Kohtalotovereita 3kk unta vastaan taistelevan pojan äidille?

Täällä kirjoittelee helmikuussa 2015 esikoisensa saanut äitee joka kaipaa kohtalotovereita ja mahdollisia kokemuksia/vinkkejä vauva-arkeen!
Kivikkoisen alkutaipaleemme (joka sisälsi melkeinpä pelkästään masuvaivoja sekä pientä koliikki-itkua) jälkeen ollaan saavutettu jonkinlainen rytmi päiviin ja askareet ovat helpottuneet huomattavasti. Ainoa asia joka edelleen vaivaa on univaikeudet jotka häiritsevät päiväunia. Olisin siis kiinnostunut kuulemaan muiden äitien kokemuksista vauvojen univaikeuksien kanssa elämisestä.
Pojallamme on nyt ikää 3kk2vko ja hän on aikamoinen tehopakkaus joka sinällään jo aiheuttaa aikamoisia vaikeuksia saada lapsi nukahtamaan. Poika on alusta asti kehittynyt supervauhtia ja nytkin parin päivän sisään on alkanut jopa pomppia sylissä. Selällään ei juurikaan viihdy koska haluaa nähdä kaiken ympärillään. Istumaan ja seisomaan pyrkisi koko ajan ja välillä onkin kova työ saada poika makoilemaan edes vaipanvaihdon ajan. Tänään bonuksena poika jo huomasi omat kätensä ja rupesi näitä ihmettelemään. Erittäin eläväisestä lapsesta on siis kyse ja tuntuu, että poika kehittyy vähän turhankin nopeasti Yöunet ovat olleet tasaisesti hyviä ja poika menee unille klo 19-20 välissä. Luulen, että aikainen yöunille meno on näiden päivän risaisten pätkäunien "ansiota". Poika syö kuitenkin useamman kerran yöllä ja tuon klo 20 jälkeen saattaa muutaman kerran vielä tankatakkin yötä varten. Aamulla heräillään klo 08 aikaan ja ensimmäisillä torkuilla ollaan jo klo 9 aikoihin. Poika ei nykyään osaa nukkua kuin sen ensimmäisen unisyklin verran eli n.40min jonka jälkeen havahtuu ja uudelleen nukuttaminen on usein ihan mahdotonta. Ongelmana on usein se, että poika on vielä väsynyt kun hänet nostaa ensimmäisiltä unilta.. Näitä 40min pätkiä tulee päivässä usein vain 4 kpl.. eli tosi vähäisiksi jäävät päiväunet. Haastetta vielä muutenkin löytyy kun lapsi ei päivisin nukahda kuin ulos ja vaunukoppaan hötkyttämällä ja poika tietty taistelee unta vastaan.. Joskus saattaa malttaa nukkua liikkuvissa vaunuissa pitemmän pätkän mutta harvoin tämäkin. Siispä; olenko ainut laatuani?

 

Kuulostaa melkein minun kirjoitukselta Meilläkin ensimmäiset 3kk oli melkoisen haasteellisia vatsavaivojen takia. Vauva kuitenkin nukkui yönsä suht hyvin, nukkui kymmenisen tuntia parilla herätyksellä. Itseasiassa aamusta olisi mielellään pidempäänkin nukkunut, mutta vauva piti herätellä isompien lasten koulukuljetuksia varten. Päiväunet olivat kyllä melkoisia pätkiä, yleensä kymmenisen minuuttia, joskus parikymmentä. Tirsoja kuitenkin oli sitten päivässä viidestä kuuteen.

Nyt meillä poika on melkein 7kk ja no, unet eivät ole ainakaan parantuneet. Yöunet ovat edelleen 9-10 tuntia, herätyksiä on kuitenkin viimeiset pari kuukautta ollut viidestä kymmeneen. Voisi kuvitella, että pätkittäisiä yöunia kompensoisivat kunnon päiväunet... Meillä jäbä ottaa pääsääntöisesti ns. voimatirsoja, jotka ovat yleensä 5-10 minuuttia, joskus vartti. Näitä on kolme päivässä. Ihan sama vaikka käytäisiin pitkällä vaunulenkillä, automatkalla tai muksu olisi kantoliinassa. Elämänsä aikana yli tunnin päikkärit herra on nukkunut korkeintaan kymmenen kertaa (ok, nyt liioittelin hieman, alta kaksiviikkoisena tuo nukkui vielä suht pitkiä pätkiä). Iltasesta poika on hieman kitisevä, mutta muuten oikein tyytyvänen vauva. Kieltämättä olen välillä niiiiiin kateellinen niille, joiden muksut nukkuu 12h yöunia (parhaassa tapauksessa vielä heräämättä) ja monen tunnin päikkäreitä!

Vinkkejä tässä oli näemmä tasan nolla, mutta tarkoituksena oli nyt ennemminkin tuoda esille, että näitä vähäunisiakin tapauksia löytyy

 

Ihana kuulla etten ole ihan ainoa joka joutuu vähän enemmän taistelemaan Lohduttaudun aina sillä, että lapsi on kuitenkin terve ja hyväntuulinen silloin kun ei väsymystään itkusta
Juhannusviikonloppu on ohi ja huomenna paluu arkeen, pojalla meni vähän "rytmit" sekaisin tässä matkustaessa ympäri mantuja.
Eilen pitkästä aikaa nukkui päiväunilla lähemmäs 2 tuntia kertaakaan heräämättä ja tämä taisikin olla pojan lyhyen elämän aikana toinen kerta kun heräämättä noin pitkän pätkän malttoi nukkua. Perjantaina yöunille päästiinkin vasta 23:30 ja herättiin jo aamu kahdeksalta, välissä pari syöttöäkin, eli aika lyhyeksi jäi ne yöunet. Ehkä nukkui siis univelkaa pois eilen.
Nykyään on jo aika tottunut näihin 40min päiväuniin ja pitää vaan useammin nukutella päivällä ettei illalla menisi ihan yliväsymyksen puolelle. Poika nyt vaan ei ole mikään helpoin nukutettava päivisin ja nykyään yöunillekkin usein pitää heijata kantokoppaan ja siirtää unisena sänkyyn myöhemmin. Meillä nukutaan perhepedissä koska omassa sängyssä ei ole vielä koskaan viihtynyt 30min kauempaa unessa. Välillä turhauttaa kun moni neuvoo, että 'jätä poika sinne sänkyyn, kyllä se sinne nukahtaa itekseen'.. No meidän poika ei oo kyllä itekseen nukahtamassa ihan hetkeen. Ja huudattamaan en rupea missään vaiheessa. Nyt on täytynyt vaan hyväksyä se, että jonkun aikaa tässä joudutaan näkemään enemmän vaivaa, että saadaan poika unille ja toivotaan että joskus ehkä helpottaa.
Usein vielä käy niin, että kun poika herää näiltä 40min uniltaan, on edelleen väsynyt ja uudelleen nukuttaminen on tosi työlästä eikä usein edes onnistu. Sit kitistään vähän lisää väsymystä ja kokeillaan myöhemmin taas uudestaan unia. Kantokoppaa tai turvakaukaloa on pidettävä reissuilla mukana koska muuten jätkä ei nukahda, ei edes syliin. Sormet ristissä, josko sitten joskus päästään vähän helpommalla