kuinka kerroitte vanhemmillenne raskaudesta?

Eli juu eniten ehkä haluun tietää miten te 18-vuotiaana raskaaksi tulleet kerroitte raskaudestanne vanhemmillenne? Miten he reagoivat asiaan? Toki myös te muutkin voitte kertoa omia kokemuksianne vaikka olisitte vähä vanhempana tulleet raskaaksi:)

Itse oon nyt 18-vuotias ja mahdollisesti raskaana vahingossa.. tässä vielä viikon verran pitää jännäillä ennenku testin uskaltaa tehdä. Vaikka omat vanhemmat ovat rentoja, niin tuskin oisivat kovin iloisia tästä mahdollisesta raskaudesta..
 
Tulin (ihan suunnitellusti) raskaaksi poikaystävälleni 20-vuotiaana. Kerroin äidilleni vasta ensimmäisen ultran jälkeen, koska en halunnut kuulla hänen ehdottavan aborttia. Menin lounaalle äitini kanssa ja lätkäisin ultrakuvat pöytään ja sanoin "meille tulee vauva". Hetken mietittyään äiti onnitteli ja katsoi jopa heltyneenä ultrakuvia. Annoin myös yhden kuvista hänelle.
 
Asuin n.300 kilsan päässä vanhemmistani kun tulin raskaaksi ja en malttanut odottaa kertoa päin näköä, joten soitin. Äitini kanssa puhuin ensin niitä näitä ja pyysin sitten 6-vuotiaan pikkusiskoni puhelimeen ja höpöttelin hänen kanssaa. Lopulta pyysin pikkusiskoa sanomaan äidillemme, että hänestä on tulossa mummi :). Kuului juoksuaskelia ja äitini nappasi puhelimen pikkusiskoltani ja sanoa "Mitä? Ei tuommoisia saa pikkusiskolle sanoa!". Hän oli erittäin iloinen uutisesta. Tämän jälkeen soitin isälleni, jolta kysyin ensin istuuko hän ja sitten kerroin että kesäkuussa hänestä tulee ukki. Isäni meni ihan shokkiin ja ei oikein saanut sanaa suustaan. Illemmalla sitten tuli vielä tekstari isältäni että "Isäsi on niin onnellinen. Onneksi olkoon tuleville vanhemmille. T. Ukki".

Tämän tapahtuessa olin 18-vuotias ja ensi viikolla on minun ja aviomieheni vauvelin arvioitu saapumisaika ;)
 
Olen 16-vuotias ja suunnitellusti raskaana. Asiasta kerroin ensin isälleni tekstiviestillä, koska tiesin että isäni olisi vain innoissaan aisasta tietyn syyn vuoksi. Aioin kertoa asiasta äidille kun on sopiva hetki, mutta isä kerkes kertoa sen äidille ennen minua, eikä äitini pitänyt asiasta ;/
 
Itse raskaaksi tullessani olin 20 ja lapsi oli erittäin toivottu. Silti vanhemmille kertominen oli aika pelottavaa, koska sairastan epilepsiaa, ja poikaystäväni oli kaikenlisäksi Afganistanissa rauhanturvaaja-hommissa. Päätin siis soittaa äidilleni, ja kun kerroin raskaudesta, kuului minuutin verran kiroilua, sitten äitiini iski paniikki. Viikon kuluttua äitini kuitenkin halusi tulla kanssani käymään neuvolassa ja oli innoissaan tulevasta lapsenlapsesta. Nyt lapseni on jo mummin ja ukin lellikki, vaikka huoli minusta painaakin heitä :)
 
mä olin 18 kun aloin esikoista odottaa suhteessa ollut 1kk ajan kun testin tein. eli myöskin asia laskettu jos vaan ovulaatio kohillaan ollut niin olen tullut raskaaksi tasan tarkkaan samana päivänä kun aloin seurustelemaan lapsen isän kanssa. no äidilleni joka saanut minut (esikoisensa) juur 18 täyttetyään ilmoitin että "susta tulee mummo" reaktio oli hyvä, oli aivan innoissaan. noh isäni taasen kuullessaan että hänestä tulee ukki luetteli kaikki syyt miksi en olisi valmis äidiksi. sillä hetkellä majailin vielä isäni luona (kämpän sain kyllä seuraavan kuun alussa) ammattia ei ollut eikä töitä ja kun olin niin nuori :D nykyjään on kyllä sitten ukkikin iloinen lapsenlapsesta eikä ole valitellut asiasta vaikkakin ammattia en ole vieläkään saanut ja taasen kotona äippälomalla istuskelen joka sekin loppumassa :D
 
Olin seurustellut poikakaverini kanssa vajaa ½vuotta, kun sain tietää olevani raskaana (vahingossa). Opiskelin toisella paikkakunnalla, joten soitin äiteelle, joka oli hetken aivan hiljaa ei oikeen sanonu mitää. Äitee kerto iskälle, joka melekeen repi pelihousunsa kun sai tietää asiasta... Oli ehkä turvallista, että olin silloon niin kaukana kotua...
 

Yhteistyössä