Kielellinen erityisvaikeus (dysfasia)

Hei!

Pojallani 3v. 10kk diagnosoitiin vaikea kielellinen erityisvaikeus (dysfasia) toukokuussa. Tottakai tiesin, että pojallani on kielellisiä vaikeuksia, mutta tuli kyllä ihan puun takaa että tilanne on vaikea! Poikani on käynyt kunnan puheterapeutilla helmikuusta ja nyt haemme KELA:lta korotettua vammaistukea ja tarkoitus olisi, että poikani pääsisi yksityiselle puheterapeutille. Tukikuvat on nyt koko ajan arjessa käytössä, ja tukiviittomia harjoittelen aika huonolla tuloksella : /

Asumme Pohjois-Savossa pienessä kaupungissa, ja tuntuu että olen asian kanssa ihan yksin. Toki olen neuvolasta ja puheterapeutilta kuullut, että kaupungissa on montakin dysfasialasta, eikä ongelma ole mitenkään harvinainen. Kukaan ei tietenkään saa kertoa nimiä, eikä täällä ole minkäänlaista vertaistukiryhmää. Marraskuun lopussa olemme menossa perehdytyskurssille Kuopioon, jos siis mahdumme joukkoon.

Löytyisikö täältä vertaistukea ja samanlaisen ongelman kanssa panivia lapsia ja vanhempia?
 
Mie voisin sulle alkaa vertaistueksi, jos kelpuutat? Meillä 2 dysfaatikkoa. Toinen jo opiskelemassa ja toinen ala-asteella. Sitten löytyy vielä yksi, jolla oli puheen viivästymäksi diaknosoitu vaiva. Kaikki saivat avun puhe-ja ym. terapioista. Lisäksi kuletettiin kaikkia heitä monessa erilaisessa liikunnallisessa harrastuksessa, joista myös on ollut monenlaista apua ja tukea puheen oppimiselle ja ymmärtämiselle. Vanhimmalla kun oli lisäksi motoristakin hankaluutta hahmottaa raajojaan ja muutenkin itseään.
 
Meillä on 4,5-vuotias poika, jolla on kielenkehityksen ja motoriikan kehityksen viive diagnoosina tällä hetkellä. Puheterapiassa käy ja odottaa toimintaterapeutille pääsyä (syksyllä, maksusitoumus on). Neurologiapoli osastojakso myös tulossa, joten diagnoosi tarkentunee. Pute on ehdottanut diagnoosiksi dyspraksiaa (eli vähän eri juttu) ja/eli SI-häiriötä. Asutaan kuitenkin melko lähekkäin, me olemme pienestä kunnasta Etelä-Savosta, Pohjois-Savon rajalta.

Minulla on jo kysymys, että miten teidän edellisten lapset tulevat/tulivat toimeen samanikäisten kanssa. Meillä yleensä läpsimistä, leluista riitelyä ym. Tätä kestänyt jo noin 2 vuotta eli luulisi että olisi jo helpottunut, mutta ei.
 
Viimeksi muokattu:
Hei kiitos vastauksista!

Mukavaa löytää muitakin dysfasialapsien äitejä :) Tuo dyspraksia on minulle aivan uusi termi.

Minun pojallani oli myös tuota toisten lasten läpsimistä, mutta sen olen saanut onneksi kitkettyä pois. Poikani ei osaa leikkiä muiden lasten kanssa, ja leikit tapahtuukin aina yksin tai minun kanssani. Kerhossa käydään kerran viikossa, mutta lapseni ei ota kontaktia muihin lapsiin. Tämä on kuulemma normaalia dysfasialapselta, koska hänen on hankala kommunikoida. Jotkut juoksuleikit tai liukumäen lasku lasten kanssa onnistuu, mutta esim. autoleikit tms. ei. Onneksi poikani aloittaa elokuussa päivähoidon kuntoutus mielessä ja uskon että poikani oppii leikkimään lasten kanssa.

SIILIMUORI, sinun lapsesi ovat jo vanhempia, kuinka lapsesi ovat saaneet kavereita? Minua pelottaa, että poikani jää yksinäiseksi eikä saa muodostettua kaverisuhteita. Olen kuullut, että jotkut dysfasialapset jäävät yksin :(

Se korotettu vammaistuki meiltä hylättiin kuten myös yksityinen puheterapia. Poikani kunnan järjestämä puheterapia jää puolen vuoden tauolle elokuussa, joten poikani jää täysin ilman puheterapiaa silloin. Pelottaa kovasti, taantuuko poikani puheen kehitys tämän puolen vuoden aikana. On mielestäni uskomatonta, koska diagnoosi on vaikea kielellinen erityisvaikeus, niin kuinka voi olla mahdollista ettei KELA anna mahdollisuutta yksityiseen puheterapiaan! Aiomme valittaa asiasta, mutta sen käsittelyssä kestää kuulemma useita kuukausia.
 
Dyspraksia on aivoperäinen motorisen säätelyn häiriö. Voi olla myös pelkästään suun motoriikan häiriö. Meidän pojalla näkyy siis sekä kielen että motoriikan kehityksen viivenä. Puhe on edelleen jonkin verran epäselvää, ei halua kokeilla helposti uusia liikuntamuotoja: hiihto, pyöräily, luistelu, vaikeuksia toimia muiden antamien ohjeiden mukaan / matkia.

Tuohon vaikeuteen ottaa kontaktia muihin lapsiin. Olen löytänyt siihen monia selityksiä. En tiedä toki oikeaa. Näin meillä: Leikkimistaitojen puute, aistiyliherkkyydet (isossa ryhmässä liikaa meteliä, ennakoimattomasti liikkuvia pieniä ihmisiä), omaehtoisuus (haluaa määrätä kaikesta, koska on vaikeaa tehdä toisten ohjeiden mukaan). Näitä on vaikka mitä. Mutta meillä ainakin tuo päivähoito on auttanut. Käy 2 krt/viikko pienessä hoitoryhmässä. Sielläkään ei leiki helposti jos kaikki lapset (7) ovat paikalla, mutta selvästi tulee kuitenkin kaikkien kanssa toimeen :).

Ärsyttävää tuo terapian ja hoitotukien evääminen :mad:. Luulisin, että hoitopaikan lasten malli voi kuitenkin estää puhetta taantumasta =). Toivottavasti. Meillä on auttanut selvästi. Valittakaa kuitenkin Kelaankin.
 
Hei.
asun iisalmessa ja minulla on kaksi lasta joilla todettu puheen tuottamisen erityisvaikeus maaliskuussa 2011. vanhempi on nyt eskarissa ja keväästä lähtien ollut puheterapiassa. Puheessa on paljon epäselvyyttä ja nyt jääkin nähtäväksi et startti luokallekohan menee ensi vuonna jos ei saada puhetta selvemmäksi.

Toinen lapseni (4v) on aamupäivät päiväkodissa (kuntoutuksessa) keväällä oli puheterapiaa mutta se jäi sitten puolen vuoden katkolle taas odottamaan jatkoa. Hän on hyvin omapäinen tapaus ja ruokayliherkkyys myös kuvioissa mukana (ei uskoisi kun kumminkin normaalipainoinen)

Tällä hetkellä vanhemman lapsen kanssa teen puheterapia harjoituksia kotona joka päivä mutta tämän kakkosen kanssa taas silloinkun hän haluaa, eli vaihtelevalla menestyksellä.

Tulen taas kirjoittamaan lisää kun kiireiltäni ehdin nuorin (9kk) rupesi heräilemään. Hänellekin varmaan tulee tämä puheentuoton vaikeus..
Minusta olisi mukava kuulla kuinka teillä muilla menee nyt ja tulevaisuudessa.
 
Meillä on vähän yli 4-vuotias poika, jolla todettiin kielellinen erityisvaikeus muutama viikko sitten. Tällä hetkellä poika odottaa kutsua sairaalaan foniatriselle, jossa diagnoosia on tarkoitus tarkentaa ja lisäksi saisimme erityislääkärin lausunnon korotettua vammaistukea varten. Miksi teiltä tuki hylättiin?

Poikamme kielellinen erityisvaikeus on todennäköisesti luokkaa keskivaikea tai vaikea (tarkennus tähän pitäisi saada foniatrisella).

Asumme pienellä paikkakunnalla eikä täällä ole vertaistukiryhmiä tai muutakaan. Poika on tällä hetkellä päiväkodin pienryhmässä, joka toimii osana pojan kuntoutusta. Itseäni mietityttää paljon pojan tulevaisuus ja miten tulee selviämään tässä maailmassa. Tuleeko aina olemaan yksinäinen, kun kaverisuhteet ovat vaikeita. Nyt poika on avoin, positiivinen ja sosiaalinen, mutta olen jo alkanut huomaamaan pojassa muutoksia, jotka varmaan johtuvat siitä etteivät ihmiset ymmärrä häntä hänen puhuessaan heille.

Meille voi kirjoitella osoitteeseen pikkis07@wippies.com ja jakaa kokemuksia kielellisestä erityisvaikeudesta.
 
Hei!

Täällä yksi 3v 9kk pojan äiti. Me käytiin viikko sitten foniatrilla ja diagnoosiksi tuli dyspraksia.
Meidän poika tais ekan kerran käydä puheterapeutilla 2v ja sen jälkeen sitä on ollut harvakseltaan ja nyt sitten vihdoin saatiin yksityinen puheterapeutti niin saamme puheterpian rullaamaan joka viikko ja ihanaa kuskaaminen puheterapiaan loppuu koska puheterapeutti käy päiväkodilla. Oon kyllä niin iloinen tuosta puheterapeutista koska töistä on tullut niin paljon miinus tunteja kuskaamisen takia.
Meillä on tehty kuulututkimus ja foniatri tarkisti suun rakenteen niissä kaikki ok. Lisäksi neurolla käytiin pyörähtämässä mutta siellä ei mitään erikoista kromosomikokeita otettiin ja jotain muutakin. Sydämen sivuäänikin kuului, mutta se osottautui ultrassa harmittomaksi onneksi.
Tällä hetkellä odotamme , että puheterapia alkaa yksityisellä ja lisäksi meillä alkaa AAC ohjaus sitä pitäisi saada 20 h , mutta taidamme näistä suurimman osan antaa pojan päiväkodille. Meidän poika siirtyi elokuusta puheenalueen erityisryhmään niin ajattelin , että saa parhaimman tuen jos henkilökunta saa ajantasalla olevaa koulutusta ja me siinä samassa tietty :D

Itse ole kuurojen opistolla käynyt tukiviittomien alku ja jatkokurssit ja tukiviittomat meillä onkin käytössä enemmän kun kuvat....
Mutta juu olisi kiva löytää vertaistukea ja jakaa ideoita , kaikki kikka kolmoset millä tätä arkea saa helpotettua on tervetulleita.
Meidän pojan puhe tällä hetkellä on oikeastaan pelkkää vokaalipuhetta aa uu-- on posti pate
eeää--herää äi-äiti pari sanaa tulee selvästi ne on EI , pupu ja auto muita ei tällä hetkellä taida tulla.

T: Leppis

ps.Pikkis07 mä voisin ainakin kirjoitella sinun kanssa tästä arjesta puhevaikeuksien keskellä
 
Kukka86 laitoin sinulle yksityisviestiä :)

leppäkerttu-77 mahtavaa, että lapsellesi myönnettiin yksityisen puheterapian mahdollisuus. Minä olen onneksi saanut käytettyä poikaani hyvin tuolla kaupungin puheterapiassa, koska olen vielä mammalomalla. Mutta kun työt alkaa, niin tulee kyllä ongelmia. Nyt poikani puheterapia jää sille puolen vuoden tauolle, ja jatkuu sitten ensi vuoden alkupuolella. Olen kyllä kiitollinen tästäkin puheterapiasta, koska kehitys on ollut huima! Poikani selviytyy hienosti tehtävistä, joita hänelle annetaan.

Nyt poikani on aloittanut päiväkodissa osa-aikaisesti. Hienosti poikani siellä pärjää ja tykkää käydä päiväkodissa. Pahin ongelma on saada poika kotiin iltapäivällä, kun tulen hakemaan :) Lastentarhanopettaja kyllä sanoi, että pojastani huomaa ettei ole tottunut olemaan lasten kanssa. Onneksi niitä vuorovaikutustaitoja nyt harjoitellaan ja pojallani on selkeästi alkanut tulla kiinnostusta muihin lapsiin.

Tällä hetkellä meillä muutenkin menee hyvin.
 
Meille tuli lopulta aika foniatriselle, mikä on marraskuun lopulla. Ehkä siellä sitten selviää jotain lisää tai saadaan ainakin tietoa tulevasta kuntoutuksesta. Tällä hetkellä poika käy ainoastaan muutamana päivänä viikossa päiväkodin pienryhmässä, mutta esim. puheterapiaa ei ole ollenkaan.

Olen netistä yrittänyt löytää vertaistukea, mutta tuntuu että hyvin vähän on oikeastaan mitään keskustelufoorumeja yms. kielellisestä erityisvaikeudesta kärsivien lasten vanhemmille. Jotenkin sitä vaan kaipaisi keskusteluseuraa asiasta, kun koko asia on itselle vielä niin uusi ja tuntematon. Kaveripiirissä kun ei ole muita erityislapsia.

Meidän poika on nyt oikeassa kyselyiässä. Oppi kysymyssanat keväällä ja nyt on alkanut rasittavuuteen asti kysellä joka asiasta jokaisen kysymyksen, jonka osaa. Saattaa myös kysyä samaa asiaa useaan kertaan, joten voipi olla ettei ymmärrä kaikkea kuulemaansa. Aiempi puheterapeutti oli sitä mieltä, että vaikeuksia on myös ymmärtämisessä, jota en ole itse aiemmin arkielämässä huomannut. Nyt vasta oon enemmän alkanut kiinnittää huomiota asiaan ja voi olla, että näin onkin.

Nyt poika on myös alkanut tapailla joitain lauluja, kuten "popsi, popsi porkkanaa" ja "hämä-hämähäkki". Noista siis noita helppoja alkuja lähinnä. Aiemmin eivät ole laulut oikestaan kiinnostaneet, vaan on lähinnä availlut suutansa muiden laulaessa.

Muiden lasten seurassa poika on selvästi alkanut vetäytymään entistä enemmän :( Jotenkin on niin surullista nähdä, että se poika joka ennen oli porukan sosiaalisin ja ystävähakusin onkin nyt se, joka yleensä leikkii yksin eikä oikeastaan edes halua ketään leikkimään kanssaan. Tietty ymmärtäähän sen, että kun kommunikointi ei suju niin vaikea on leikkiä yhdessä.
 
Hei,

kuulostipa tutulta. Meillä on vähän vajaa 4v. poika, joka puheenkehityksessä on viivettä. Ensimmäiset sanat tulivat vähän päälle 1v, mutta niistä ainoa joka on jäänyt käyttöön on äiti. Pitkään puhetta tuli tosi harvoin. Nykyisin puhuu paljon mutta iso osa puheesta on epäselvää, varsinkin vieraille. Kesällä rupesi esittämään muitakin kysymyksiä kuin mikä.
3v neuvolasta saatiin lähete puheterapiaan jonne päästiin 7 kk jonotuksen jälkeen ja sitten olikin kesälomat välissä. Nyt ollaan käyty aivan ihanalla puheterapeutilla jonka lähetteellä päästiin lastenneurologilla. Neurlogilta tuli lähete lastenlinnaan jonne näillä näkymin päästään tammi-helmikuussa.
Puolentunnin neurologikäynnin perusteella diagnoosi oli laaja-alainen kehitysviivästymä. Käytännössä suurin ongelma on kuitenkin puhe ja siitä seuraavat ongelmat sosiaalisissa kontakteissa.
Likkitaidoissa on puutteita, mutta kuitenkin isosiskonsa kanssa leikkii ihan vastavuoroisia leikkejä esim käsinukeilla jne. Piirtäminen, palapelit, legot eivät ole koskaan pahemmin kiinnostaneet ja toisten samanikäisten seurassa on arka.
Neurologi käski heti laittaa pojan päiväkotiin kuntoutusmielessä, mutta puheterapeutin kanssa olemme sitämieltä että päiväkodista on hyötyä vasta kun erikoissairaanhoidossa on suunniteltu miten se toteutetaan. Poika ottaa aika herkästi kontaktia aikuisiin, mutta hänet pitäisi huomioda aina heti, muuten rupeaa vetäytymään ja sulkeutumaan. Lisäksi tarvitsee vielä todella paljon aikuisen apua muiden lasten kanssa toimimiseen.
Poika on todella omapäinen ja ehdoton kaikissa asioissa. Kun sanoja ei ole niin raivareita seuraa aina kun asiat eivät mene hänen haluamallaan tavalla. Matkimaan poika on ruvennut vasta tänä kesänä.

Me käydään nyt kerhossa kaksi kertaa viikossa ja odotellaan aikaa Lastenlinnaan.

Toivottavasti joku sai tästä sekavasta selostuksesta jotain selvää ;)
 
Hei.

Meillä kaksi lasta joilla viivästynyt puhe, ensimmäinen niistä on nyt eritysluokalla ensimmäistä vuotta ilman diagnoosia ja koska ilman diagnoosia ei ole oikeutettu puheterapiaan (en tiennyt tätä ennen koulun alkua) laittaa meille nyt kouluterkka perheneuvolan psykologin lausunnon perusteella lähetteen foniatrille.

Poika on 3½vuotta ja sai viime viikolla diagnoosiksi laaja-alainen kehityshäiriö, mikä mielestäni kuulostaa aika pahalta, mutta siksi on nyt tuo diagnoosi kun on kehityksessä useampia pulmia, puheen ja kielenkehitys, karkea motoriset taidot, silmissä karsastus ja huono näkö, astma ja joitain allergioita...

Nyt odottelen papereita foniatrialta jotta saan ne eteenpäin kelalle ja sieltä maksusitoomusta puheterapiaan päiväkotiin 2*60min viikossa, toimintaterapeutin konsultaatio ja todennäköisesti kuntoutus sinnekin. Verikokeilla katsotaan myös munuais, maksa ja hb sekä kromosomit, ihan vaan että on sit "möröt poistettu kaapista" niin kuin lääkäri ilmaisi.

Ja molemmat lapset vielä "tulistuvia", tulistuvan lapsen vanhempi varmasti tietää mitä tämä tarkoittaa arjessa..

Lisäksi meillä on 10v tyttö jolla ei mitään erityisvaikeutta ja 2v poika jota seurataan (ei puhu vielä)

Jos joku tahtoo jakaa kanssani kokemuksia niin mailiin niinatoivonen@gmail.com voi laittaa postia. :9
 
Hei vaan!

Meidänkin 4v sai nyt diagnoosiksi kielenkehityksen vaikeuden. Tossa huhtikuussa se vielä oli puheen viivästymä. Nyt haetaan kanssa Kelasta korotettua vammaistukea ja kuntoutustukea yksityiselle puheterapialle. Toimintaterapian puolelle lähti kanssa lähete - SI-häiriö epäily. Ensi syksyksi haetaan paikkaa päiväkodin erityisryhmään.

Vuosi ollaan käyty puheterapiassa, mutta kunnan tarjoama kaksi jaksoa vuodessa ei riitä. Kotona on kuvat käytössä, mutta ne ei riitä. Joten nyt saadaan sellanen kuvakansio käyttöön.

Aika yksin mekin ollaan tän asian kanssa. Onhan tää perinnöllistä, ettei kai se silleen yllätä. Kaikenlaista löytyy suvusta...mutta silti. Aina vaan sanotaan että johtuu kaksikielisyydestä tai miksi hakemalla haetaan diagnoosia lapselle väkisin, miksi ei anneta kehittyä rauhassa. Toisen puhetaidot on 2 1/2 - alle 3v tasolla. huoh..

Huomenna menen aivoliiton järjestämään infoon SLI:stä Espooseen. Jospa sieltä saisi ymmärrystä. Vaikka meillä ei olekaan vielä niin paha vaikeus, niin ei silti monetkaan kykene lainkaan ymmärtämään meidän arkea. Eikä täydykkään, mutta silti...

No tulipa sekava sepostus. Laittakaa YV:tä jos vielä kaipaatte vertaistukea - mä ainakin kaipaisin.
 
Hei taas pitkästä aikaa.

Meidän eskarilainen sai käytyä jokin aika sitten puheterapiansa loppuun ja taas sitä kunnan puolella jonotellaan. Puheterapia meni meillä oikein hyvin ja puheeseen tuli paljon selvyyttä, mutta silti jatkoa pitäisi saada ja paljon.

Vasu keskusteluissa mietimme jo että voisikohan tän eskarin olla parain lähteä pienluokkaan sit opiskelemaan (mä olen ollut tällä kannalla jo puolivuotta) ja kuntoutusohjaaja yrittää nyt siellä tutkimuspäässä saada foniatria käyntiä tammikuun alkuun että sieltä kerkeäisi tulla jotain osviittaa sit tän eskarihenkilöstön palaveriin et mihkä tän meidän pojun olisi parasta sit mennä opiskelemaan.
Joo no ongelma ei nyt ole hirveän suuri, mutta näitten poikien isä nyt tuntuukin sit vastustavan pienluokkaa ja startti luokkaa yli kaiken.. Siis hmm.. Mä olen aika pitkälle joutunut yksin kaikki palaveerit ja päätökset tekemään poikien elämässä ja nyt tämä herra sit päättääkin laittaa kapuloita rattaisiin sellaisessa asiassa, joka on ehkä pojun elämän rakentumisen kohdalla ehkä kaikista tärkeintä.
Mulla on nyt reilu kuukausi aikaa yrittää kääntää sen pää, mut ei vielä havaintoakaan kuinka sen sitten teen..

Mitenkä lie jos toinen vanhempi vastustaa esim pienluokkaa niin pääseeköhän lapsi sinne kumminkin vai onko automaattisesti sit "normaaliluokalle" meno??

Myös tän Nappulan (4v) päiväkoti aika on mennyt hyvin. Puhe hieman selkiytynyt ja kiukuttelut ovat laimentuneet. Mutta ruokailut... yhtä piinaa jos on yksikin kasvis tai vihannes. Mä en enää yksin kertaisesti keksi miten mä saisin sen syömään ihan kunnolla. Kaikki mitä ei halua syödä jättää lautaselle tai kantaa suoraan roskiin. Välillä menee päiviäkin ettei muuta oikein syö kuin aamupuuron. No toivon mukaan se joskus helpottaa, ettei mun tartte koko elämää taistella ruokailujen suhteen.

Nyt mua taas kutsutaan pitänee kirjotella hieman useammin päivitystä taas meidän tilanteestamme
 
Hei pitkästä aikaa!

Meidän perhe oli viikon kestävällä kurssilla, joka järjestettiin dysfaattisten lasten perheille. Oli erittäin antoisa viikko. Kurssilla oli yhteensä kahdeksan perhettä ja saatiin vertaistukea toisiltamme ja oli mukavaa jakaa kokemuksia. Lohduttavaa oli kuulla, ettei tätä kielellistä erityisvaikeutta ole vanhempana voinut lapselleen aiheuttaa, vaan alkunsa tämä erityisvaikeus saa jo raskausaikana. Aivojen kehityksessä joku vaan on mennyt vikaan. Kurssin aikana myös selkeytyi aika hyvin, että ei riitä että poika oppii vaan puhumaan vaan tämä kielellinen erityisvaikeus "kummittelee" koko elämän ajan.

Puhuttiin myös paljon kouluun lähtemisestä ja usein näille dysfasialapsille se pienluokka olisi parhain vaihtoehto. Usein näissä pienluokissa on sitten muitakin erityislapsia esim. autismi- tai adhd-lapsia, mikä tuo sitten ongelmia. Kuinka opettaja pystyy huomioimaan kaikki hyvin erilaiset erityistarpeita vaativat lapset? Puhuttiin myös mahdollisuudesta pidennettyyn oppivelvollisuuteen.

Kukka86: Meidän lähipiirissä on myös yksi ihminen, joka vastustaa erityisluokkaa tai sitä että eskarin tai ekaluokan kävisi kaksi kertaa. Tulee kuulemma liikaa puheita kavereiden kesken. HAH! Mitä sillä on väliä, jos on kyseessä oman lapsen koulussa pärjääminen? Mitä iloa siitä on, jos lapsi pistetään kolmenkymmenen oppilaan normiluokalle, jos se ei siellä pärjää?? Siitä ne puheet vasta kavereiden kesken alkaakin kun toinen jää aina jälkeen...

Näillä mennään täällä :) Hyvää vuoden 2012 alkua kaikille!

Vatelma86
 
Heipat!

Meillä on 2,5 v-poika, ja vahva epäily kielellisestä erityisvaikeudesta. Mä aloin kesällä vähän epäillä jotain, kun tuttavapiirissä on paljon samanikäisiä lapsia, ja kaikilla muilla alkoi puhetta tulla. Päästiin puheterapeutille lokakuussa, ja siellä testeissä sekä puheen ymmärrys, että tuottaminen olivat ikätasossa jäljessä noin vuoden.

Puheterapeuttimme on tosi mukava ja poika menee terapiaan mielellään. Olemme tavanneet viikon-kahden välein, mutta näin tiheä tahti ei kuulemma voi resurssien takia jatkua pitkään. Saimme jo kuvia ja tukiviittomia avuksi, ja poika onkin jo viitisen viittomaa ottanut käyttöön ja ottaisi varmaan enemmänkin jos niitä vielä aktiivisemmin tarjottaisiin.

Ahdistavampaa on tuo ymmärtämisen vaikeus- poika tajuaa kyllä jo lyhyet selkeäsanaiset ohjeet, mutta ei vaikka kysymystä nukuitko tänään päiväunet. Vastaa siihen että ei uu-aa-amm (joista jälkimmäinen sana siis tarkoittaa nukkumaan menoa;)). Eli elää aikalailla nykyhetkessä.

Saadaan ensi viikolla aika neuvolalääkärille, jolta sitten lähete Lastenlinnaan foniatrille. Meidän kunnassamme asiat ovat kyllä edenneet ripeästi ja pojan asia on otettu hienosti hoitoon, mutta kyllä tämä silti ahdistaa. Eniten pelottaa, niinkuin muitakin täällä, se että miten nuo sosiaaliset suhteet sujuvat sitten kun kieli tulee tärkeämmäksi osaksi leikkejä. Nyt vielä jotenkin menee, mutta kerhossa jo kyllä kaverit kysyivät että miksi ei poika puhu...:(
 
Heippa! Tuppaudun tänne kysymään muutamia kysymyksiä, kun meillä pojan tilanne vähän auki :)

Eli meillä poika 2.5v joka puhuu kyllä, mutta siitä ei saa selvää kuin minä ja lapsen isä. Alkoi puhumaan n.2 vuoden iässä, eikä puhe juurikaan parantunut.
On myös aistiyliherkkyyttä ja motoriikassa viivettä. Eikä tosiaan ymmärrä kuin lyhyitä kehoituksia.

Kysynkin, että minkälaista on dysfaatikon puheenkehitys?

Meillä ollut juuri neuron tutkimukset ym ja 3v ikään odotetaan kuulemma puhetta.
 
Hei suosittelen kaikille joilla on dysfasia lapsia niin lukemaan tämän kirjan Pojat - Koti Kirjassa lähdetään liikkeelle ihan vauvaiästä ja päädytään jo lähes aikuisiin poikiin. Mieten he ovat tulleet toimeen dysfasian kanssa ja miten se vaikuttaa tänäpäivänä. .vai vaikuttaako :)
 
Heipä kaikille taas

Käytiin helmikuussa taas tutkimuksissa pojun (eskarilaisen) kanssa foniatrialla. Suositus tuli sieltäkin päästä et pienluokkaan pitäisi poju saada tai vähintään avustaja jos joutuu normaaliin luokkaa. Tilannehan täällä on että pienluokkaan olisi hirveästi menossa oppilaita ensivuodelle, mutta paikkoja on todella vähän. Nyt tässä vielä jännätään vähän aikaa että minnekä luokkaan poika sitten joutuu/pääsee ja mikä tuki tulee sitten olemaan.

Puheen tuottamisessa on vielä paljonkin puutteita, monimutkaiset ohjeetkin tuottavat vaikeuksia. Poju on myös erittäin vilkasta sorttia. Koko ajan olisi menossa jonnekin ja tehtäviä tehdessä (eskarissa) yrittää kaiken tehdä vaan mahollisimman nopeasti.


Nappula on nyt 4v9kk ja toukokuun lopussa lähemme hänen kanssaan foniatrille. Puhe menee omalla painollaan eteenpäin. viime kerran puheterapiassa käynyt kesäkuussa 2011 ja jatkoa vielä odotellaan. Eikä varmaan tulla saamaan ennen kesää.

Tukiviittomat aloitettiin syksyllä ja nyt on nekin annetut tunnit pikkuhiljaa käytettynä. Mutta pojat ei oikein kummatkaan innostuneet ajatuksesta. Syynä voi ollakin että minä ymmärrän "liian hyvin" poikien puhetta ja käsken toistamaan toistamisen perään niin pitkään et asia menee minullekin jakeluun niin ne ei sit jaksanut miettiäkään mikä olisi viittoma.
Mutta hyötyä viittomista tulee varmaan olemaan kunhan tää kuopus kasvaa. On tällä hetkellä 1v3kk ja vain äitää sana tulee, muita sanoja tai sanan tapaistakaan ei tule. Ja jos samoilla kaavoilla menee mitä isoveljetkin niin puhetta saadaankin sitten odotella vielä yli vuosi.

Mutta nyt pitänee lähteä keräämään voimia taas huomista varten. Meillä sairastellaan taas vaihteeksi eikä loppua ole näkyvissäkään.. ei yhtään mukavaa kun yhteen tauti tarttuu se kiertää kaikki ja ollaankin useampi päivä sit sisätiloissa.
 
Heippa!
Löytyisikö tästä ketjusta meille vertaistukea? Asumme Tampereella ja hienointa olisi löytää lähiseudulta, mutta muualtakin käy :)
Meillä on 3-vuotias poika, jolla on kehitysviivettä, puhetta ei tule lainkaan, ymmärtämisessä ongelmia ym. Vielä emme ole saaneet kutsua Taysiin tutkimuksiin, mutta ne ovat edessä. Poika aloittaa viimeistään elokuussa päiväkodissa pienryhmässä kuntoutusmielessä. Olisi kiva kuulla kokemuksia tästä päivähoidosta ja muutenkin vastaavassa tilanteessa olevilta. Välillä sitä murehtii liian pitkälle tulevaisuutta, mutta päälimmäisenä on kuitenkin huoli siitä, että puhuuko poika koskaan. Harmittaa toisen puolesta, kun ei tiedä, mitä poika mielessään miettii ja pohtii.
Terv. Marika
marika.susanna@kolumbus.fi
 
Moikka!

Meidän 9v pojalla todettiin joskus 3vuotiaana dysfasia. Tuli kesällä käytyä sopetumisvalmennuskurssilla, tiedän että on muitakin. Facebookissa löytyy ryhmä Dysfasia, sinne vaan jos ette ole siellä.
 
Hei Vatelma! Yritin sulle jo kahdesti vastata. Jospa kolmas kerta onnistuisi? Kysyit jo paljon aikaisemmin poikiemme kavereista: isommalla 3 ja pienemmällä 1. Kaikki nämä ovat "omanlaisiaan" toisilla diagnoosi ja osalla ei. Niin niitä on tullut, kuin muillekin. Vähemmän kylläkin mutta omasta aktiivisuudesta ja siitä natsaako muitten ihmisten kanssa kemiat ja mielenkiinnon kohteet yksiin se kamujen saanti johtuu. Pienemmällä kesti pidempään saada se yksikin. Mutta nyt on jopa samalta luokalta. Ja nyt ovat enemmänkin tekemisissä, kun muutettiin paljon lähemmäksi heitä. Dyspraksia ilmeni vanhemmalla siten, että pää teki "pakko-liikkeitä", kun oli joku vaikea sana ja änkytti myös hankalien sanojen kohdalla. Nyt ei ole enää kumpaakaan. Tarvittiin vain rauhottelua, ettei ole mitään kiirettä, sano ihan rauhassa. Hei, jos näet tämän. Laitatko mulle yhteystietosi tonne yv-puolelle? Olisi mukava jutella enemmänkin. Minä en valitettavasti ole vielä tajunnut, miten saan yksityisviestiä laitettua. T:Siilimuori
 
Moikka!

Olen itse dysfasialapsi, ja hyvin pärjännyt tähän asti! ikää nyt 20v.
On ollut parisuhteita ja kavereitakin riittää, joten sosiaalisen suhteen ei ollut ikinä mitään ongelmaa, mutta oppimisessa todellakin oli!

Mä kävin erityiskoulua luokat 1-9, ja piti saada tukiopetustakin hyvissä ajoin ennen kokeita ja silti pahimmillaan olin saanut vaikka 5:den arvosanaksi. Kun aine ei kiinnostanut niin ei kiinnostanut - kyse ei ollut siitä ettenkö jaksaisi vaan en muista niin hyvin vaikka kuinka opetettais jos aine on epäkiinnostava.. Selityskin on hankalaa mulle niinkun ehkä huomaatte :D kyllä yritystä siis riittää opiskelussa, mutta kun päähän ei vaan jää mitään mieleen jos inhoan sitä aihetta mitä opiskellaan :D Opettaja päästi minut 5- arvosanalla matematiikasta neljännellä yrityksellä säälistä ja olin vissiin 7. luokalla!!!

Mutta joo, älkää äidit pelätkö etteikö dysfasialapsenne saisi ikinä esim. kavereita, kyllä ne ajan kanssa oppii kehittymään. En mä välttämättä oppimisen kannalta oo vieläkään kehittynyt, mutta kaveeraamisessa en ujostele, mutta mulla on kyllä paha tapa kostaa aina jollekin jos se "ansaitsee" sen - kerran sain tytön itkemään kun se teki jotain mulle josta suutuin, mutta ilman syytä en ikinä satuttaisi ketään. Tiedän että kostaminen on väärin, mutta sellanen mä nyt vaan oon aina ollu, tiedä sitten johtuuko sekin mun dysfasiasta.
 
  • Tykkää
Reactions: iitaliinat

Yhteistyössä