Koulukiusaaminen ja ADHD

Nykyään kiusaaja todetaan lähes syyttömäksi jos hänellä todetaan esim. ADHD.
Tuoko kyseinen sairaus mukanaan myös pahuuden, julmuuden, ilkeyden ja täydellisen empatiakyvyn puutteen?
Lapsillekin pitää opettaa että rikosta seuraa rangaistus ja jos rikollinen (kiusaaja) on sairauden vuoksi syyntakeeton, hänet pitää eristää ihmisistä joita hän pyrkii vahingoittamaan.
Kiusattua ei auta yhtään jos kiusaajalla on ADHD.

 

Nykyään kiusaaja todetaan lähes syyttömäksi jos hänellä todetaan esim. ADHD.
Tuoko kyseinen sairaus mukanaan myös pahuuden, julmuuden, ilkeyden ja täydellisen empatiakyvyn puutteen?
Lapsillekin pitää opettaa että rikosta seuraa rangaistus ja jos rikollinen (kiusaaja) on sairauden vuoksi syyntakeeton, hänet pitää eristää ihmisistä joita hän pyrkii vahingoittamaan.
Kiusattua ei auta yhtään jos kiusaajalla on ADHD.

 

Nykyään tuntuu että vähän kaikilla on ADHD, siitä on tullut ihmeellinen muotivillitys. Näin viimeiset 30 vuotta ADHDn kanssa viettäneenä voin sanoa että tuo on niin typerää yleistystä, että saa ADHD diagnoosin vaan siitä, että vanhemmat ei ole koskaan sanoneet ei, ketään ei kotona kiinnosta, ja siksi lapsesta tulee kenestäkään piittaamaton kusiaivo.

Itse olin koulussa, jep, koko sen 9 vuotta, siinä kiusatun roolissa. En todellakaan ollut se päitä vessanpönttöön tunkeva idiootti, vaan olin se, jonka pää oli siellä pöntössä.


En ymmärrä miksi kaikille pitää nykyään saada jonkinlainen diagnoosi?? Selitellään sillä sitten huonoa käytöstä, joka voi aiheutua jostain ihan muusta. Saadaan juuri sellaiseksi oikeustoimikelvottomaksi tekijä kun todetaan että ei se voi mitään itelleen, sillä on diagnoosi.

Itsellä lääkityksen kanssa ei ole pahoja ongelmia nyky-yhteiskunnan kanssa, en ole koskaan ollut väkivaltainen, en ole rikkonut lakia, en edes tietä ylitä punaisilla. Vaikkakin se valoissa seisominen on yhtä tuskaa sairauden kanssa.

Menisivät vanhemmat itseensä, jos pikkupiltti on muita lapsia kiusaava ääliö. Ongelma voi löytyä jostain ihan muualta. Ja mä en kestä näitä jotka itsensä diagnosoi, ai kappas, en jaksa nyt keskittyä tunnilla, mulla on siis ADHD.....

 

Edellinen vielä lisää että mulla meni tuonkin tekstin kirjoittamiseen tollanen puoli tuntia, välillä piti käydä keittämässä kahvit, sit koneelle, sit laitan pyykit koneeseen, sit taas kirjoittamaan jne... Ei tää tauti helppoa ole.

 

muoti sairaus. johon vanhemmat vetoaa, kun lapsi tekee ei toivottua. olettavat, että muiden kuuluu vaan kärsiä, kun heidän adhd toilailee. tuo olis hyvä, että tehtäis heille sitten omat koulut, kiusatkoon siellä toisiaan. mutta tosi asia on, että adhd pitäs olla sama kuri kuin muillakin

 

mun pojalla on ihan diagnosoitu ADHD eikä ole kiusaaja vaan kiusattu. Luokan pojat tietävät että hermostuu helposti ja menettää itsekontrollin jonka takia koulussa on jatkuvaa härkkimistä ja ärsyttämistä.
Sen aggression poika purkaa itseensä, satuttamalla itseään. Mikä on ilmeisesti muista oppilaista äärimmäisen hyvää viihdettä.

ADHD ei ole empatiakyvyttömyyttä tai sadismia eikä kumpikaan siihen kuulu. Luonnehäriöt on aivan eri asia.

Mulla on kotona yhdeksänvuotias lapsi joka haluaa kuolla koska ei kestä itseään ja omaa käytöstään. Lääkitys ei mainittavasti auta, terapia ei auta, mikään ei näköjään auta. Lapsen itsetunto meni jo monta vuotta sitten kun aina sai kuulla olevansa huono. Eikä lapsella ole yhtään ystävää koska muut ilmeisesti pelkäävät niitä hermostumisia.
meillä ei järjestetä esim synttärijuhlia koska ei ole ketään kenet kutsua.
muuttaisin muualle jos olisi varaa, mutta mun työpaikkani on täällä. Työaikaa teen jo lyhennettynä koska minua tarvitaan kotona vahtimassa ettei mitään pahaa tapahdu, kuten toista aivotärähdystä kun lapsi hakkaa itseään lattiaan.

että joo, jos olisi koulu jossa on vaan "poikkeavia", laittaisin lapseni sinne heti, mutta kun edes erityisluokalle ei pääse kun muodissa on erityislasten integroiminen normaaliluokkaan.

 

ADHD ja koulukiusaus loppuu koivuvitsan ahkeralla käytöllä

 

ADHD on aikalailla höpöhöpö-sairaus. Lue kirja Tappava psykiatria ja lääkinnän harha, niin ymmärrät taustoja paremmin. Lisäksi katso tämä video:

 

Suomessa koulukiusaaja on aina syytön ihan kaikkeen, hän on koulun puhtain väärinymmärretty pulmunen. Diagnooseilla ei ole merkitystä tähän asiaan. Suomessa kaikkien tehtävä on ajatella yksinomaan kiusaajan hyvinvointia, kiusattuja ei tarvitse ajatella. Kiusaajaa ei koskaan rangaista millään tavalla, vaan kiusatun tehtävä on kärsiä seuraukset, vaihtaa koulua, jne. Monesti ajatellaan myös, että kiusatun tehtävä on olla kiusaajan lähistöllä siltä varalta, että kiusaaja jonain päivänä haluaakin kokeilla kiusaamatta jättämistä -- viis siitä, että kaikki päivät siihen asti ja sen jälkeen kiusaaja kiusaa tauotta. Suomessa kiusattujen velvollisuus on olla kiusaajien kiusattavina, koska muuten kiusaajarassukoilla ei olisi mitään tekemistä.

 

Minusta juuri niitä erilaisia kiusataan koska nautitaan siitä ettäne reagoi. mutta kyllä kaikki lapset välillä kiusaavat toisiaan . se kuuluu sosiaalisten sääntöjen oppimiseen mikä sallittua ja mikä ei. Aikuisten tehtävä on opastaa näissä tilanteissa oli diagnoosia tai ei. Aikuisen pitää olla valmis ottamaan vastaan itku potku raivarit ja raivokohtaukset yms. kun ei saakaan tehdä aina mitä haluaa ja että toisia ihmisiä o kunnioitettava Aina ei tietty tiedä tai näe kaikkea tai jaksa. mutta siihen pitää pyrkiä ja palata monta kertaa että kun teet noin olisiko kiva jos joku tekisi sinulle niin yms.

 

Adhd ei ole vamhemmista johtuvaa vaan synnynnäistä. Aivokemiallinen ongelma tietty psykiatrit haluaa väittää ympätistö tekijöitä, mutta sanonpa vaan alkisten lapset usein pelottavan hissukoita. Avatkaa silmänne ihmiset. ja monesti miettinyt että ei ne vanhemmat niitä diagnooseja halua vaan päiväkodit ja koulut kun kalle ei sopeudu ryhmään tai heidän oma auktoriteettinsa on puutteellista ja tosi asia nykyään ei voi kasvattaa kun kaikki on kiellettyä. nappeja vaan naamariin lapsille nii istuvat kiltisti tunnilla?

 

Adhd ei ole vamhemmista johtuvaa vaan synnynnäistä. Aivokemiallinen ongelma tietty psykiatrit haluaa väittää ympätistö tekijöitä, mutta sanonpa vaan alkisten lapset usein pelottavan hissukoita. Avatkaa silmänne ihmiset. ja monesti miettinyt että ei ne vanhemmat niitä diagnooseja halua vaan päiväkodit ja koulut kun kalle ei sopeudu ryhmään tai heidän oma auktoriteettinsa on puutteellista ja tosi asia nykyään ei voi kasvattaa kun kaikki on kiellettyä. nappeja vaan naamariin lapsille nii istuvat kiltisti tunnilla?

Tästä on nimenomaan kyse. Halutaan diagnosoida ja syöttää lääkkeitä siksi, että lapsi on yliaktiivinen suhteessa siihen, miten aikuiset haluavat lasten käyttäytyä.

On todella hirveää lukea faktoja kunnolla tehdyistä Cochrane-tutkimuksista, jotka nämä psykiatriksi itseään kutsuvat puoskarit sivuuttavat olankohautuksella.

 

että joo, jos olisi koulu jossa on vaan "poikkeavia", laittaisin lapseni sinne heti, mutta kun edes erityisluokalle ei pääse kun muodissa on erityislasten integroiminen normaaliluokkaan.

Turusta löytyy vielä erillisiä kouluja pelkkine erityisluokkineen.

 

Nykyään kiusaaja todetaan lähes syyttömäksi jos hänellä todetaan esim. ADHD.
Tuoko kyseinen sairaus mukanaan myös pahuuden, julmuuden, ilkeyden ja täydellisen empatiakyvyn puutteen?
Lapsillekin pitää opettaa että rikosta seuraa rangaistus ja jos rikollinen (kiusaaja) on sairauden vuoksi syyntakeeton, hänet pitää eristää ihmisistä joita hän pyrkii vahingoittamaan.
Kiusattua ei auta yhtään jos kiusaajalla on ADHD.

Ei, vaan yleensä tarkkaavaisuushäiriö diagnoosin saanut lapsi/nuori (aikuinenkin) tulee muita helpommin kiusatuksi.

Empatiakyvyn puute taas on luonnehöiriöisen ongelma ja se on jo aivan eri asia. Sinulla menee nyt hieman puurot ja vellit sekaisin.

Aggressiivinen käytös, väkivaltaisuus, julmuus tai ilkeys tulevat jostain muusta kuin adhd:stä ja käytöshäiriöitä tai mielialahäiriöitä voi esiintyä kenellä tahansa. Toki adhd-oireinen voi myös olla julma ja ilkeä, kuten kuka tahansa muukin, mutta ota nyt hieman selvää, mitä kaikkea pitää ensin sulkea pois, ennen kuin voidaan diagnosoida adhd.

Jos joku on julma toista kohtaan, se on aina tuomittavaa, oli tarkkaavaisuushäiriö tai ei. Sinulla ilmeisesti on adhd:stä aika hatara kuva. Kysymyksesi on ihan yhtä "viisas", kun se, että saako vaikka "syöpä potilas" kaiken anteeksi, kun hänellä on "syöpä" ja saako olla julma tai ilkeä toisia kohtaan, kun on "syöpä" määrittelemättä asiaa sen tarkemmin. Samalla tavalla kuin syöpäpotilas tai vaikka diabetes dg. saanut henkilö voi olla hauska tai ilkeä, empaattinen tai empatiakyvytön, hiljainen tai vilkas, voi sitä olla adhd -diagnoosin saanutkin.

 

muoti sairaus. johon vanhemmat vetoaa, kun lapsi tekee ei toivottua. olettavat, että muiden kuuluu vaan kärsiä, kun heidän adhd toilailee. tuo olis hyvä, että tehtäis heille sitten omat koulut, kiusatkoon siellä toisiaan. mutta tosi asia on, että adhd pitäs olla sama kuri kuin muillakin

Tämä nyt oli jo aika säälittävä provo.

 

Ei jumalauta, miten joku jolla on itsellä ADHD voi olla sitä mieltä ADHD johtuu kasvatuksesta. Ei johdu. Eikä diagnoosia saa jos diagnoosin. Kriteerit ei täyty.

Meillä ADHD Poika, koulukiusattu koska jäi porukoista ulos. Mutta 1-2 kiusasi, siis nappas esimerkiksi. Kypärän ohimennessä. Jos joku ärsytti mottas. Muutenkin. Hillu,kiipeili, häiriköi huusi.
Lääkitys autto paljon,ja se kun impulssikontolli iän myötä Kehittyi.
5.-7 lk käytösnumero 9!!!

Pitkään teki nuorempana niin että kun lääkkeen vaikutus loppu, härkki siskoa, stimuloi alikierroksilla käyviä aivojaan, tehokkaalla mutta Typerällä tavalla, kun otti lääkkeensä ei tätä käytöstä ollut.

Ja oikeesti oli pienenäkin empaattinen, itki kuollutta kärpästäkin kun se ei saanu elää. Hoivas eläimiä ja jos joku itki niin lohdutti. Mutta suuttuessaan löi,puri,sylki,potki,tuhos tavaroita.

 

Joo mutta ADHD lapsen tunne- elämä kehittyy hitaammin neurologisten oireiden Takia.

QUOTE="vierailija, post: 31804339"]Ei, vaan yleensä tarkkaavaisuushäiriö diagnoosin saanut lapsi/nuori (aikuinenkin) tulee muita helpommin kiusatuksi.

Empatiakyvyn puute taas on luonnehöiriöisen ongelma ja se on jo aivan eri asia. Sinulla menee nyt hieman puurot ja vellit sekaisin.

Aggressiivinen käytös, väkivaltaisuus, julmuus tai ilkeys tulevat jostain muusta kuin adhd:stä ja käytöshäiriöitä tai mielialahäiriöitä voi esiintyä kenellä tahansa. Toki adhd-oireinen voi myös olla julma ja ilkeä, kuten kuka tahansa muukin, mutta ota nyt hieman selvää, mitä kaikkea pitää ensin sulkea pois, ennen kuin voidaan diagnosoida adhd.

Jos joku on julma toista kohtaan, se on aina tuomittavaa, oli tarkkaavaisuushäiriö tai ei. Sinulla ilmeisesti on adhd:stä aika hatara kuva. Kysymyksesi on ihan yhtä "viisas", kun se, että saako vaikka "syöpä potilas" kaiken anteeksi, kun hänellä on "syöpä" ja saako olla julma tai ilkeä toisia kohtaan, kun on "syöpä" määrittelemättä asiaa sen tarkemmin. Samalla tavalla kuin syöpäpotilas tai vaikka diabetes dg. saanut henkilö voi olla hauska tai ilkeä, empaattinen tai empatiakyvytön, hiljainen tai vilkas, voi sitä olla adhd -diagnoosin saanutkin.[/QUOTE]

 

Joo mutta ADHD lapsen tunne- elämä kehittyy hitaammin neurologisten oireiden Takia.

Höpsis taas. Tunteet me opimme pitkälti vuorovaikutuksessa toisiin ihmisiin ja ensiksi tietysti suhteessa hoitajiimme. Adhd -lapsi voi olla keskimääräistä rohkeampi ja uskaliaampi esim. esiintymään, reipas vuorovaikutussuhteissa pienestä pitäen ja todella empaattinen lapsi/nuori. Tunne-elämän haasteita voi taas olla kenellä tahansa ilman mitään diagnoosiakin.

Tunne-elämän ailahtelut ovat yleisempiä henkilöillä, joilla on neurologisia oireita, (samoin impulsiivisuus joillakin, ei sitäkään kaikilla, joilla on adhd) mutta tunne-elämän kehittyminen on kyllä paljon muusta kiinni, kuten kasvuympäristöstä ja sen tunneilmapiiristä.

Adhd lapsen "levoton" touhuaminen sekoitetaan usein tunne-elämän levottomuuteen. On eri asia olla touhukas nostaakseen aivojen aktivaatiotasoa ilman pelon/jännityksen/ syyllisyyden tunnetta, kuin se, että joku on levoton, koska pelkää/jännittää tai kokee jostain syyllisyyttä.

Toinen esimerkki aikuisten maailmasta on palaverit. Ensimmäisen 5 min. sisällä joku tai jotkut alkavat piirtelemään paperiin tai pyörittämään kynää, vippasemaan jalkaa ym. Osalla taas kestää kauemmin, ennen kuin tarvitsee "pitää itseään hereillä". Mutta ennen pitkää se viimeinenkin sissi pyörii tuolillaan vaivaantuneena ja vaihtelee asentoa ja koittaa pidätellä haukotusta, jos palaveri venyy kovin pitkäksi. Eikä siinä tunteista ole kyse.

Adhd voi esiintyä myös ilman vilkkautta/impulsiivisuutta, eikä se välttämättä näy mitenkään ulospäin, vaan saatetaan sanoa että "X se on sitten rauhallinen ja mukava henkilö. On aina ollut sellainen hyväntuulinen, reilu kaveri, joskus ehkä vähän hajamielinen.."

Adhd oireisella henkilöllä voi olla lisäksi liitännäisoireita, esim. masennusta tai piirteitä autisminkirjon häiriöstä (ei taaskaan kaikilla), viimeksi mainitun liitännäisen kanssa voi olla vaikeampi hahmottaa ja oppia tulkitsemaan tunteita vielä aikuisenakin. Tällöin tunne-elämän kehittyminen voi olla haasteellisempaa.

Kun tunnemme yhden adhd -oireisen henkilön, emme voi sen perusteella määritellä, millainen on adhd- oireinen henkilö. Yhtä osuvaa kuin se, että tuntisimme vaikkapa yhden italialaisen henkilön ja väittäisimme, että "kaikki ulkomaalaiset ovat Italialaisia"