Kuinka tärkeitä rutiinit teidän perheessänne?

Luin juuri yhden kirjan, jossa suositeltiin tosi tarkkoja ruoka- ja nukkumisrutiineja kaikenikäisille lapsille. Oli asiallisesti kirjoitettu kirja, ei mitään kiihkoa, ja kirjoittajalla ymmärrystä myös joustoon, mutta kuitenkin pääpointti oli, että esim. illalla nukkumaan melkeinpä minuutilleen samaan aikaan ja iltarutiinit aina identtisen siis jopa niin, että hammaspesu ja suihku aina tietyssä järjestyksessä jne.

Mietin, että onko tää sellainen, että se koira älähtää, johon kalikka kalahtaa eli kun meillä ei ole pojalle (15 kk) ollut kunnon rutiineja, niin pidän kirjoittajaa liian kontrollifriikkinä vai onko kirjoittaja kuitenkin oikeasti liian kontrollifriikki. Enkä siis tarkoita tuolla friikki-sanalla mitään kovin negatiivista, en vaan nyt muuta keksi.

Siis toki rutiinit ovat tärkeitä, mutta pitääkö kaikki ruoat ja nukkumiset hoitaa ihan niin orjallisesti? Ja nyt en sitten tarkoita, että toinen vaihtoehto on elää ihan pellossa.

 

Mä olen melko tarkka noista rutiineista, mutta heti jos aletaan lipsumaan, huomaa vaikutuksen lapsessa ja mm. siinä miten se nukkuu..Meillä syödään, nukutaan yms. kellontarkalleen, joskus voi tulla pieniä heittoja jos on menoja, mut noin yleensä..

 

Mä olen melko tarkka noista rutiineista, mutta heti jos aletaan lipsumaan, huomaa vaikutuksen lapsessa ja mm. siinä miten se nukkuu..Meillä syödään, nukutaan yms. kellontarkalleen, joskus voi tulla pieniä heittoja jos on menoja, mut noin yleensä..

Älä käsitä kysymystäni väärin, mutta oletko itse luonteeltasi tarkka ja järjestelmällinen vai oletko ottanut nuo rutiinit käyttöön vain lapsen parasta ajatellen? Mietin siis, että kuinka paljon äidin luonne vaikuttaa siihen, onko rutiineita. Siis tosi tarkkoja rutiineja. Itse en vaan oikein kykene niihin enkä ole oikein niitä halunnutkaan. Mietin vaan, että pitäisikö yrittää?

 

Meillä rutiineja noudatetaan tosi tarkasti. Ei välttämättä mitenkään tarkoituksella, mutta on mennyt siihen, että aina asiat tehdään samassa järjestyksessä ja samaan aikaan. Yhden kerran, poika 2,5 v söi iltapuuron ennen saunaa ja saunan jälkeen halusi syödä puuron uudestaan kun niin on normaalisti tapana Tuli siis syötyä kaksi kertaa iltapuuro! On helppoa kun lapsikin tietää, mitä seuraavaksi on ohjelmassa.

 

Kyl meillä on kehykset ja tietyt rutiinit lapsen kanssa, se auttaa asioiden hoitumisessa ja lapsi tietää mitä tapahtuu. Mut ei ne ole sellaset minuutintarkat kuitenkaan. Eikä maailma kaadu jos tulee poikkeus.

 

Mä olen melko tarkka noista rutiineista, mutta heti jos aletaan lipsumaan, huomaa vaikutuksen lapsessa ja mm. siinä miten se nukkuu..Meillä syödään, nukutaan yms. kellontarkalleen, joskus voi tulla pieniä heittoja jos on menoja, mut noin yleensä..

niin minäkin, ja meillä se onkin tarkkaa kun 5.v. keskittymisen/tarkkaavaisuuden häiriöitä (joten rutiinit tuo tasa-painoa arkeen hyvin; ja useimmat asiantuntijatkin suosittelee).. mutta siis sekin on vaan yksi tapa toimia, ja jos teillä toimii asia noinkin ettei rutiini niin tarkka ole, ei sekäään maailman loppu ole.. tosin jos olet utelias asiasta, kannattaa kokeilla; yleensä meinaan liika uhmakkuus tasoittuu rutiinilla..

 

Meilläkin on aika tarkat rutiinit syömisen ja nukkumisen suhten. Mutta mun mielestä ei tarvitse mitään noudattaa orjallisesti, kun lapsi kasvaa voi ruoka-ajoissa ja nukkumisissa vähän venyä ja vanua. Iltarutiinit meillä on kyllä pysyneet tiukasti samoina ihan oman jaksamisen takia. Niin kuin Maira kertoi meilläkin lapsi tykkää rutiineista ja heti jos homma lipsuu enemmän niin lapseltakin tuntuu lähtevän mopo käsistä.

 

Itse olen kaukana järjestelmällisyydestä ja miehen kanssa oltiin ennen aika impulsiivisia mutta nykyään mennään aika rutiinien mukaan. Huomattu, että lapsikin paljon rauhallisempi ja tyytyväisempi jos on tietyt rutiinit.

 

[QUOTE="Bansku";23061691]Meillä rutiineja noudatetaan tosi tarkasti. Ei välttämättä mitenkään tarkoituksella, mutta on mennyt siihen, että aina asiat tehdään samassa järjestyksessä ja samaan aikaan. Yhden kerran, poika 2,5 v söi iltapuuron ennen saunaa ja saunan jälkeen halusi syödä puuron uudestaan kun niin on normaalisti tapana Tuli siis syötyä kaksi kertaa iltapuuro! On helppoa kun lapsikin tietää, mitä seuraavaksi on ohjelmassa.[/QUOTE]



Ehkä voisimme vähän yrittää enemmän rutiineja. Tuskin tässä liian myöhässä ollaan, vaikka lapsi "jo" 1v3kk

 

Älä käsitä kysymystäni väärin, mutta oletko itse luonteeltasi tarkka ja järjestelmällinen vai oletko ottanut nuo rutiinit käyttöön vain lapsen parasta ajatellen? Mietin siis, että kuinka paljon äidin luonne vaikuttaa siihen, onko rutiineita. Siis tosi tarkkoja rutiineja. Itse en vaan oikein kykene niihin enkä ole oikein niitä halunnutkaan. Mietin vaan, että pitäisikö yrittää?

Mä olen tietyissä asioissa tarkka, en suinkaan kaikissa..Mä vaan koen että elämä on helpompaa kun tietää mitä tapahtuu milloinkin, mä pystyn kellottaa menot yms. lapsen mukaan täysin ilman et tarttee sit kanniskella 10 purkkia ruokaa varuilta mukana yms..

 

Riippuu ihan lapsen temperamentista. Meillä ei ole tiukkoja rutiineja, lapset jo kouluikäisiä. Rutiinit kyllä, mutta ei tiukkoja aikoja. Jos kaiken pitäisi tapahtua tunnilleen, niin se vasta stressiä aiheuttaisikin. Lapset ala-aste ikäisiä.

http://www.tieteessatapahtuu.fi/011/luonto.htm

 

Meillä on nyt 6 kk:n ikäinen vauva ja ollaan yritetty jonkinlaisia rutiineita alkaa luomaan, mutta kyllä tuntuu hankalalta! Mies ja minä ei kumpikaan olla kovin järjestelmällistä sorttia, ja tuntuu tosi vaikealta esim ruoanlaitto ajoittaa niin, että olisi samaan aikaan aina valmista... En ite edes tykkää kovin rutinoidusta elämästä, mutta jos se on lapselle hyväksi, niin onhan sitä edes yritettävä...

 

Mulla on vähän erilainen käsitys ylipäätään siitä, mitä tarkoittaa rutiini.
Meillä on periaatteessa aika tarkat rutiinit. Asiat toistuu samanlaisina ja samassa järjestyksessä päivästä toiseen.
Mutta ei meillä kelloa katsota muuten kuin sen verran, että koululainen ehtii kouluun ja työpäivinä työtä tekevät töihinsä.
Eli siis mitenkään minuutilleen tai edes välttämättä tunnilleen samaan aikaan ei asiat päivästä toiseen tapahdu.

 

Meillä seuraillaan melko tarkasti rutiineja. Lapsi selvästi tuntee olonsa turvalliseksi ja haluaa toimia niiden mukaan. Uskon että rutiinit ovat hyväksi lapselle. Itse olen erittäin epäjärjestelmällinen ja rutiinit ovat aina olleet vastemielisiä ja hankalia. Vauva-aikana mietin että miten ikinä opin tarpeeksi järjestelmälliseksi ruoka-aikojen sun muiden suhteen. Mutta sieltä se vain löytyi se rutiinireiska minustakin. Toki joskus spessupäivinä, sukujuhlia jne. rutiineista lipsutaan, meillä se vain näkyy lapsen kiukkuiluna ja huonoina unina helposti. Ja tokikin esimerkiksi päivällinen syödään viiden ja puoli kuuden välissä - olosuhteiden pakosta kun ruoka ei aina valmistu yhtä nopeasti ja pidän tärkeänä myös tarjota perheelleni oikeista raaka-aineista valmistettua lisäaineetonta ruokaa. Näin meillä.

 

Meillä ruokailut voivat muuten vähän vaihdella, muta iltaruoka ja nukkumaanmenoaika iltarutiineineen pyritään pitämään nin tarkaan samoihin aikoihin kuin mahdollista. Lapsi on tyytyväinen kun tietää missä järjestyksessä mikäkin tapahtuu ja se todellakin helpottaa nukkumaanmenoa.

 

Uskoisin että tuokin riippuu lapsesta. Meillä on kaksi autistista lasta joiden takia tietyt rutiinit on tärkeitä, toiselle lapselle joissain asioissa nuo menevät aika pitkällekin. Vaikka se kun aamulla on aikainen lähtö päiväkotiin niin silloin en mielelläni hänen kohdallaan poikkea mistään, seuraukset kun voi olla varsin harmillisia.

Nukuttamiset sujuu helpoiten kun ne ajoittaa tiettyyn kellonaikaan, noin puolentunnin sisälle. Vapaa-aamuina taas heräillää milloin heräillään ja aamupalat sun muut voidaan ottaa rennommin.

 

Samoin - en ollut itse kovinkaan rutiini ihminen ennen lasta.
Mutta lapsen parhaaksi ja myötä on aikalailla samat iltarutiinit - ja aamurutiinitkin.
Homma vaan sujuu paremmin - lapsi jaksaa ja pärjää , samoin sitten aikuinen.
Ruokaa on oltava tasiasiesti - lapsen verensokerit kunnossa -lapsi on hyväntuulinen.
Sama juttu unelle ja ulkoilullekin.
Meidän tapauksessa olen maltillisesti matkusteluun ja muuhunkin suhtautunut - ja olen hieman sitä mieltä , että 'levottomampaa' elämää viettävät esim nukkuvat huonommin - siis lapset. ja sitä myöten aikuisetkin.
Eli ihan oman mukavuuden - riittävä uni ja mukava ilmapiiri - on nämä valinnat tullut tehtyä.

Jos poikkeamme 'rutiineista' - koetan pitää mukana jotain tuttua ja turvallista - evästä tai unileleut tms - jolla saa asiat sujumaan vieraassa paikassa tai omituisessa järjestyksessä.

Lapseni on nyt 3 vuotias.

 

Kiitos kaikista kommenteista! paljon pohdiskeltavaa sain taas!

 

Meillä on pakko olla aika tiukat rutiinit varsinkin iltatoimissa, tottakai niistä joustetaan jos pakko mutta muuten ei. Aamu- ja päivätoimet nyt on pakostikkin mun vuorotyön takia aika paljon elävämmät eivätkä ne vaikutakkaan poikaan sillä tavalla häiritsevästi kuin iltatoimien muuttuminen tai aikataulun pettäminen. Ja kaikki tehdään iltaisin juurikin siinä järjestyksessä kuin aina ennenkin, kaikin puolin paras taktiikka meillä .
Se piti vielä lisätä että ennen lasta oltiin miehen kanssa tosi epäjärjestelmällisiä eikä meillä esim ollut ruoka-aikoja vaan syötiin kun oli nälkä. Eli meidän rutiinit on varta vasten opeteltu lapsen vuoksi.

 

Mulla on vähän erilainen käsitys ylipäätään siitä, mitä tarkoittaa rutiini.
Meillä on periaatteessa aika tarkat rutiinit. Asiat toistuu samanlaisina ja samassa järjestyksessä päivästä toiseen.
Mutta ei meillä kelloa katsota muuten kuin sen verran, että koululainen ehtii kouluun ja työpäivinä työtä tekevät töihinsä.
Eli siis mitenkään minuutilleen tai edes välttämättä tunnilleen samaan aikaan ei asiat päivästä toiseen tapahdu.

Näinpä juuri.
Sisi minäkin olen sen kannalla, että tietyt rutiinit pitävät päivän kasassa, vanhemman jotenkuten järjissään ja lapset pysyvät mukana menossa kun aamupalaa seuraa lounas, lounaan jälkeen tulee päiväunet, sitten on välipalaa, päivällistä ja iltapala, jonka jälkeen mennään iltapesuille ja sitten tulee Nukku-Matti.

Tuonne väliin sit koululaisten kouluunmenot, kerho jne.
Mutta siis että asia seuraa toistaan: sillä ei niin väliä ole, jos joku aamu pieniä nukututtaa pidempään, niin aamupala voi olla vasta 9.30 - 10 maissa, jolloin lounaskin luonnollisesti syödään myöhemmin ja välipala saatetaan jättää välistä pois, koska päiväunilta herätäänkin melkein päivällispöytään.
Tai sit jos illalla ei meinaa nukuttaa vielä just klo 20, niin pikkuväki voi touhuilla vielä nukkekodilla tai jollain, kunhan ei herätä ja häiritse niitä, joiden pitää aikaisen aamun takia tai ihan puhtaan väsymyksen vuoksi, olla jo nukkumassa.

 

Meillä ei juuri ole ollut rutiineja.

 

Ei todellakaan ole mitään minuttiaikataulua. Rutiinit kylläkin, asiat tapahtuu tietyllä tavalla ja yleensä tietyssä järjestyksessä. Nukkumaan menossa saattaa olla tunninkin heitto, riippuen mitä on tehty jne. Sama esim. ruoka-ajoissa, en mä ala poikaa herättämään päiväunilta ruoalle. Syö sitten kun herää.

 

Meillä ehkä puolentunnin (-tunnin) tarkkuudella kulkee päivärytmi, ei siksi että haluan elää kellon mukaan vaan siksi koska se on hyväksi havaittu rytmi

Aamutorkkujen jälkeen ruoka, vähän leikkiä, ulkovaatetta pikkuhiljaa valmiiksi ja päälle, ulos kävelylle ja sitten toiset unet, iskä tulee kotiin, ruokaa, leikkiä, iltapuuro.

Mutta eikö suht säännöllinen päivärytmi tule ihan väkisinkin +1v:lle? Kait se väsy ja nälkä samoinin aikoihin iskee?

 

No mä olen "rutiini-ihminen", joka kaipaa välillä vaihtelua. Eli aika tarkat rutiinit meillä lasten kanssa on, mutta lapsetkin saavat välillä nauttia vaihtelusta, usein viikonloppuisin =)

 

Tuohan riippuu ihmisestä. Toisissa perheissä se, että aletaan yhtäkkiä noudattaa tarkkoja rutiineja toisi aikaan kaaoksen.
Jollekkin se ettei rutiineja ole on rutiini.