Kuinka monen mies pelaa iltaisin monta tuntia tietokone-/konsolipelejä?

Mies on jo 34-vuotias. Pelaa lähes joka ilta useita tunteja illassa, töiden jälkeen ja viikonloppuisin. Pelaa jotain jääkiekko-, ralli- ja taistelupelejä. Tekee kyllä muutakin, mutta usein jos pyydän häntä tekemään jotain niin homma jää toiseksi. Muut hommat saa odottaa. Toki toisinaan sitten tekee sitä muutakin ja ei pelaa.

Lapset saa tapella keskenään, takan lämmitys unohtuu ja iltapalaa antaa lapsille kun peli on pelattu. Äsken sanoin, että annatko lapsille iltapalaa niin vastasi, että "joo joo, ihan kohta". Odotin 10 minuuttia, sanoin uudelleen että aiotko antaa iltapalan vai annanko minä niin "no joo joo, odota nyt hetki, ei voi olla niin kiire!" äkäisesti tiuskaisi. Meni taas vartti ja sitten tuli antamaan iltapalaa. Tosin itse olin jo kerennyt ruokkia lapset. Mies ärsyyntyi tästä.

Olen asiasta maininnut miehelle aika monia kertoja niin vähättelee asiaa. Ei kuulemma pelaa niin paljon kuin minä sanon, ei edes joka ilta, eikä ainakaan tunteja niinku minä väitän ja saa aikuisetkin miehet pelata, se kuulemma kehittää ajattelua.

Toisinaan pelaa tunnin-pari, toisinaan kello lähestyy puolta yötä kun vielä pelaa... ja meillä ei siis ole paljonkaan yhteistä aikaa. Minä istun olohuoneessa (vahtimassa lapsia tai itsekseni lasten nukkuessa) ja mies on toisessa huoneessa seinän takana pelaamassa. Onkohan tässä järkeä... tätä meidän arki-illat ja usein viikonloputkin on.

 

Meillä saattaa pelata, kun nukun. Kyllä ne kotihommat pitää hoitaa eikä pelailla.

 

Suhteen alussa mies ei pelannut, mutta minä pelasin. Onneksi äijäkin alkanut pelaamaan niin ei kenenkään hermot mene kokeile siis ap sinäkin pelaamista

 

Meillä saattaa pelata, kun nukun. Kyllä ne kotihommat pitää hoitaa eikä pelailla.

Kyllä hän itse väittääkin, että hoitaa kotihommat mutta todellisuus on se, että ensin pitää monia kertoja "väittää vastaan" tai viivästyttää hommaa, kun peli vaan kestää ja kestää. Minulla menee sillä välin hermot ja hoidan asian itse.

Silloin kun ei pelaa, hoitaa lapsia ja kotia erittäin hyvin. Sitten toisinaan ne pelit vaan vie aikaa niin että muut on toissijaisia juttuja. Ja tällöin kun pelaa, niin kiroilee, huutaa ja tiuskii koko ajan... pelilleen "mene nyt prkl...", "ei voi olla niin vaikeeta pysyä tiellä", "ei saatana..." ja meille perheenjäsenille huutaa "ei tartte häiritä" ym.

 

[QUOTE="...";29208347]Suhteen alussa mies ei pelannut, mutta minä pelasin. Onneksi äijäkin alkanut pelaamaan niin ei kenenkään hermot mene kokeile siis ap sinäkin pelaamista [/QUOTE]

Joo en. Olen joskus pelannut mutta ei kiinnosta. Ja kukahan ne lapset ja kotityöt hoitaa jos minäkin pelaisin? Ei kukaan.

 

Minä alkaisin ihan pitää lukua, mitkä ne todelliset pelin pelaamiseen käytetyt tunnit ovat. Seurailisin vaikka viikon verran ja sitten läväyttäisin faktat pöytään.

Se on paha siinä vaiheessa, jos ruvetaan tiuskimaan ja tussahtelemaan. Silloin tietää, että joku raja on ylitetty ja muutosta pitäisi saada aikaan.

 

[QUOTE="...";29208347]Suhteen alussa mies ei pelannut, mutta minä pelasin. Onneksi äijäkin alkanut pelaamaan niin ei kenenkään hermot mene kokeile siis ap sinäkin pelaamista [/QUOTE]

Niin, lapset voivat sitten keskenään hoitaa iltapalat ja muut, ehkä oppivat lämmittämäänkin, kun isi ja äiti vaan pelaa.

 

meillä saa pelata kumpikin mutta tietty kotihommat eka ja sit omalla ajalla saa pelailla.

 

Meillä pelaan minä. Haydaytä. Mies ei tykkää, mutta mä tykkään.

 

Niin, lapset voivat sitten keskenään hoitaa iltapalat ja muut, ehkä oppivat lämmittämäänkin, kun isi ja äiti vaan pelaa.

Juuri näin.

Kun minä aikaisemmin, vuosia ja vuosia sitten, pelasin niin pelasin silloin kun mies jo nukkuu. Pelasin ehkä pari tuntia illassa, enkä tosiaankaan joka ilta. Pelasin Sims-pelejä ja enkä kauan kuin jo tajusin kuinka tyhmää se onkaan.

 

Onko stressaantunut? Omasta pelaamisestani olen havainnut, että lisääntyy stressaantuneena/turhautuneena. Pelatessa saa ajatukset muualle tai vastaavasti rauhan ajatella omia asioitaan - riippuu pelistä.

 

Onko stressaantunut? Omasta pelaamisestani olen havainnut, että lisääntyy stressaantuneena/turhautuneena. Pelatessa saa ajatukset muualle tai vastaavasti rauhan ajatella omia asioitaan - riippuu pelistä.

Kai se on. Monestakin eri syystä. Töistä ja kotonakin varmaan joku stressaa. Mutta kai sitä nyt muutakin tekemistä olis stressinpurkuun kuin jatkuva pelaaminen joka häiritsee muita perheenjäseniä. Olen miettinyt suuttuneena jo eroamistakin, mutta en tosissaan eroa aio ottaa.

 

Miksi aikataulujen pitäisi mennä vaimon määräämällä tahdilla, jos asiat hoituvat muutenkin?

 

Juuri näin.

Kun minä aikaisemmin, vuosia ja vuosia sitten, pelasin niin pelasin silloin kun mies jo nukkuu. Pelasin ehkä pari tuntia illassa, enkä tosiaankaan joka ilta. Pelasin Sims-pelejä ja enkä kauan kuin jo tajusin kuinka tyhmää se onkaan.

Miten se on sinusta tyhmää?
Saako miehesi pelata lainkaan rauhassa pelejä?
Tietenkään ei voi pelata kun työt on tekemättä, mutta saako sitten lainkaan omaa rauhaa pelaamiseen, jos sinusta se on lähtökohtaisesti tyhmää?

Muuten kyllä laittaisin miehen peluut aikakortille, eli ottaa aikaa kauanko menee jos rupeaa kitisemään. Itse en pidä pelaamista sinänsä tyhmänä, mutta ei se tietenkään saa menna kaiken muun edelle.

 

[QUOTE="peluri";29208404]Miten se on sinusta tyhmää?
Saako miehesi pelata lainkaan rauhassa pelejä?
Tietenkään ei voi pelata kun työt on tekemättä, mutta saako sitten lainkaan omaa rauhaa pelaamiseen, jos sinusta se on lähtökohtaisesti tyhmää?

Muuten kyllä laittaisin miehen peluut aikakortille, eli ottaa aikaa kauanko menee jos rupeaa kitisemään. Itse en pidä pelaamista sinänsä tyhmänä, mutta ei se tietenkään saa menna kaiken muun edelle.[/QUOTE]

OMA pelaamiseni oli tyhmää. Kyllästyin pian ja tajusin miten lapselliselta se lopulta tuntui. Toiset pelaa ja tykkää mutta minä en sittenkään...

Toki mies saa pelata kun näyttää siitä pitävän. Mutta tuo nykyinen pelaaminen on jo liikaa kun sitä on lähes joka ilta (tai päivä) tuntien ajan. 5-7 kertaa viikossa, useimmiten 2-6 tuntia päivässä. Minun mielestäni miehellä pitää olla omaa aikaa, niinku minullakin, mutta oman ajan edelle menee tässä vaiheessa (kun lapset on pieniä...) lapset ja kodinhoito. Minä ehdin paljon hoitamaan kotia (ja lapsia) päiväaikaankin, kun olen kotona lasten kanssa mutta miehen työt (kuten takan lämmitys ja puiden teko sekä talon hoitaminen) ovat arkisin iltaisin tehtäviä. Kyllä se ne hoitaakin, kunhan on ensin pelannut. Tähän voisi tulla muutos.

Silloin kun pelaa pelejään, niin yleensä annetaan olla rauhassa (ellei just joku homma ole tehtävä silloin, niinku lasten iltapala tms.) ja täten saa siis pelata tuntikausia rauhassa, varsinkin kun lapset on jo unilla. En mene häiritsemään klo 20-24 välissä kun pelaa. Pelatkoon vaikka koko yön, kunhan muut hommat on tehty ja jaksaa aamulla herätä töihin.

Sitten kun siitä miehelle valitan, niin saan kuulla kuinka väittämäni ei pidä paikkaansa. Joten tuntuu turhalta valittaakaan.

 

Miksi aikataulujen pitäisi mennä vaimon määräämällä tahdilla, jos asiat hoituvat muutenkin?

Niin, ehtiihän ne lapset ruokkia yölläkin... tai ei tarvii ollenkaan kun vaimo hoitaa sen odotettuaan liian kauan.

Tai toki takkaa voi lämmittää yölläkin, kun pitäisi nukkua...

 

OMA pelaamiseni oli tyhmää. Kyllästyin pian ja tajusin miten lapselliselta se lopulta tuntui. Toiset pelaa ja tykkää mutta minä en sittenkään...

Toki mies saa pelata kun näyttää siitä pitävän. Mutta tuo nykyinen pelaaminen on jo liikaa kun sitä on lähes joka ilta (tai päivä) tuntien ajan. 5-7 kertaa viikossa, useimmiten 2-6 tuntia päivässä. Minun mielestäni miehellä pitää olla omaa aikaa, niinku minullakin, mutta oman ajan edelle menee tässä vaiheessa (kun lapset on pieniä...) lapset ja kodinhoito. Minä ehdin paljon hoitamaan kotia (ja lapsia) päiväaikaankin, kun olen kotona lasten kanssa mutta miehen työt (kuten takan lämmitys ja puiden teko sekä talon hoitaminen) ovat arkisin iltaisin tehtäviä. Kyllä se ne hoitaakin, kunhan on ensin pelannut. Tähän voisi tulla muutos.

Silloin kun pelaa pelejään, niin yleensä annetaan olla rauhassa (ellei just joku homma ole tehtävä silloin, niinku lasten iltapala tms.) ja täten saa siis pelata tuntikausia rauhassa, varsinkin kun lapset on jo unilla. En mene häiritsemään klo 20-24 välissä kun pelaa. Pelatkoon vaikka koko yön, kunhan muut hommat on tehty ja jaksaa aamulla herätä töihin.

Sitten kun siitä miehelle valitan, niin saan kuulla kuinka väittämäni ei pidä paikkaansa. Joten tuntuu turhalta valittaakaan.

Eli mies käy töissä, sinä kotona lasten kanssa? Ja hoitaa työt kotonakin, mutta vasta kun on pelannut? Eli ongelma on sinusta enemmänkin se, että ei hoida töitä heti, vaan vasta kun on pelannut? Vai että pelaa ylipäänsä liikaa? Onko lasten kanssa muuten miten paljon?

 

Meillä pelaa,kausittain pajon ja sitten taas vähän. Näissä hommissa pitää olla selkeät pelisäännöt miten hommat hoidetaan. Meillä ensin hoidetaa lapset,koti ja kotityöt. Myös illalla ensin hoidetaan lapset nukkumaan,sitten tiskit,roskat tm ja sitten mietitään mitä tehdään. Muutaman kerran viikossa mies pelaa ja muina iltoina tehdään jotain yhdessä (telkkaria,saunaa,seksiä...)

Jos täällä on laspettomia joiden miehet pelaa,kannattaa jo hyvissä ajoin enne lasten syntymää sopia miten homaa etenee,muuten käy helposti nii että mies vaan pelaa ja ite saa hoitaa kaiken muun.

 

Meillä hakataan konsoliopelejä:wave:
Tosin kausiluontoisesti. Peli pelataan läpi, ja sitten on taas hiljasta hetken aikaa.

Viistoista minuuttia sinne tai tänne. Pitäisköhän teidän väsätä jotkut aikataulut, niistä kai olis vaikeampi luistaa?

Oletko koittanut niitä pelejä? Tiedä vaikka itsekin innostuisit.

 

[QUOTE="peluri";29208473]Eli mies käy töissä, sinä kotona lasten kanssa? Ja hoitaa työt kotonakin, mutta vasta kun on pelannut? Eli ongelma on sinusta enemmänkin se, että ei hoida töitä heti, vaan vasta kun on pelannut? Vai että pelaa ylipäänsä liikaa? Onko lasten kanssa muuten miten paljon?[/QUOTE]

Jep. Olen äitiyslomalla ja lapset kotona.

Hoitaa omat hommansa kotona, milloin mitenkin. Toisinaan ajallaan, toisinaan kun minä valitan tarpeeksi kauan ja toisinaan sitten kun pelaaminen kyllästyttää.

Jos takan lämmittää vasta keskiyöllä, niin lämpö ei ehdi tasaantua yöksi vaan sit nukutaan kaikki "saunassa" kun talossa on lämmintä sellaisett 30 astetta yläkerrassa. Ei siinä nuku "erkkikään". Ja tietysti olisi mukava jos lapset saisi iltapalansa ajallaan, silloin kun on miehen "vuoro" antaa iltapala. Toki minä sitten annan sen iltapalan, jos miestä ei näytä kiinnostavan. Olisi vaan joskus mukava saada itselleenkin hetki omaa aikaa iltaisin.

Ongelma on se, että pelaa mielestäni liikaa. Liian paljon ja liian usein. Ja tämä johtaa mm. siihen, että hommat jää hoitamatta tai siirtyvät. Mielestäni kotihommat yms. pitää hoitaa ajallaan, eikä sitten kun sattuu pelaamiselta ehtimään.

Lasten kanssa touhuaa viikonloppuisin enemmän, silloin kun ei pelaa. Ei useinkaan arkisin vietä aikaa lasten kanssa, ei siis ainakaan pelaa tai touhua muuta. Minun "työkseni" se jää. Lasten kanssa olo ja vahtiminen. Toki sitten kun kehotan miestä olemaan lasten kanssa niin sitten saattaa tulla lasten seuraksi.

Sitäkin mietin, että millaista kotona on kun minä olen omilla menoillani tai vaikka kauppareissulla. Onko lapset keskenään vai viihtyykö mies edes silloin lasten seurassa. Kerran ainakin tuli hiljaa kotiin ja tajusin, että mies pelaa ja lapset leikkii keittiön pöydän alla keskenään, toisella (2v) oli sakset ja toisella (3v) haarukka. Mitään ei kyllä ollut sattunut. Pienin (3kk) oli unilla.

 

Äsken lupasi, että katsotaan hetken päästä yhdessä eilinen tv-ohjelma boksilta tallennuksesta. Sanoi, että hän vain käväisee koneella ja sulkee koneen. Siitä on nyt aikaa vartti. En jaksa edes kysyä onko milloin tulossa. Odotan vaan kuinka kauan se hetki ja käväisy koneella on. Pelit vie mukanaan...

 

Meillä pelaa mies, minä ja lapset ja kaikki olemme onnellisia. Kotityöt hoidetaan porukalla, kun jaksetaan, ne eivät ole toistaiseksi minnekään karanneet. Ruoka laitetaan töistä tultua, lapset tekevät läksynsä koulusta tultua, ja sitten kaikki vetäytyvät joko omiin peleihinsä tai pelataan yhdessä.

Mielestäni pelaaminen ei ole yhtään sen tyhmempi tai lapsellisempi ajanviettotapa kuin passiivinen ruudun tuijottaminen sohvalla istuen. Parhaimmillaan pelaaminen on sosiaalista toimintaa omien läheisten ja tutuksi tulleiden kavereiden kanssa.

 

[QUOTE="veiras";29208554]Meillä pelaa mies, minä ja lapset ja kaikki olemme onnellisia. Kotityöt hoidetaan porukalla, kun jaksetaan, ne eivät ole toistaiseksi minnekään karanneet. Ruoka laitetaan töistä tultua, lapset tekevät läksynsä koulusta tultua, ja sitten kaikki vetäytyvät joko omiin peleihinsä tai pelataan yhdessä.

Mielestäni pelaaminen ei ole yhtään sen tyhmempi tai lapsellisempi ajanviettotapa kuin passiivinen ruudun tuijottaminen sohvalla istuen. Parhaimmillaan pelaaminen on sosiaalista toimintaa omien läheisten ja tutuksi tulleiden kavereiden kanssa.[/QUOTE]

Mikäs siinä, jos kaikki ovat onnellisia. Mutta meillä lapset on liian pieniä pelaamaan, minua ei kiinnosta ja lapset toivoisivat että isi olisi heidän kanssaan edes illalla ja viikonloppuna kun päivällä on töissä. Näin ainakin kaksi vanhinta lasta toivovat.

Lapset on myös liian pieniä hoitamaan kotitöitä.

Ja minä liian kyllästynyt siihen, että saan yksin tehdä lähes kaiken. Oma äitini aikoinaan hoiti sekä pienet lapset että kodin. Teki ruuat, siivosi, maalasi talon, hakkasi puut, ajoi nurmikon jne. kaiken mitä voi kuvitella. Isä vaan joi viinaa.

 

Minulla oli tapana pelata paljon teininä ja se oli vähän ton kaltaista, että viivyttelin hommien hoitamista ja ärsyynnyin siitä, jos joku keskeytti. Sitten minä vaan kasvoin aikuiseksi ja jostain syystä pelit ei enää kiinnostaneet, halusin tehdä niin paljon muutakin ja ymmärsin, että pelaaminen esti sen. Voisin tavallaan edelleenkin pelata vähemmän, mutta en ole kokenut sitä enää hauskaksi.

Oman historiani vuoksi ymmärrän nyt molemmat näkökulmat: pelaamisen ja vierestä katsomisen. Ymmärrän, että pelaaminen on koukuttavaa ja siitä voi päästä eroon/vähentää oikeastaan vaan sillä, että itse tajuaa miksi niin pitäisi tehdä. Sama juttu siis kuin muidenkin riippuvuuksien kanssa. Jollakin tapaa pelaaminen on lievempi kuin juopottelu, mutta sekin aiheuttaa parisuhdeongelmia ja eroja. Yhdessä ne lapset on hankittu ja yhdessä hoidetaan, eikä parisuhdekaan saa unohtua.

Minä alkaisin ihan pitää lukua, mitkä ne todelliset pelin pelaamiseen käytetyt tunnit ovat. Seurailisin vaikka viikon verran ja sitten läväyttäisin faktat pöytään.

Se on paha siinä vaiheessa, jos ruvetaan tiuskimaan ja tussahtelemaan. Silloin tietää, että joku raja on ylitetty ja muutosta pitäisi saada aikaan.

Tää minullakin kävi mielessä. Voisit myös kirjata ylös niitä pelille huutamisia sekä muille tiuskimista, niin voit kysyä, että mahtaako itse tiedostaa omaa käytöstään pelin aikana. Pelien pelaamisen lopettamista kokonaan ei kannata vaatia, mutta voisitte sopia tyyliin 2 h muutamana päivänä viikossa (ei joka päivä) ja silloin nämä tunnit olisi varattu kokonaan hänelle ilman keskeytyksiä.

Voisin kuvitella, että miehesi pelaa niin paljon, että 'elää pelimaailmassa' vielä lopettamisen jälkeenkin: ei pysty keskittymään kunnolla, haluaa tehdä vaan jotain mielekästä, kotihommat tuntuu ärsyttävämmältä, näkee pelimaailman edelleen silmissään ja suunnittelee koska pääsee takaisin pelaamaan.

Sitten kun siitä miehelle valitan, niin saan kuulla kuinka väittämäni ei pidä paikkaansa. Joten tuntuu turhalta valittaakaan.

Kaikki, joilla on riippuvuus, yrittävät vähätellä ja peitellä pelaamisesta aiheutuvia haittoja, kestoa ym. Eli kirjaa ylös nämä jutut, niin sinulla on vähän faktaa, johon nojata.

Tottakai miehen pitää antaa iltapala lapsille ja lämmittää koti ajallaan, eihän noista voi joustaa. Kurjaa, että sinun pitää muistuttaa aikuista ihmistä, joka on isä, että viettää aikaa lastensa kanssa. Toivottavasti ei koe sitäkin jonain ärsyttävänä velvollisuutena, joka on pois pelaamiselta.

 

Meillä on kaksi lasta ja pelaava mies, alle 25 v. On koneella 90 % valveillaoloajastaan, kun on kotona. Pelaa paljon, mutta lukee myös iltapäivälehtiä jne. ja samalla tavalla saattaa tulla "mitä nyt", jos olen vauvan laittamassa syliin ja sanon, että käy vaihtamassa vaippa. Jos laittaa isommalle iltapalaa, istuu ite koneella ja "vahtii" sieltä syömistä, ei tosiaan istu vieressä syömässä itse tai muuten vain. Jos en saa isompaa pukemaan, keräämään leluja tai jotain muuta, huutaa koneelta ja sopivassa välissä käy sitten komentamassa paikan päällä. Lisäksi kone on niin tehokas, että se tuo turhaa ylimääräistä ääntä huusholliin.

Lähiaikoina en ole suoraan asiasta sanonut, mutta aiemmin kyllä olen. Esim. koneella voisi olla, kun lapset nukkuu päikkäreitä tai tehdä isomman kanssa jotain enemmän. Yleensä illalla katson itse televisiota ennen nukkumaanmenoa ja hän pelaa.