kihomadot

kertokaa joku kenellä/perheessä ollut kihomatoja, millaisen siivouksen olette tehneet?? mitä kaikkea pesseet, imuroineet, kuuranneet, pakastaneet, puistelleet ym, ym, ym.... kaikki mahd. ja sitten lopuks että tehosiko, että häviskö ne madot vai pitikö montakin kertaa hoitaa ennen kun hävisivät??
kiitoksia!!!

 

Käypä katsomassa Sonera Plaza-Ellit-keskustelu-Lasten sairaudet, siellä on tosi paljon aiheesta, jos kelaat reilusti keskusteluja taaksepäin. ( n. 80 viestin ketju löytyi kevättalvella, kun meidän perhe moisen kauhistuksen kanssa painiskeli) . Tässäkin palstalla on aina silloin tällöin ketjuja aiheesta, mutta vaikeampi löytää, kun tänne kirjoitellaan paljon enemmän. Toisaalta, ne joilla on kaikkee kauhujuttuja niin kirjoittaa enemmän aiheesta. Meidän perhe selvisi kertaheitolla keväällä, Pyrvin-kuuri kaikille 2 x ohjeen mukaan, tosi tehokas lakanoiden, yövaatteiden, pyyhkeiden pesu ja vaihto..itse vaihdoin joka päivä sen kuurin ajan eli 2 vkoa..aika rankkaa mut kai se kannatti. Lelujen pesuun en ryhtynyt, koska se olisi ollut pohjaton urakka kolmen lapsen ja ehkä miljoonan eri lelun kanssa, jos jok ikinen legopalikka lasketaan, niinkuin jotkut tuntuu pesseen. Tavallinen siivous ja vessat, hanat, kahvat joka päivä hyvin.Ei mitään älytöntä desinfiointia tarvi alkaa.
Katso Googlella Kihomadot, ja saat paljon asiallista tietoa.
Vaikka kihomadot ehkä tuntuu lähes maailmanlopulta, niin usko pois, ei se ole!!!

 

kiitti, kävin lukemassa sieltä, aika lohduttomalta kuulostaa joidenkin kohdalla tuo ongelma. toivottavasti me nyt selvittäisiin tällä yhdellä kertaa.
kohta pitäis alkaa tuo loputtomalta tuntuva siivousurakka. sitä mä tässä olen pähkäilly, että onko niitä munia kaikkialla, kaikissa materiaaleissa, vai pitääkö keskittyä ennemmin tekstiilien putsaukseen??eli tarviiko kaikki tasot, hyllyt, seinät ym pestä myös??
ja sit toinen mitä oon miettiny, niin miten tässä parin viikon aikana ennen sitä seuraavaa lääkettä kuuluu siivoilla?? ja pitääkö sitten sen seuraavan lääkkeen yhteydessä myös tehdä tuo suursiivous??
kiitos sinulle kuka viitsit vastailla!!

 

ja sellanen tuli vielä mieleen, että kuuluko sen kakan mennä sen pyrvinin jälkeen ihan punaseks?ja kuuluuko niitä kuolleita matoja näkyä siinä kakassa? minkä ajan kuluessa siitä pyrvinin otosta näin tapahtuu?
meillä oli miehellä mennyt ihan punaiseksi, mulla ja lapsella näkyi vaan vähän punertavaa jossain kohtaa kakkaa, eikä matoja näkynyt vielä kellään, pyrvinin otosta ei kyllä vielä ole kun vajaa vrk. meinaan, että jos niitä matoja ei näy, onko se merkki, että lääke ei olisi tehonnut??

 

Meidänkin lapsella on ollut kihomatoja. Sai aina uuden tartunnan muutaman kuukauden välein hoidosta. Neuvolan kautta sitten lopulta ottivat yhteyttä hoitopaikkaan, että kaikki varmaan tuli hoidettua. Loppujen lopuksi kierre loppui. En minäkään kaikkia leluja pessyt. Ihan mahdoton tehtävä olis ollut. Suursiivouksen tein. Pyyhin sängyt ja makkarin lattiat huolella. Vaihdoin joka ilta lakanat ja yöpaidat sen kahden viikon ajan ja vähän kauemminkin. Kyllähän siinä Pyrvinissä lukee, että värjää kakan punaiseksi, mutta ei meidän kenenkään kovin punaista ollut. Enkä määkään mitään matoja kakan mukana nähnyt. Ajattelin vaan, että niitä ei kait sitten ollut niin hirveän paljon. Luulisin kuitenkin, että lääke vaikuttaa, vaikka et niitä kuolleita ookkaan nähnyt.

 

Meille rantautuivat kihomadot viime syksynä nuorimmalle, joka on leikki-ikäinen. Alkoi ihan hirveä kuuraus, kynsien jatkuva leikkaus (edelleen kahdesti viikossa), aamuin-illoin takapuolen pesut, joka öiset yövaatteiden vaihdot, alusvaatteet vaihdettiin aamulla ja illalla, jatkuva siivous ja pölyjen pyyhintä, vessojen kuuraus jne. Jatkoin sitä koko talven ja olin hermoraunio, kädet ihan pienillä haavoilla jatkuvasta käsien pesusta. Leluja en pessyt unileluja lukuunottamatta ja pesun jälkeen nekin poistettiin kokonaan käytöstä, mutta pistin leluista varmaan 2/3 syrjään muovipusseissa ja suurin osa on edelleen syrjässä, koska on helpompi siivota. Lastenlääkärin ohje meille oli, ettei tarvitse leluja pestä vaan ne voi halutessaan sulkea esim. kuukaudeksi muovipusseihin ja laittaa pois. Lakanat pestiin hoidon aikana useaan kertaan, muuten aina kerran viikossa. Tämä koskee koko perhettä. Pesin kaikki tekstiilit ikkunaverhoja myöten. Kaikki pesevät kädet kotiin tullessa, syömään tullessa ja aina wc:ssä käynnin jälkeen. Ovenkahvat pyyhin viikottain siivouksen yhteydessä.

Söimme Pyrvin-kuurin 11 kertaa (luit oikein), enkä uskalla edes laskea kustannuksia, jotka tulivat lääkkeistä ja pesuaineista ja pyykkipulvereista, joita meni hirveät määrät jatkuvan kuurauksen vuoksi. Toukokuussa madot olivat tarttuneet minuun, perheen äitiinkin, sekä esikoiseen, mutta kuopus oli päässyt niistä jo eroon. Perheen isä välttyi tartunnalta, koska ei osallistu esim. siivouksiin tai lasten pesuihin, eikä pyllyjen pesuihin/pyyhintöihin. Meille ei auttanut mikään muu kuin se, että alkoi kesäloma ja lapset jäivät kotiin kesäkuun alusta hoidosta ja koulusta ja olimme ainoastaan oman perheen kesken! Sen jälkeen siivottiin koko kesäkuu vielä tosi aktiivisesti, pesin kaikki petivaatteet vielä kertaalleen tyynyjä myöten, matot poistettiin kokonaan lattioilta kesäksi ja syötiin vielä kaksi Pyrvin-satsia, minä itse kolme, koska olen se, joka siivoaa ja pelkäsin eniten altistuvani mahdollisille munille. Ts. meille madot ilmeisesti tulivat aina uudelleen hoidosta tai koulusta, vaikkakin esim. lapsen hoitopaikasta sanottiin, että ei siellä ole vuosiin ollut yhtään matotapausta. Luultavasti moni ei edes tiedä, että lapsellaan on matoja, koska tartunta voi olla oireeton, kuten meidän lapsella, jolla matoja näkyi vain kakkauskerroilla pytyssä, mutta pylly ei kutissut ikinä. Tosin pyllyaukon ympärystä oli punoittava matojen aikana. Minulle taas tuli niistä ihan hirveä kutina.

Sain madoista kyllä traumat, kun en ikinä ollut niihin aiemmin törmännyt. Vieläkin vahtaan omia ja lapsen ulosteita sydän syrjällä ja menen pyyhkimään lapsen peppua vessaan melkein kädet ristissä ja joka pepun kutinasta tulee kylmät väreet, että ei kai taas. Koko kesän söimme myös hirveästi raakoja porkkanoita, erityisesti valkosipulia, kaalia ja raakaa omenaa, koska niiden pitäisi olla luonnollisia madonhäätökeinoja. Punajuuri kuulemma on myös sellainen, josta madot eivät pidä. Sokerisia ruokia kehoitetaan välttämään eli herkkuja ja limuja/mehuja, koska madot elävät sokerista. Kuitupitoista ruokaa kannattaa syödä, jotta maha toimii. Pyrvin aiheuttaa ummetusta (tuli huomattua esim. lapsella, joka kakkasi enää tosi harvakseltaan vaikka mitä syötti) ja kun maha toimii kunnolla, tulevat ne madotkin ulos.

Toivon voivani unohtaa ne madot joskus. Edellistalvena samainen lapsi sai päiväkodista täitä ja niistäkin sain ikuisen kammon, vaikkeivat edes tarttuneet muihin, mutta edelleen niitä mietin ja pelkään näin syksyn tullen taas uutta tartuntaa, kuten myös uutta matohässäkkää, kun lapsi meni taas hoitoon kesän jälkeen. Niistä kuitenkin päästiin kertarysäyksellä silloin eroon ja jos nytkin pitäisi valita, kummat ottaisin mielummin, täit vai kihomadot, ottaisin täit. Niistä tietää sentään, koska niistä on päässyt eroon. Madoista ei voi koskaan olla täysin varma..

Teille kehoitan lääkärireissua, jos vaiva jatkuu kahden Pyrvin-kerran jälkeen. Lääkäri voi määrätä kihomatoihin reseptilääkettä (Vermox tjsp.), joka kuulemma on paljon tehokkaampi ja lisäksi ihan älyttömästi halvempi kuin Pyrvin. Koko perhe ottaa kukin yhden tabletin ja aski ei maksa edes 20 euroa. Itse olin vain niin väsynyt keväällä ja talvella siitä matosiivouksesta, joka ei ottanut loppuakseen, etten jaksanut edes ajatella lääkäriin menoa enää lopussa. Maaliskuussa kun kävin itse lääkärillä muun asian vuoksi, mainitsin myös lapsen jatkuneesta matohäätämisestä ja kysyin reseptilääkkeestä, niin lääkäri ei suostunut sitä myöntämään vaan kehotti vaan jatkamaan Pyrvinillä ja naureskeli vain, että madoista voi olla joskus vaikeaa päästä eroon, että se on semmoista salapoliisityötä. Seuraavan kerran, jos joskus tulee tarvetta, menen suorinta tietä lääkärille, enkä osta enää yhtään kallista Pyrvin-kuuria.

Pyrvin saattaa värjätä ulosteen punaiseksi. Meillä ainakin punaisuusaste oli vaihtelevaa, joskus vain punaista häivähdys. Lapsilla kuin minullakaan ei koskaan näkynyt matoja kuin yksi tai kaksi kerrallaan ja niitäkin harvakseltaan, ei joka kakkauskerralla. Lääkkeen oton jälkeenkään ei tullut mitään matorysäystä. Enimmillään näin kuopuksella muutama päivä lääkkeestä ehkä kymmenkunta matoa pytyssä, yleensä lääkkeen otonkin jälkeen vain joitakin, mutta tuollakin kerralla olin antanut lääkkeen kaksi kertaa viikon välein ja ne madot näkyivät siis sillä jälkimmäisellä kerralla lääkkeen jälkeen. Tosiaan kihomatotartunta ei tarkoita välttämättä, että kakka kuhisee matoja. Niitä voi näkyä yksi silloin tällöin. Madot elävät 6-8 viikkoa ja tulevat parissa viikossa muniviksi otuksiksi. Näin ollen ainakin se elinkaari 6 viikkoa pitäisi pitää hygieniasta tosi hyvää huolta, jossain luki jopa että olikohan se 12 viikkoa, jotta ehtisi mennä kaksi "sukupolvea" yli ja varmasti olisi päässyt madoista.

Toivon teille voimia siivoukseen. Itsellä oli alussa fiilis, että hyvä kun en tapetteja repinyt seinistä paniikissa. Sitten yritin miettiä, että missä niitä munia oikeasti voisi olla todennäköisimmin ja keskityin niitä siivoamaan. Ei millään pää kestäisi koko kämpän jatkuvaa suursiivousta. Mekin olisimme varmasti päässyt helpommin eroon madoista, jos lapsi olisi ollut kotona tai edes jokin pitkä loma osunut väliin, mutta kun hoitoon oli pakko viedä ja päivähoidon henkilökunta oli keskustellut neuvolahoitajan kanssa, pitääkö kaikki lapset hoitaa ja oli sanottu, että ei tarvitse. Kaikkia koteja informoitiin madoista, mutta mitä se auttaa, jos vain yksi perhe hoitaa lastaan kuukausi toisensa jälkeen ja muu hoitolapsiryhmä jatkaa entiseen malliin, ei aina edes käsiä vessareissun jälkeen pesten, lapsen kertoman mukaan.

 

kiitos vastanneille, varsinkin sinulle joka noin pitkän teksti njaksoit kirjottaa.
tosiaan meillä on keskiviikkona otettu pyrvinit ja torstaina suursiivous, joka kyllä jatkui tänään, enkä osaa lopettaa. kädet on jo ihan rikki pesemisestä vaikka takana on vasta muutama päivä.(mulla on jo valmiiks ihottumaiset kädet).
mulla ei ole mitään hajua mistä meille olisi voinut tulla matoja. poika on vasta 10kk, hänen lisäksi minä ja mies. ja lapsi on kotona mun kanssa. mulla ja miehellä ei ole ollut mitään oireita, yhtenä päivänä vaan lapsen kakassa huomattiin yksi mato, ja siitä se sitten lähti. siksi tämä onkin niin hankalaa sitten tietää onko ne hävinneet, kun ei tuo lapsi osaa vielä kertoa kutinastakaan. yöt on nukkunut levottomasti ikänsä, joten siitäkään en voi tietää olisiko kutinaa vai muuten vaan.
mutta täytyy nyt vaan toivoa, että tää olisi vaan tämä yksi ja ainut kerta.
mutta kammo siitä jää.
musta tuntuu että mä liimaan oveen lapun tämän jälkeen, että meillä pestään kädet heti sisään tulon jälkeen saippualla!!! että vieraatkin tajuaisivat. ja käsipyyhkeiden käyttö taitaa jäädä kokonaan, ainakin kylässä ollessa.
mutta kyllä se elämä tästä jatkuu, alku järkytyksen jälkeen!!!

 

Meillä oli niin, että vain minulta varmuudella löytyi matoja..(uskomattoman hirveä järkytys, siis minulla, äidillä..) ja 4-vuotiaalla kutisi niihin aikoihin yöllä pylly, mitään matoja en koskaan nähnyt hänellä, mutta oletettavasti kutina niistä johtui, ja minä olin kai saanut tartunnan häneltä. Toisaalta huonolla tuurillahan tartunnan vois saada vaikka kaupan ovenkahvasta, eli eihän sitä alkuperää voi varmuudella ikinä tietää. Koko perhe tietty otti pyrvinit 2 kertaa. Kaikilla meillä tuli kakka aika punaiseksi, mutta kenelläkään, ei edes minulla, näkynyt mitään selkeitä matoja kuurin jälkeen kakassa. Eli ei se tarkoita, ettei kuuri olis tehonnut.

Mä siivosin tosi paljon ne kuurin väliajatkin, vaihdoin kaikkien petivaatteet ja yövaatteet joka päivä pari vikkoa, alusvaatteet aamuin illoin. Siivouksessa keskityin siihen missä niitä munia vois olla, eli just vessan pinnat, kahvat, valokatkaisijat, sängyn ympärystät, lasten sängyn laidat..En todellakaan alkanut verhoja, seiniä tms pesemään, eihän siitä tulisi edes loppua, hulluksi kai olisin tullut..5-henkinen perhe ja iso talo, eihän olisi mitään muuta ehtinyt tehdäkään kuin siivota ja kuurata. Olis varmaan pitänyt ottaa virkavapaata töistä!!

Niihin aikoihin just kun oltiin kamppailtu asian kanssa, oli Aamulehdessä jonkun lastenlääkärin kommentti, että madot ovat niin kovin yleisiä ja vaarattomia, joskin harmittomia, niin jos ne ei kuureista huolimatta lähde, niin antakaa vaan olla, varsinkin jos ei kovasti ole oireita, ei se ole maailmanloppu. Aika iljettävä ajatus kuitenkin olisi olla "matoisena".

Mulla meni pari kuukautta ihan överiksi ton homman vuoksi, ajattelin ettei tän kauheempaa kohtaloa voi ollakaan kuin kihomadot, mutta sitten toi lääkärin kommentti vähän pysähdytti..se vaiva kun ei kuitenkaan ole vaarallinen tai henkeä uhkaava..

Tsemppiä kaikille jotka painitte tälläkin hetkellä asian parissa..Paistaa se päivä risukasaankin joskus!!

 

Alkuperäisen tilanne on ihan hyvä, kun lapsi on vasta 10 kk ja pylly vaipoissa. Ei pääse itse takapuoltaan rapsuttelemaan jne. Kädet tietysti voi olla hankala pitää poissa suusta ja sormistahan ne munat suuhun päätyvätkin, jos munia on leluissa tai lattioilla, mutta te varmaan pääsette madoista nopeasti eroon. Kun pesee lapsen kädet useasti päivässä ja aina ennen kuin antaa syömistä käteen ja pesee ehkä lattialla lojuneet vauvan lelut, jotka kuitenkin menevät suuhun ja huolehtii omasta käsipesustaan hyvin vaipanvaihdon jälkeen, eiköhän asia sillä hoidu.

Minä kirjoitin tuon aiemman pitkän kirjeen. Yllä oleva kirjoittaja siteerasi fiksua lääkäriä, joka oli toppuutellut matokammoisia sillä, että ne eivät ole millään muotoa vaarallisia. Samaa hokee minun oma miehenikin koko ajan minulle, kun itsella on meinannut realiteetit unohtua omassa kammossani. Silti en pysty ajattelemaan, että antaisin vain olla ja kärsisin sitten matoisena ja rasvaisin vain pyllyä, jos ärtyy.. Oma isoisäni sanoi, että hänen lapsuudessaan matoja oli yhdellä sun toisella ja ei niille mitään tehty, kun ei lääkkeitä ollut.. Se oli sitä aikaa ja tavallista silloin. Nykyään sentään voi yrittää lääkkeillä ja tehostetulla hygienialla päästä niistä eroon, mutta koska niitä jonkun tutkimuksen mukaan on 20 prosentilla päivähoitoikäisistä, on todennäköistä saada niitä useamminkin kuin kerran ja ikinä niistä ei päästä kokonaan eroon, koska parasiitteja on ollut niin kauan kuin ihmisiäkin.. Me tosin selvittiin yli 8 vuotta lapsiperheenä ennen kuin päästiin tutustumaan matoihin ekan kerran.

Omalla järjellä ajateltuna madoista luulisi hyvällä hygienialla pääsevän eroon parissa kuukaudessa ja mitä nettiä on tullut tässä kolunneeksi runsaasti viimeisen vuoden aikana, varsinkin ulkomailla on lääkkeisiin pettyneitä äitejä tai äitejä, jotka eivät halua syöttää lapsilleen lääkekuureja toisensa jälkeen, jotka uskovat sitten siihen, että pelkällä tiukalla hygienialla madoista päästäisiin. Toisin sanoen takapuoli pestään useasti päivässä, käsien pesua tehostetaan ja muuten siivotaan juuri niin kuin pidetäänkin. Järjellä ajateltuna niinhän sen pitäisi toimiakin. Kun mato elää sen 6-8 viikkoa, se alkaa tuottamaan munia kahden viikon iässä. Jos takapuoli pestään usein koko tuon ajan ja huolehditaan siivouksista ja katsotaan, etteivät sormet päädy koskaan likaisina suuhun, kyllähän ne madot kuolla kupsahtavat elinkaarensa päässä, kun vanhaksi tulevat ja jos uudet munat ovat aina päätyneet suihkun kaivoon, eikä suuhun, siihenhän kierre pitäisi katketa.. Aikuisilla luulisi ainakin käyvän suht helposti, lapset tietysti ovat vaikeampi tapaus, kun käsienpesukin on vähän mitä sattuu ja milläs tietää, kaivavatko pyllyä unissaan, kun eivät sitä aamulla varmaan edes muista. Meillä ainakin on tapana nyt, että sängystä kun aamulla nousee, eka juttu mitä tehdään, on käsienpesu ennen kuin kosketaan mihinkään.

Paljon kihomatotietoa löytyy googlettamalla hakusanoilla "pin worms" tai "thread worms" tai "parasites", jos englannilla pärjää. Suomeksi sivuja on vähemmän ja niissä kehoitetaan aina vain syömään lääke kaksi kertaa ja siivoamaan ja asia sillä selvä. Harvemmin suomenkielisillä sivuilla puhutaan matokierteistä yhtään mitään..

 

Mä oon tullut siihen tulokseen jo muutamassa päivässä et tää kihomadot tartunta on sellanen juttu, että mielenterveys tässä menee. sitä vaan siivoo ja siivoo ja aina miettii et pitäskö jostain vielä siivota.
meillä on just siinä kohtaa se ongelma, kun tuon lapsen käsiä et saa pidettyä poissa suusta. kkyllä niitä pestään usein, mutta enpä tiedä auttaako, toivottavasti.
mä olen ite niin ötökkä kammonen ihminen, että mä en meinaa edes kestää ajtusta että mussa olis matoja. mä meinasin oksentaa, kun löydettiin se mato lapsesta ja meinaa itku tulla kun ajattelenkin että mussa olis matoja. että mä en pysty niiden kanssa elämään, vaikka niistä ei haittaa olisikaan.
mä en tajua miten isompi lukuiset perheet, tai isommassa asunnossa asuvat jaksavat, meillä sentään on vain yksi lapsi, ja asutaan kaksiossa. ja musta tuntuu jo nyt että mä en jaksa siivota tarpeeks, ja mä oon vielä kotona.
voimia vaan kaikille ketä tän ongelman kanssa painii!!!!!! :hug:
sit vielä sellanen kysymys, että mitä ainetta te ootte käyttänyt siivouksessa/desinfioinnissa??
mä käytin eka kloriittia, mutta mulla käy se haju henkeen. nyt mä ostin tolua ja oon vessan pessy sillä, ja oven kahvat ym. mutta sitä mietin että tarviiko ne sen jälkeen pyyhkiä vielä pelkällä vedellä??
tasoja ym. muita normaaleja pölykohteita ja lattioita mä oon pessyt vaan fairyvedellä kun mä en uskalla millään myrkyllä niitä pestä, ettei sit tuon lapsen suuhun päätyis mitään. miten te muut ootte tehneet??

 

Me olemme käyttäneet vessan ja kylppärin siivoukseen kloriittia ja lattioiden pesuun muualta huushollista ihan Andya/Ajaxia, koska tärkeintähän on, että imuroi ja pyyhkii pinnat. Jossain ulkolaisella sivustolla sanottiin, ettei ole väliä, pyyhkikö oven kahvat ja pinnat vaikka pelkällä vedellä. Tärkeintä ei ole pesuaine, vaan se, että ne ylipäänsä pyyhkii kostealla. Pölyt ikkunalaudoilta jne. olen pyyhkinyt ihan vain rätillä, jossa on hitunen tiskiainetta. Ovenkahvat olen pyyhkinyt milloin sillä kloriitilla kastetulla rätillä, milloin tiskiainerätillä ja välillä käyn katkaisimet, oven kahvat jne. läpi vauvojen takapuolen pyyhintään käytetyillä puhdistusliinoilla, joita ilman meidän perhe ei lähde nykyään enää mihinkään, sillä niitä voi käyttää veden korvikkeena, jos ei käsipesulle pääse. Eipä voisi kuvitella enää menevänsä hampurilaisravintolaan ilman, että jotenkin puhdistaa kätensä ensin..

Meillä on ollut käytössä myös käsidesinfiointiaine, jolla olen ajoittain myös pyyhkinyt rivat, pytyn nupit jne. Siis sitä käsidesiä nenäliinaan tai vessapaperiin ja sillä olen käynyt läpi kaiken. Käsidesikin on tosi kätevä mukana reissussa, jos ei pääse käsiä pesemään.

 

Mä käytin tosi paljon silloin kun hulluna siivoilin, mutta myös edelleen käytän, niitä puhdistuspyyhkeitä, ei siis vauvan peppuun tarkoitettuja, vaan ihan jotain Pirkka-puhdistusliinoja tms. Niillä suit sait sukkelaan pyyhin vessan hanat, nupit ja kahvat ja vähän joka paikkaa, mikä pesua kestää. Mulla kun alkoi kädet kärsiä tosi paljon, kun oli tammikuu kun me tota siivousrumbaa käytiin läpi, ja mulla NORMAALISTIKIN talvella kuivuu kädet ja halkeilee kynsinauhat, niin että veri tirskuu kynnenreunoista, niin sehän oli ihan järkkyä kun tarvi lotrata Andy-vesissä rätin kans monta kertaa päivässa.
Vessan pesin Tolulla, musta se on just kans parempaa kuin Kloriitti, kun se ei ärsytä niin paljon.
Mä kun luin silloin noita netin kauhukertomuksia, millaisessa kierteessä voi olla matojen kanssa, niin olin ihan varma, että me ei päästä siitä eroon, vaan vielä samaa siivousrumbaa käydään läpi, kun esikoinen pääsee ripille (on nyt 10 v.!!) Mutta toisin kävi, kerralla päästiin eroon ja 7 kk nyt ollaan oltu ilman matoja. Ja tosiaan, 10 v ehdittiin olla lapsiperheenä ilman matoja, kolmen lapsen kanssa. Eihän sitä tietenkään tiedä, mitä taas syksy ja talvi tuo tullessaan. Täitä meillä ei ole vielä ollutkaan!!

 

Meillä löytyi myös eilen kihomatoja ja nyt pähkäillään myös tän siivoushomman kanssa. Kiitos tosiaan sille, joka laittoi noin hyvän vastauksen alkuperäisen juttuun, auttaa samallameitäkin Mutta kyllä olin itekin järkyttynyt eilen löytäessäni madon po jan kakasta.. Poika on nyt 2 v ja on just aloitettu päiväkodissa, mutta tartunta on tainnut tulla jostain ihan muualta, kun matovaihe ei taida tulla ihan näin pian. Eli siis viikossa.

Mutta tsemppiä vaan muillekin, ett madot häviäis.

 

Syötin koko perheelle ties kuinka monta Pyrvin-kuuria (4-6 krt) - tuloksetta. Ja tietenkin siivosin, pesin, pakastin, tuuletin kaiken mahdollisen. Tuloksetta. Sitten menin lääkäriin ja pyysin reseptin ja selvä homma. Sen jälkeen ei kihomatoja ole näkynyt. Eli jos Pyrvin + kuurin uusinta ei auta, silloin hakemaan reseptilääkettä! Nähtävästi osa kihomatokannoista on vastustuskykyisiä Pyrvinille.

(sitä on turha sen enempää surra. mistä tartunta on lähtöisin. Päiväkotiin on kyllä asiallista ilmoittaa asiasta)

 

Meillä tänään myös esikolla kihomatoja... Soittivat tarhasta, että matoja löytyy...
Lakanat vaihtoon ja unilelut ja yöasut pesuun...
Nyt on vessa ja sauna, potat, lavuaari, hanat pesty...

Noita kahvoja en ois älynny pyyhkiä...

 

Lidlistä saa tai ainakin ennen sai edullisesti sellasia hygieniapyyhkeitä. Samantapaisia kun ne vauvan pyllypyyhkeet, siis saman kokoinen paketti, mut ne myös desinfioi. Niillä on tosi kätsy nopeesti pyyhkästä ovenkahvat, valokatkasijat, hanat, lavuaarit ja pöntöt.

 

monta päivää ekan lääkkeen otosta se toka kannattaa ottaa tarkalleen?
ja millos mä uskallan tän siivoomisen lopettaa??
mua kaikkein eniten nyt mietityttää et mistäpä mä sitten tiedän onko ne madot sitten kuitenkaan hävinneet, kun ei tuo lapsi vielä osaa kertoakkaan kutinasta. ja nytkin ei tosiaan mitään muuta oltu tajuttu, kunnes sitten nähtiin se yks mato. en ees tiedä onko itellä ollut niitä, oireita ei ainakaan ollut. mut mua ahistaa ihan kauheesti kun ei voi olla varma onko niitä vai ei. tuntuu et se häiritsee jo normaalia elämää.

 

Mulla oli päälimmäisenä kanssa tuo AHDISTUS siitä onko niitä nyt vai ei. Se jää pitkiksi ajoiksi pyörimään mieleen senkin jälkeen kun on jo tavallaan varma ettei niitä ole, niin kuitenkin pohtii että jos kuitenkin.. Blääh, se on rasittavaa!! :hug:

 

\

Mulla oli päälimmäisenä kanssa tuo AHDISTUS siitä onko niitä nyt vai ei. Se jää pitkiksi ajoiksi pyörimään mieleen senkin jälkeen kun on jo tavallaan varma ettei niitä ole, niin kuitenkin pohtii että jos kuitenkin.. Blääh, se on rasittavaa!! :hug:

Sama täällä.
Tuntuu ,että tulee neuroottiseksi koko asian kanssa.

 

Luin jostain, että tytöillä/naisilla kihomadot saattaisivat vaeltaa emättimeen ja sitä kautta vatsaonteloon ja aiheuttaa siellä kiinnikkeitä tms. Järkytyin tästä todella (perheessämme 3 naispuolista) ja haluaisin kuulla, tietääkö joku, ovatko ne mahdolliset kiinnikkeet terveydelle haitallisia.

 

\

Luin jostain, että tytöillä/naisilla kihomadot saattaisivat vaeltaa emättimeen ja sitä kautta vatsaonteloon ja aiheuttaa siellä kiinnikkeitä tms. Järkytyin tästä todella (perheessämme 3 naispuolista) ja haluaisin kuulla, tietääkö joku, ovatko ne mahdolliset kiinnikkeet terveydelle haitallisia.

en ole tuollaista kuullutkaan...

 

neuvoton... Kiinnikkeitä voi tulla myös leikkausten yhteydessä. Kiinnike ei varsinaisesti ole vaarallinen vaan elimistön kasvattama "säie". Eivät ole vaarallisia ja jos tulevat johonkin ratkaisevaan paikkaan ne voi nipsaista auki ja ovat kivuttomia kuten leikkaisi korvan rustoa tai jännettä. Toki varmasti liika on liikaa mutta tuskin niitä nyt kihomadoista vois niin paljon tulla.