Kolmen lapsen äiti menettää pian jo toivonrippeet, lapset eivät usko mitään, apua tarvitaan!

Olen kolmen lapsen äiti, poika 6v, tyttö 4v ja tyttö 2v. Asumme omakotitalossa ja tilaa on ja lapsilla omaa tilaa. Mutta olen ihan väsynyt ja neuvoton, siis kukaan näistä ei halua kuunella äitiä, eivät usko yhtään mitään, pomppivat toistensa päällä, pukkivat. Siis leikkiminen on rähinää ja itkua toinen toisensa perään.

tyttö 2v on todella känkkäränkkä tapaus, jos ei saa tahtoa periksi, itkee niin kovasti, että varmasti naapurit jo kuulevat ;) mutta en ole hänelle antanut periksi yhtään mitään. Olen ottanut syliin ja lohduttanut tai kyykistynyt hänen kasvojen korkeudelle ja kertonut ettei nyt saa kiikkua pöydälle, ettei vain tipu tai äiti antaa ruoan, kun nostaa sinut syöttötuoliin, muuten hän haluaa tehdä kaiken itse, ja olenkin hänen antanut tehdä. vaipat, syömiset ja vaatteiten laitot menevät hienosti, mutta kiukuttelu on todella raskasta kuunella.

tyttö 4v. Kitisee, joka ikisestä asiasta, oli asia pehnolelun katoaminen tai väärän filmin katsominen. Olen pyytänyt häntä rauhoittumaan ja kertonut että nuin iso tyttö ei itke nuin pienistä asioista. jos jotain haluat, sinun pitää nätisti puhua ja pyytää.

poika 6v: voi elämänkevät, tämä vilperi oikeasti haukkuu, pukkii, potkii, huutaa. hän yllyttää kummankin tytön laukkomaan ja pomppimaan. ymmärrän kyllä lasten leikit ja energuaa pitääkin olla, mutta sitten tapellaan ja jopa pukitaan toisia.Jos pyydän lopettamaan, hän haukkuu äidin tyhmäksi tai en se minä ollut, vaan sisar. Korotan ääntäni jos jotain sellaista on tehty jota todellakin ei saa tehdä. Ei auta! Olen vienyt häpeä tuolille, ei auta. olen jutellut, olen ollut määrävänä, olen antanut hellyyttä. Olen tehnyt ihan kaikkeni. Neuvolassakin olen asiasta puhunut ja he vain sanoivat minun pitää olla pomo. Olen perheen pomo, en anna periksi, mutta miksi en saa tähän nuoreen mieheen mitään kuria??? mitä minä teen. Miksi hän ei usko, nytkin kielsin häntä menemästä ulos, koska sataa kaatamalla vettä, jouduin hakemaan hänet takaisin.

Me teemme yhdessä kaikkea, mutta kauppareissukin voi olla todella väsyttävää, vien vuoronperään lapsia autoon, kun juoksevat ja pomppivat.

Olen todella apua tarvitseva, en tiedä mitä teen. Puhuminen, komennus, käskyttäminen, pyytäminen, ehdottaminen ei mikään auta.
 
...otappa yhetys lastensuojeluun, kerro että sinä tarvitsen apua. Meillä on just nyt menossa tutkimus neitimme 5v käyttäymisen takia...ja nyt soskun tädin ehdotus on et meille tulee kotiin ti ja to klo14-16 jou soskun täti joka leikkii meidän neidin kanssa..tuntuu joo oudolta mutta pakko vaan ajatella että saanpahan mä sit sitä omaa aikaa, teenpä sit ruokaa, tai imuroin tai käyn lenkillä sen ajan...

Ei ole häpeä pyytää apua.
 
Varmasti näin olet tehnytkin... Anna lisää aikaasi lapsille. Lue kirjoja, rakenna palapelejä, leiki kauppaa, potki palloa, ota ruuanlaittoon mukaan - mitä vaan. Lapset voi etsiä huomiotasi pahalla jos ei hyvällä riittävästi saa. Myönteisen ajan antaminen vaikuttaa aina myönteisesti.

Rajojen testaaminen, mustasukkaisuus sisaruksille, persoonallisuuksien erilaisuus. Sinulla ei ole helppoa, mutta älä luovuta. Kiitos, kun rakastat lapsiasi ja teet sen minkä voit!
 

Yhteistyössä