Kuinka paljon etälapset on teillä?

Naisethan tunnetusti toisiaan selkään puukottavat sen ah niin ihanan ja ainutlaatuisen miehen takia, jos ja kun miehen saa sitä kamalaa ex:ää ja kamalia kakaroita vastaan...Kun MINÄ nyt olen niin paljon parempi.

Miehille myös vastuuta tekemisistään. Vaiko onko uusista se siementen sinne tänne ruiskuttelu ok ja ei vastuuta (muuta kuin paperilla sovittu, ei enempää; haloo, lapsista, siis miehen omista lapsista kysymys)?

Ja huom. en ole kenenkään ex. Kummastelen vaan asenteitanne.

 

\

Ps. Kyllä odotan myös ex.n avopuolisolta "uhrauksia" lapsillemme, jos on lähtenyt suhteeseen miehen kanssa jonka vaimo raskaana.Itellä ei pokka ois riittänyt.Hänellä ei ole vielä lapsia, mutta jos on ottanut avopuolisokseen miehen jolla on, kyllä saa osan lomastaan ja joskus vk.n loput vietellä lastemme kanssa, vai....?

Jos on ottanut miehekseen miehen jolla on lapsia, ei tarkoita sitä että olisi hankkinut itselleen lapsia!! Ei isän puolisolla ole mikään pakko tai velvollisuutta viettää lomiaan toisten lasten kanssa, ei edes puolisonsa. Vaikka isällä olisikin! Kyllä minä voin lähteä vaikka ystävieni kanssa Miamiin lomailemaan, kun isä viettä lomaansa lasten kanssa. Isän avopuolisolla ei ole mitään velvollisuuksia lapsiasi kohtaan, ei yksinkertaisesti mitään!

Te äidit ollette kyllä välillä ihmeellisiä; toisaalta kiukuttelette kuinka miehen uusi puoliso yrittää leikkiä kotia ja perhettä teidän miehellänne ja teidän lapsillanne. Ja sitä kuinka kauheeta lapsilla on "äitipuolen" luona. Toisaalta taas tyrkytätte isän uudelle puolisolle kaikenlaisia velvollisuuksia lapsianne kohtaan, ja odiotatte häneltä jotain yli-ihmisen käyttäytymistä lapsianne kohtaan. Koittakaa nyt selvittää itsellenne että etävanhemman parisuhde ja perhe-elämä ei teille enää kuulu, sen enempää kuin teidänkään sille etälle.

"...mutta puolisosi on (ja minä, kuten mainitsit).Joten kyllä hänellä on velvollisuus olla lomillaan ym. lastensa kanssa."

Kyllä hän lomillaan onkin lasten kanssa sen normaalin määrän minkä allekirjoittaen on lasten äidin kanssa sopinut. Mikä velvollisuus hänellä on koko lomaansa lapsia pitää, kun niin ei olla virallisesti sovittu? Ei äiti enää voi sitä vaatia, kun ei aikoinaan lapsia isälle enempää antanut. Silloin ei ollut oikeuksia, mutta nyt yhtäkkiä on velvollisuuksia. Äidin mielen mukaanko tässä pitäisi kaikkien osapuolten hyppiä??

 

Kiitos Priimus, veit sanat suustani. =)
En todellakaan koe mitään velvollisuutta olla mieheni lasten kanssa lomallani, vaikka mieheni niin tekisikin.

Olen aivan samaa ajatellut välillä noista hyvistä, pyhistä äideistä kun näitä juttuja täällä palstalla lukee. Toivottavasti tuollaiset henkilöt tunnistavat itsensä tuosta kirjoituksestasi.

 

\

Jos on ottanut miehekseen miehen jolla on lapsia, ei tarkoita sitä että olisi hankkinut itselleen lapsia!! Ei isän puolisolla ole mikään pakko tai velvollisuutta viettää lomiaan toisten lasten kanssa, ei edes puolisonsa. Vaikka isällä olisikin! Kyllä minä voin lähteä vaikka ystävieni kanssa Miamiin lomailemaan, kun isä viettä lomaansa lasten kanssa. Isän avopuolisolla ei ole mitään velvollisuuksia lapsiasi kohtaan, ei yksinkertaisesti mitään!

Jos on perustanut uusperheen, kyllä niitä velvollisuuksia vaan on. Ei juridisia oikeuksia tai velvollisuuksia, mutta sosiaalisia velvotteita ihan takuulla on! Ne lapset on osa sitä ihmistä ainakin siihen asti kunnes tulevat täysi-ikäisiksi ja tietenkin vielä sen jälkeenkin.
En sano, että uuden kumppanin pitäisi viettää lomiaan lasten kanssa, tai että isänkään pitäisi pitää lapsia koko lomaa jos on puolesta sovittu mutta puhun nyt muista lyhyistä joustoista ja poikkeuksista joita tulee elämässä eteen väistämättä. Otan nyt esimerkiksi vaikka meidän tämän aamun kun tapaamissopimuksen mukaan on "äidin viikko" ja hän oli menossa töihin aikaseen ja lapset kouluun vasta kymmeneen ja hän siis kysyi että voiko lapset tulla silloin aamusta tänne muutamaksi tunniksi. Tottakai.
Jotenkin näistä joistain kirjoituksista saa täällä sellaisen kuvan, että tässä tilanteessa vaikka isäkin olisi valmis joustamaan, niin sitten siellä viimeistään on isän uusi puoliso heiluttelemassa sitä tapaamispaperia että ei ei...minun ei tarvitse...sitäpaitsi onhan kysymys lapsista, elävistä ihmisistä, ei mistään roboteista.
Kyllä minäkin olen suhteemme alussa ja myöhemminkin saanut osani mieheni exän ryöpytyksestä, on vielä aikamoisen paha suustaan. On meitä haukuttu ja elämää hankaloitettu. En silti katso tarpeelliseksi kostaa sitä hänen lapsilleen.
Ja kyllä minä ymmärrän kaikki tunteet, joita mieheni exällä on varmasti ollut aikanaan, pelko lapsista, katkeruus pieleen menneestä suhteesta jne jne. ja ymmärrän myös sen, että ihminen käyttäytyy tyhmästi silloin kun asia on itselle vielä käsittelemättä loppuun.
Miksi minun pitäisi nyt hänelle kuitenkaan kostaa. Ketä se auttaa? Paljon vahvempi tunnen olevani, kun en ole lähtenyt tyhmyyksiin mukaan.
Se juuri vaatii sitä henkistä kypsyyttä.

 

\

Ei äiti enää voi sitä vaatia, kun ei aikoinaan lapsia isälle enempää antanut. Silloin ei ollut oikeuksia, mutta nyt yhtäkkiä on velvollisuuksia. Äidin mielen mukaanko tässä pitäisi kaikkien osapuolten hyppiä??

En oikeen jaksa uskoa, että nämä asiat aina on ihan vaan äidin päätettävissä olevia asioita, että haluaako antaa lapsia isälle miten paljon. Ne kuitenkin sovitaan sosiaaliviranomaisen luona ja varmasti sosiaalityöntekijäkin ilmaisee kantansa kun sopimuksia tehdään ja ne yleensä pyritään tekemään lapsen eduksi. Aina se ei vuorotyön, välimatkan jne.jne. takia ole mahdollista että lapset olisivat yhtä paljon kummankin luona.
Minun mieheni piti tiukasti kiinni tahdostaan hoitaa lapset puolet ajasta, äitihän ei tähän ensin olisi suostunut, mutta siksipä he kävivät sielä sovittelemassa asiaa useampaan otteeseen.
Jos en muuta tiedä, niin ainakin sen, että jos minulle ja miehelleni tulisi ero, olisi hän lapsille edelleen suurenmoinen isä.

 

Ja vielä siitä parisuhteesta.
Se, että toinen hoitaa kunnolla osansa vanhempana ei automaattisesti tarkoita että parisuhde joutuu kakkossijalle. Se vain vaatii vähän enemmän mielikuvitusta.
Te, joilla ei vielä ole omia lapsia, tulette vielä huomaamaan, että lapsen saanti muuttaa parisuhteen laatua jokatapauksessa.
Esim. itse muistan erään unohtumattoman kerran kun emme vielä asuneet yhdessä, ja tulin miehen luokse kyläilemään, kun hän oli järjestänyt pojille tekemistä (joku video-1,5 tuntia hiljaisuutta), oli kattanut viimeisen päälle ja tehnyt illallisen (pippuripihvit jne.) viineineen kynttilänvalossa. Kun lapset oli laitettu nukkumaan, seksiäkin voi harrastaa joskin tietty piti olla vähän hiljempaa. Kun taas lapset olivat päiväkodissa tai kavereiden luona, sitä voi spontaanisti tehdä vaikka keskellä päivää.

 

\

\

Ei äiti enää voi sitä vaatia, kun ei aikoinaan lapsia isälle enempää antanut. Silloin ei ollut oikeuksia, mutta nyt yhtäkkiä on velvollisuuksia. Äidin mielen mukaanko tässä pitäisi kaikkien osapuolten hyppiä??

En oikeen jaksa uskoa, että nämä asiat aina on ihan vaan äidin päätettävissä olevia asioita, että haluaako antaa lapsia isälle miten paljon. Ne kuitenkin sovitaan sosiaaliviranomaisen luona ja varmasti sosiaalityöntekijäkin ilmaisee kantansa kun sopimuksia tehdään ja ne yleensä pyritään tekemään lapsen eduksi. Aina se ei vuorotyön, välimatkan jne.jne. takia ole mahdollista että lapset olisivat yhtä paljon kummankin luona.
Minun mieheni piti tiukasti kiinni tahdostaan hoitaa lapset puolet ajasta, äitihän ei tähän ensin olisi suostunut, mutta siksipä he kävivät sielä sovittelemassa asiaa useampaan otteeseen.
Jos en muuta tiedä, niin ainakin sen, että jos minulle ja miehelleni tulisi ero, olisi hän lapsille edelleen suurenmoinen isä.

Vaikkei olisikaan ihan kokonaan äidin päätettävissä, niin joka tapauksessa hän on silloin ollut sitä mieltä että lapset mahdollisimman vähän isällä. Ja tehnyt sen minkä voi, jotta isä ei saa lapsiaan enempää kuin hänelle sopii. Nyt taas on toinen ääni kellossa, isän pitäisikin ottaa lapsia enemmän kuin on sovittu, mahdollisimman paljon. Pitäisikö tähän lähteä mukaan? Entä ensi vuonna.. silloin voi äidillä olla taas se kanta että lapset vähemmän isälle. Ei isä uusine perheineen voi lähteä tuollaiseen pompotteluun, ei edes sillä perusteella että on velvollisuuksia omia lapsia kohtaan. Velvollisuudet on paperille kirjattu ja niitä hän noudattaa. Nämä asiat eivät enää eron jälkeen koske pelkästään lapsia ja heidän vanhempiaan, vaan myös vanhempien uusia kumppaneita ja mahdollista uutta perhettä.

Velvollisuuksia on äidilläkin - ja yksi niistä on noudattaa tehtyä sopimusta, eikä vaatia muutoksia muutosten perään! Aikuinen ihminen pysyy sanojensa takana, ei vekslaile mielipiteidensä kanssa.

 

Edelleen olen sitä mieltä että meidän tapauksessa ainakin on miehen uudella avopuolisolla velvollisuus lapsiani kohtaan, odotin kuopusta heidän suhteensa alkaessa.Voinpasanoa että rankka aika on ollut...Mutta ilm. olet /olette samanlaisia "mulle kaikki, mitä haluan, muista viis-ihmisiä?".Ja seur. varmaan tulee että "parisuhteessa on ollut vikaa...ym. ja sinkku saa tehdä mitä haluaa, sellaisia täältä olen lukenut, ja sellainen on tämän ex.nkin naikkosen mielipiteet, kun kerran kysyin..Mitäpä sitten jos lähivanhempi kuolee??Sitten on lapset aina, mua ainakin "pelottaa" rakkaiden lasteni kohtalo ko. tapauksessa.Niin ja sovittiin että ex hoitaa lapsia viikollakin kun pääsee aiemmin töistä, paljon ei ole kyllä osallistunut...Meillä päin ei muuten ainakaan vaikuta lasten tapaamismäärät elatusmaksuihin.Minä itse ehdotin että voisiko tehdä sellaisen sopimuksen että mies hoitaa lapsia viikolla n. 3-5h töidensä jälkeen, kun itselläni on vielä työtä ja tämä huomioitaisiin vähennyksenä elatuksissa.Ei kuulema vaikuta?Kuten jo aiemmin kirjoitin etten tiedä teidän tilannetta tmv. Mutta et sinäkään meidän! Viekkaisin sun olevan aika nuori..?Kiitos Rotta mielipiteistäsi, olen niitä ennenkin lukenut, tunnut varsin elämää nähneeltä ja fiksulta.Tuollaisen äitipuolen kun saisi

 

\

\

\

Ei äiti enää voi sitä vaatia, kun ei aikoinaan lapsia isälle enempää antanut. Silloin ei ollut oikeuksia, mutta nyt yhtäkkiä on velvollisuuksia. Äidin mielen mukaanko tässä pitäisi kaikkien osapuolten hyppiä??

En oikeen jaksa uskoa, että nämä asiat aina on ihan vaan äidin päätettävissä olevia asioita, että haluaako antaa lapsia isälle miten paljon. Ne kuitenkin sovitaan sosiaaliviranomaisen luona ja varmasti sosiaalityöntekijäkin ilmaisee kantansa kun sopimuksia tehdään ja ne yleensä pyritään tekemään lapsen eduksi. Aina se ei vuorotyön, välimatkan jne.jne. takia ole mahdollista että lapset olisivat yhtä paljon kummankin luona.
Minun mieheni piti tiukasti kiinni tahdostaan hoitaa lapset puolet ajasta, äitihän ei tähän ensin olisi suostunut, mutta siksipä he kävivät sielä sovittelemassa asiaa useampaan otteeseen.
Jos en muuta tiedä, niin ainakin sen, että jos minulle ja miehelleni tulisi ero, olisi hän lapsille edelleen suurenmoinen isä.

Vaikkei olisikaan ihan kokonaan äidin päätettävissä, niin joka tapauksessa hän on silloin ollut sitä mieltä että lapset mahdollisimman vähän isällä. Ja tehnyt sen minkä voi, jotta isä ei saa lapsiaan enempää kuin hänelle sopii. Nyt taas on toinen ääni kellossa, isän pitäisikin ottaa lapsia enemmän kuin on sovittu, mahdollisimman paljon. Pitäisikö tähän lähteä mukaan? Entä ensi vuonna.. silloin voi äidillä olla taas se kanta että lapset vähemmän isälle. Ei isä uusine perheineen voi lähteä tuollaiseen pompotteluun, ei edes sillä perusteella että on velvollisuuksia omia lapsia kohtaan. Velvollisuudet on paperille kirjattu ja niitä hän noudattaa. Nämä asiat eivät enää eron jälkeen koske pelkästään lapsia ja heidän vanhempiaan, vaan myös vanhempien uusia kumppaneita ja mahdollista uutta perhettä.

Velvollisuuksia on äidilläkin - ja yksi niistä on noudattaa tehtyä sopimusta, eikä vaatia muutoksia muutosten perään! Aikuinen ihminen pysyy sanojensa takana, ei vekslaile mielipiteidensä kanssa.

Kirjoititko nyt omasta tilanteestasi vai yleisesti?
Juurihan kirjoitin, että esim. välimatka voi olla este esim. 50/50 systeemille. Juurihan kirjoitin, että äidillä niinkuin myös isällä on voinut olla erossa tunteet pinnassa ja käsittelemättä, näitä sopimuksiahan yleensä sovitaan aikalailla samantien kun on erottu. Varsinkin kun on omista lapsista kysymys, en yhtään ihmettele, että epätoivo ajaa tyhmiin tekoihin kunnes ajan kuluttua järki palaa. Monenlaisia tunnekuohuja voi olla ollut, miksi niitä pitäisi myöhemmin vetää esiin, varsinkaan uuden puolison, tavallaan tuntuu että joissain tapauksissa kun ei sitten kuitenkaan olla valmiita siihen, että toisella on ne entiset lapset, saa niistä kumppanin ja hänen exänsä entisistä riidoista syyn jatkaa sitä kaunanpitoa ja käskeä noudattamaan kirjaimellisesti sitä mitä paperissa lukee, vaikka mieskin olisi valmis joustamaan, vaikka todellinen syy olisi loppujen lopuksi vain se, että ei itse sisimmässään voi sietää miehen lapsien olemassaoloa.
Ja puhun vain niistä pienistä joustoista ja poikkeuksista mitä elämässä tulee vastaan, en järjestelmällisestä kiusanteosta.

Minä olen itse kokenut kaikki nuo ärsyyntymisen ja inhon tunteet miehen exää ja hänen lapsiaan, hänen entistä elämäänsä kohtaan. Edelleen monesti kun joudun lähes tuloksetta komentamaan mieheni kahta poikaa vuodenikäinen itkevä lapsi kainalossa, ajattelen mitä v*ttua oikein olen ajatellut tähän ryhtyessäni. Varsinkin kun miehen lapset kuorossa sanoo, että et sinä voi meitä komentaa kun me on asuttu täällä sua kauemmin, mietin mihin olen lähtenyt.
Siitä huolimatta, että jokaisella viikolla jonka he ovat täällä, hermostun ainakin kerran, en ikinä, ikinä voisi sanoa miehelleni, että et heitä tänne ota. Olen todella onnellinen siitä, että nykyään mieheni lapset pystyvät istumaan sohvallakin kylki kyljessä kanssani ilman että tulee tappelua siitä kuka istuu isin vieressä (nykyään sillä ei enää ole väliä niinkuin ennen) ja tiedän, että se, että mieheni hoitaa lapsensa hyvin ei vähennä hänen rakkauttaan minuun, ja tiedän myös, että mieheni tietää minun rakastavan häntä koska kestän hänen lastensakin oikut.
Toivottavasti tämä onni ei lopu siihen että menemme kolmen viikon päästä naimisiin

 

\

Kiitos Rotta mielipiteistäsi, olen niitä ennenkin lukenut, tunnut varsin elämää nähneeltä ja fiksulta.Tuollaisen äitipuolen kun saisi

Kiitos vaan B)
Tietysti kiva kuulla positiivista palautetta näinkin, mutta oispa vaan hitsin hienoa kun tietäisi, että se miehen ex, poikien äitikin ajattelisi näin..

 

Huomaatteko naiset, kuinka puhutte kaiken aikaa siitä kuinka miehen tulee joustaa äidin vaatimusten mukaan. Kuinka miehen tulee ymmärtää että äiti on saattanut tunne kuohuissaan ajatella väärin, kun ei antanut lapsia isälle enempää kuin 30 %, jne. Kuinka isä laistaa velvollisuuksiaan jos ei suostu kasvattamaan %-osuuttaan sitten kun äiti on taas vähän enemmän järjissään ja haluaa enemmän irtiottoa lapsistaan.

Entäs jos isä huomaakin vuoden kahden päästä sopimuksen allekirjoittamisesta että esim. työn takia ei pystykään pitämään lapsia noin paljoa, haluaa vähentää aikaa, mikä hänen mielestään olisi lapsillekin parasta jotteivat joudu olemaan vieraissa paikoissa hoidossa tms.. "Vastuuntunnoton lurjus", niinkö? Tai joissain tapauksissa %-osuuden kasvattaminen: "yrittää viedä lapseni!"

Jos lasten äiti haluaa muuttaa sopimusta, niin se pitäisi aina hyväksyä, ymmärtää ja toteuttaa. Heillä kun on niin raskasta...Mutta jos sopimuksen muuttamiseen aloitten tekijä onkin isä, niin kaikenlaisia syytöksiä kyllä satelee eikä asiasta edes voida keskustella.

Aina kun on lapsista kyse, niin äidit ovat jotenkin niskan päällä. Heillä on oikeus kaikenlaisiin vaatimuksiin ja miesten pitäisi vaan mukisematta hyväksyä ja totella. Tämä tässä yhteiskunnassa on aivan kiero systeemi ja helvetin epäoikeuden mukainen!

 

\

Huomaatteko naiset, kuinka puhutte kaiken aikaa siitä kuinka miehen tulee joustaa äidin vaatimusten mukaan. Kuinka miehen tulee ymmärtää että äiti on saattanut tunne kuohuissaan ajatella väärin, kun ei antanut lapsia isälle enempää kuin 30 %, jne. Kuinka isä laistaa velvollisuuksiaan jos ei suostu kasvattamaan %-osuuttaan sitten kun äiti on taas vähän enemmän järjissään ja haluaa enemmän irtiottoa lapsistaan.

Höpsis.
Minä ainakin puhuin pienistä joustoista joiden on oltava molemminpuolisia Tarpeen mukaan, koska kysymyksessä on ihmislapset. En siitä, että joku tekee toiselle kiusaa järjestelmällisesti. Minä puhuin siitä, että jos vanhemmat pystyvät sopimaan asioita, ei liene äitipuolen asia puuttua niihin.

 

Lienee äitipuolenkin oikeus saada puuttua asioihin jos ne hänen elämäänsä jollain tavalla vaikuttaa.
Voisi ajatella ne lähiäiditkin että myös sillä etäisällä saattaa olla elämä.Si tä ei tarvitse tieten tahtoen yrittää sotkea.Eikö ole kiva jos edes jollakin elämä sujuisi hyvin.

 

\

Lienee äitipuolenkin oikeus saada puuttua asioihin jos ne hänen elämäänsä jollain tavalla vaikuttaa.

Riippuu siitä onko äitipuolen asioihin puuttumisen motiivina inho miehen lapsia kohtaan.

 

Voihan itkut näiden asioiden kanssa...Helppoohan ei ole koskaan kellään ero tilanteessa, ei aikuisilla eikä lapsilla. Aina joku tuntee olevansa huonommassa asemassa kun toinen jne,jne. Onko muksuistakaan niin kivaa jatkuvasti kulkea kassien kanssa kahden kodin väliä? Tuskimpa vaan. Vanhempien ja lastenvalvojan mielis on vaan niin tehtävä siihen päivään asti kunnes on tarpeeksi iso voidakseen itse vaikuttaa asiaan.

Sanompa vaan tähän omasta kokemuksesta että ei ole helppoo olla etä-äitinäkään. Äitihän on suuninpiirtein hullu, juoppo tai muuten vaan vakavasti sairas jos lapset jäävät erossa isälleen asumaan. Naiset ovat armottomia toisiaan kohtaan kun kyse on äitiydestä.

Nykyään ollaan onneksi menossa siihensuuntaan, että lähi-isien määrä on nousussa. Ihan hyvä näin.

 

Jäi vielä kertomatta, että meillä on toteutunut semmoinen tilanne, mitä on joissakin kohdissa väläytelty keskusteluissa. Eli yksi kaunis aamu lapset tulivatkin asumaan takaisin meille. Kyseessä ei kuitenkaan onneksi ollut kuoleman tapaus eikä mikään vakava sairaus. Mut ottakaa tosiaan huomioon, että tämmöinenkin on vaan mahdollista yhtäkkiä. Luojan kiitos uusi mieheni suhtautui asiaan hyvin... Muuten olisi ollut taasen ero edessä.

 

\

\

Lienee äitipuolenkin oikeus saada puuttua asioihin jos ne hänen elämäänsä jollain tavalla vaikuttaa.

Riippuu siitä onko äitipuolen asioihin puuttumisen motiivina inho miehen lapsia kohtaan.

Väitän että hyvin hyvin harvassa tapauksessa on kyseessä inho LAPSIA kohtaan. Mutta useassa tapauksessa on kyse "inho" aikuisten toimintaa kohtaan. Se miten mieheltä loppuu järki ja viisaus heti kun on kyse lapsista, ja se miten miehen exä yrittää hankaloittaa muiden elämää, se miten vanhemmat lapsiaan kasvattaakaan ei aina mene ihan järjen mukaisesti, jne... ja tosiaan niin kauan kuin ne vaikuttavat äitipuolen elämään edes jossain määrin, hänellä on oikeus sanoa mielipiteensä.
Yleensä parempikin oikeus kuin sen exän puuttua ex-miehensä nykyiseen elämään!

 

\

\

\

Lienee äitipuolenkin oikeus saada puuttua asioihin jos ne hänen elämäänsä jollain tavalla vaikuttaa.

Riippuu siitä onko äitipuolen asioihin puuttumisen motiivina inho miehen lapsia kohtaan.

Väitän että hyvin hyvin harvassa tapauksessa on kyseessä inho LAPSIA kohtaan. Mutta useassa tapauksessa on kyse "inho" aikuisten toimintaa kohtaan. Se miten mieheltä loppuu järki ja viisaus heti kun on kyse lapsista, ja se miten miehen exä yrittää hankaloittaa muiden elämää, se miten vanhemmat lapsiaan kasvattaakaan ei aina mene ihan järjen mukaisesti, jne... ja tosiaan niin kauan kuin ne vaikuttavat äitipuolen elämään edes jossain määrin, hänellä on oikeus sanoa mielipiteensä.
Yleensä parempikin oikeus kuin sen exän puuttua ex-miehensä nykyiseen elämään!

En minäkään,hyvä rotta, jaksa uskoa että äitipuolilla olisi kyse inhosta LAPSIA kohtaan!Seman osui naulan kantaan..