kuinka jaksatte?

mie oon 2v7kk tytön yksinhuoltaja,ja välil tuntuu tosi raskaalta,kun ei pääse mihinkään ilman tyttöä...hoitajaa tosi vaikee saada.kertokaa kuinka te jaksatte ja pärjäätte? :headwall:

 

Mulla on 7 vuotias ekaluokkalainen poika ja 6,5kk tyttö... Olen kyllä lasten kanssa jaksanut, poika viettää joka toisen viikon isällään... Ero tytön isästä otti vaan todella koville, ottaa vieläkin. puolisen vuotta oltu erossa... :'( mulla perhe ja sukulaiset asuvat turku-heksinki akselilla kun itse asun vaasassa, luulisinpa että helpompaa olisi jos lähempänä...tytön isän äiti on hoitanut muutaman kerran jos olen halunnut lähteä tuulettumaan, ja on lupautunut jatkossakin :heart: myös tytön isä on ollut hoitamassa.....kyllä raskasta on mutta jotenkin sitä on ollut niin vahva että ei ole antanut itseään valahtaa heikoksi, vaikka mieli olisi ollut välillä....koita jaksaa :heart:

 

Ajattele miten palkitsevaa sun työs on,sä ainoona kasvattajana
Kyllä mullakin on rankkaa,varsinkin kun tytöllä ollu tota hurjaa uhmaa kohta 2 vuotta!Välillä huudetaan ja itketää täällä kumpikin,tyttö kiukusta ja mä väsymyksestä...mut nii se vaa menee,päivä kerrallaan.Ja typy on mulle kaikki kaikessa,siitäkin huolimatta erttä välillä tuntuu et sen vois myydä kirpparil pois
Tänään meil on ollu pitkästä aikaa ihana päivä,tyttö ollu ku enkeli ja mäkin sitten pirteä ja jaksava äiti.
Pikkuhiljaa...toivon et toi uhmakin hellittäs...

 

Välillä mullakin tuntu siltä että ei...mä en jaksa enää \|O Mut sit jotenkin sitä vaan purskuttaa eteenpäin.Pakko.Mulla on äiti ja isä jotka ottaa useesti lapset hoitoon,monesti koko viikonlopuksi,ni se antaa voimaa jaksaa.Lasten isä ei oo näitten elämässä enää vaikka mä haluisin et se hoitas ja ottas luokseen nämä joskus mut ei..

Kyllä me jaksetaan,eikö?

 

\

Välillä mullakin tuntu siltä että ei...mä en jaksa enää \|O Mut sit jotenkin sitä vaan purskuttaa eteenpäin.Pakko.Mulla on äiti ja isä jotka ottaa useesti lapset hoitoon,monesti koko viikonlopuksi,ni se antaa voimaa jaksaa.Lasten isä ei oo näitten elämässä enää vaikka mä haluisin et se hoitas ja ottas luokseen nämä joskus mut ei..

Kyllä me jaksetaan,eikö?

Kyllä me jaksetaan :hug:

 

pakkohan se on jaksaa, kukapa tota tyttöö muuten hoitais?

 

Jaksan oikein hyvin Ei ole tyttö ollut hoidossa/yökylässä kuin muutaman kerran, täyttää nyt 2. Ei tunnu raskaalta ottaa mihinkään mukaan ja vaikka jouduin aikaisemmin kulkemaan julkisilla, junilla, ratikoilla, metrolla, busseilla... niin ei ollut sen hankalempaa. Tyttö on ollut huono nukkumaan, tosin nykyään yöt sujuvat hyvin. Asennoiduin alusta asti siten, että kyllä joku päivä helpottaa ja aina voisi olla pahemminkin. Olen ammentanut kaiken voiman rakkaudesta omaan lapseen, niin kliseeltä kuin kuulostaakin. En tahdo sanoa, että kaikilla pitäisi olla kuten mulla vaan että näin nyt on sattunut olemaan ja on mulla Kiva niin ja olen siitä kiitollinen.

Toivon kaikille voimaa jaksaa ja olkaa iloisia kaikista pienistä asioista niin voitte iloita useammin :heart: