No, pistänpä minäkin lusikkani soppaan..
Ja mihinkään muuhun en ota kantaa kuin ensinnäkin tuohon
rappiksessa kulkemiseen.
Me asuttiin koiran eka vuosi kerrostalon ekassa kerroksessa ja joko kannettiin tai käytettiin hissiä joku aika. Koira pelkäsi rappusia ja aloitti kovan konsertin, jos sen piti itse niitä mennä, sillä se oli kompastunut ihan pienenä kerran niissä.
Harjoiteltiin pihalla kulkemaan rappusia, kun ne ovat eri materiaalia kuin rappiksen raput ja sellaisia, joissa on vaan pari rappusta. Iso kasa namia mukaan ja yksi nami joka rapulle. Välillä oli päiviä, että tämä sujui hyvin, välillä koira alkoi jo peruuttaa nähdessään kyseiset rappuset. Toisinaan istuimme rappusilla tunnin, ihan vaan ottamassa tuntumaa niihin.
Mielestäni teimme paljon töitä, mutta se, mikä tuntui todella auttavan oli, kun meillä oli serkkuni koira hoidossa viikon ja se kulki raput ongelmitta ja meidän koira vaan seurasi kaveria loppuviikosta innoissaan, edes huomaamatta menevänsä raput ylös.
Pyydä kaverin koiraa kulkemaan rappuja oman koirasi edellä ja viettäkää muutenkin aikaa rappiksessa. Istutte vaan lattialla ja syötte namia ja rapsuttelet koiraa. Näytä, että rappis on mukava paikka.
Kun muutimme rivitaloon, jossa on rappuset avonaiset (siis lautojen välistä näkee alas), olimme varmoja, että koira ei yläkertaan mene, mutta sillä ei tuntunut olevan merkitystä. Hän on lähes aina yksin ollessaan yläkerrassa, kun meillä on sohva ikkunan edessä, josta hän saa katsella kadulle liikennettä ja kun se huomaa jonkun tulevan kotiin, niin rappuset tullaan kyllä niin vauhdilla alas, ettei uskoisi saman koiran ikinä pelänneen rappusia.
Eroahdistukseen apua löytyy varmasti ihan alkeista, mutta itse en tiedä, kumpi on parempi tapa:
1a) ennen lähtöä ja kotiin tultua ei puoleen tuntiin saisi huomioida koiraa mitenkään, että se tajuaa, ettei lähtö ole hänen syytä, eikä kotiintulo palkkio.
1b) lähdette ihan vaikka vain minuutiksi oven taakse ja palkaatte pissaamattomuudesta ja pikku hiljaa pidennätte poissaoloaikaa.
2a) jättää koiralle aktiviitettia poissaolon ajaksi, esim. aktivointipallo, josta pyörittämällä tulee namia, tai kanamunakenno revittäväksi, possunkorva, tms.
2b) rajaa koiran alueen mahdollisimman pieneksi, sillä tyhjä koti voi tuntua koirasta yllättävän suurelta ja pelottavalta.
Toisaalta mun on niin vaikea sanoa mitään vinkkejä, kun meidän koiran ainut "ongelma" oli tuo rappusten pelko. Se ei ikinä tuhonnut mitään!
Älä myntiaikeista huolimatta lopeta koulutusta nyt heti vaan harjoittelette koko ajan, kunnes koira pääsee uuteen kotiin. TSEMPPIÄ!
