Kiehun kiukusta.. avioehto...

Mies pudotti pommin, ei kuulemma naimisiin mene jos ei avioehtoa tule.

Ei sillä mitään isoa omaisuutta edes ole, mitä niin kovin suojella, mutta kuulemma on netistä lukenut tarinoita miten miehelle on huonosti käynyt erossa kun nainen vienyt puolet kaikesta.

Mua kiukuttaa, hävettää miehen hölmöys ja kylmyys. Raha,raha, raha, muulla ei ole väliä.

Itse en tuohon suostu, ainoa johon suostuisin olisi rajata mahdolliset perinnöt pois puolison ulottuvista, mutta muuten en alttarille kävele, jos muita ehtoja yritetään ladella.
Sitten vaihdan ukkoa, jos ei muhun luoteta sen vertaa ja otan uuden jolle ei se materia ole ainoa tärkeä asia maailmassa.

Miten tuosta miehestä on vuosien varrella tullut tuollainen, en tajua.

Mitä mieltä te olette avioehdosta? Onko teillä sellainen ja mitä se sisältää?
Loukkasiko teitä että mies vaatii sellaisen naimisiinmennessä?

 

Miksä vedät herneet jos sillä ei kerran mitään omaisuutta edes ole?

 

Meillä ei ole, ei kyllä ole sitä omaisuuttakaan, muuten kuin yhteiset säästöt.

 

Meillä on avioehto, ja ihan tyynesti tähän suhtauduin kun mieheni sitä minulle ehdotti.
Miksi edes kiukuttelet? Ei miehesi hölmö/kylmä ole....ehkä juuri nyt hölmö ja kylmä on kirjoittaja??

 

Meillä ei ole avioehtoa, mutta ihan järkeväähän sellaisen tekeminen ois. Eli en ois vetänyt hernaria jos mies ois avioehtoa ehdottanut, meilläkään ei kummallakaan ole mitään sen kummempaa omaisuutta.

 

Nii, jos kyse ei olekasn siitä etteikö sinuun luoteta, vaan siitä, että jos hän kyllästyy naputukseen, niin on helpompi pistää kattilat jakoon.
Ei vaa. Hyvähän tuo nykyään on. Koskaan tiedä mitä yllätyksiä tulee puolin ja toisin. Laittakaa sit samalla testamentit kuntoon.

 

Jos sillä rahalla ei ole sulle väliä niin miksi et suostuisi avioehtoon?

Minusta se on ihan järkevää.

 

oot nirppanokka

 

No mitäs tuossa. Järkevä homma.
Ja suostuisin ilomielin, jos se olisi keino päästä miehen kanssa naimisiin. Oma ukko kun ei naimisiin suostu lainkaan!

Turhasta pulttasit.

 

Sitten vaihdan ukkoa, jos ei muhun luoteta sen vertaa ja otan uuden jolle ei se materia ole ainoa tärkeä asia maailmassa.

Materia ei ole sinulle ollenkaan tärkeää, mutta vaihdat ukkoa, jos ei suostu materiaansa jakamaan mahdollisen eron sattuessa, hmm...

Mitä tästä pitäisi ajatella? Eikö se avioehto ole juurikin silloin paikallaan, kun et kerran ole rahasta naimassa?

 

No mitäpä tuosta suuttumaan, jos et hänen rahojen perässä ollut. Muutenkin miesten kanssa kannattaa katsoa eteensä. Jos esim ostat aina ruuat ja hän ostaa samalla summalla auton. No hänelle jää auto ja sinulle ne syödyt ruuat. Ja tämä siis ei vaadi edes mitään avioehtoa.

 

Kyllähän se avioehto on ihan vaan viisautta.

Mitäs sitten, jos vaikka petätkin puolisoasi ja tulet raskaaksi toiselle miehelle. Sitten vaadit eroa, puolta hänen omaisuudesta ja elareita maksettavaksi joka kuukausi? Avioehdon ollessa voimassa tuollaista tilannetta ei pääse syntymään.

Sua taitaa vaan ärsyttää kun miehesi ajattelee nenäänsä pidemmälle?

 

Siis mitä se haittaa, jos ei ees oo kyse isoista omaisuuksista?

Käykää asiallinen keskustelu siitä mitä omaisuutta teillä on erikseen, mitä teillä on yhteistä, mitä aiotte hankkia yhdessä, mitä perintöjä on tiedossa. Miten tämä omaisuus jaettaisiin, jos eroaisitte? Mies on lukenut tarinoita, eikä ehkä osaa suhteuttaa näiden tarinoiden teidän tilanteeseen. Tai sitten teillä on vain eri käsitys siitä, mikä on "iso omaisuus", miehelle se voi olla se auto, joka ei sinusta ole mitenkään merkittävä.

 

Meillä on avioehto. Halusin, koska tienaan miestä enemmän ja on omistus kiinteistöstä. Eipä ollut puolisolle mikään ongelma. Laitettiin koskemaan kaikkea erotilanteessa eli perintöä, ennen ja jälkeen avioliiton solmimisen kertynyttä ja kertyvää varallisuutta. Eli yhtä lailla, jos " köyhempi" saa lottovoiton niin eron sattuessa se on hänen. Jos kuolo korjaa niin perintö menee normitilanteen mukaan. Se joka on lasten vuoksi kotona saa sopivassa suhteessa vapautuksen laskuista, joten toinen ei vaan kerää omaisuutta toisen kärsiessä ansionlaskusta. Reilua minusta kaikinpuolin. Koska ollaan rakkaudesta toistemme kanssa eikä rahasta niin miksi ei tehdä avioehtoa Eihän sillä ole mitään merkitystä, jos ei erota.

 

Heheh.

Mä tekisin avioehdon, jos itselläni olisi suuret rahat.
Mutta suuttuisin, jos multa pyydettäisiin ehtoa, eikä minuun luotettaisi. Reagoisin samalla tavalla kuin ap.

Ristiriitaista

 

Uskon avioliittoon vielä sen verran että minuakin loukkaisi. Naimisiin mennään ihmisen kanssa,jonka tunnen ja johon luotan. Vaikka ero tulisi niin omaisuutta kunnioitettaisiin puolin ja toisin. Perinnön ulossulkemisen hyväksyisin. Ymmärrän AP:ta,minuakin loukkaisi..

 

Naimisiin mennään rakkaudesta eikä rahasta. Jos et kerran ole miehen rahojen perässä, niin silloinhan avioehdon pitäisi olla sulle ihan ok. Ja muutenkin, ethän sinä ole koskaan eroamassa miehestäsi, ethän? Joten senkin takia avioehto on vain muodollisuus. Se on juristien suosittelema ratkaisu ja nykyinen malli onkin vanhanaikainen. Tämä omaisuuden jako oli ennen muinoin ymmärrettävissä kun naiset eivät käyneet kodin ulkopuolella töissä. Nyt hyvin harva elää kotirouvana koko elämänsä.

 

Mua loukkaa jo se että hän kokee tarpeelliseksi suojella niin minimaalista omaisuuttaan minulta, vaikka hänen pitäisi hyvin tietää että mä en ole todellakaan materian tai rahan perään.

Olen sanonut jo aikoja sitten että mun mielestä on ihan turhaa solmia mitään näennäisiä liittoja, jos ei luottamusta ja kumppanuutta ole sen vertaa että pitää oikein ennalta turvata oma perse, jos ero sitten tulisikin.
Miksi sitten edes mennä naimisiin?

Pakko kyllä sen verran tunnustaa että näin niin punaista heti ja savu nousi korvista, että en edes tiedä tarkalleen mitä avioehto käytännössä tarkoittaa.

Siihen en todella suostu että avioliiton aikana hankituista varoista ei erossa tarvitsisi miehen maksaa mulle tasinkoa/ mun maksaa miehelle tasinkoa, vaan tämä rajattaisiin pois avioehdolla ja mä/mies jäisi puille paljaille eron tullessa lasten kanssa.

Mä kuitenkin jossain vaiheessa jään lasten kanssa kotiin pidemmäksi aikaa kuin mies ja siinä sitten ukkoko kartuttaa omaa omaisuuttaan?
Pyh ja pah, pitäköön penninsä ja halailkoon niitä sitten iltaisin.

 

Ei mullakaa omaisuutta oo, mutta en silti menisi naimisiin ilman avioehtoa.

 

Meillä on avioehto, minkä mukaan kaikki perintönä saatu tai suvulle jollain tapaa kuulunut on puolison ulottumattomissa. Perjaatteesta laitettiin tuo paperille, vaikka a) en usko, että eroamme b) minua ei miehen perintö-metsät ja -maat kiinnosta, eikä häntä kiinnosta vanhempieni omistama yritys. Kaikki avioliiton aikana hankittu menisi kuitenkin erossa puoliksi, vaikka mies on lähes kaiken maksanut, koska olen YHTEISESTÄ PÄÄTÖKSESTÄ kotona lasten kanssa ainakin siihen asti, että nuorinkin on koulun aloittanut (ja senkin jälkeen teen vain osa-aikatyötä, ettei lasten tarvitse koskaan tulla koulusta tyhjään kotiin).

 

Mä kuitenkin jossain vaiheessa jään lasten kanssa kotiin pidemmäksi aikaa kuin mies ja siinä sitten ukkoko kartuttaa omaa omaisuuttaan?
Pyh ja pah, pitäköön penninsä ja halailkoon niitä sitten iltaisin.

Todellakin kuulostaa siltä että teidän suhteessa on erinäisiä luottamusongelmia ja pikkusen vinoutunut suhde materiaan. Varmaan viisainta olla menemättä naimisiin

 

Mua loukkaa jo se että hän kokee tarpeelliseksi suojella niin minimaalista omaisuuttaan minulta, vaikka hänen pitäisi hyvin tietää että mä en ole todellakaan materian tai rahan perään.

Olen sanonut jo aikoja sitten että mun mielestä on ihan turhaa solmia mitään näennäisiä liittoja, jos ei luottamusta ja kumppanuutta ole sen vertaa että pitää oikein ennalta turvata oma perse, jos ero sitten tulisikin.
Miksi sitten edes mennä naimisiin?

Pakko kyllä sen verran tunnustaa että näin niin punaista heti ja savu nousi korvista, että en edes tiedä tarkalleen mitä avioehto käytännössä tarkoittaa.

Siihen en todella suostu että avioliiton aikana hankituista varoista ei erossa tarvitsisi miehen maksaa mulle tasinkoa/ mun maksaa miehelle tasinkoa, vaan tämä rajattaisiin pois avioehdolla ja mä/mies jäisi puille paljaille eron tullessa lasten kanssa.

Mä kuitenkin jossain vaiheessa jään lasten kanssa kotiin pidemmäksi aikaa kuin mies ja siinä sitten ukkoko kartuttaa omaa omaisuuttaan?
Pyh ja pah, pitäköön penninsä ja halailkoon niitä sitten iltaisin.

Kyllähän tuo kotona oleminen, töissä käyminen on varmasti tasapainotettavissa ihan yhteisellä sopimuksella? Avioehto on ihan molempien turva, silloin jos ja kun ero tulee. Tietää miten mennään ja minne, eikä tarvitse riidellä saati sitten käydä oikeutta. Asiat on jo sovittu. Ja sitä paitsi, jos kerran niin rakastat miestäsi, niin ettehän te ikinä koskaan eroa, joten sehän on pelkkä paperi. Mitä väliä?

 

Pakko kyllä sen verran tunnustaa että näin niin punaista heti ja savu nousi korvista, että en edes tiedä tarkalleen mitä avioehto käytännössä tarkoittaa.

Niin, suutuit siis heti kun kuulit sanan avioehto, etkä edes tiedä mitä mies haluaisi siihen sisällyttää? Jos hän haluaa suojata vain osan omaisuudesta eikä kaikkea? Kannattaisi ihan oikeasti keskustella siitä kuinka rahat menee, kun sinä olet lasten kanssa kotona, eikä sitten odottaa niitä ikäviä yllätyksiä (teitte sitten avioehtoa tai ette).

 

Jos rahalla ei ole väliä niin silloin ei luulisi olevan väliä haluaako puoliso avioehdon vai ei? Minulle asialla ei ollut merkitystä.

 

Kyllähän se avioehto on ihan vaan viisautta.

Mitäs sitten, jos vaikka petätkin puolisoasi ja tulet raskaaksi toiselle miehelle. Sitten vaadit eroa, puolta hänen omaisuudesta ja elareita maksettavaksi joka kuukausi? Avioehdon ollessa voimassa tuollaista tilannetta ei pääse syntymään.

Sua taitaa vaan ärsyttää kun miehesi ajattelee nenäänsä pidemmälle?

No elämässä on riskejä, ne joko ottaa tai sitten ei.

Voihan se olla että muutaman vuoden kuluttua mä tienaan enemmän, ukko vaihtaa nuorempaan ja kiksauttaa baarissa jonkun hempukan tiineeksi?
Sitten vie puolet mun rahoista ja pistää uudenkarhean tönön hempukkansa kanssa pystyyn, kun mä vanhenen ja katkeroidun halaillen tyhjää säästöpossuani.

No, mä olen tuon riskin valmis ottamaan, koska luotan mieheen ettei se mulle noin tekisi, mutta näköjään ei tämä luottamus ole kaksisuuntainen tie.