, iloinen eikä mitää suoranaista merkkiä ennenaikasuudesta, eli siis aikamoinen ihme kyllä. :saint: Siinä mielessä sun viikot ovat jo todella hyvät verrattuna tohon esikoiseeni, oha ne edelleen joo "riskiviikkoja", mut mahollisuudet vauvalle selvitä on jo yli90%, kun rv.25 on vain vähä yli 50%. En tie auttaako tää mitään, mut ainaki voin jakaa kokemukseni jos siitä vaikka oliski iloa jollekin. =)
Itse olen täl hetkellä rv.27+5(tehty yht sun toist jotta nyt päästäs pidemmälle) ja kyllä jännittäny ihan kamalasti tohon esikoisen raskausviikoille asti, mut nyt olo on meillä huojentuneempi. :saint: Tämä ku on pisin raskauteni ikinä! (tuossa välissä tuli keskenmeno rv.21+0, seki tasan ja kuiteski noin myöhään)
Voin kertoa lisää omist kokemuksista, mikäli haluat kysyä jotain.
Tsemppiä sinne ja peukut on pystys et reippaasti yli rv.32 meet! :flower: :heart:
Noh, aloittaisinko vaikka siitä että mul on rv.25+0(-07) syntynyt poika. Nyt siis 4v. reipas, iloinen eikä mitää suoranaista merkkiä ennenaikasuudesta, eli siis aikamoinen ihme kyllä. :saint: Siinä mielessä sun viikot ovat jo todella hyvät verrattuna tohon esikoiseeni, oha ne edelleen joo "riskiviikkoja", mut mahollisuudet vauvalle selvitä on jo yli90%, kun rv.25 on vain vähä yli 50%. En tie auttaako tää mitään, mut ainaki voin jakaa kokemukseni jos siitä vaikka oliski iloa jollekin. =)
Itse olen täl hetkellä rv.27+5(tehty yht sun toist jotta nyt päästäs pidemmälle) ja kyllä jännittäny ihan kamalasti tohon esikoisen raskausviikoille asti, mut nyt olo on meillä huojentuneempi. :saint: Tämä ku on pisin raskauteni ikinä! (tuossa välissä tuli keskenmeno rv.21+0, seki tasan ja kuiteski noin myöhään)
Voin kertoa lisää omist kokemuksista, mikäli haluat kysyä jotain.
Tsemppiä sinne ja peukut on pystys et reippaasti yli rv.32 meet! :flower: :heart:
Viimeksi muokattu:
Hei! kiitos vastauksestasi. Helpotti kyllä omaa oloa kuulla että sinulla on tuo poika selvinnyt ja kehittynyt normaalisti. kyllä minäkin uskon että tämä vauvani selviäisi jo.. mutta se että kauan joutuisi sitten olemaan sairaalassa,ja mitä kaikkea joutuisi läpikäymään matkanvarrella. Sitten myös se pelko että kehittyisikö lapsi normaalisti :/ Huomenna tulee tasan 30 rv. että "voitonpuolella! jos tämä päättäisi syntyä jo,niin joutuisin synnyttämään taysissa koska täälä hämeenlinnassa ei hoideta alle 32viikon keskosvauvoja. mutta sitten jos kaikki sujuu ja menee hyvin ja pääsen sinne viikoille niin todella huokasen jo helpotuksesta,saisi synnyttää ainakin täälä. ja olisi todella hyvät mahdollisuudet jo. 
Millaisia merkkejä sinulla on ollut kun jouduit lähteä sairaalaan keskospojastasi? supisteliko? vai menikö lapsivedet vai miten huomasit että kaikki ei ole kunnossa.. :/
Millaisia merkkejä sinulla on ollut kun jouduit lähteä sairaalaan keskospojastasi? supisteliko? vai menikö lapsivedet vai miten huomasit että kaikki ei ole kunnossa.. :/Itsellä kaikki tapahtu aika yllättäen. Pojan odotuksessa "supistukset" yllätti täysin, sillä tunsin selkäkipua parina päivänä, mutten aaltomaisina kuten mulle kuvailtiin. Ennemminki sellane jomotus ku joskus oli muuteski pitkän työpäivän jälkee, sit vast ku tokana päivänä tuli iha tosi kipee olo soitin sairaalaan ja sanottii ota kuuma suihku sun muuta samana yönä soitin uusiks ku tuliki jo hieman verta. No onneks menin, sitpähän päättiki poika jo syntyä vajaas 4h kaikenkaikkiaan. Myös keskenmeno oli yllättävä, oireeton ja tuntui vaa pari kertaa jomotusta eri tavalla toisel puolel selkää ja oletin issiaksen vaivaavan tai jtn ku lääkäriski kävin ja antoivat saikkua pari päivää kaikki oli ok ja n.1vk sen jälkee oli edelleen ok, kunnes yhtenä päivänä alkoi iha hirvee jomotus soitin sairaalaa ja tuli tuttu ohje, kuuma suihku ja blaah blaah.... Eipä siin mitää meniki n.30minsaa ja oli iah pien pinkki läntti pöksys ja loppu onki historiaa... sairaalas taas ja ei mitää tehtävis ku viikkoja nii vähä.
Täs raskaude opin olee jo jäärä ja kyl menin päivystyksee vaik sanoivat etteivät voisi tehä mitää jos jtn olis ja blaa blaa mut ain vaa sinne istumaa ja tähä mennes mennyt onneksi hyvin, oha mulle kyl nyt apuja annettuki. =)
Pakko myöntää ei se sairaala-aika helppoa ole, ei vaikka viikkoja olis enempi ja enempi toivoa. Oha kyse kuiteski omast pienest lapsest. Ollaa kyl valmiit miehen kans siihe kuha ny tää käärö vaa kotii saatais, joko helposti tai vaikeesti.
nyt jo rv.28+2 täällä :heart:
Täs raskaude opin olee jo jäärä ja kyl menin päivystyksee vaik sanoivat etteivät voisi tehä mitää jos jtn olis ja blaa blaa mut ain vaa sinne istumaa ja tähä mennes mennyt onneksi hyvin, oha mulle kyl nyt apuja annettuki. =)
Pakko myöntää ei se sairaala-aika helppoa ole, ei vaikka viikkoja olis enempi ja enempi toivoa. Oha kyse kuiteski omast pienest lapsest. Ollaa kyl valmiit miehen kans siihe kuha ny tää käärö vaa kotii saatais, joko helposti tai vaikeesti.
nyt jo rv.28+2 täällä :heart:
Itselläni on samoja pelkoja Olen toistamiseen raskaana (esikoinen nyt jo reilu 2 v) ja rv 25+4 tällä hetkellä, ja olen nyt muutaman viikon ajan tuntenut mitä ihmeellisempiä kipuja selässä ja mahassa. Kävin toissailtana äitiyspolilla tarkastuttamassa tilanteen, kun olo alkoi olemaan todella tukala kun kaikki asennot koski ja vihloi mahaa. No, vauvalla oli kaikki hyvin, sanoivat vaan että on vähän pieni viikkoihin nähden.
Kipuilu meni ohi yön mittaan, ottivat minut kuitenkin tarkkailuun yön ajaksi ja tutkivat verikokeilla jne, onko minulla mahdollisesti jotain muuta meneillään. Kaikki oli kunnossa. Taas eilen illalla se kipuilu alkoi Pelottaa kamalasti että mitä se meinaa, kun ei lääkäritkään mitään järkevää ja varmaa selitystä sille löytäneet. Voihan se olla että pelkään turhaan, jotenkin on vaan ollut jo pari kuukautta sellainen tunne että tämä pienokainen syntyy kyllä aikaisemmin kuin mitä määrä olisi, no se jää nähtäväksi osuuko vaistoni oikeaan vai ei!
Olen toistamiseen raskaana (esikoinen nyt jo reilu 2 v) ja rv 25+4 tällä hetkellä, ja olen nyt muutaman viikon ajan tuntenut mitä ihmeellisempiä kipuja selässä ja mahassa. Kävin toissailtana äitiyspolilla tarkastuttamassa tilanteen, kun olo alkoi olemaan todella tukala kun kaikki asennot koski ja vihloi mahaa. No, vauvalla oli kaikki hyvin, sanoivat vaan että on vähän pieni viikkoihin nähden.Kipuilu meni ohi yön mittaan, ottivat minut kuitenkin tarkkailuun yön ajaksi ja tutkivat verikokeilla jne, onko minulla mahdollisesti jotain muuta meneillään. Kaikki oli kunnossa. Taas eilen illalla se kipuilu alkoi
Pelottaa kamalasti että mitä se meinaa, kun ei lääkäritkään mitään järkevää ja varmaa selitystä sille löytäneet. Voihan se olla että pelkään turhaan, jotenkin on vaan ollut jo pari kuukautta sellainen tunne että tämä pienokainen syntyy kyllä aikaisemmin kuin mitä määrä olisi, no se jää nähtäväksi osuuko vaistoni oikeaan vai ei!Täällä menossa nyt 24+3 ja sairaalassa oon ollu jo 3 viikkoa vuodelevossa. Normi äippäpolikäynnillä huomattiin kohdun sisäsuun auenneen 2,7cm ja kanava tunneloitunut reilut 3cm. Suljettua kanavaa oli eilen jäljellä 1,5cm-ulkosuu pehmentynyt. Kova huoli on pienen puolesta ja päivä kerrallaan tässä eteenpäin mennään. Kun pysyisi edes 2 viikkoa lisää kyydissä..
Tsemppiä kovasti kaikille! Ja terveisiä meidän 1-vuotiaalta, viime viikolla tuli lasketun ajankin mukaan 1vee täyteen! Poika syntyi siis viikolla 31+5, mutta onnistui välttämään kaikki mahdolliset alkuvaikeudet eli eleli ekan kuukauden sairaalassa vain kasvamassa. Pieni oli viikkoihin nähden (1,2kg) ja pieni on vieläkin, mutta omalla käyrällään kasvanut mainiosti. Nyt on 9,3kg ja 76cm eli ihan "normimittoihin" jo alkaa mennä.
En tiedä, johtuuko keskosuudesta, mutta flunssia on ollut paljon. Ensimmäinen elokuussa (poika syntyi maaliskuussa) ja sen jälkeen hyvin usein, nyt koko tämä vuosi on yskitty. Ja osastollakin oltu hengitystä tarkkailemassa, ei mitään vakavaa kuitenkaan. Itse epäilen infektioastmaa. Korvatulehduksia on nyt ollut pari.
Toinen mahdollisesti keskosuudesta johtuva juttu on herkkäkurkkuisuus, on siis todella herkkä ja oksennus tulee hyvin helposti. Syödään yhä enimmäkseen 6kk ruokia tai muuten sileitä soseita, tosin näinä päivinä juuri on alkanut sujua karkeammankin ruuan kanssa paremmin.
Motorinen kehitys on ollut iän mukaista, viime viikonloppuna oppi kävelemään
Sairaala-aika reilu vuosi sitten on yhä vahvasti mielessä eli kyllä se jäljet jätti. Mutta tuntuu siltä, että alkupelkojen vuoksi koko ensimmäinen vuosi oli yhtä kiitollisuutta, iloa ja arvostusta siitä, että meillä on kotona ihana lapsi!! Toivottavasti pian teillä kaikilla muillakin ennenaikaisilla!
En tiedä, johtuuko keskosuudesta, mutta flunssia on ollut paljon. Ensimmäinen elokuussa (poika syntyi maaliskuussa) ja sen jälkeen hyvin usein, nyt koko tämä vuosi on yskitty. Ja osastollakin oltu hengitystä tarkkailemassa, ei mitään vakavaa kuitenkaan. Itse epäilen infektioastmaa. Korvatulehduksia on nyt ollut pari.
Toinen mahdollisesti keskosuudesta johtuva juttu on herkkäkurkkuisuus, on siis todella herkkä ja oksennus tulee hyvin helposti. Syödään yhä enimmäkseen 6kk ruokia tai muuten sileitä soseita, tosin näinä päivinä juuri on alkanut sujua karkeammankin ruuan kanssa paremmin.
Motorinen kehitys on ollut iän mukaista, viime viikonloppuna oppi kävelemään
Sairaala-aika reilu vuosi sitten on yhä vahvasti mielessä eli kyllä se jäljet jätti. Mutta tuntuu siltä, että alkupelkojen vuoksi koko ensimmäinen vuosi oli yhtä kiitollisuutta, iloa ja arvostusta siitä, että meillä on kotona ihana lapsi!! Toivottavasti pian teillä kaikilla muillakin ennenaikaisilla!
SariÄippä
meillä on 27+4 viikolla syntynyt tyttö, joka painoi 880 g syntyessään. Lapsivesi rupesi tihkuun ulos ja olin 17 vrk sairaalassa makuuhoidossa jonka jälkeen lapsi "halusi" ulos ja tehtiin hätäsektio. Sairaalassa oltiin melkein laskettuun päivään asti eli melkein 3 kk. Meidän neiti on selvinnyt todella hyvin eikä ole tarvinut mitään leikkauksia eikä terapiaa yms..Sairasteleekin tosi vähän. Ihana herkkä tyttö on hänestä kasvanut.
Neuvoni on, että hakeudu ajoissa johonkin missä saat vain ja ainoastaan levättyä ja missä synnytystä voidaan yrittää keskeyttää, jos alkaa liian ajoissa. Sanot sairaalassa, että et suostu menemään kotiin, jos voit huonosti ja on kipuja ja supistuksia usein.
Itselläni ennakoivat supistukset alkoivat n. 24-25 viikolla ja vauva meinasi syntyä viikolla 27, mutta ei sitten synnytys onneksi lähtenytkään käyntiin. Supistuksia oli jatkuvasti, ja lapsivettä alkoi tihkua n. viikolla 30-32, mutten tajunnut tätä. Kävin pari kertaa neuvolalääkärissä supistelujen takia, mutta siellä annettiin vain sairaslomaa. Lopulta vauva syntyi viikolla 33+5 lapsivesien menolla, mutta jopa silloin mulle sanottiin puhelimessa että jää vain kotiin vielä, vaikka synnytys oli täysin käynnissä. Kun pääsin sairaalaan, oli synnytys täysin käynnissä ja silti yrittivät jollain tipalla sitä keskeyttää, mikä teki synnytyksestä vielä hankalamman. Tiesin että vauva tulee ihan kohta, ja syntyikin 2 tuntia tipan laiton jälkeen. Synnytys oli traumaattinen kokemus ja minua ja oloani ei kuunneltu tippaakaan.
En halua pelotella, mutta ole tiukkana ja hanki ajoissa apua. Vaikka lapsi syntyisikin aikaisemmin, saat paljon mukavamman alun, jos olet tehnyt kaikkesi, että lapsi syntyy turvallisesti ja saat levättyä loppuviikot. Lepää, älä missään nimessä lenkkeile tai urheile (itse tein tämän virheen, että liikuin liikaa loppuajoilla, koska pelkäsin painonnousua, se oli typerää). Hanki apua kotitöihin ja katsele vaikka elokuvia ja juttele peloistasi jollekin.
Poikani syntyi keskosena, mutta on nyt 7-kuisena ottanut jo ikäisensä lähes kiinni. Tosin viikot olivat jo hyvät. En silti suosittele kivuliasta ja pelontäyteistä loppuraskautta kellekään. Sairaaloiden on otettava vakavasti tapaukset, joissa äidillä on itsellään voimakkaita supistuksia ja kipuja loppuaikoina ja pelkoja siitä että raskaus käynnistyy. Oma keho valmistautuu synnytykseen myös monin tavoin, ja äiti tietää milloin synnytys on lähellä. Itse tiesin sinä aamuna kun heräsin jo ennen supistusten alkamista, että tänään se tulee, ja kuuden tunnin päästä lapsi oli maailmassa. Silti toivon, että olisin toiminut aikaisemmin ja hankkinut apua silloin aikaisemmin, kun lääkkeillä vielä olisi voitu myöhentää synnytystä ja helpottaa omaa oloani ja olisin saanut levättyä sen sijaan että olisin yksin kotonani pelännyt työpäivien jälkeen että lähteeköhän se nyt tänä yönä tulemaan vai ei.
Jaksamista ja voimia, lepoa!! Ja älä pelkää liikaa, mutta pidä itsestäsi huolta!
Itselläni ennakoivat supistukset alkoivat n. 24-25 viikolla ja vauva meinasi syntyä viikolla 27, mutta ei sitten synnytys onneksi lähtenytkään käyntiin. Supistuksia oli jatkuvasti, ja lapsivettä alkoi tihkua n. viikolla 30-32, mutten tajunnut tätä. Kävin pari kertaa neuvolalääkärissä supistelujen takia, mutta siellä annettiin vain sairaslomaa. Lopulta vauva syntyi viikolla 33+5 lapsivesien menolla, mutta jopa silloin mulle sanottiin puhelimessa että jää vain kotiin vielä, vaikka synnytys oli täysin käynnissä. Kun pääsin sairaalaan, oli synnytys täysin käynnissä ja silti yrittivät jollain tipalla sitä keskeyttää, mikä teki synnytyksestä vielä hankalamman. Tiesin että vauva tulee ihan kohta, ja syntyikin 2 tuntia tipan laiton jälkeen. Synnytys oli traumaattinen kokemus ja minua ja oloani ei kuunneltu tippaakaan.
En halua pelotella, mutta ole tiukkana ja hanki ajoissa apua. Vaikka lapsi syntyisikin aikaisemmin, saat paljon mukavamman alun, jos olet tehnyt kaikkesi, että lapsi syntyy turvallisesti ja saat levättyä loppuviikot. Lepää, älä missään nimessä lenkkeile tai urheile (itse tein tämän virheen, että liikuin liikaa loppuajoilla, koska pelkäsin painonnousua, se oli typerää). Hanki apua kotitöihin ja katsele vaikka elokuvia ja juttele peloistasi jollekin.
Poikani syntyi keskosena, mutta on nyt 7-kuisena ottanut jo ikäisensä lähes kiinni. Tosin viikot olivat jo hyvät. En silti suosittele kivuliasta ja pelontäyteistä loppuraskautta kellekään. Sairaaloiden on otettava vakavasti tapaukset, joissa äidillä on itsellään voimakkaita supistuksia ja kipuja loppuaikoina ja pelkoja siitä että raskaus käynnistyy. Oma keho valmistautuu synnytykseen myös monin tavoin, ja äiti tietää milloin synnytys on lähellä. Itse tiesin sinä aamuna kun heräsin jo ennen supistusten alkamista, että tänään se tulee, ja kuuden tunnin päästä lapsi oli maailmassa. Silti toivon, että olisin toiminut aikaisemmin ja hankkinut apua silloin aikaisemmin, kun lääkkeillä vielä olisi voitu myöhentää synnytystä ja helpottaa omaa oloani ja olisin saanut levättyä sen sijaan että olisin yksin kotonani pelännyt työpäivien jälkeen että lähteeköhän se nyt tänä yönä tulemaan vai ei.
Jaksamista ja voimia, lepoa!! Ja älä pelkää liikaa, mutta pidä itsestäsi huolta!
Kirjoitanpa nyt itsekin kokemukseni. Muistan viime syksynä tämänkin keskustelun lukeneeni, kun aihe oli itselle ajankohtainen ja kaipasin positiivisia rohkaisevia kokemuksia.
Olin rv 26+2 viime syksynä, kun yllättäen huomasin, että minusta lorahtelee tavallista isommasti jotain pihalle. Järkytyksekseni tulin melko nopeasti sìhen tulokseen, etä kyse ei ole runsaasta vetisestä valkovuodosta vaan neste oli mitä ilmeisimmin lapsivettä. En tiennyt kuitenkaan miten vakava asia oli ja äitiyspolille soittaessanikin minulle sanottiin vain, että no voithan tulla näyttäytymään niin katsotaan. Kun sitten pääsin äitiyspolille tilanne muuttuikin positiivisten lapsivesitestien jälkeen hetkessä hätätilanteeksi. Sain välittömästi ensimmäisen kortisonipiikin vauvan keuhkoja varten ja minulle laitettiin antibioottitippa. Minut siirrettiin hälytysajossa parintunnin päässä olevaan yliopistolliseen sairaalaan,koska alle rv32 tapahtuvat synnyytykset hoidetaan niissä. Ambulanssissa oli varalta kätilö mukana. Jälkeenpäin olen tajunnut, että toivoa ei juuri olisi ollut jos vauva olisi matkalla syntynyt, sillä hän oli poikkitilassa ja heti yliopistolliseen pästyäni todettiin, että alakautta synnyttäminen ei ole lapselleni mahdollinen vaan minut tullaan leikkaamaan.
Minulle ei vesien lorisemisesta huolimatta tullut kuin satunnaisia lieviä supistuksia ja ensin alkoi tulla lisää päiviä ja lopulta lisää viikkojakin. Lopulta antibiootitkin lopetettiin, koska tulehdusarvot pysyivät hyvinä. Makasin seurannassa vuodelevossa yhteensä kuusi viikkoa. Kohdussa ei ollut juuri vettä, sillä vaikka lapsivettä muodosruu koko ajan lisää, se lorisi aina saman tein pihalle. Istukasta sekoittui usein verta ulosvuotavaan veteen ja isohkot verihyytymät pelästyttivät minut usein. Viimeisellä vuodelepoviikolla supistelut sitten lisääntyivät ja voimistuivat. Rv 32+3 päädyin supistusten takia ylimääräiseen ultraan. Kohdunsuu oli alkanut aueta. Kesken tarkastuksen sain jälleen voimakkaan supistuksen ja napanuora työntyi pois kohdusta ja vauvan sykkeet laskivat. Jouduin salamana hätäsektioon. 7minuutin kuluttua lapsi oli syntynyt. Itse olin nukutuksessa joten en tiennyt, että vauvaa oli mitänyt ventiloida aluksi. Apgar pisteet taisivat olla 2/3/7. Kun minut vimein siirettiin heräämöstä vauvateho-osastolle oli vauvamme tila kuitenkin jo hyvä. Neonpuff vaihtui happiviiksiin ja happiviiksetkin otettiin jo samana iltana pois. Vauvamme keuhkot ovat toimineet hienosti siitä lähtien eikä mitään apneoita ole ollut. Syntymäpaino vauvallamme oli 1720g ja pituus 40cm. Vauvateholta pääsimme viikon kuluessa aluellisen sairaalan lastenosastolle, josta kotiuduimme rv 35+6. Vauvalla on kaikki mennyt hyvin, vatsavaivoja ja itkuisuutta, mutta ne nyt voi johtua muustakin kuin keskosuudesta. Mitään syytä tulehdusta tm ei lapsievesien menolle pystytty osoittamaan. Niin vain kävi. Mutta loppu hyvin kaikki hyvin! Viimeksi 4,5 kkn lääkärikontrollissa vauvan paino oli jo huimat 5,5 kg ja pituus 57,5cm.
Olin rv 26+2 viime syksynä, kun yllättäen huomasin, että minusta lorahtelee tavallista isommasti jotain pihalle. Järkytyksekseni tulin melko nopeasti sìhen tulokseen, etä kyse ei ole runsaasta vetisestä valkovuodosta vaan neste oli mitä ilmeisimmin lapsivettä. En tiennyt kuitenkaan miten vakava asia oli ja äitiyspolille soittaessanikin minulle sanottiin vain, että no voithan tulla näyttäytymään niin katsotaan. Kun sitten pääsin äitiyspolille tilanne muuttuikin positiivisten lapsivesitestien jälkeen hetkessä hätätilanteeksi. Sain välittömästi ensimmäisen kortisonipiikin vauvan keuhkoja varten ja minulle laitettiin antibioottitippa. Minut siirrettiin hälytysajossa parintunnin päässä olevaan yliopistolliseen sairaalaan,koska alle rv32 tapahtuvat synnyytykset hoidetaan niissä. Ambulanssissa oli varalta kätilö mukana. Jälkeenpäin olen tajunnut, että toivoa ei juuri olisi ollut jos vauva olisi matkalla syntynyt, sillä hän oli poikkitilassa ja heti yliopistolliseen pästyäni todettiin, että alakautta synnyttäminen ei ole lapselleni mahdollinen vaan minut tullaan leikkaamaan.
Minulle ei vesien lorisemisesta huolimatta tullut kuin satunnaisia lieviä supistuksia ja ensin alkoi tulla lisää päiviä ja lopulta lisää viikkojakin. Lopulta antibiootitkin lopetettiin, koska tulehdusarvot pysyivät hyvinä. Makasin seurannassa vuodelevossa yhteensä kuusi viikkoa. Kohdussa ei ollut juuri vettä, sillä vaikka lapsivettä muodosruu koko ajan lisää, se lorisi aina saman tein pihalle. Istukasta sekoittui usein verta ulosvuotavaan veteen ja isohkot verihyytymät pelästyttivät minut usein. Viimeisellä vuodelepoviikolla supistelut sitten lisääntyivät ja voimistuivat. Rv 32+3 päädyin supistusten takia ylimääräiseen ultraan. Kohdunsuu oli alkanut aueta. Kesken tarkastuksen sain jälleen voimakkaan supistuksen ja napanuora työntyi pois kohdusta ja vauvan sykkeet laskivat. Jouduin salamana hätäsektioon. 7minuutin kuluttua lapsi oli syntynyt. Itse olin nukutuksessa joten en tiennyt, että vauvaa oli mitänyt ventiloida aluksi. Apgar pisteet taisivat olla 2/3/7. Kun minut vimein siirettiin heräämöstä vauvateho-osastolle oli vauvamme tila kuitenkin jo hyvä. Neonpuff vaihtui happiviiksiin ja happiviiksetkin otettiin jo samana iltana pois. Vauvamme keuhkot ovat toimineet hienosti siitä lähtien eikä mitään apneoita ole ollut. Syntymäpaino vauvallamme oli 1720g ja pituus 40cm. Vauvateholta pääsimme viikon kuluessa aluellisen sairaalan lastenosastolle, josta kotiuduimme rv 35+6. Vauvalla on kaikki mennyt hyvin, vatsavaivoja ja itkuisuutta, mutta ne nyt voi johtua muustakin kuin keskosuudesta. Mitään syytä tulehdusta tm ei lapsievesien menolle pystytty osoittamaan. Niin vain kävi. Mutta loppu hyvin kaikki hyvin! Viimeksi 4,5 kkn lääkärikontrollissa vauvan paino oli jo huimat 5,5 kg ja pituus 57,5cm.
Kiva, että uusia tarinoita pitkästä aikaa! Ajattelin itsekin kertoa, että meillä on nykyään 5-vuotias reipas poika, eikä keskosuudesta ole enää häivääkään. Poika on aivan normaalikokoinen, isompikin kuin useimmat ikäkaverinsa, eikä terveyden tai kehityksen kanssa ole ollut mitään häikkää. Joskus alku hankala, mutta se ei ennusta jatkoa! Hyvää kevättä kaikille!