Nyt olen pihalla kuin lumiukko... Minä, joka olen aina järkevä annoin tunteideni viedä näköjään liian pitkälle. Kohtalotovereita?
Tapasin miehen netissä ja jo ensimmäisistä viesteistä lähtien koin ainutlaatuisia fiiliksiä siitä, että olisin tutustumassa johonkin erityiseen ihmiseen. Nopeasti (ei oikeasti minun käytöstä) vaihdoimme numeroita ja soittelimme joka päivä ja puhuimme tunteja. Ensimmäinen tapaaminen oli kuin taikaa, sain vahvistusta ensimmäisille voimakkaille tuntemuksilleni. Olin jo ehtinyt pienesti ihastua mieheen viestien ja puheluiden perusteella, mikä kuulostaa ehkä jopa sairaalta ja ei ollenkaa siltä, että sen olisin kokenut minä... maailman harkitsevin ihminen. Tapaamisia oli tiuhaan, puheluita ja ihania voimaannuttavia viestejä päivittäin. Olimme niiin samalla aaltopituudella, mutta riittävästi erilaisia, jotta mielenkiintoa riitti toisen tutustumiseen. Hän vaikutti jopa innokkaammalta kuin minä tästä tuttavuudestamme. Puhuimme paljon tunteistamme ja fiiliksistämme ja samoilla linjoilla olimme, että olisimme tavanneet sen oikean. Keskustelimme paljon menneisyydestämme ja molemmilla oli ollut ajoittain hankalaa ja vaikeita ihmissuhteita, mutta kumpikin oli ollut sinkkuna jo 2-3 vuotta eikä menneisyys kummitellut enää...
Yhtenä iltana hän ei soittanut vaikka niin sovittiin eikä vastannut minunkaan soittoon ja seuraavana päivänä epämääräisesti selitteli terveysongelmista, jotka jatkuivat usemman päivän. Viestien/puheluiden määrä väheni ja yks päivä olin huomannut, että oli poistanut minut facebook-kavereistaan ja piilottanut profiilinsa. Oli siis tapahtunut jotain mitä en ollut itse ehtinyt ymmärtää, eikä olisi ymmärtänyt moni muukaan. Laitoin vielä viestiä, mutta ei siihen vastausta tullut. Tapahtuneesta on nyt kuukausi, enkä saa miestä mielestäni. Ehkä tuntemuksiani haittaa se, etten käsitä mitä tapahtui. Jouduinko vain huijauksen uhriksi? Tuliko hän katumapäälle? (hmmm. eikä osannut sitä kertoa).
Ja minä olen jo ihan aikuinen nelikymppinen nainen, ja ihmettelen kuinka jouduin niin tunteiden viemäksi. Oliko hän vain niin taitava leikkimään tunteillani?
Kysymyksiä kysymysten perään. Olisi kiva kuulla,jos jollain olisi samansuuntaisia kokemuksia.
Tapasin miehen netissä ja jo ensimmäisistä viesteistä lähtien koin ainutlaatuisia fiiliksiä siitä, että olisin tutustumassa johonkin erityiseen ihmiseen. Nopeasti (ei oikeasti minun käytöstä) vaihdoimme numeroita ja soittelimme joka päivä ja puhuimme tunteja. Ensimmäinen tapaaminen oli kuin taikaa, sain vahvistusta ensimmäisille voimakkaille tuntemuksilleni. Olin jo ehtinyt pienesti ihastua mieheen viestien ja puheluiden perusteella, mikä kuulostaa ehkä jopa sairaalta ja ei ollenkaa siltä, että sen olisin kokenut minä... maailman harkitsevin ihminen. Tapaamisia oli tiuhaan, puheluita ja ihania voimaannuttavia viestejä päivittäin. Olimme niiin samalla aaltopituudella, mutta riittävästi erilaisia, jotta mielenkiintoa riitti toisen tutustumiseen. Hän vaikutti jopa innokkaammalta kuin minä tästä tuttavuudestamme. Puhuimme paljon tunteistamme ja fiiliksistämme ja samoilla linjoilla olimme, että olisimme tavanneet sen oikean. Keskustelimme paljon menneisyydestämme ja molemmilla oli ollut ajoittain hankalaa ja vaikeita ihmissuhteita, mutta kumpikin oli ollut sinkkuna jo 2-3 vuotta eikä menneisyys kummitellut enää...
Yhtenä iltana hän ei soittanut vaikka niin sovittiin eikä vastannut minunkaan soittoon ja seuraavana päivänä epämääräisesti selitteli terveysongelmista, jotka jatkuivat usemman päivän. Viestien/puheluiden määrä väheni ja yks päivä olin huomannut, että oli poistanut minut facebook-kavereistaan ja piilottanut profiilinsa. Oli siis tapahtunut jotain mitä en ollut itse ehtinyt ymmärtää, eikä olisi ymmärtänyt moni muukaan. Laitoin vielä viestiä, mutta ei siihen vastausta tullut. Tapahtuneesta on nyt kuukausi, enkä saa miestä mielestäni. Ehkä tuntemuksiani haittaa se, etten käsitä mitä tapahtui. Jouduinko vain huijauksen uhriksi? Tuliko hän katumapäälle? (hmmm. eikä osannut sitä kertoa).
Ja minä olen jo ihan aikuinen nelikymppinen nainen, ja ihmettelen kuinka jouduin niin tunteiden viemäksi. Oliko hän vain niin taitava leikkimään tunteillani?
Kysymyksiä kysymysten perään. Olisi kiva kuulla,jos jollain olisi samansuuntaisia kokemuksia.