Kiukkuinen lapsi

Hei!

Meillä on tosi temperamenttinen, kiivas ja vaativa neiti 1v2kk.
Aivan valloittavan sosiaalinen tapaus, viihtyy toisten lasten kanssa kuin kala vedessä, leikkii ja nauraa käkättää. Toimintaa olisi oltava aamusta iltaan ja rutiinit (ulkoilut, unet yms.) todella tärkeitä. Tämä on muodostunut ongelmaksi erityisesti nyt, kun äiti odottaa uutta vauvaa ja voi pahoin lähes päivittäin. On muutenkin raskasta, kun lapsi ei kestä yhtään rauhallista kotonaoloa, vaan koko ajan olisi oltava menossa. Kotona ollessa kiukku on oikeastaan jatkuvaa. Äiti ei saa tehdä mitään kotihommia vaan koko ajan pitäisi viihdyttää, eikä sekään oikeastaan riitä. Lapsi ei selvästikään osaa leikkiä itse ja raivostuu ja turhautuu tästä suunnattomasti.

Milloin teillä on opittu edes vähän viihtymään itseksensä? Entä voiko tämän jatkuvan kiukuttelun odottaa loppuvan jossakin vaiheessa?

 

meillä hiukan vanhempi (1v3kk) tyttö ja kuulosti ihan omalta tekstiltäni tuo sinun kirjoituksesi, niin tuttua oli. Meilläkin todella tuntuu välillä että uhmaa jo pukkaa kun saa täydellisiä raivareita jos asiat ei mene niinkuin hän haluaisi. Silloin huuto on ihan valtava, ja todellakin roikkuu minussa ja miehessäni kiinni koko ajan, ja eteenkin silloin kun pitäisi laittaa ruokaa!
meillä kaikki lelut heitetään ainakin kerran päivässä seinään ja huomiota tulisi olla antamassa jatkuvasti. OIkeastaan ainut hetki että jotain saa tehdyksi on, että toinen istuu neidin kanssa olohuoneessa ja toinen tekee hommia. meillä on tilanne ihan vähän rauhoittunut päiväkodin aloituksen jälkeen, kun siellä on joutunut vähän oppimaan itse leikkimistä. Kiukuttelu sinänsä ei varmasti lopu koskaan, jos temperamenttia riittää, meillä ainakin omat vanhempani ovat minusta olleet tätä mieltä :x

 

Meillä ei ole vieläkään helpottanut ja poika on jo 3v4kk. Teidän tekstinne oli kuin meidän jäppisestä. Tuli pikkusisaruskin mutta entistä enempi sai olla poikaa viihdyttämässä ja keksimässä koko ajan jotain viriketoimintaa. Samalla linjalla siis mennään edelleen...
Sanonkin aina,että nää muksut on kuin yö ja päivä...kuopus on niin vähään tyytyväinen ja esikoiselle ei taas riitä mikään. Mikäpä tässä muukaan auttaa kuin huomiota,huomiota ja huomiota...ja koittaa katsoa,että pienempi saa sitä myöskin... :wave:

 

heh! anteeksi mutta tuo on niin tuttua :ashamed:
meillä oli esikoinen aikoinaan samanlainen, mutta nyt leikkii jo yksiksein ja välillä saa käydä katsomassa mitä se touhuilee kun jäbykkää ei näy missään. ikää on jo 7-vuotta. paitsi on edelleen kovin tempperamenttinen tapaus ja yrittää kaikki keinot edelleen että asiat kuin asiat periksi.
tyttö ja kuopus on taas ollut toista maata eli ovat viihtyneet leikkien parissa pitkään.
jaksuja sinulle , eiköhän se jossain vaiheessa helpota
:hug:

 

Moikka Kimalainen Meidän poitsu on syntynyt samana päivänä Mistäs päin olette?

Meidän poitsulla on ihan sama juttu. Viihtyy ja touhuaa jos ollaan kyläilemässä tai kerhoissa ei paljon minusta välitä. Mutta ei kyllä kotona touhua tuolleen,,,kitisee ja minä en saa tehdä mitään omia hommia....

meillä välillä heittäydytään lattiallekkin pitkäkseen ja huutaa ja heiluttaa jalkoja....kun oikein kiukkuaa....
oli alle vuoden ikäsenä niin nauravainen ja tyytväinen, nyt niin tempperamenttinen.

:hug:

 

Tutun kuuloista tekstiä mullekin! :kieh:

Meillä tuo oli ehkä pahimmillaan tuossa 1v3kk - 1v8kk, noin niin kuin suunnilleen. Se voi myös vaikuttaa, että tuo aika sijoittui aika pitkälti kesään, jolloin perhekahvila ei ollut toiminnassa. Syksyllä sitten käytiinkin parhaimmillaan 3 kertaa viikossa perhekahvilassa, ja se auttoi jonkun verran. Meidän ipana yksinkertaisesti on niin sosiaalinen, että tarvitsee ympärilleen enemmän ihmisiä kuin vain äidin ollakseen tyytyväinen.

Päiväkodin aloitus näköjään auttoi todella paljon, sillä sen jälkeen ipana on ollut paljon rauhallisempi ja tyytyväisempi kotona ollessaan, kun on saanut koko päivän leikkiä toisten lasten kanssa.

Perhekahvilassa ja päiväkodissa ei tosiaan tarvitse olla kummemmin edes toimintaa, riittää kun on ihmisiä. Kotona ollessa sitten taas täytyy olla koko ajan ohjelmaa ja tekemistä ja viihdettä, ja kun tuo on hyvin nopeatempoinen lapsi, niin mulla ainakin meinasi kotona ollessa loppua kokonaan mielikuvitus, että mitä vielä voitais tehdä, kun on jo imuroitu yhdessä, leivottu taikataikinalla tai piirretty, leikitty Duploilla, käyty leikkipuistossa, leikitty tyynysotaa, kuunneltu musiikkia ja tanssittu, katseltu dvd:ltä myyrää... ja päivä ei ole edes vielä puolessa välissä...

Eihän tuo nyt vieläkään vajaa kaksivuotiaana kovin paljon itsekseen leiki, mutta juuri sen verran sentään, että joskus saa hiukan henkäistä ja lukea vaikka jotain lehteä pari sivua. :saint: