Kosinta/kihlautuminen jne.

En nyt hae tässä pelkästään absoluuttista vastausta (ei/joo), vaan myös mielipiteitänne asiaan, joka on siis, mitä voivat olla tai ovat olleet teidän kohdalla kosinnan merkkejä? Vai onko ajatus kihlautumisesta/naimisiinmenosta tullu yhteisenä päätöksenä ilman mitään varsinaista kosintaa?

Pian tulee vuosi täyteen miesystävän kanssa ja kieltämättä hän on ensimmäinen mies, jonka kanssa tahdon oikeasti astella alttarille (tai maistraattiin), mutten ole varma onko hänellä minusta samat ajatukset tai haluaako hän ylipäätään koskaan avioitua.

Muutama seikka kuitenki on alkanu tässä mietityttämään:

1. Viikko sitte hän otti puheeksi ensimmäistä kertaa vakavasti puhuen, mitä mieltä olen lapsista. Hänellä tuntui myös olevan aika vaikeaa aloittaa asiasta puhuminen. Vastattuani siihen hän kertoi, etteivät lapset ole hänelle mikään välttämättömyys. Tämähän toki voisi olla vain yleistä mielipiteiden vaihtoa, ellei hän olisi sanonut aikoinaan suhteemme alussa, ettei hän tahdo lapsia, sillä niistä on aivan liian paljon vaivaa ja koska hänellä on lemmikkieläin, sekin on jo aivan tarpeeksi haastavaa.

2. Muutaman kerran on jo puhuttu, että voisin työllistyä hänen yritykseensä tulevaisuudessa, kunhan olen kouluttautunut alalle, ja parhaillaan olenkin opiskelemassa kyseistä alaa, jäljellä on noin vuosi.

3. Jokin aika sitten sukujuhlissa, jossa oli hänen sukulaisiaan, monet näistä sukulaisista vihjailivat ja kyselivät milloinka on häitä odotettavissa sanoen vielä, että he eivät tarvi kutsua, vaan tulevat ilman muuta paikalle. Miesystäväni naurahti tähän ja vastasi leppoisasti: kiva, että tulette kutsumattakin.

Voisiko nämä olla edes pieniä merkkejä, että tämä mies todellakin aikoo viettää loppuelämänsä kanssani vai kuvittelenko vain, koska tahtoisin asian olevan näin?

Millaisia kokemuksia teillä on asiaan liittyen? :)
 

Yhteistyössä