Koira lapsiperheeseen

Olemme harkinneet koiran hankintaa. Esikoinen aloittaa syksyllä esikoulun ja nuorempi täyttää loppukesästä 5. Miten koiran koulutus on onnistunut kun on pieniä lapsia? Lähinnä mietin että koko perheellä on samat säännöt koulutuksen suhteen. Rodut joita olemme harkinneet ovat kaikki keskikoisia. Meillä on kuitenkin tavallinen auto jossa koiran pitäisi matkustaa silloin kun ajamme esim vanhempieni luo. Mietin mahtuuko suht iso koira takapenkille. Matkat mitä tehdään on n 20 km suuntaansa. Kaikki vinkit myös pennun kotiuttamiseen on tarpeen.

 

Uppista koiraihmiset

 

Keskikokoinen suht iso?

 

Samat säännöt täytyy olla kaikilla perheenjäsenillä suhteessa koiraan. Kannattaa ottaa selkoa, toimiiko seudullanne jokin koirakoulu. Jos toimii, koko perhe käy siellä.

Lasten kaverit kannattaa myös opastaa, miten koiran kanssa ollaan. Koiran saa helposti ylikierroksille esim uusien ihmisten tullessa ja kerran pari se on ihan jees, mutta pennun kanssa on huomioitavaa, että mikäli se opetetaan pienenä hyppimään, räksyttämään ja riehumaan ihmisten tullessa, se tekee sitä sitten lopun ikäänsä.

Pienimpi koira olisi helpompi a) lasten taluttaa (talvellakin, jäisellä tielläkin, kun näkee jotain kiinnostavaa) b) jos sillä napsahtaa päässä, ei tule kovin pahaa jälkeä c) vie vähemmän tilaa juurikin automatkoilla d) vähemmän karvaa, kuraa, punkkialaa. Aluksi se pentu on ihana sylissä, mutta vuosia, karvanlähtöaikaan, jos olette menossa vaikka juhliin ja koira viedaan matkalla hoitolaan, olette kaikki karvoitetut heti autoon astuttuanne. Jos koiralla olisi häkki takakontissa, niin vältätte koirankarvat automatkoilla. Ja mikäli nyt olisin hankkimassa koiraa, niin juurikin se karvanlaatu olisi huomioitava, hankkisin meille mustan, lyhytkarvaisen koiran, jonka turkki ei ole ongelmien tyysija ja jonka karva piiloutuisivat vaatteidemme pääväriin. Meillä siis lapset jo teinejä. Nyt on kolme eriväristä koiraa ja valkeat karvat, ne on pahimpia.

Hoitokoiria kannattaa myös alkuun harrastaa, jos jollain tuttavalla on koira, kertokaa, että teille voi tulla hoitoon. Saatte tuttavan iloiseksi ja itsellenne kokemusta, miten se hauveli sopii omaan arkeen. Aamulla aikaisin viedään ulos jne. Sekin on aluksi kivaa, ei pitemmän päälle.

Pennun kanssa ensimmäiset puoli vuotta on sisäsiisteyden harjoittelua (lue; lammikoita ja sanomalehtiä, pihalla pennun kanssa yöllä odottamassa pissiä) ja teräviä naskalihampaita kaikissa mahdollisissa paikoissa. Vuosikkaana koira on jo kiva, sitä ennen, suloinen riiviö. Yövalvomisilta vältytte, jos aluksi rajaatte tilan öisin vaikka kylppäsiin, ulkona ennen nukkumaanmenoa ja heti aamulla. Ei niin harmita ne lammikot ja hyvällä säkällä koira muistaa myöhemminkin, että mikäli aivan pakko lirauttaa jonnekin, niin sinne kylppäriin sitten. Näin kupruilevan parketin omistaja suosittelen kovasti tätä.

Ainakin leikkikavereita teiltä löytyy ja koira on lapsiperheessä todellinen ystävä, läpi vuosien. Koirat on ihania, paljonhan tästä voisi kirjottaa. Katsokaa, että ostatte pennun asialliselta kasvattajalta, ei tehtailijalta.

Iloista koiran etsintää.

 

Kun meillä oli yksi keskikokoinen koira, käytössämme oli sedan-mallin auto. Mukavuussyistä vaihdoimme auton farmariin ja koira(t) matkusti jatkossa takapaksissa turvaverkon takana.

Meillä muu perhe ei ole kovin kiinnostuneita koirista, joten koirien hoidon ja ruokinnan vastuu on minulla.

Teillä vaikuttaa ihan hyvältä tilanne, kun lapset ovat jo isompia. On ihan hullua ja järjetöntä lähteä hommaamaan koiraa tilanteeseen, jos perheessä on vauva, silloin koira saattaa jäädä hieman paitsiolle sekä koulutuksen, että hoidon suhteen muutenkin.

 

Elämää helpottaa kovasti, jos koira on sen kokoinen, että esimerkiksi alakoululainen voi ulkoiluttaa sitä koulupäivän päätteeksi. Kannattaa myös ihan tosissaan katsoa sitä turkin laatua. Sillä on oikeasti merkitystä, onko esimerkiksi tassuissa luonnostan likaa hylkivät, lyhyet karvat, vai pumpuliset, trimmattavat ja kaiken lian itsensä imevät karvat. Koska lapset ovat pieniä, kannattaa hankkia pehmeä rotu, johon lapsillakin on joku ote, koska kohtahan teillä on koululainen iltapäivät koiran kanssa kahdestaan.
Koirasta on lapsille valtavasti iloa. Lapset usein kiintyvät voimakkaasti lemmikkiin ja nauttivat sen hoitamisesta. Koiran koulutuksen säännöt voi ihan hyvin kirjoittaa paperille, ja laittaa sitten kirjalliset/ kuvalliset ohjeet niihin paikkoihin, joissa se arkipäivän koulutus tapahtuu. Esimerkisi oven viereen voi ihan hyvin laittaa ohjeen, että koiran on istuttava ennen kuin ovi avataan, ja mentävä siitä rauhassa yhdessä omistajan kanssa. Tai keittiössä kuva, ettei koira saa olla siellä kun keittiössä tehdään jotain vaan sen on odotettava kynnyksen toisella puolella. Sillä tavalla koulutuksesta tulee johdonmukaista. Koulutus arjessa on useita lyhyitä toistoja, joten se onnistuu lasten kanssa aivan hyvin. Koira ei jaksa keskittyä paria minuutti pitempään kuitenkaan.

Alussa voi olla työlästä, rankkaakin. Mut koira eläää 15 vuotta, ja niihin vuosiin mahtuu monenlaisia hetkiä ja elämäntilanteita. Työläiden vuosien jälkeen tulee paljon myös helppoja ja onnellisia vuosia, kun koira ja perhe oppivat elämään yhdessä. Koira ja omistaja kasvavat yhdessä ymmärtämään ja rakastamaan toisiaan. Onnea koiran etsintään.

 

Samat säännöt täytyy olla kaikilla perheenjäsenillä suhteessa koiraan. Kannattaa ottaa selkoa, toimiiko seudullanne jokin koirakoulu. Jos toimii, koko perhe käy siellä.

Lasten kaverit kannattaa myös opastaa, miten koiran kanssa ollaan. Koiran saa helposti ylikierroksille esim uusien ihmisten tullessa ja kerran pari se on ihan jees, mutta pennun kanssa on huomioitavaa, että mikäli se opetetaan pienenä hyppimään, räksyttämään ja riehumaan ihmisten tullessa, se tekee sitä sitten lopun ikäänsä.

Pienimpi koira olisi helpompi a) lasten taluttaa (talvellakin, jäisellä tielläkin, kun näkee jotain kiinnostavaa) b) jos sillä napsahtaa päässä, ei tule kovin pahaa jälkeä c) vie vähemmän tilaa juurikin automatkoilla d) vähemmän karvaa, kuraa, punkkialaa. Aluksi se pentu on ihana sylissä, mutta vuosia, karvanlähtöaikaan, jos olette menossa vaikka juhliin ja koira viedaan matkalla hoitolaan, olette kaikki karvoitetut heti autoon astuttuanne. Jos koiralla olisi häkki takakontissa, niin vältätte koirankarvat automatkoilla. Ja mikäli nyt olisin hankkimassa koiraa, niin juurikin se karvanlaatu olisi huomioitava, hankkisin meille mustan, lyhytkarvaisen koiran, jonka turkki ei ole ongelmien tyysija ja jonka karva piiloutuisivat vaatteidemme pääväriin. Meillä siis lapset jo teinejä. Nyt on kolme eriväristä koiraa ja valkeat karvat, ne on pahimpia.

Hoitokoiria kannattaa myös alkuun harrastaa, jos jollain tuttavalla on koira, kertokaa, että teille voi tulla hoitoon. Saatte tuttavan iloiseksi ja itsellenne kokemusta, miten se hauveli sopii omaan arkeen. Aamulla aikaisin viedään ulos jne. Sekin on aluksi kivaa, ei pitemmän päälle.

Pennun kanssa ensimmäiset puoli vuotta on sisäsiisteyden harjoittelua (lue; lammikoita ja sanomalehtiä, pihalla pennun kanssa yöllä odottamassa pissiä) ja teräviä naskalihampaita kaikissa mahdollisissa paikoissa. Vuosikkaana koira on jo kiva, sitä ennen, suloinen riiviö. Yövalvomisilta vältytte, jos aluksi rajaatte tilan öisin vaikka kylppäsiin, ulkona ennen nukkumaanmenoa ja heti aamulla. Ei niin harmita ne lammikot ja hyvällä säkällä koira muistaa myöhemminkin, että mikäli aivan pakko lirauttaa jonnekin, niin sinne kylppäriin sitten. Näin kupruilevan parketin omistaja suosittelen kovasti tätä.

Ainakin leikkikavereita teiltä löytyy ja koira on lapsiperheessä todellinen ystävä, läpi vuosien. Koirat on ihania, paljonhan tästä voisi kirjottaa. Katsokaa, että ostatte pennun asialliselta kasvattajalta, ei tehtailijalta.

Iloista koiran etsintää.

Aina ihanaa kun joku vaivautuu oikeasti vastaamaan näin hienosti

 

Kun meillä oli yksi keskikokoinen koira, käytössämme oli sedan-mallin auto. Mukavuussyistä vaihdoimme auton farmariin ja koira(t) matkusti jatkossa takapaksissa turvaverkon takana.

Meillä muu perhe ei ole kovin kiinnostuneita koirista, joten koirien hoidon ja ruokinnan vastuu on minulla.

Teillä vaikuttaa ihan hyvältä tilanne, kun lapset ovat jo isompia. On ihan hullua ja järjetöntä lähteä hommaamaan koiraa tilanteeseen, jos perheessä on vauva, silloin koira saattaa jäädä hieman paitsiolle sekä koulutuksen, että hoidon suhteen muutenkin.

Tämä on niin totta.

 

En vain osaa ajatellakaan meille pienempää rotua. Mieheni haluaisi vielä isomman koiran, mutta auton takia (ei pystytä vaihtamaan nyt) se ei edes olisi mahdollista. Lapsena meillä oli kultainen noutaja, joten pienempiin en ole edes tottunut, eikä pienemmät rodut minua miellytä. Autoa meillä ei ollut, joten en osaa ajatella miten paljon koira tilaa vaatii. Toki ymmärrän että jossain asioissa se pieni koira olisi ehkä helpompi. Poikamme ovat toisinaan aika rasavilleja, joten pelkään pienen koiran jäävän helposti jalkoihinkin.

Keskikokoinen koira on mielestäni sama kuin suht iso.

 

Tottakai samat säännöt koko perheellä. Ja lapset pitää opettaa käyttäytymään oikein koiraa kohtaan

 

Iso koira mahtuu toki takapenkille. Se kuitenkin sotkee ja karvoittaa koko takapenkin, oli siinä sitten millaiset penkinsuojat vain. Lapsien vaatteet on sen jälkeen kyllä karvoissa ja kurassa, koska koiran tassuja on melko mahdotonta kunnolla puhdistaa ennen autoon ohjaamista. Se ei ole aivan sattumaa, että useimmilla koiranomistajilla on kunnon peräkontti jossa koira matkustaa. Siellä innokas kanssamatkustaja voi pyöriä, läähättää ja mongertaa innostustaan aivan rauhassa häiritsemättä ajoa.
Koira muuttaa elämää, ja auton vaihto on kuitenkin melko pieni muutos verrattuna koiran tuomiin muihin muutoksiin.

 

No ainakin alkuun pitäisi pärjätä nykyisellä autolla.

 

...siellä auton takapenkillä on 2 istuinta vielä pitkään. Käyppä ihan itse istumassa ja kokeilemassa paljonko siellä on tilaa.. Ja kaikki "tavara" pitää olla autossa asiallisesti sidottu, eli koirakin pitää olla liinalla kiinni valjaistaan. Kun tulee kolari, niin haluatko tuon loukkaantuneen, vauhkoontuneen koiran lastesi väliin??


Kaikilla perheenjäsenillä samat säännöt? Onko sinulla ja miehelläsi samat säännöt lasten kasvatuksessa? Lapsenne on niin pieniä, että koirakin pian tajuaa laste olevan pentuja, vain sinä ja miehesi KASVATATTE koiran, lapset leikkivät.

ps. Se sattuu aivan helvetisti kun koira on autossa keskellä, hyppää ikkunaan ja kuopasee kynsillään.

 

Niin valjaissa se koira matkustaisi ja ainakin alkuun pitäisi pärjätä nykyisellä autolla.

Ja kyllä olemme (tai ainakin yritämme) samoilla linjoilla lasten kasvatuksen suhteen. Lapsia tässä meinasin että millaisia kokemuksia ihmisillä on kun koira muuttaa lapsiperheeseen.

 

Lapset suhtautuvat siten miten vanhemmat antavat suhtautua. Jos antaa lasten villitä pennun, eikä kunnioita sen tarvetta rauhaan ja lepoon, niin se on yhtä hullunmyllyä, jossa koira on koko ajan hampailla roikkumassa jonkun puserossa, ja lapset taas koiran kimpussa kun ei ole muutakaan tekemistä. Ja vastaavasti koiralle ei sallita hyppimistä, puremista, näykkimistä. Se kuulostaa paljon helpommalta mitä se on, koska pennulla on luontainen tarve häseltämiseen ja lapsilla myös. Mut tulevaisuutta ajatellen on tärkeää, että ne rajat on kaikilla alusta asti selvät ja niistä pidetään kiinni.