...kiinnostaako teitä muiden vauvat ja lapset...

siinä mielessä että mielellänne leikitte ja syötätte ja vaihdatte vaippoja, pidätte sylissä yms. hoidatte? Kun mua ei kiinnosta. Mulla on omiakin lapsia joita kyllä mielelläni hoidan ja hyysään ja leikin heidän kanssaan, mutta ystävien, sukulaisten, tuttavien, ventovieraiden vauvat ja lapset ei saa mussa aikaan mitään tunteita. Toki onnittelen uudesta vauvasta, lähetän synttärikortteja ja -lahjoja, vanhempien kanssa keskustelen lapsien kehityksestä yms. Mutta ei mua kiinnosta hoitaa toisten lapsia. Eikä mulle tulisi mieleenkään että pyytäisin jotakuta esim. vaihtamaan meidän lapselle vaippaa tms.

 

Sama homma mulla. Ei kiinnosta toisten lapset. Joskus lähinnä ärsyttää. Mutta omat on toki maailman tärkein asia minulle. Toki esitän kiinnostunutta.

 

Kiinnostaa mua, lapset on vaan niin uskomattoman sulosia, kekseliäitä ja eri kehitysasteilla tietysti, mielellään ottaisin/otan hoitoon sukulais/tuttavalapsia. Mut taas en mielellään omaa lasta anna hoitoon, saati pyydä edes jos joku vaihtais vaipan, jos voin ite asian hoitaa.

Mut kaikki omillaan, en mä sua outona pidä vaikkei muut lapset sussa sen kummempia tunteita herättäiskään, omathan ne parhaat on!

 

Tämä on erittäin tavallista.. Palstoilla avataan jatkuvasti keskusteluja otsikoilla "En voi sietää muiden lapsia, vaikka omiani rakastan" jne.

 

Ei kiinnosta, mä en ikinä erityisemmin lapsista pitänyt. Omat ihania ja jotkut tutut lapset ihan ok. Mutta en mä halua vaihtaa kenenkään muun kun oman vaippaa enkä innosta hihkuen leikikään kun omieni kanssa. Ja suurin osa lapsista on jotenkin outoja ja ei niin kivoja...

 

No eipä kiinnosta, miksi kiinnostaisi? Oma on tietysti eri asia, eihän tuossa ole mitään outoa. Päin vastoin, minusta on aika normaalia, että muiden lapset ei niinkään kiinnosta. Voin pitää hetken lasta, jos isä/äiti tarvitsee vapaita käsiä tms, mutta enpä juuri muuten. Suhtaudun muiden lapsiin neutraalin kohteliaasti.

 

[QUOTE="Ratiriti";22818119]Kiinnostaa mua, lapset on vaan niin uskomattoman sulosia, kekseliäitä ja eri kehitysasteilla tietysti, mielellään ottaisin/otan hoitoon sukulais/tuttavalapsia. Mut taas en mielellään omaa lasta anna hoitoon, saati pyydä edes jos joku vaihtais vaipan, jos voin ite asian hoitaa.

Mut kaikki omillaan, en mä sua outona pidä vaikkei muut lapset sussa sen kummempia tunteita herättäiskään, omathan ne parhaat on![/QUOTE]

minä tunnistan tässä itseäni myös! Rakastan lapsia, mutta en halua omiani antaa "vaivoiksi" muille syliin, hoitoon jne. Jos näen, että joku todella pitää lapsistani, ja olen siitä täysin vakuuttunut, sitten annan. =)

 

Olen ihan samanlainen ja pari kertaa sain täältä haukut sen takia

En yksinkertaisesti edes välitä toisten lapsista. Ehkä, jos näkisin kaltoinkohdellun lapsen voisin tuntea jotain mutta normaalia lasta kohtaan en mitään. Korkeintaan ärtymystä. Joskus leikkipuistossa katselen toisten lapsia ja yritän nähdä heissä jotain suloista ja mukavaa, mutta ei. Sitten kun ystävä saa lapsen, huomaan että se lapsi on paljon läheisempi minulle ja saatan jopa tykätä. Ellei tästä lapsesta kasva sitten kauhukakaraa jonka ulkonäkökään ei miellytä.

En ole koskaan halunnut vaihtaa kenenkään muun lapsen vaippoja, enkä pidellä kenenkään muun vauvaa. Kohtelias olen aina, mutta varmasti silmin nähden etäinen. Lähetän myös kortit ja juttelen lapsista yleensä mutta siihen se jää.

Omiani rakastan kuin hullu puuroa, tietysti.

 

Ei todellakaan kiinnosta.
En pidä edes mieheni lapsesta (tosin se on jo melkein 5-vuotias eli hirveimmässä mahdollisessa iässä, on oppinut jo olemaan ahne jne, pienempänä se oli siedettävä.), tosin sitä en lapselle itselle tai miehelle näytä.

Ei muiden lapsia voi rakastaa kuin omia, koska ne ei oo omia.

 

Ei kiinnosta. Paitsi jos omat samanikäisiä kuin omani, silloin jaksan ehkä kiinnostuakin. Kummallista...

 

Ei kiinnosta, mikä joskus on aika pulmallistaki. Olen muuten luullut, et olen ainoa äiti, jota ei muiden lapset kiinnosta

 

[QUOTE="ÄITIpäiti";22818153]Ei todellakaan kiinnosta.
En pidä edes mieheni lapsesta (tosin se on jo melkein 5-vuotias eli hirveimmässä mahdollisessa iässä, on oppinut jo olemaan ahne jne, pienempänä se oli siedettävä.), tosin sitä en lapselle itselle tai miehelle näytä.

Ei muiden lapsia voi rakastaa kuin omia, koska ne ei oo omia.[/QUOTE]

Mä olen eri mieltä, muiden lapsia voi oppia rakastamaan kuin omia, varsinkin jos on lapsirakas kuten mä ja monet muutkin =)..
Usein se on asennekysymys, kun esim. suvun lapsia ja kummilasta oon oppinu rakastamaan, miksi, koska olen päättänyt, että olen heistä kiinnostunut ja lisäksi vauvahöperönä vauva-vaiheen mentyä ohi on ihan luonnollinen jatkumo lapsen kehityksen seuraamiselle. Nyt on hauska seurata, kun kummityttö soittaa joskus. Kyllä menis omien mukana täysin, mikäli sellainen tilanne tulisi. Oppiihan adoptiovanhemmat ja sijaisvanhemmatkin rakastamaan niitä lapsia, joten heilläkin se lienee asennekysymys sen lisäksi, että pitää yleensä lapsista.

 

Kiva etten olekaan outo ja muutkin ajattelee näin =)
Oon vaan tässä vähän aikaa sitten tajunnut tämän karun totuuden.

 

Ennen omia lapsia kiinnosti kovin. Omien lasten jälkeen vähemmän. Siis voidaan kyllä puhua lapsista jne, mutta varmaan siinäkin kiinnostaa enemmän se miten "Tanjan tyttärellä" menee kuin se mitä "Pikku-Miia" tekee. Eli siis olen näistä kavereiden lapsista kiinnostunut lähinnä kavereiden itsensä kautta, hankala selittää.

Kun omat lapset oli vähän isompia oli kiva välillä kokeilla jonkun kaverin pikkuvauvan hoitoa, mutta muuten nyt nuo kakkavaipat ei niin hirveästi vedä puoleensa ja kun liki kaikki tutut vauvat imetetään pitkään niin vähemmän siinä jää vieraammelle hoitamistakaan. Isompien lasten kanssa on jo kivempi jutella ja muksujen päiväkotikaverit on oikeasti jo hauskoja.

 

Kiva etten olekaan outo ja muutkin ajattelee näin =)
Oon vaan tässä vähän aikaa sitten tajunnut tämän karun totuuden.

Lisään tähän vielä, että esim. omat vanhempani ovat sellaisia että he pitävät kaikista lapsista kuin omistaan. Toimivat mm. sijaisvanhempina, äiti lastensuojelussa töissä yms. Lisäksi mun veli on vissiin sitten perinyt nämä geenit koska se jaksaa touhuta lasten kanssa. Omia sillä ei kyllä vielä oo.

 

Minua kiinnostaa.

 

Ei todellakaan kiinnosta, poikkeuksena tosin sisarusteni lapset. Mieheni siskonpoikakin lähinnä ärsyttää minua, tosin en tätä tälle lapselle tai miehellenikään ole sanonut. En tiedä mikä juuri tuossa pojassa on niin luotansatyöntävää. Ja oikeastaan kaikissa muissakin vieraissa lapsissa. Kun ei kiinnosta, ei kiinnosta.

 

mutta heistäkin vain silloin kun he eivät kitise ja itke. sairauteni takia menee hermot kitiseviin ja itkeviin lapsiin.

 

On kuvitellu olevani just sellainen ei-kiinnostunut, mut nyt tajuan olevani siltä ja väliltä.
Omat lapset on ihania ja rakkaita, kavereiden lapset on ihan ok, jotkut on kiltimpiä ja mukavampia kuin toiset. En kuitenkaan halua ottaa hoitoon muiden lapsia, kylään toki saavat tulla mun lasten luo kun ikää on tarpeeks, siis yksinkin, pienemmät vanhempiensa kanssa siis, kiitos.
Vieraat lapset, varsinkin vauvat on ihan suloisia, mut en halua ottaa syliin tai hoitaa tai intoile kamalasti.
Ja luvalla sanoen, musta ihmiset joilla on hirmuinen tarve koko ajan sylitellä ja halia ja pyytää hoitoon muiden lapsia ovat mun mielestä hieman erikoisia.
Kun tuntuu et sellaisille ihmisille ne varsinkin vauva-ikäiset on kun jotain koiranpentuja, sieviä ja halittavia mutta ei jotenkin ollenkaan tajuta että joakinen lapsi on ihan olemassaoleva persoona eikä mikään pehmolelu jota voi sylistä syliin kierrättää aikuisten innostuksen mukaan.

 

Ei todellakaan kiinnosta ja harvoin pidän muitten lapsista

 

Minua ei myöskään kiinnosta muiden lapset. Olen vähän kauhistellut sitä, että edes oma kummilapsi ei oikein kiinnosta. Tai siis toki juttelen vanhempien kanssa lapsen kehityksestä ja kyselen kaikenlaista kohteliaisuudesta, mutta en esim. koskaan muulloin juurikaan ajattele häntä. Sama muiden lasten kanssa. Usein vähän vanhemmat, jo kouluikäiset, alkavat olla peräti rasittavia ja ärsyttäviä. En myöskään odota, että kukaan olisi omista lapsistani erityisen kiinnostunut, joten en tyrkytä hoidettavaksi .