Kissan lopettaminen

Kuinka te toimisitte. Jos kissalla ei ole kipuja, antaisitteko sen kuolla ns. luonnollisen kuoleman omassa kodissaan vai veisittekö lopetettavaksi? Kyseessä siis vanha (15v.) kissa, joka lopettanut syömisen (kilpparin liikatoiminta ja lääkityksestä huolimatta arvot heittelee [jonka seurauksena varmaan jo vajaatoimintaakin]) ja sen seurauksena laihtunut rutkasti. Kipuja ei ole, muuten normaali, paitsi se, että nukkuu paljon ja viihtyy vain tietyissä paikoissa päivän mittaan.

Olen jotenkin aivan hukassa tämän päätöksen kanssa. Tekisin mitä tahansa, niin se tuntuu pahalta ja tahdon ajatella vain kissan parasta. Kissa pelkää eläinlääkäriä ja autoa, ja laskee matkustettaessa aina alleen, saattaa oksentaakin. Jotenkin sellainen loppu elämälle tuntuisi pahalle. Joka tapauksessa, jos kissalla olisi kipuja tai huomaisin, että muuten tukala olla, niin en mä täällä edes tätä kysyisi. Pohdin vain..teenkö ns. oikein, jos annan kissan kuolla kotonaan.

 

Mistäköhän mahdat tietää ettei kissalla ole kipuja? :O

 

Siitä, että muuten kissan käytös on aivan kuten ennenkin. On vain normaalia väsyneempi, eikä jaksa liikkua enää niin paljon päivän mittaan.

Ja en mä oikeasti kaipaa mitään kauhisteluja/kettuiluja nyt, kun tilanne on muutenkin aika surkea. Ymmärtänette varmaan. Ihan asiallista keskustelua otan mielelläni vastaan.

 

kuulostaa samalta, mitä meidän edesmenneellä kissalla oli. juurikin tuo nukkuminen ja syömättä jättäminen...

eläinlääkäri sanoi meille viedessämme kissan lopetettavaksi, että sen kunto olisi voinut romahtaa milloin vain, ja kuolema ei välttämättä olisi ollut mitenkään "kaunis" tai kivuton.

suosittelen itse siis omien kokemusten pohjalta lopettamista. ota huomioon, että jotkut eläinlääkärit tekevät kotikäyntejä! kai se kalliimpaa on, mutta paljon parempi kokemus kissalle.

voimia.

 

Mihin kissa on kuolemassa? Eikö lääkitystä kannata vielä tarkistaa? Kokeile syöttää jotain ravintotahnoja ja huolehdi, että kissa juo. Älä ainakaan nälkään anna kuolla. Mitä lääkäri on neuvonut?

 

Mä varmaan katselisin kotona, jos ei kerran kipuja ole. Kunnan eläilääkärin saa useimmissa paikoissa myös kotiin lopettamaan lemmikkieläimen, jos kuljettaminen on hankalaa.

 

kysyisin hoitavan eläinlääkärin mielipidettä, ja päätös olisi kissan lopettaminen pyytäisin eläinlääkärin tekemään sen kotona

 

Meidän mummin kissa eli myös varmaankin yli 20 vuotiaaksi. Vanhempana liikkeet hidastui, kissa oli tosi rauhallinen, rupesi vähän kuolaamaan kun oli niin vanha. Semmoisia normaaleja vanhuuden oireita, yksi päivä se oli sitten mennyt mummini vaatekaappiin ja nukkunut rauhallisesti pois turvallisessa paikassa. Suosittelisin antamaan sille mahdollisimman tutut ja turvalliset viimeiset päivät, kissahan voi elellä vielä pitkäänkin. Pitää ymmärtää vanhuuden mukana tuomia oireita ja antaa kissan mennä omilla ehdoillaan. Jos se ei kipuile niin itse antaisin sen elellä kotona normaalisti. Jos se alkaa kärsimään niin sittenhän tilanne on eri.

 

Siitä, että muuten kissan käytös on aivan kuten ennenkin. On vain normaalia väsyneempi, eikä jaksa liikkua enää niin paljon päivän mittaan.

Ja en mä oikeasti kaipaa mitään kauhisteluja/kettuiluja nyt, kun tilanne on muutenkin aika surkea. Ymmärtänette varmaan. Ihan asiallista keskustelua otan mielelläni vastaan.

Kissa kun ei kauheasti kipujaan valittele etkä sinä niitä välttämättä päältäpäin edes huomaa. Mitä järkeä kissaa on toisaalta kiduttaa kotona ja lopulta tappaa nälkään? Eikö kannattaisi viedä se piikille tai jos sekin on ylivoimaisen vaikeaa, soitta eläinlääkäri käymään kotona lopettamassa?

 

[QUOTE="tjaa";27089980]kuulostaa samalta, mitä meidän edesmenneellä kissalla oli. juurikin tuo nukkuminen ja syömättä jättäminen...

eläinlääkäri sanoi meille viedessämme kissan lopetettavaksi, että sen kunto olisi voinut romahtaa milloin vain, ja kuolema ei välttämättä olisi ollut mitenkään "kaunis" tai kivuton.

suosittelen itse siis omien kokemusten pohjalta lopettamista. ota huomioon, että jotkut eläinlääkärit tekevät kotikäyntejä! kai se kalliimpaa on, mutta paljon parempi kokemus kissalle.

voimia.[/QUOTE]

Kiitos, kun jaoit kokemuksesi. Mä olen itsekin miettinyt sitä, että mistä voin tietää tulisiko luonnollinen kuolema olemaan kissalle kivuton. Enhän mä voi sitä tietää. Ja mä niin haluaisin, että se olisi just sitä.

En tullut ajatelleeksi tuota kotikäynnin mahdollisuutta. Mä luulen, että se olisi ehdottomasti parhain vaihtoehto..

 

[QUOTE="vieras";27089990]Mihin kissa on kuolemassa? Eikö lääkitystä kannata vielä tarkistaa? Kokeile syöttää jotain ravintotahnoja ja huolehdi, että kissa juo. Älä ainakaan nälkään anna kuolla. Mitä lääkäri on neuvonut?[/QUOTE]

Kissalla todettiin siis alkuvuodesta kilpirauhasen liikatoiminta. Sen jälkeen ollaan rampattu kissan kanssa kontrolleissa, että saadaan lääkitys kuntoon. Välillä se sitä olikin ja kissa sai kilon pari takaisin painoa. Sitten lääkitys alkoi tässä viime aikoina jälleen heitellä, eikä olla saatu sitä enää takaisin normaalitasolle. Kenties kissa on vaan luovuttanut? Lääke ei vaan enää tepsi? ...Olen antanut kissalle sen lempiruokia, ja se kyllä lipoo niitä aina jonkin verran, vaikkei varsinaisesti syökään. Olen sitten "pakkosyöttänytkin" laittamalla sen suuhun pieniä ruokapaloja vähän kerrallaan ja katsonut, että nielaisee. Vettä olen antanut ruiskulla ja sitä se juo ihan itsekin jonkin verran kupistaan.

Soitan tänään eläinlääkäriin ja kysyn lääkärin mielipidettä.

 

[QUOTE="vieras";27090019]Meidän mummin kissa eli myös varmaankin yli 20 vuotiaaksi. Vanhempana liikkeet hidastui, kissa oli tosi rauhallinen, rupesi vähän kuolaamaan kun oli niin vanha. Semmoisia normaaleja vanhuuden oireita, yksi päivä se oli sitten mennyt mummini vaatekaappiin ja nukkunut rauhallisesti pois turvallisessa paikassa. Suosittelisin antamaan sille mahdollisimman tutut ja turvalliset viimeiset päivät, kissahan voi elellä vielä pitkäänkin. Pitää ymmärtää vanhuuden mukana tuomia oireita ja antaa kissan mennä omilla ehdoillaan. Jos se ei kipuile niin itse antaisin sen elellä kotona normaalisti. Jos se alkaa kärsimään niin sittenhän tilanne on eri.[/QUOTE]

Tämähän mua tässä oikeastaan vähän arveluttaakin, että jos tilanne jatkuu näin vielä pitkäänkin, niin onko sekään kissan arvoista elämää. Sitä tahtoo niin kovasti tehdä oikein kissan kannalta ja taata sille arvokkaan viimeisen matkan. Siitäkin huolimatta, vaikka itsestä tuntuisi kuinka pahalta.

[QUOTE="vieras";27090006]kysyisin hoitavan eläinlääkärin mielipidettä, ja päätös olisi kissan lopettaminen pyytäisin eläinlääkärin tekemään sen kotona[/QUOTE]

Juuri näin mä taidan myös tehdä.

Kiitos paljon ajatuksistanne. Selkeyttivät paljon omianikin.

 

[QUOTE="ompus";27090004]Mä varmaan katselisin kotona, jos ei kerran kipuja ole. Kunnan eläilääkärin saa useimmissa paikoissa myös kotiin lopettamaan lemmikkieläimen, jos kuljettaminen on hankalaa.[/QUOTE]

Niin ja voi myös kysyä kipulääkitystä. Nuoremmille eivät mielellään anna ettei mene munuaiset, mutta vanhojen kissojen saatto hoitoon jos sopii ''tautiin'' voivat antaakin.

Syömättömyys voi olla ainoa oire kivuista,joten voi olla että kun saa kipulääkkeen alkaa taas syödä.

 

Kissa on nyt päässyt haudan lepoon. Eläinlääkäri tuli tänään kotiin ja nukutti pikkuisen rauhallisesti viimeiselle matkalleen. Koko aamun satoi kaatamalla, mutta kun pikkuinen lähti, aurinko tuli esiin. Liekö merkki siitä, että kaikki on nyt hyvin. Ainakin mä tahdon ajatella niin.

Kiitos vielä kerran kaikille tuesta ja neuvoista. Jollain tavalla ne antoivat minulle voimaa tehdä tuon vaikean ratkaisun.

 

Tuttavani ilmoitti minulle tänään sunnuntai-iltana lopettaneensa vanhan kissansa hukuttamalla, koska oli jo pidemmän aikaa halunnut päästä siitä eroon. Olimme aiemminkin keskustelleet asiasta ja olin kehoittanut häntä viemään kissan eläinlääkärille lopetettavaksi jos hän kerran kissastaan haluaa päästä eroon, sanoin hänelle monta kertaa että jos lopetat kissasi itse syyllistyt eläinrääkkäykseen, mutta aina hän vetosi siihen että ei ole rahaa viedä kattia piikille, rahaa viinaan tosin riitti, kas kummaa. Aion tehdä tuttavastani ilmoituksen paikalliselle eläinsuojeluvalvojalle, senkin uhalla että yli 30 vuotinen ystävyys tuhoutuu, en halua olla kissanmurhaajan ystävä.MInulla on huono omatunto siitä että en aikaisemmin puuttunut tilanteeseen, olisin voinut estää sen että Fiiun ei olisi tarvinnut lähteä tästä maailmasta näin kauhealla tavalla.