kiinasta adoptointi.

Haluaisin saada selville, että miten on muuttumassa kiinasta adoptointi. Ei kai vaan ikärajaa ole tarkoitus hilata alaspäin. Olen nimittäin jo 43-vuotias. Saako sieltä jatkossakin ihan pieniä näin vanhat. En vielä ole aloittanut prosessia ollenkaan. Onko kellään tietoa. Olisin iloinen, jos joku kertoisi.

 

Interpedian sivuilla on tiedote, jossa on kerrottu Kiinassa voimaan tulevista uusista edellytyksistä adoptiovanhemmille. Jos et vielä ole aloittanut edes adoptioneuvontaa ja olet nyt 43-vuotias, niin sinulla alkaa olla kiire jos aiot yrität saada Suomen adoptiolautakunnalta luvan adoptoida ilman ikärajoitetta. Ikärajoitteisen luvan saaneita ei Interpedian eikä Pelan nettisivujen tietojen mukaan oteta Kiinan hakijoiksi lainkaan, koska pääsääntöisesti Kiinasta tulevat lapset ovat 0-2-vuotiaita. Jos aiot adoptoida yksin, ei Kiina myöskään näytä sopivalta kohdemaalta uusien kriteerien takia.

 

Onpa kurjaa, että ehkä jatkossa siellä ei enää saisi vanhat adoptoida. Nimenomaan Kiinasta haluaisin ihan ehdottomasti. Huomasin vielä yhden kysymyksen: aion adoptoida mieheni kanssa. Hän täytti juuri 44. Onkohan se raja niin, että puolisoista vanhempi ei saa olla yli 45-vuotias, vai vaan nainen. Kamalaa.

Minulla on ollut lukuisia keskenmenoja ja jo yksi lapsi. Aikaa on siis kulunut. Nyt kumminkin vielä haluaisin adoptoida lapsen, sillä haluaisin vielä rakastaa yhtä pientä ja sitten samalla sisaruksen biolapselleni, jolla ei ole edes setiä ja tätejä.

Paniikki iski nyt. Miehelleni en ole edes vielä puhunut, joten hänet täytyy kypsyttää. Itse olen tätä kypsytellyt jo kaksi vuotta mielessäni.

Onko siis niin, että ikä lasketaan sen vanhemman vanhemman mukaan? Muitakin lisätietoja otan mielelläni vastaan.

Kiina kiinnostaa aivan erityisesti.

 

Nyt varmaan kyllä vain lisään paniikkiasi, mutta kun ihan rehellinen haluan olla niin miehellesi jos ajatus adoptiosta tulee nyt ihan uutena niin kyllä minusta ikäraja tulee todennäköisesti rajoittamaan Kiinan pois.
Miksi olet jo tässä vaiheessa fiksoitunut Kiinaan?

 

Jotenkin vaan on alkanut tuntua siltä, että ne kiinalaiset ovat kaikkein suloisempia. En tiedä miksi. Sitten jotenkin tuntuu siltä, että muissa maissa on enemmän väärinkäytöksiä adoptioon liittyen. Lienevätkö myös kiinalaiset terveempiä, kun niitä annetaan yhden lapsen politiikankin vuoksi eikä vain muista sosiaalisista syistä. Miten lienee tämä terveysasiakin.

 

Leikki-ikäiset lapset tarvitsevat vanhempia myös! Eihän se ikäraja 45 tarkoita yläikärajaa adoptiovanhemmille, vaan ikäeroa lapsen ja vanhemman välillä. Sinun kannattaisi käydä (tietysti mieluiten yhdessä miehesi kanssa, mutta yksinkin voi mennä) kuuntelemassa Interpedian "Meistäkö adoptioperhe?"-tilaisuus tai Pelan alkuinformaatiotilaisuus. Niissä kerrotaan muistakin vaihtoehdoista kuin pienen vauvan adoptoinnista. IP:n seuraava tilaisuus Helsingissä 2.2. on näköjään jo täynnä, mutta seuraavien ajasta ja paikasta löytyy tietoa heidän nettisivuiltaan. Pelan tilaisuuksia järjestetään myös eri paikkakunnilla.

 

Kiina-adoptiosta haaveileva: Olet itsekin kyllä vielä selvästi aika alussa adoptioprosessissasi kun sulla on kovin paljon oletuksia asioista (vrt. oletuksesta lapsen terveydentilasta kontaktimaakohtaisesti jne). Kannattaa hankkia tietoa vielä ja sitten miettiä onko sulla lapsen suhteen vähän liikaa odotuksia esim. ulkonäön ja sen terveyden, rodun yms. suhteen. Vai haluatteko no. lapsen perheeseenne ja olla vanhempia lapselle jonka vanhemmiksi teidät hyväksytään.
Niin ja tosiaan ikäraja vain rajoittaa kohdallanne sen vauvaikäisen pois - ei lapsiperheeksi tulemista sinänsä kuten jo sanottiinkin ketjussa.

Noista sosiaaliekonomista syistä oli yhdessä lehdessä nimeltämainitsematon julkkiskin paljastanut omia ennakkoluulojaan muiden kuin Kiinan suhteen mitä adoptioon tulee. Viittasipa jopa sellaiseenkin asiaan että olettaa muualta kuin Kiinasta tulevan paljon päihteidenväärinkäyttäjien lapsia. Itse kiehuin kun tällainen julkisuuden henkilö, itsekin adoptoimassa, noin taas yleistämällä lisäsi harkitsemattomasti / tietämättömyyttään, ennakkoluuloja adoptiolapsia kohtaan, jotka muutenkin elävät jossain määrin suurennuslasin alla. Toimittajakin olisi voinut kyllä jättää siitä kyseisestä artikkelista osan pois - vai oliko hänkin kenties saman harhakäsityksen vallassa? - surullista ja ennakkoluuloista.

Jokainen voisi tykönänsä miettiä miten lapsistaan parhaiten huolehtisi jos maastamme poistettaisi sosiaaliturva ja jäisi työttömäksiä ilman suvun tai ystävien tukea. Eli adoptioon päätyy ihan tavallisten naisten lapsia. Toki löytyy myös taustalta joskus päihteiden väärikäyttöä jne. kuten "Suomi-perheissäkin". Se nyt vaan ei ole ihan niin tavallista kuitenkaan kuin monesti luullaan. Itse arvostan lasteni bioäitien ratkaisua rakkaudentekona, jolla ovat turvanneet lapsensa elämän ja perustarpeet.

 

Ehkäpä pitäisi uskaltautua joskus sellaiseen tiedotustilaisuuteen. Jotenkin vielä kypsyttelen ajatusta. Tyhmää, sillä aikaa ei ole hukattavaksi.

Tuntuisi hurjalta ja jopa jonkin verran pelottavalta adoptoida leikki-ikäinen. Hän on kumminkin jo tottunut niin hyvin tulomaansa kulttuuriin, kieleen ja tapoihin. Toisaalta hän on ehkä kärsinyt laiminlyöntejä paljon pidempään, joten saattaa olla aika haasteellinen sopeutumaan.

Minä luin sen jutun siitä kansanedustajasta. Olikohan se Suvi Linden. En muista enää, että kuka hän oli. Hän ajatteli asioista aika pitkälle samalla tavalla, kuin minä olin ehtinyt jo ajatella. Hänelle siis on jo kohta lapsi tulossa ja vieläkin ajattelee noin. Pitäisikö siis jotenkin pystyä muuttamaan suhtautumistapaansa. Kai kyse on kumminkin todennäköisyyksistä. Toki jokaisesta maasta voi tulla millainen lapsi hyvänsä. Kumminkin kai jostain Venäjältä tulee helpoimmin se huumeidenkäyttäjän lapsi.

Jotenin vaan se Kiina tuntuu minusta omimmalta. Kolumbiasta tulee vaan mieleen ne varastetut lapset, joita näytettiin telkkarissa. Thaimaasta tulisi mielleyhtymä, että onkohan prostituoidun ja jonkun iljettävän seksinostajan lapsi. Mitä henkisiä ominaisuuksia sellainen on perinyt. Toki turha yleistys. Tulee vaan mieleen.

Minä en uskaltaisi ottaa mustaa afrikkalaista. Jotenkin tuntuu vieraalta ajatukselta. Eli Afrikan rajaisin pois.

Ovatko nämä teistä vääriä ajatuksia. Eikö näin saisi ajatella. Pitäisikö olla niin kypsä, että kuka vaan kelpaa, vai sellaiseksiko oppii sitten niissä keskusteluissa palveluntuottajan kanssa.

Minulla ei ole todellakaan tarkoitus loukata teitä muita, vaikka teillä olisikin erilaisia ajatuksia kuin minulla.

 

Tiedotustilaisuuksissa käyminen ei sido mihinkään. Rohkeasti mukaan vaan, kun adoptioasiat kiinnostavat!

Ei voi sanoa, miten saisi taikka ei saisi ajatella ja tuntea, tai miten pitäisi ajatella ja tuntea. Omalta ja mieheni osalta voin sanoa, että kyllä adoptioneuvonta ja adoptioasioihin perehtyminen esim. kirjallisuuden kautta sekä jo adoptiolapsen saaneisiin perheisiin tutustuminen on muuttanut meidän tuntumaa siitä, millaista lasta toivomme ja millaisen lapsen olemme valmiit ottamaan perheeseemme. Meidänkin "alkuperäistoive" oli kiinalainen pieni tytär, mutta ajan myötä ikätoive laajeni eikä lapsen sukupuolellakaan ole enää merkitystä. Eikä meidän papereita Kiinaan lähetetä sitten, kunhan lupa lautakunnalta saadaan. Kohdemaamme on maa, jota tunnemme turisteina matkailun kautta, aika jännittävää että siitä tulee yhden perheenjäsenemme synnyinmaa! Hänhän saattaa olla jo syntynytkin.....

 

\

Ehkäpä pitäisi uskaltautua joskus sellaiseen tiedotustilaisuuteen. Jotenkin vielä kypsyttelen ajatusta. Tyhmää, sillä aikaa ei ole hukattavaksi.

Tuntuisi hurjalta ja jopa jonkin verran pelottavalta adoptoida leikki-ikäinen. Hän on kumminkin jo tottunut niin hyvin tulomaansa kulttuuriin, kieleen ja tapoihin. Toisaalta hän on ehkä kärsinyt laiminlyöntejä paljon pidempään, joten saattaa olla aika haasteellinen sopeutumaan.

Minä luin sen jutun siitä kansanedustajasta. Olikohan se Suvi Linden. En muista enää, että kuka hän oli. Hän ajatteli asioista aika pitkälle samalla tavalla, kuin minä olin ehtinyt jo ajatella. Hänelle siis on jo kohta lapsi tulossa ja vieläkin ajattelee noin. Pitäisikö siis jotenkin pystyä muuttamaan suhtautumistapaansa. Kai kyse on kumminkin todennäköisyyksistä. Toki jokaisesta maasta voi tulla millainen lapsi hyvänsä. Kumminkin kai jostain Venäjältä tulee helpoimmin se huumeidenkäyttäjän lapsi.

Jotenin vaan se Kiina tuntuu minusta omimmalta. Kolumbiasta tulee vaan mieleen ne varastetut lapset, joita näytettiin telkkarissa. Thaimaasta tulisi mielleyhtymä, että onkohan prostituoidun ja jonkun iljettävän seksinostajan lapsi. Mitä henkisiä ominaisuuksia sellainen on perinyt. Toki turha yleistys. Tulee vaan mieleen.

Minä en uskaltaisi ottaa mustaa afrikkalaista. Jotenkin tuntuu vieraalta ajatukselta. Eli Afrikan rajaisin pois.

Ovatko nämä teistä vääriä ajatuksia. Eikö näin saisi ajatella. Pitäisikö olla niin kypsä, että kuka vaan kelpaa, vai sellaiseksiko oppii sitten niissä keskusteluissa palveluntuottajan kanssa.

Minulla ei ole todellakaan tarkoitus loukata teitä muita, vaikka teillä olisikin erilaisia ajatuksia kuin minulla.

Kansainvälinen adoptio ei ole kaikkia varten ja tätä kirjoitusta lukiessani minulle tuli sellainen olo, ettei se ole sinua varten. Tai ainakin käsityksesi vaatii paljon kypsyttämistä ennen kuin olet valmis kv-adovanhemmaksi. Tässä prosessissa ei ole kyse siitä, että sinulle etsitään toiveittasi vastaava lapsi vaan siitä, että lapselle etsitään hänelle sopiva perhe. En voisi kuvitella, että kukaan haluaa valita noin rajoittunutta ihmistä kv-adoptiolapsen vanhemmaksi.

 

että tässä kirjoitti myös toinen, jolla oli aluksi yhtä "rajoittunut" ajattelutapa kuin minulla. Hän adoptoi kuitenkin nyt "vapaammin". Minusta itsestäni ei ainakaan tässä vaiheessa tunnu pahalta, että toivon juuri tietystä maasta ja pientä. Minä ajattelen niin, että vaikka lapselle etsitään sopiva perhe, niin myös lapsen etu on, että lapsu on myös mahdollisimman paljon perheen toiveiden mukainen.

Niin ja kyllähän sillä kansanedustajalla on myös hyvin samantapaiset toiveet kuin minulla. En koe vääräksi enkä ketään loukkaavaksi. Loukkaakohan jotakuta sekin, että en ottaisi afrikkalaista lasta.

Tuskin kukaan kertoo näin tarkkaan adoptioneuvonnassa, jos siellä on noin tarkka syyni. Tosin kyllähän se Lindenkin on hyväksytty, vaikka hän on tarkka, eli kyllä kai minäkin kelpaan.

 

Jos mulla olis valta niin en myöntäisi adoptiolupaa Sinulle, Kiina-adoptiosta haaveileve asenteellinen kirjoittaja, tämän hetkisine ajatuksinesi vaan jättäisin Sinut vähintäänkin kypsymään ja sivistymään. Yleistyksiä Sinulla oli tosiaan roisisti, kuin myös stereotypioita eri maista tulevien lasten taustoista. Ja niistä nyt olis hyvä ja täysin mahdollista kyllä hankkiutua todellakin eroon ennen kotiselvitystä. Vuodessa tuskin kypsyt toisenlaisiin ajatuksiin kun lähtötilanteesi olet nyt kuvannut. Etkä mielestäni edes saa jättää toisten harteille omaa asennemuokkaustasi vaan sinut olisi aika sivistää itseäsi hieman näissä ennakkoasenteissasi joita voi myös rasisimiksi kutsua.
Thaimaalaiset kun eivät noin pääsääntöisesti ole prostituoituja eikä Kolumbia ole pelkkää huume-, ihmis-ja elinkauppaa. Matkusta joskus vähän jos sinusta on muuten vaikea mennä sellaisen äidin asemaan joka joutuu ilman työtä, tukiverkkoja ja sosiaaliturvaa selviytymään.

Sanoit pelaavasi omilla olettamillasi todennäköisyyksillä ja koet Kiinasta tulevan lapsen "pienimmäksi riskiksi". Sinun kannattaisi ajatella entä jos Kiinasta tullut lapsesi ei sitten olekaan siinä populassa jonka olit määrittänyt "tasoltaan" itsellesi kelpaavaksi? Rakkautesi lasta kohtaan on nyt ainakin täynnä ehtoja. Hänen menneisyydessään ei siis saisi löytyä mitään sinun maailmaasi järkyttävää ja ihon värikin saisi olla ei-afrikkalainen. Minusta sinä itse et kelpaa tällä hetkellä, nykyisine ajatusmaailmoinesi adoptiovanhemmaksi kansainvälisesti adoptoidulle lapselle. Ja leikki-ikäisen adoptio on vaativampi prosessi yleensä aina kuin vauvaikäisen, mutta eikös teillä se ikäraja pakottanutkin unohtamaan vauva-adoption eli siinäkin on sulla sitten kypsyttelemistä.

Ja Suvi Lindenin kommentit lehdessä paljastivat kyllä että hänen adoptiovalmennuksensa on ollut hyvin erilainen kuin sen pitäisi olla kun on jäänyt vielä tuollaisiin harhakuvitelmiin sen läpi käytyäänkin. Kovin on sivistymätön nainen ja ajattelematon kun lehdissä puhuu tuollatavoin. Tekee paljon hallaa adoptiolapsille tuollainen julkisuus ja mielestäni esim. jonkun palvelunantajan tiedottaja olisi voinut kirjoittaa vastineenkin siihen juorulehden Lindenin adoptiojuttuun.

Oli kovaa tekstiä mun puoleltani, mutta (kahden, ei-kiinasyntyisen-adoptiolapsen) adoptioäitinä mua hirvittää jos lähdet tuollaisin ajatuksin viemään adoptioprosessia neuvontaan asti. En halua olla törkeä, mutta tämä on ihan rehellinen, vilpitön mielipiteeni ja minun on vaikea uskoa, että tuota lähtökohdasta asenteesi riittävästi muuttuisivat lähivuosina ainakaan. Niin paljon pystyisit halutessasi korjaamaan harhakäsityksiäsi, mutta et tunnut edes sitä haluavan. Sinä haluat vain tietynlaisen lapsen, joka ehkä kuitenkin itse taas valitsisi mieluummin äidin, joka ei vierastaisi esim. tummaa ihon väriä tai muutenkaan niin kovin ehdollistaisi rakkauttaan. Toivon vaan että et ole vielä siinä neuvontavaiheeseen menossakaan kun kerroit senkin ettet ole miehesi ajatuksista suhteessa adoptioon edes tietoinen !?!

 

Lisäisin vielä, että jos odotat ajatustesi ehkä muokkautuvan jatkossa "suvaitsevaisempaan" suuntaan - niin miksi ihmeessä odotat neuvontaan asti ennenkuin hankit tietoa, etkä enää pysyttelesi niiden luulojesi ja olettamiesi todennäköisyyksien varassa.
En ymmärrä että moni sanoo että neuvonnassa voi vielä miettiä onko tämä oma juttu jne. Mun mielipide on, että ilman muuta voi mieli muuttua neuvonnassa etenkin siihen suuntaan ,että ei ehkä adoptio olisikaan oma juttu, mutta en voi ymmärtää, että lähdetään kovin ummikkona neuvontaan ikäänkuin kuuntelemaan mitä kansaivälinen adoptio mahtaakaan olla.

Kyllä jonkintasoista valmistautumista suurin osa on tehnyt sisällään jo pitkäänkin, siitäkin huolimatta, että meitä on monia joille adoptio on ikäänkuin AINA tuntunut luontevalta tavalta saada lapsia. Useimmat ovat perehtyneetkin asiaan jollain tasolla siltäkin kannalta minkälaisia haasteita edessä voisi olla niin lapselle kuin vanhemmillekin ja ovat siis jo kaukana siitä vaiheesta missä vasta pohditaan, että koemmeko adoption tasavertaiseksi lapsiperheenperustamistavaksi.

Mä olen välillä ajatellut että vuosi voisi olla maksimipituus adoptioneuvontaa, mutta jos lähtötaso on Kiina-adoptoijan kuvaaman kaltainen neuvontaan mennessä, niin eihän vuosi riitä mihinkään! (Lindenillä oli muistaakseni aika lyhyt neuvontavaihe, vaikka itse "uskoi" julkisuuden henkilönä olleensa rankemmassa syynissä (heko heko!))

Enkä halua pilkata ollenkaan - ajattelen vain empatialla sitä ehkä joskus tulevaa adoptiolastasi. Jos se joskus toteutuu niin sun on sitä ennen käytävä paljon, paljon vielä läpi. Ja Lindenkin toivottavasti miettii vielä ainakin niitä lehtijutun mukaisia urasuunnitelmiaannopeasti töihin menosta toiselle paikkakunnalle. Adoptiolapset ovat vähintään yhtä tarvitsevia kuin biolapset.

 

\

Niin ja kyllähän sillä kansanedustajalla on myös hyvin samantapaiset toiveet kuin minulla. En koe vääräksi enkä ketään loukkaavaksi. Loukkaakohan jotakuta sekin, että en ottaisi afrikkalaista lasta.

Kyllä, minua loukkaa, kahden afrikkalaistaustaisen lapsen äitinä se loukkaa. En ole ikinä ennen adoptiopiireissä saanut kuulla tuollaista. Muualta kyllä, mutta adoptiovanhemmilta en.

Kuule, otahan vähän selvää asioista ennen kuin ryhdyt prosessiin, jookos? Teet siinä suuren palveluksen mahdolliselle tulevalle adoptiolapsellesi. Jos vauvan haluat adoptoida, ainoa mahdollisuutesi on Etelä-Afrikka, mutta sehän ei käy, koska sieltä tulee vääränvärisiä vauvoja.

Satutko muuten tietämään, että tummaihoisia lapsia tulee ihan joka ikisestä kohdemaasta? Kolumbiasta, Venäjältäkin, Kiinasta (osa lapsista tulee sellaisista maakunnista, joissa ihmisten ihonväri on tosi tumma), Intiasta, Thaimaasta, ihan kaikkialta!

Entä jos sinulle esitetään Kiinalaista vääränväristä ja vääränikäistä poikaa, mitä sitten teet? Jos laitat hakukriteereiksi ihonvärin, mitä luulet, että kohdemaan viranomaiset siitä tuumivat?

Unohda sinä koko adoptio, se ei tosiaan ole sinua varten.

 

sista mielipiteistänne. Tunnutte olevan erittäin varmoja siitä, että adoptoida ei saisi ollenkaan, ellei ihan mistä maasta vain oleva ja ihan millainen vain lapsi kelpaa.

Minä en ole täysin ehdoton mielipiteissäni. Siksi juuri kirjoitan tänne, kun mielelläni muokkaan vielä mielipiteitäni. En väitä olevani ehdottoman oikeassa. Meitä adoptoijia on kai laidasta laitaan. Jotkut jopa adoptoivat hiv-positiivisia lapsia, mitä en voi lainkaan ymmärtää. Amerikassa taasen jossain paikoissa pääsee tutustumaan lastenkodin lapsiin ja sieltä sitten saa itse valita sen lapsen, jonka kanssa tuntuu synkkaavan. Eli lapsen saa valita. Kyllä siinäkin tavassa on ihan taatusti omat hyvät puolensa lasta ajatellen. Lapsi ainakin tietää aina olevansa vanhempiensa valitsema.

Voisin ajatella laajentavani lapsen kotimaatoivetta paljonkin. Lopulta ainoastaan Afrikkalainen lapsi olisi mahdottomuus minulle. Ihan pakko selventää, vaikka en ajattele rasistisesti, mutta siis: neekeriä en halua. Tämä selvennys siksi, että muut mustapintaiset, vaikka kolumbialaiset, käyvät minulle. Pakko oli tuota termiä käyttää, ettei tule väärinkäsityksiä. Ainoa selkeä termi, sillä kolumbialaisetkin ovat tummia. Vielä: hyväksyn kaikki afrikkalaiset muuten esim lapseni kavereiksi yms, mutta en halua adoptoida siitä. Älkää loukkaantuko afrikkalaisten äidit.

Ilmaisen tässä epävarmuuteni. Ei kukaan voi olla varma, miltä sitten tuntuu, kun se adoptiolapsi tulee itselle. Minäkin jännitin biolasta odottaessani, rakastanko häntä, kun hän syntyy. Jälkeenpäin tämä tuntuu omituiselta huolelta. Rakastin häntiä heti valtavasti. Mietin olleeni kummallinen, miten olen edes voinut pelätä, että rakastanko vai en. Sama juttu kai adoptiolapsen kanssa. Ennen miettii ja jännittää, miten käy, mutta sitten rakkaus on itsestäänselvyys.

Olette voimakkaasti tuomitsemassa sen, että toivon kiinalaista. Tämä ihmetyttää minua. Olettekohan oikeassa elämässäkin enemmistönä. Ainakin Suvi Linden siis kehtasi tuoda samansuuntaisen näkemyksen esille. Kyllä meitä takuulla on montakin. Ajattelen, että minusta tulisi ihan hyvä ja rakastava äiti pienelle kiinalaistytölle (tai pojalle). En laiminlöisi häntä koskaan ja auttaisin sopeutumaan tähän hyvin ulkomaalaiskielteiseen ja piilorasistiseen yhteiskuntaa.

Eniten minua huolettaa se, että suvaitsevaisuus ulkomaalaisia kohtaan varmaan on huipussaan ja vähenee ajan mittaan. Ulkomaalaisia aletaan vihata, vaikka adoptiolapsi toden totta on ihan suomalainen. Ei hänellä ole muuta. Miten sietäisin sen, että rakasta lastani haukuttaisiin mutiaiseksi. Kuitenkin hän olisi minun toimestani tänne tuotu. Haukuttaisiin, että mene kotiisi. Eihän hän itse päättänyt tänne tulla. Eli siis teenkö tavallaan väärin tuodessani hänet tänne haukuttavaksi. Kiinnostaisi tietää vielä, mitä te tästä ajattelette.

 

\

sista mielipiteistänne. Tunnutte olevan erittäin varmoja siitä, että adoptoida ei saisi ollenkaan, ellei ihan mistä maasta vain oleva ja ihan millainen vain lapsi kelpaa.

Minä en ole täysin ehdoton mielipiteissäni. Siksi juuri kirjoitan tänne, kun mielelläni muokkaan vielä mielipiteitäni. En väitä olevani ehdottoman oikeassa. Meitä adoptoijia on kai laidasta laitaan. Jotkut jopa adoptoivat hiv-positiivisia lapsia, mitä en voi lainkaan ymmärtää. Amerikassa taasen jossain paikoissa pääsee tutustumaan lastenkodin lapsiin ja sieltä sitten saa itse valita sen lapsen, jonka kanssa tuntuu synkkaavan. Eli lapsen saa valita. Kyllä siinäkin tavassa on ihan taatusti omat hyvät puolensa lasta ajatellen. Lapsi ainakin tietää aina olevansa vanhempiensa valitsema.

Voisin ajatella laajentavani lapsen kotimaatoivetta paljonkin. Lopulta ainoastaan Afrikkalainen lapsi olisi mahdottomuus minulle. Ihan pakko selventää, vaikka en ajattele rasistisesti, mutta siis: neekeriä en halua. Tämä selvennys siksi, että muut mustapintaiset, vaikka kolumbialaiset, käyvät minulle. Pakko oli tuota termiä käyttää, ettei tule väärinkäsityksiä. Ainoa selkeä termi, sillä kolumbialaisetkin ovat tummia. Vielä: hyväksyn kaikki afrikkalaiset muuten esim lapseni kavereiksi yms, mutta en halua adoptoida siitä. Älkää loukkaantuko afrikkalaisten äidit.

Ilmaisen tässä epävarmuuteni. Ei kukaan voi olla varma, miltä sitten tuntuu, kun se adoptiolapsi tulee itselle. Minäkin jännitin biolasta odottaessani, rakastanko häntä, kun hän syntyy. Jälkeenpäin tämä tuntuu omituiselta huolelta. Rakastin häntiä heti valtavasti. Mietin olleeni kummallinen, miten olen edes voinut pelätä, että rakastanko vai en. Sama juttu kai adoptiolapsen kanssa. Ennen miettii ja jännittää, miten käy, mutta sitten rakkaus on itsestäänselvyys.

Olette voimakkaasti tuomitsemassa sen, että toivon kiinalaista. Tämä ihmetyttää minua. Olettekohan oikeassa elämässäkin enemmistönä. Ainakin Suvi Linden siis kehtasi tuoda samansuuntaisen näkemyksen esille. Kyllä meitä takuulla on montakin. Ajattelen, että minusta tulisi ihan hyvä ja rakastava äiti pienelle kiinalaistytölle (tai pojalle). En laiminlöisi häntä koskaan ja auttaisin sopeutumaan tähän hyvin ulkomaalaiskielteiseen ja piilorasistiseen yhteiskuntaa.

Eniten minua huolettaa se, että suvaitsevaisuus ulkomaalaisia kohtaan varmaan on huipussaan ja vähenee ajan mittaan. Ulkomaalaisia aletaan vihata, vaikka adoptiolapsi toden totta on ihan suomalainen. Ei hänellä ole muuta. Miten sietäisin sen, että rakasta lastani haukuttaisiin mutiaiseksi. Kuitenkin hän olisi minun toimestani tänne tuotu. Haukuttaisiin, että mene kotiisi. Eihän hän itse päättänyt tänne tulla. Eli siis teenkö tavallaan väärin tuodessani hänet tänne haukuttavaksi. Kiinnostaisi tietää vielä, mitä te tästä ajattelette.

Lue tekstisi uudelleen, kuuntele itseäsi! Minä itken lapsieni tähden, kun kaltaisesi takapajuiset ja vanhanaikaiset ihmiset haukkuvat heitä neekereiksi. Ja sitten kehtaat ääneen miettiä, että entä jo joku haukkuu lastasi mutiaiseksi ja että suomessa on piilorasisteja. SINÄ olet rasisti, etkä edes piilo-sellainen.

Neekeri on haukkumasana. Ja juuri näitä afrikkalaistaustaisia, TUMMAIHOISIA lapsia tulee myös Kolumbiasta ja muista kv-adoptiosta. Pidä vain näkemyksesi. Jos joku sossu sinua puoltaa adoptiovanhemmaksi, hän ei osaa työtään. Usko minua, kv-adoptio ei ole sinua varten. Olet sitä paitsi jo liian vanhakin kohta, jos et ole vielä neuvontaa edes aloittanut, luojan kiitos.

 

\

sista mielipiteistänne. Tunnutte olevan erittäin varmoja siitä, että adoptoida ei saisi ollenkaan, ellei ihan mistä maasta vain oleva ja ihan millainen vain lapsi kelpaa.

Minä en ole täysin ehdoton mielipiteissäni. Siksi juuri kirjoitan tänne, kun mielelläni muokkaan vielä mielipiteitäni. En väitä olevani ehdottoman oikeassa. Meitä adoptoijia on kai laidasta laitaan. Jotkut jopa adoptoivat hiv-positiivisia lapsia, mitä en voi lainkaan ymmärtää. Amerikassa taasen jossain paikoissa pääsee tutustumaan lastenkodin lapsiin ja sieltä sitten saa itse valita sen lapsen, jonka kanssa tuntuu synkkaavan. Eli lapsen saa valita. Kyllä siinäkin tavassa on ihan taatusti omat hyvät puolensa lasta ajatellen. Lapsi ainakin tietää aina olevansa vanhempiensa valitsema.

Voisin ajatella laajentavani lapsen kotimaatoivetta paljonkin. Lopulta ainoastaan Afrikkalainen lapsi olisi mahdottomuus minulle. Ihan pakko selventää, vaikka en ajattele rasistisesti, mutta siis: neekeriä en halua. Tämä selvennys siksi, että muut mustapintaiset, vaikka kolumbialaiset, käyvät minulle. Pakko oli tuota termiä käyttää, ettei tule väärinkäsityksiä. Ainoa selkeä termi, sillä kolumbialaisetkin ovat tummia. Vielä: hyväksyn kaikki afrikkalaiset muuten esim lapseni kavereiksi yms, mutta en halua adoptoida siitä. Älkää loukkaantuko afrikkalaisten äidit.

Ilmaisen tässä epävarmuuteni. Ei kukaan voi olla varma, miltä sitten tuntuu, kun se adoptiolapsi tulee itselle. Minäkin jännitin biolasta odottaessani, rakastanko häntä, kun hän syntyy. Jälkeenpäin tämä tuntuu omituiselta huolelta. Rakastin häntiä heti valtavasti. Mietin olleeni kummallinen, miten olen edes voinut pelätä, että rakastanko vai en. Sama juttu kai adoptiolapsen kanssa. Ennen miettii ja jännittää, miten käy, mutta sitten rakkaus on itsestäänselvyys.

Olette voimakkaasti tuomitsemassa sen, että toivon kiinalaista. Tämä ihmetyttää minua. Olettekohan oikeassa elämässäkin enemmistönä. Ainakin Suvi Linden siis kehtasi tuoda samansuuntaisen näkemyksen esille. Kyllä meitä takuulla on montakin. Ajattelen, että minusta tulisi ihan hyvä ja rakastava äiti pienelle kiinalaistytölle (tai pojalle). En laiminlöisi häntä koskaan ja auttaisin sopeutumaan tähän hyvin ulkomaalaiskielteiseen ja piilorasistiseen yhteiskuntaa.

Eniten minua huolettaa se, että suvaitsevaisuus ulkomaalaisia kohtaan varmaan on huipussaan ja vähenee ajan mittaan. Ulkomaalaisia aletaan vihata, vaikka adoptiolapsi toden totta on ihan suomalainen. Ei hänellä ole muuta. Miten sietäisin sen, että rakasta lastani haukuttaisiin mutiaiseksi. Kuitenkin hän olisi minun toimestani tänne tuotu. Haukuttaisiin, että mene kotiisi. Eihän hän itse päättänyt tänne tulla. Eli siis teenkö tavallaan väärin tuodessani hänet tänne haukuttavaksi. Kiinnostaisi tietää vielä, mitä te tästä ajattelette.

Täytyy kyllä minunkin todeta, ettei mielipiteesi ja ajatuksesi kuulosta kovin kypsälle kansainvälistä adoptiota ajatellen. Et ole selväsitkkään vapaahetoisesti lukenut aiheeseen liittyvää kirjallisuutta; suosittelen sinua käymään läpi eden Interpedian informatiiviset sivut.

Kerroit, että ikäsi on 43, mutta kielenkäytöstäsi päätellen se voisi olla 73. 73-vuotiaalta joten kuten ymmärrän neekeri-sanan käytön ei-rasistisena, mutta sinun ikäisen ihmisen pitäisi jo ymmärtää, ettei se kuulu sivistyneiden ihmisten puhekieleen.

Totta tosiaan, tarvitset paljon sydämen ja mielen sivistystä, ennen kuin olet kypsä adoptioon.

 

Oletpa hapan ihminen. Yritän tänne kirjoittaa aivan rehellisesti ja ketään loukkaamatta. Sinä loukkaat minua aivan tahallasi. Kuinka kehtaat. Kyllä sinun täytyy sietää neekeri-nimitys, jos sitä ei käytetä haukkumasanana. Minun oli pakko käyttää sitä, jotta käsittäisit, mitä tarkoitan. Mustia on muitakin. Onko sinusta sana afro sitten muka parempi sana. Olet itse todella suvaitsematon.

 

En tiedä, oliko vastauksesi minulle, mutta vastaanpa kuitenkin. Se, että sanoin, että vaikutat kypsymättömälle, perustan tähän tekstiisi:

Amerikassa taasen jossain paikoissa pääsee tutustumaan lastenkodin lapsiin ja sieltä sitten saa itse valita sen lapsen, jonka kanssa tuntuu synkkaavan. Eli lapsen saa valita. Kyllä siinäkin tavassa on ihan taatusti omat hyvät puolensa lasta ajatellen. Lapsi ainakin tietää aina olevansa vanhempiensa valitsema.

Tämä minun mielestä paljastaa sen, ettet ole kovin hyvin perillä kansainvälisten adoptioiden tilanteesta ja siksi kehoitin sinua surffaamaan Interpedian sivuilla.

KV adoptio lähtee aina lapsen tarpeista, ei vanhemman. Sinut voidaan valita jollekkin lapselle vanhemmaksi, mutta sinulle ei valita etkä sinä pääse valitsemaan lasta.

KV adoptio tuo myös tyypillisesti mukanaan yllätyksiä, kuten erilaisia sairauksia, vaikka olisiskin esittänyt toiveen terveestä lapsesta. Jos asettaa etukäteen odotuksia ihannelapsesta, on vaikeampaa selvitä näistä sairauksista lapsen kanssa.

Ja ei se neekeri-sana kyllä nykypäivänä ole ihan korrekti, niinkuin varmaan oikeasti tiedätkin.

 

Kiina-adoptiosta haaveileva (vai mikä se nimimerkki nyt olikaan): En usko, että kukaan tässä tuomitsee sitä, että haluat lapsen nimenomaan Kiinasta. Kyseessä on lähinnä tuo sinun suhtautuminen tummaihoisiin ja afrotaustaisiin (nämä ovat niitä korrekteja nimityksiä) lapsiin. Se vaikuttaa kyllä melko rasistiselle. ("En ole rasisti, mutta neekerilasta en halua"). Kaikilla meillä se maavalinta on vaikea paikka, varsinkin jos sopii useamman maan kriteereihin. Siinä sitten kuunnellaan omaa sydäntä, mikä tuntuu omimmalle. Toisilla se on Kiina ja toisilla Etiopia. Voisit kuitenkin vähän ajatella, miten adoptiopiireissä ilmaiset vastenmielisyytesi afrikkalaislapsia kohtaan, tämä on monelle vanhemmalle arka asia. Ja jätä se N-sanan käyttö pois.

Käy tosiaan siellä IP:n sivulla opiskelemassa, se kannattaa!

 

Luojan kiitos sulla tulee ikäraja vastaan (rasistinen Kiina-adoptoija) vauva-adoption suhteen! Ja leikki-ikäistähän et halunnutkaan. Etkä sitä etkä sitä...
Ylpeilet rehellisyydelläsi - toivon, että jos lähdet kotiselvitykseen, olet yhtä rehellinen. Silloin sinut kuuluu ja pitää hylätä adoptiovanhempana.

Mä en halua itseni enkä lasteni törmäävän kaltaisiisi ihmisiin ja usko pois sä olet jäänne muinaisilta ajoilta käsityksinesi ja kaltaisiasi ei ole onneksi määräänsä enempää. Sulle ei taida ajatuksinesi löytyä vertaisryhmää. Tsekkaa nyt sitten mitä tarkoittaa sanana rasisti, mitä "neekeri" ja mitä afro tai tummaihoinen niin et kuulosta jatkossa niin juntilta.

Tuskin kukaan vastaa sulle loukatakseen sua (syytit happamaksi yhtä mielipiteittesi arvostelijaa) vaan me kaikki halutaan herättää sut tajuamaan oma vajaavaisutesi ja ohjata sut pois adoptiopiireistä kun siinä ei tule toteutumaan se lapsen etu! Tajua nyt että olet tosiaan jo 43 ja asenteesi jos on ollut kuvaamasti kaltainen sen 43 vuotta niin ei susta vaan tule yhtäkkiä fiksusti ajattelevaa ihmistä vaikka täällä luetkin itseäsi sivistyneempien ja maailmaa nähneempien viestejä.

Muuta jenkkeihin ja mene ja valitse sieltä jostain lastenkodista joku mielestäsi supersuloinen lapsi, jonka armosta kelpuutat! Absurdia.

 

\

Oletpa hapan ihminen. Yritän tänne kirjoittaa aivan rehellisesti ja ketään loukkaamatta. Sinä loukkaat minua aivan tahallasi. Kuinka kehtaat. Kyllä sinun täytyy sietää neekeri-nimitys, jos sitä ei käytetä haukkumasanana. Minun oli pakko käyttää sitä, jotta käsittäisit, mitä tarkoitan. Mustia on muitakin. Onko sinusta sana afro sitten muka parempi sana. Olet itse todella suvaitsematon.

No olipa kypsä vastaus! Tää taitaa olla kuitenkin jonkun skini-intoilija-provoilijan teksti, ei kait kukaan oikeasti kv-adoptoista kiinnostunut VOI olla näin JUNTTI!

 

vastauksista, joista sain paljon tukea ja tietoa. Sain myös kylläkin epäasiallisia vastauksia. Osa on ilmeisesti aikamoisia vouhottajia. En oikein ymmärrä kummallista hermostuneisuuttanne. En tiedä teille korrekteja nimityksiä vielä. Ette voi sitä olettaakaan. Siis ilmeisesti afro on korrekti. Mielestäni n-sana on aivan yhtä neutraali, jos sitä käyttää neutraalissa yhteydessä. Ilmeisesti myöskin pitää aika peitellysti ilmoittaa, ettei halua afro-lasta Afrikasta. Liian suoraan ei saa sanoa.

Törkeää haukkua minua rasistiksi. Voisiko rasisti miettiä kansainvälistä adoptiot? No ei todellakaan. Olen yllättynyt, miten herkkiä ja haavoittuvia olette.

Katson myöskin olevan aivan tarpeeksi sivistynyt rinnallanne. Minulla on yliopistotutkinto tavoitellulta alalta.

Sitäpaitsi Suvi Linden saa sanoa maatoiveekseen Kiinan. Kai siihen on ilman haukkuja muillakin mahdollisuus. Mielestäni on aivan normaalia sanoa mistä maasta lapsen haluaa.

En ole väittänyt, että minulla muutoin olisi mitään afroja vastaan.

Kiitos vielä asiallisista viesteistä.

 

Hei! En lukenut koko ketjua, mutta tuli mieleen..
Kaverini joka on itse adoptoitu ja työskentelee adoptoitujen kanssa tiesi sanoa että kiinan adoptiomarkkinat ovat sulkeutumassa, eivätkä mahdollisesti enää avaudu.

En halua masentaa, mutta jos haluat kiinasta lapsen niin pidä kiirettä. Onnea prosessiin. :heart:

Jos haluat vielä tietoa niin laita y-viestiä.

 

Olisivatkohan Kiinan adoptiot sulkeutumassa kokonaan. Sepä harmillista. Haluaisin kyllä tietää lisää, mutta en oikein edes tiedä, mitä kysyä. Sen ainakin haluaisin tietää vielä, että onko tosiaan todennäköisintä, että sieltä ei enää sitten saisi ulkomaille ollenkaan. Harkitaanko tätä siis vasta, kun ei tarkkoja tietoja. Jos antavat ulkomaille, onko ikärajoihin tulossa muutoksia.

Kun en ole rekisteröitynyt, en varmaankaan myöskään pysty lähettämään yksityisviestiä, joten siksi tässä kyselen. Kiitos tuestasi. =)