Kokemuksia,onko muilla?!!Ihan Loppuraskaus ja yö supistuksia, jotka hiipuu aamulla..

Heippa!

Täällä väsyneenä kirjoittelen ja kyselen että onko kellään tällästä..
Elikkä tää alko viime viikolla, rv 39:lla..Joka ilta supisteli pitkälle yöhön tai sitten alko keskellä yötä supisteleen ja supisteli aamuun asti kuitenkaan pahenematta "Oikeisiin" supistuksiin, elikkä kuvaisin niitä tujukoiksi harjoitus/ennakoiviksi suppareiksi-eli mitään kunnon kipuja ei ole tuntunut..Ehkä jotain pieniä menkkamaisia juilimisia. Ja n. 2-6h "session" jälkeen supparit hiipuivat pois..Sitten pariin yöhön niitä ei tullut elikkä vklopun sain olla rauhassa-tosin sitten olin kauheessa flunssassa, joten en sen takia ole saanut nukuttua.

Nyt rv 40+1 ja eilen illasta alkoi supparit n. klo 19..ja ne kesti KOKO YÖN, jotain 12h..Ja aika säännöllisiäkin oli, mutta ei edelleenkään pahentuneet kunnon kivuiksi, millä olisi voinut ajatellakaan lähteä svo:lle..Sitten aamulla n. klo 7-8 aikaan ne vaan loppu..enkä mä ollut nukkunut vielä silmäystäkään..kun on ne silti kuitenkin niin inhottavan tuntusia, ettei niillä oikein nukuta.

Odottelen toista lasta, mulla 2,5v. kotihoidossa oleva poika, joten päivälläkään ei paljon nukkua saa. Elikkä väsymys alkaa painaa tässä..Ekasta alkoi synnytys niin että 2pv oli säännöllisesti PÄIVÄLLÄ supistellut ja sitten seuraavan pv iltana alkoivat paheneen ja aamulla svo:lle. Tunnisti kyllä jo ajoissa että oli tosi kyseessä. Nyt nää vaan tuntuu kiusaavan :'( Eka meni yli 41+3

No sitä vaan tässä kyselisin, että onko kellään kokemusta tälläsestä/onko kukaan samassa tilanteessa? Vai ooks mä vaan rikki :/

T:Niiskuneiti ja Pikkarainen 40+1

 

Minulla oli ihan samanlaisia supistusöitä viikoilla 38-40. Sitten ne loppuivat, mutta en saanut yöllä unta koska olo oli muuten niin epämiellyttävä. Valitettavasti ennakoivat supistukset eivät ennakoineet mitään. Tyttö syntyi käynnistyksellä 42+1 :/

 

Sama täällä :kieh: ja viikotki samat, tänään 40+1 :headwall:
Kirjottelinki jo tuol helmikuisis että "erehdyin" jo viime pe iltana menee koksiin kun supistuksia vaan tuli... vietin yön siellä, kätilö lupasi että aamulla lääkäri vois antaa jotain tippaa jotta käynnistyis jos ja kun supparit hiipui. Vaan yöllinen kätilöpä lähti kotiin, uusi tuli ja lääkäri tuli ja paskat mä mitään tippaa saanu :kieh:
Paikat oli auennu 3 cm:iin yöllä... Käskettiin vaan kaupungille kävelemään tai jotain! Sanoin itku kurkussa että eikö nyt voi tehdä jotain! Kun niitä kipeitä "supistus kohtauksia" on joka ilta... No eipä voi tehdä mitään ei...
Juuri eilen illalla mietin palopuhetta lääkärille, kun semmoisen seuraavan kerran näen. Jos ei tämä synnytys nyt pikkuhiljaa käynnistys kunnolla itekseen. Mä en vaan enää jaksa!!! Yöt valvotaa supparien ja muksun kipeää tekevien liikkeiden takia, eikä päivällä voi nukkua kun on esikoinen hoidettavana.

 

Joo, mä liityinkin tai yritän liittyäkin teidän helmikuisiin tuolla odotuspuolella

Mutta siis tiedän todellakin tunteen, ihan kauheeta valvoo monta yötä ja kun MITÄÄN ei tapahdukaan. Kyllähän se että valvot suppareiden takia niin sen synnytyksen takia on ihan ok, tiedät ainakin että vaavi tulee syliin palkinnoksi. Mutta sitten kun aamulla ei oo silmäystäkään nukkunut ja vauvaa ei olekaan kainalossa niin ei kyllä paljon naurata! Kyllä on itelläkin käynyt mielessä käydä svo:lla esittäytymässä, mutta sitten kun tiedän tai luulen tietäväni että mut käännytetään kotio niin en ole lähtenyt. Ja kun ne tosiaan ei ole sitä mitä tiedän että pitäs olla..kääk, kyllä ketuttaa. Tulis sit jos kerta alottaa, ei kiitos enää mitään harjoittelua..

Mutta tsemppiä meille!

 

Noh, kun mä en edes tavallaan tiedä miltä synnytyssupistuksen pitäisi tuntua. Kipeää tekee nyt jo, mutta odotan kokoajan kivun pahenevan.
Oon synnyttäny 5v sitten. Sillon oli "vain" mahan kovettumisia 2 tuntia 10 min välein kuten "ohjeissa sanotaan" ja outo olo, pissitti... Noh, soitin koksiin ja mentiin sinne, kohdunsuu oli 2cm auki ja synnytyssaliin pääsin heti. Ne ei kyselleet mitään vaan avitti eli vauhditti synnytystä. En muista suuria kipuja, tai ehkä aika kultaa muistot?
Nyt kun viime pe, erehdyin sairaalaan lähtemään (neuvolan ohjeesta ) supistukset oli kipeitä ja tuli aika tiuhaankin. Mut kun ne yöllä hiipui :headwall:
Porukka oli sairaalassa ihan ihmeissään kun en uudelleensynnyttäjänä tiedä miltä "pitäisi tuntua".
Nyt olen päättäny että mut saa melkein väkisin raahata sinne kun se aika tulee, mistä minä tiedän koska on oikea aika lähteä! Joka lääkäri/kätilö ketä olen tavannut, sanoo ihan eri ohjeita. Enkä nyt enää omaan oloonkaan luota. Mies alkaa olla jo hivenen huolissaan minusta. Se soitti tänään synnärille! Antoi vähän palautetta ja kyseli asioita. Miten tästä raskaudesta tulikin tämmönen "show" :attn:
Minä oon itkeny jo monet itkut että en osaa olla raskaana, en osaa synnyttää...

Mua pelottaa vauvan koko nyt aika paljon. Olen saanu syntymäpainoarvioksi 4,5 kg :/
Että senkin takia sais alkaa syntyä jo!

Niin ja esikoinen synty rv 39+6. Tästä kakkosesta kaikki lääkärit on varotelleet vähän väliä että syntyy etuajassa... juupajuu...

Jaksuja Niiskuneitille :flower:

Varmaanki jatketaan tuskailua tuol helmikuisissa, olitki sinne kirjotellu

 

Heippa!

Täälläkin yksi äiti, joka odottaa synnytykseen lähtöä. Nyt on viikonlopusta asti mullakin ollut voimakkaita supistuksia ja lähes jatkuvasti. Ei kuitenkaan säännöllisiä tai kovin kivuliaita. Eli ei "oikeita" synnytyssupistuksia. Selkää juilii ja toissapäivänä tehdyn hikilenkin jälkeen vauva laskeutui aika tuntuvastikin alaspäin. Neuvolassa sanoivat, että on nyt kiinnittynyt.

Esikoinen ei kiinnittynyt mielestäni ollenkaan ja nyt tuntuukin kaksinverroin tukalammalta tämä synnytyksen odottaminen. Esikoinen (1v4kk) hoidettavana päivisin, joten ihan rennosti ei vaan voi ottaa Mulla nyt rv 38+2. Esikoinen syntyi 40+3.

Neuvolassa sanottiin, että josatain syystä nyt on mennyt paljon odottavilla äideillä raskaus yli lasketunajan. Toivottavasti en kuulu samaan sakkiin :heart: Olisi jo kiva synnyttää

Tsemppiä teille muillekin odotuksen loppusuoralle. En ole jaksanut liittyä helmikuisiin, kun siellä on niin paljon odottajia/tekstiä, ettei ehdi lukea :heart:

 

Mulla oli kanssa viikon verran noita supistus öitä ja iltoja niin että yön aikana joutu ottaa useammankin panadoolin ja kaks kertaa meinattiin jo mennä synnärille kun kipeetä teki mutta välit vaan liian pitkät 8-15min
Oli raivostuttavaa kun joka ilta alkoi supistukset ja makuultaan olo oli tuskaa, melkeen koko viikko meni sitten sohvalla puoli istuvassa että sai torkuttua eikä kivut kasvaneet.
6päivää supistusöiden alkamisen jälkeen tuli vihdoin SE yö, että välit pieneni 3-5minuuttiin vaikka kipu oli samaa luokkaa ku aiemmin päätettiin mennä. Olinkin jo 5cm auki (edellinen kohdunduun tsekkaus ollut rv 33) ottivat sisään ja aamulla sitten vauski syntyi hiljuksiin...
Mulla meni tuossa raskaudessa supistusten kanssa niin että ekat tuli rv 22 ja kesti satunnaisina vatsan kovattumina rv 30 asti, sitten katosi kokonaan ennenku alkoi noi supistusyöt ja vihdoin tositoimet

 

Minulla oli myös kipeitä suppareita, jotka hiipuivat aamulla. En saanut nukuttua. Omani sain loppumaan, kun kävin lämpimässä suihkussa ja otin panadolin. Kun sitten ne oikeat supistukset alkoivat, olivat ne vielä kipeämpiä eikä kylpy ja panadol auttaneet mitään. Tosin, kun soitin synnärille, niin eivät uskoneet niitä oikeiksi, vaan käskivät käydä suihkussa ja ottaa panadolin (vaikka olin jo itse todennut, ettei ne auta). Pari tuntia myöhemmin olin kuitenkin synnärillä, ja paikat oli auki 4-5cm. En kyllä ole varma, että seuraavallakaan kerralla pystyn itse varmasti tunnistamaan ne oikeat supistukset. Ne eivät kuitenkaan niin paljon eronneet harjoitussupistuksista.

 

Täällä kanssa istuttiin kolme iltaa/yötä kylvyssä samanlaisten suppareitten kanssa (tosin oli ihan kunnollisia, kipeitä) rv 39 paikkeilla. Supistukset tuli n 8 min välein ja päivällä ne hidastu noin 15-20 min välein tuleviks. Kolmantena yönä ne alko tuleen 5 min välein, joten lähdettiin sairaalaan. Oli tosi kiva mennä ihan väsymyksestä kuolleena synnyttään. Sieltä se lapsi sit kuitenkin synty, vaikka oksitoniinilla jouduttiin kyllä vielä avittamaan.

Sairaalaan soitettaessa ne käski olla kotona jos vaan kestää supistelukivun.

 

Itsellä esikosta oli jotakuinkin tuollaista aloittajan kuvailemia.
Rv37 lähtien alkoi tulemaan jopa säännölliseksi meneviä harjoitus supistuksia...ottivat voimille, mutta mitään kipua ei ollut.
Rv40 niitä alkoi tulemaan lähes joka ilta, kestivät 2-3h ja sitten loppuivat. Rv41+4 myöhäisillasta tuli jo hitusen tuntuvia supistuksia, jotka kestivät taas turhauttavat n.3h ja olivat väleiltään n.5min.
Seuraavana päivänä oli sitten ya-kontrolli synnärillä, jossa lääkäri totesi supistusten tehneen kiitettävää työtä ja avautumista oli tapahtunut reilu 2cm ja kanavaa jäljellä vain vähän.
Rv41+6 sitten pääsin kalvojen puhkaisuun ja 6h päästä tuosta toimenpiteestä poika syntyi.

Nähtäväksi jää, toistaako historia itseään ja joudunko tämän kakkosen kanssa kitumaan käynnistykseen saakka, toivotaan että ei...katoaa se yllätysmomentti tavallaan kokonaan, vaikka tärkeintähän on saada lapsi turvallisesti maailmaan raskausviikkojen määrästä riippumatta, mutta silti =)