Kuka vääntää lapsen parin vuoden seurustelun jälkeen?

Mä väännän paskaa - en lasta

 

Me oltiin oltu yhdessä 6kk kun tulin raskaaksi.. kamalaa :S Yhdessä ollaan ja siitäkin on jo 3 vuotta aikaa..

 

Ajatteleeko kukaan täällä, että se vois onnistua?
Vai onko nopeatempoinen suhde aina "tuhoontuomittu"?

Minä ja mieheni mentiin naimisiin kuukauden seurustelun jälkeen ja nyt yhteiseloa puolisen vuotta, ja lapsi tulossa.
Molemmat haluaa kovasti lapsen.
Itse en ole koskaan ollu näin onnellinen ja mieskin tyytyväiseltä vaikuttaa
Lisäksi olemme parikymppisiä.

Onko tämä suhde teidän mielestä nyt tuhoontuomittu?

Ei välttämättä tuhoontuomittu. Itse en olisi uskaltanut, vaikka "tiesin" mieheni olevan "se oikea" ennenkuin yhdessä oltiinkaan. Mies tiesi myös.

Muistakaa että _hyvin todennäköisesti_ edessänne on karikkoja, riitoja, kriisejä ym, joista kyllä selviää jos toista rakastaa ja toisen kanssa haluaa olla. Minä toivotan teille ainakin onnea matkaan <3

 

Ei se aika varmaan ole se ratkasevin tekijä, kyllä suhteessa kun suhteessa voi ongelmia ilmetä lasten tulon jälkeen se muuttaa niin paljon arkea ja koko elämää..Tahtoa tarvitaan paljon että suhde toimii. Meille ensimmäinen lapsi suotiin 6 vuoden seurustelun jälkeen

 

:snotty: mä.

Mutta yhdessä rämmitään eteenpäin.

 

Mun kaveripiirissä moni(5 tai 6) sai lapsen tossa parivuotta sitten, parikymppisenä, eikä ykskään ole enää lapsen isän kanssa yhdessä.

Mäkin olen huomannut juuri saman ilmiön! Minkä ikäisiä kaverisi ovat suunnilleen? Omani n. 25-26 vuotiaita, ja heistäkään ei kukaan enää seurustele lapsen isän kanssa.

Siis ihan siinä just 20v hujakoilla. Taitaapi viä olla niinkin, ettei kukaan heistä edes ammattikoulusta valmistunut. Nyt sitten osa heistä opiskelee lähäriks, on työ elämässä ja sit taitaa ihan sossupummikin löytyä.

 

me tehtiin, 2v seurustelua ja sitten suunnitellusti raskaaksi. eihän se pitkä suhde takaa, että ollaan loppuelämä yhdessä. mun aiempi suhde kesti 6v ja koskaan ei ollut sellaista ajatusta että voisi lapsen tehdä. kun taas nykyisen miehen kanssa heti alussa tuntui siltä että tämän kanssa voisi perustaa perheen. ja muutenkin olen sitä mieltä että lasta ei voi tehdä luottaen siihen että ollaan aina yhdessä, kun koskaan ei voi tietää mitä tapahtuu. pitää olla varma että pakon edessä voi/pystyy hoitamaan lapsen myös yksin.

Peesi. Vaikka elämä olis kuinka ruusuilla tanssimista, on hyvä olla realisti.

 

Seurustelimme vuoden, jonka jälkeen menimme kihloihin. Olimme kihloissa 8 kk ennen kuin menimme naimisiin. Lapsi syntyi vuoden kuluttua naimisiin menosta.
Nyt tuo lapsi on jo 13 v. Muut lapset ovat 11 v ja 8 v. Sellaista se elämä joskus on. Miehen kanssa ollaan vielä yhdessä, joten ihan tyytyväisiä ollaan. Olen nyt 33 v.

 

..Enpä sanokaan mitään..

 

LARALLE kyl sanoisin että ei tuu onnistumaan...sori vaan...puolessa vuodessa on vielä kuherruskuukausi parhaimmillaan. lisäks te ootte aika skidejä vielä molemmat. on muuten tehny mieli kysyy sulta monesti että ootko perheesi ainoa lapsi?

En ole ainut, olen neljäs ja viimeinen.
Vanhemmat oli ollu yhessä jo jonkun aikaa ja erosivat kun olin vielä vauva.
Olin itse siis liitospelastus yritys- lapsi.
Miksi päättelit mun olevan ainut lapsi?

Ei paljon meillä kuherrella, kun mies on armeijassa

Lisäänkö vettä myllyyn kertomalla, että ensimmäisen yhteisen päivän jälkeen asuttiin käytännössä yhdessä?


Moikka dimelo! :wave:
Onkos sun uutiset muuttunu hyviks??

 

Jo kerran eronneet 4kymppiä lähestyvät? Mitä sitä oottelemaan.

:wave:

 

LARALLE kyl sanoisin että ei tuu onnistumaan...sori vaan...puolessa vuodessa on vielä kuherruskuukausi parhaimmillaan. lisäks te ootte aika skidejä vielä molemmat. on muuten tehny mieli kysyy sulta monesti että ootko perheesi ainoa lapsi?

Mikä tarve on aina sanoa, että ei onnistu, ei se kestä? Joo, Lara itse kysyi mutta noin muuten? Kamala kohu Satuhäiden parista kun ne on niin nuoria ja ei ne tiedä elämästä mitään. Ai kamala

Kuten moni muu on jo sanonut, se on kiinni ihmisistä ja parisuhteesta ja siitä, miten menee. Ajalla ei ole mitään merkitystä, suhteen syvyydellä on sitten sitäkin enemmän.

 

Jaa, mä tulin raskaaks 3kk:n seurustelun (käytännössä yhdessäasumisen) jälkeen, nyt 5 vuotta myöhemmin toinen lapsi jo 2v, ja suhde voi paremmin kuin koskaan! Tottakai huonoja aikoja on ollut, mutta eiköhän niitä olis tullut ilman lapsiakin. Ja toisaalta taas, mä ainakin ajattelen niin ett kun on lapsia, niin suhteen eteen tekee kaikkensa, mitä ei ehkä tekis jos ei olis lapsia, olis helpompi vaan lähteä kävelemään kuin selvittää ristiriidat.

 

Ketjun aloittajan kysymykseen:

Aika moni, ja vähemmälläkin tuntemuksella.
Valitettavasti kukaan ei määrää kelle lapsia siunaantuu ja koska/ kenen kanssa.

Yks tuttu teki lapsen poikaystävänsä kanssa parikymppisenä ja ero tuli raskauden aikana.
Nyt ovat kuitenkin hyvissä väleissä ja mies ollut isä lapselle, vaikka parilla ei enää olekkaan romanttista suhdetta. Ovat ystäviä ja vastuullisia vanhempia, yhdessä, mutta erikseen.
Ei kaikista lapsista tule onneksi heittopusseja.

 

Joo,eräskin nainen jätti miehensä ja lapsensa elokuussa kun löysi uuden rakkauden ja muutti sen perässä uuteen kaupunkiin.
Nyt on sitten 13 viikolla raskaana uudelle kumppanille.
Tosi kypsää ja aikuismaista käytöstä.

Näistä taustoista ja muiden ratkaisuista ei aina tiedä eli onko oikeasti mieltä lähteä kailottelemaan muiden asioita. Takaa voi paljastua ihan toinen tarina kuin itse luulee.

Taustoista tiedän sen mitä tämä kyseinen nainen itse kertoi.Hän jättää miehensä heti kun talolaina on maksettu ja hän itse on saanut opiskelunsa päätökseen eikä enää tarvitse miestä.
Harrasti lesbosuhteita eli petti miestään.
Jätti lapsensa 7 ja 9 vuotiaat koska tulevaan kotiin uuden onnen kanssa ei lapset mahtuneet,katsotaan sitten myöhemmin kun löytyy isompi asunto.
Koira ja kissat kyllä mahtuivat hienosti.
Elokuussa muutto ja nyt jo raskaana.Mitenkähän se vauva nyt mahtuu sinne asuntoon ihmettelen vaan.
Piuhat poikki tuollaisilta itsekkäiltä paskoilta jotka ajattelee vaan pillullaan,viis lapsista.
Saas nähdä onko uudesta kumppanista sitten siihen että pitää lapsen kuten edellinen piti kaksi,ei ollut vaihtoehtoja kunnei äidille kelvannut.Ja miksi kelvata,ainahan voi tehdä uusia tilalle.

 

No olisit vähentänyt aikaa niin olisi kuulostanukkin pahalta
Me ollaan asuttu yhdessä nyt 2 ja puoli vuotta ja en tajua mitä tässä odottelemaan enää, kaikki on juuri niinku pitääkin.
Mun kriteerit oli että ekat puolenvuoden huumat, vuosi samassa kämpässä ja sitten uskon että olen nähnyt tarpeeksi nyt odotellaan toukokulle esikoista.

Mutta hyvä jos SINÄ haluat seurustella piiiiitkään, ehkä parempi vaihtoehto sinulle.



Ja mitäs sitten nää vanhempana toisensa löytäneet? Pitää odottaa yli 40v vai? Että ehtisi seukata 10vuotta

 

Me aloimme odottamaan ekaa lasta vuoden seurustelun jälkeen. Nyt sitten 3 lasta, naimisissa ja yhdessä 8,5 vuotta.

 

meillä sai tyttö alkunsa 1,5 vuoden seurustelun jälkeen. molemmat ollaan aina haluttu lapsia ja ei nähty mitään syytä odottaa. neidillä ikää nyt 9kk ja suhteessa kaikki hyvin

 

me tehtiin, 2v seurustelua ja sitten suunnitellusti raskaaksi. eihän se pitkä suhde takaa, että ollaan loppuelämä yhdessä. mun aiempi suhde kesti 6v ja koskaan ei ollut sellaista ajatusta että voisi lapsen tehdä. kun taas nykyisen miehen kanssa heti alussa tuntui siltä että tämän kanssa voisi perustaa perheen. ja muutenkin olen sitä mieltä että lasta ei voi tehdä luottaen siihen että ollaan aina yhdessä, kun koskaan ei voi tietää mitä tapahtuu. pitää olla varma että pakon edessä voi/pystyy hoitamaan lapsen myös yksin.

Peesi. Vaikka elämä olis kuinka ruusuilla tanssimista, on hyvä olla realisti.

samaa mieltä!

 

LARA nooh, sanotaanko näin että monet teksteistäsi ja kiukunpuuskistasi palstalla kielivät siitä että sulle on aina kaikki annettu kultalautaselta ja oot eläny senlaatuista elämää että kaikki elävät ja sanovat just niinkuin sinä tahdot. siitä vaan ajattelin että oot varmaan perheesi ainoa (lellitty) lapsi. vaan väärässäpä olin, johtuu sit varmaan tuosta sun iästäsi vaan moinen käytös.

 

Me oltiin tunnettu 7kk kun tulin raskaaksi. Kahdeksas yhteinen vuosi pyörähti just käyntiin. Lapsia on kaksi nyt.

 

Me asuttiin yhdessä alle 2kk seurustelun alusta ja eka lapsi syntyi jo vuoden seurustelun jälkeen.

Nyt meillä on 2 lasta ja ollaan erittäin onnellisesti naimisissa.


(Me tosin tunnettiin jo ennen seurustelua, mutta sehän ei ketään kiinnosta, kun pitää päivitellä tuota nopeaa toimintaa )

 

LARA nooh, sanotaanko näin että monet teksteistäsi ja kiukunpuuskistasi palstalla kielivät siitä että sulle on aina kaikki annettu kultalautaselta ja oot eläny senlaatuista elämää että kaikki elävät ja sanovat just niinkuin sinä tahdot. siitä vaan ajattelin että oot varmaan perheesi ainoa (lellitty) lapsi. vaan väärässäpä olin, johtuu sit varmaan tuosta sun iästäsi vaan moinen käytös.

Minä sentään kirjoitan nimellä, enkä vieraana.
Että voi sitten sun kaltaset ihmiset päivitellä mun luonnetta.
Mua rupes kiinnostaa sun analyysis musta, mitä muuta oot huomannu?

Mä en oo koskaan saanu yhtään mitään ilmaseks, ilman kovaa työtä tai uhrauksia. Eli ei ois voinu mennä pahemmin mettään.
Oothan myös huomannu, että olen raskaana?
Hämärästi muistan, että kuului tunnepuuskat tähän tilaan...

 

Me asuttiin yhdessä alle 2kk seurustelun alusta ja eka lapsi syntyi jo vuoden seurustelun jälkeen.

Nyt meillä on 2 lasta ja ollaan erittäin onnellisesti naimisissa.


(Me tosin tunnettiin jo ennen seurustelua, mutta sehän ei ketään kiinnosta, kun pitää päivitellä tuota nopeaa toimintaa )

Hihhih, niin. Mekin tunnettiin puoltoistavuotta ennen, kun alettiin seurustelemaan.

 

Mikä ihmeen heittopussi? Ei mun lapsi ainakaan mikään heittopussi ole.