"kumpa tuo lapsi olisi jäänyt saamatta..."

  • Viestiketjun aloittaja rumasana
  • Ensimmäinen viesti
rumasana
oli ajatukseni kun harmoniseen kahden aikuisen ja kahden lapsen perheeseen syntyi kolmas lapsi. vanhemmat ovat väsyneitä ja kiukkuisia, lapsi on äärimmäisen työläs vielä isompanakin eikä sukukaan tunnu hänestä juuri välittävän kun on niin ärsyttävä lapsi jotenkin. tuntuu että lapsi sotki kaiken. mahtavatko vanhemmat koskaan ajatella moista, samaa mitä me muut jotka heidät tunnemme? toki rakastavat lastaan mutta tuleeko koskaan ajateltua että ehkä se kaksi olisi riittänyt kun kolmas "pilasi kaiken"?
 
"vieras"
Kuule, jokainen ajattelee joskus noin kun on kyseessä todella hankalahoitoinen ja vaativa lapsi.
Mutta sen voin sulle sanoa, että kun ne kaikki karikot seilaa läpi sen tosihankalan lapsen kanssa, niin loppujenlopuksi voi käydä niin että juuri siitä lapsesta tuleekin kaikista läheisin.

Ei rakkain, kaikkia lapsiaan rakastaa ihan yhtä paljon.
Mutta eri tavalla. Talläisista vaan tuppaa tulemaan ihan erityisiä . Mulla on yksi tällainen lapsi, nyt jo aikuinen.
Mulla on ihan erityinen side juuri häneen.
 
  • Tykkää
Reactions: Corona77
"hmm"
"kaverin" perheeseen on tulossa viides lapsi. ei edes ennestään harmoninen, ei lähellekään...
mutta mikäs siinä, kun äiti haluaa... edellinen raskaus oli vaikea, nytkin "vaatii" kaikki tutkimukset, mutta suurin ongelma näyttää olevan, että on myynyt kaikki vauvatavarat pois, ja uutta pitää hankkia kasapäin. hankkia ja vaatia on ne yleisimmät sanat.
koirat asuu häkeissä, äiti ei niitä ulkoiluta, vaan lapset kavereineen. lapset tekevät ihan uskomattomia tempauksia, äiti ei katso vaikka kippaisivat lattianpesuainetta purkillisen päähän, karkaavat, roikkuvat ikkunoissa jne..
ja äiti sanoo 5v.lle, että sen pitää ottaa 4v ulos mukaansa ja katsoa perään, itse surffaa jatkuvasti netissä hankkimassa uutta tavaraa tulevalle lelulle.
tässä vaiheessa vois sanoa, että kunpa tuo viides lapsi jäis saamatta. hirveään härdelliin ja tosi kireään ja sekavaan elämään se pieni syntyy :(
 
... - .
eikö tuollaistakin voisi ajatella etukäteen? että se mahdollisuus on että tämä yksi tyyppi sotkee kaiken ja ehkä tunteet häntä kohtaan eivät sitten olekaan niin lämpimiä...
 
omnix
eikö tuollaistakin voisi ajatella etukäteen? että se mahdollisuus on että tämä yksi tyyppi sotkee kaiken ja ehkä tunteet häntä kohtaan eivät sitten olekaan niin lämpimiä...
Siis mitä sen ajatteleminen oikein auttaa? Voi sellaista ajatella, mutta tuskin kukaan sellaista osaa ennustaa? Tahtoo toisen tai kolmannen lapsen - ajattelee, että kaikki voi mennä siitä ihan vituralleenkin - jää yksilapsiseksi ihan varmuuden vuoksi? Entä jos se eka lapsi on ihan kauhea?
 
"hmm"
eikö tuollaistakin voisi ajatella etukäteen? että se mahdollisuus on että tämä yksi tyyppi sotkee kaiken ja ehkä tunteet häntä kohtaan eivät sitten olekaan niin lämpimiä...
harva nykyään ajattelee sen pidemmälle. meillä on 4 lasta, nuorin tuli ehkäisystä huolimatta. kumpikin periaatteessa haluaisi vielä yhden.
periaatteessa ei, ja sen mukaan mennään: elämä sujuu erittäin hyvin näin, ja kaikkien kanssa ehditään ja jaksetaan olla. jokaisesta jaksetaan huolehtia. tiedetään kuitenkin omat rajat, ja se, että kaikki ei aina mene yhtä hyvin... koko arki menisi ihan suoraan sanottuna sekaisin, jos lapsi syntyisi esim. vaikeasti vammaisena tai huutaisi kaikki yöt. me kumpikin tiedetään, että se ei olisi hyväksi kenellekään.

pitää oikesti olla onnellinen siitä mitä on saanut. meillä on 4 ihanaa lasta. mitä muuta voi toivoa?!
yksi on menetettykin, joten arvostus tätä saatua onnea kohtaan on mieletön.
jossain vaiheessa järki ohittaa sen, mitä haluaa. vauva-aika on ihan mielettömän ihanaa ja rakastaisimme 110% sitä pientä, jos tulisi taas ehkäisystä huolimatta, mutta ehdoin tahdoin emme ala tätä perhettä enää laajentamaan :)
 
"vieras"
Siis mitä sen ajatteleminen oikein auttaa? Voi sellaista ajatella, mutta tuskin kukaan sellaista osaa ennustaa? Tahtoo toisen tai kolmannen lapsen - ajattelee, että kaikki voi mennä siitä ihan vituralleenkin - jää yksilapsiseksi ihan varmuuden vuoksi? Entä jos se eka lapsi on ihan kauhea?

Niin, tai mitä jos se vanhempi on itse ihanviturallaan, olisi pitänyt jäädä silloin itse vanhemmankin syntymättä...? Tää koko aloitus ei ollut kovin tervehenkinen, mutta olikohan tarkoitus sanoa, että toivottavasti jokainen tekee niin monta lasta kuin jaksaa huolehtia, mistä itsekin olen samaa mieltä.
 
omnix
[QUOTE="hmm";24449419]Tää on periaatteessa ihan hyvä ajatus, mutta jokainen vanhempi on ihan itse niistä omistaan vastuussa. Harva ikävä kyllä miettii paljoakaan asioita eteenpäin, mutta ei voi ajatella, että jos tulee rankkaa, niin kyllä muut hoitaa.[/QUOTE]

Ei tytsi ehdottanut, että pitäisi ruveta ajattelemaan noin. Tytsi epäsuorasti ehdotti, että jos näkee jonkun jolla on vaikeaa, niin heitä voi auttaa. Lapset ovat pääasiassa vanhempiensa vastuulla, mutta ei se tarkoita, että sinun täytyy käyttäytyä kuin kusipää kun joku tarvitsee apua.

Joillekin myös syntyy ns yllätyslapsia, eikä lapsiluku ole aina suunniteltua. Tai lapsen adhd, tai kehitysvamma tai monikkoraskaus tai avioero tai puolison kuolema tms. Elämä heittää kaikenlaista eteen eikä kaikkea voi ennustaa. Minä tahdon olla sellainen ihminen joka auttaa toisia tällaisten vaikeiden asioiden kanssa. Ystävinä minulla on lähinnä sellaisia, jotka auttaisivat minua tarpeen tullen. Kukaan ihminen ei tässä maailmassa yksin selviä, se on vissi. Joko saat apua epäsuorasti verorahojen avulla tai sitten läheiset tukevat sinua. Yksin ei kukaan lasta kasvata ja elätä.
 
"hmm"
Ei tytsi ehdottanut, että pitäisi ruveta ajattelemaan noin. Tytsi epäsuorasti ehdotti, että jos näkee jonkun jolla on vaikeaa, niin heitä voi auttaa. Lapset ovat pääasiassa vanhempiensa vastuulla, mutta ei se tarkoita, että sinun täytyy käyttäytyä kuin kusipää kun joku tarvitsee apua.

Joillekin myös syntyy ns yllätyslapsia, eikä lapsiluku ole aina suunniteltua. Tai lapsen adhd, tai kehitysvamma tai monikkoraskaus tai avioero tai puolison kuolema tms. Elämä heittää kaikenlaista eteen eikä kaikkea voi ennustaa. Minä tahdon olla sellainen ihminen joka auttaa toisia tällaisten vaikeiden asioiden kanssa. Ystävinä minulla on lähinnä sellaisia, jotka auttaisivat minua tarpeen tullen. Kukaan ihminen ei tässä maailmassa yksin selviä, se on vissi. Joko saat apua epäsuorasti verorahojen avulla tai sitten läheiset tukevat sinua. Yksin ei kukaan lasta kasvata ja elätä.
mä kyllä tiedän nuo asiat, meillekin sattunut kohdalle lapsen kuolema, mutta myös se yllätyslapsi.
kukaan ei "yksin selviä", mutta me ollaankin tässä perheenä, ei yksin.

ystävät on niitä, kenen kanssa puhutaan vaikka mistä, ja ihan milloin vaan, ja kenen lapset on niitä ihania omien lasten kavereita.
toki hyvä, jos kaveri auttaa, mutta ei voi luottaa siihen, että pahassa tilanteessa joku tulee ja "pelastaa". ja onhan se hyvä, että kaveri tarjoaa apua, mutta ihan itse se pitää huomata, ja tilanne ratkoa.
 
[QUOTE="hmm";24449419]Tää on periaatteessa ihan hyvä ajatus, mutta jokainen vanhempi on ihan itse niistä omistaan vastuussa. Harva ikävä kyllä miettii paljoakaan asioita eteenpäin, mutta ei voi ajatella, että jos tulee rankkaa, niin kyllä muut hoitaa.[/QUOTE]

Joo, tätähän mä tarkoitin. :rolleyes: Ajattelin vaan, että jos perheen jaksaminen koskettaa niin tehokkaampi tapa auttaa olisi varmaankin tarjota lastenhoitoapua kuin tehdä aiheesta aloituksia palstalle. :) Saahan sitä toki ihmetellä, ei siinä mitään. Tuli vaan mieleen, onko huoli aitoa.

Toki vanhemmat on itse vastuussa lapsistaan, mutta ihannetilanteessa sukulaiset, ystävät ym. auttaa tarvittaessa. Hoidin mm. Tiimarinvihon lapsia, että hän pääsi kampaajalle, vien piakkoin Pesky Pixien lapset tarhaan helpottaakseni kiireistä aamua, olen lasten kanssa yhtenä päivänä kotona, että saavat vapaata tarhasta jne. Vahdin pian myös kahta serkkuani pari päivää. Monesti olen vahtinut jonkun lapsia, jotta vanhempi saa esim. nukuttua, pääsee kouluun/töihin, jos lapsi on kipeänä tms. En siksi, että se olisi mun velvollisuuteni/tehtäväni vaan koska haluan auttaa. On epäluonnollista, että vanhemmat/vanhempi hoitaa lapsensa ihan yksin. Ei ole mielestäni mitenkään ideaalia, että kaikki pitäisi tehdä yksin. On lapsillekin rikkaus, kun ympärillä on paljon läheisiä aikuisia. Vierastan sitä ajatusta, että aina on vaan sinniteltävä ja pärjättävä ilman apua ja tukea.
 
Viimeksi muokattu:
omnix
[QUOTE="hmm";24449471]mä kyllä tiedän nuo asiat, meillekin sattunut kohdalle lapsen kuolema, mutta myös se yllätyslapsi.
kukaan ei "yksin selviä", mutta me ollaankin tässä perheenä, ei yksin.

ystävät on niitä, kenen kanssa puhutaan vaikka mistä, ja ihan milloin vaan, ja kenen lapset on niitä ihania omien lasten kavereita.
toki hyvä, jos kaveri auttaa, mutta ei voi luottaa siihen, että pahassa tilanteessa joku tulee ja "pelastaa". ja onhan se hyvä, että kaveri tarjoaa apua, mutta ihan itse se pitää huomata, ja tilanne ratkoa.[/QUOTE]

Perheenä? Entä jos toinen teistä vanhemmista sairastuisi? Saako yksinhuoltaja pyytää kaverilta apua?

Minusta kaverit on niitä juttukumppaneita, ystävät auttaa tarpeen tullessa ihan konkreettisestikin. Kukin oman elämänsä ehdoilla toki, eikä mitään pitkäaikaista päätöstä tai järjestelyä pidä sen varaan laskea, mutta minusta on kovin surullista eristäytyä omaan pieneen kopperoonsa ja vähät välittää muiden vaikeuksista.

Ja kun ei sen kolmannen lapsen tulon vaikutuksia voi mitenkään ennustaa täydellisesti...
 
Se on muuten jännää, kun joillain on semmonen asenne, että jos on lapsia hankkinut niin ei saisi ikinä valittaa mistään/odottaa saavansa apua tms. Vaikka mä olen lapseton niin oletan saavani tukea läheisiltäni vaikeissa tilanteissa ja toki itsekin autan heitä kykyjeni mukaan. En mä hakenut esim. opiskelemaan sillä asenteella, että joku sitten auttaa mua haastavissa tehtävissä, jos en meinaa pärjätä itse, mutta silti olen saanut monesti apua/neuvoja ystäviltäni tai opiskelukavereilta. Tuo nyt on esimerkki siitä, että on olemassa muitakin tietoisia valintoja kuin lasten hankkiminen. En usko tilanteen muuttuvan, jos/kun joskus saan lapsia. :)

Multa saa ihan olettaakin saavansa apua tarvittaessa. :D Ei se ole ystävä eikä mikään, joka hylkää hädän hetkellä. Mun ystäväksi ei kuka tahansa pääsekään ja teen kaikkeni ystävieni eteen. Kun kerran on mun ystäväksi päätynyt niin voi luottaa siihen, että mun puoleen voi aina kääntyä. :)
 
"vieras"
Se on muuten jännää, kun joillain on semmonen asenne, että jos on lapsia hankkinut niin ei saisi ikinä valittaa mistään/odottaa saavansa apua tms. Vaikka mä olen lapseton niin oletan saavani tukea läheisiltäni vaikeissa tilanteissa ja toki itsekin autan heitä kykyjeni mukaan. En mä hakenut esim. opiskelemaan sillä asenteella, että joku sitten auttaa mua haastavissa tehtävissä, jos en meinaa pärjätä itse, mutta silti olen saanut monesti apua/neuvoja ystäviltäni tai opiskelukavereilta. Tuo nyt on esimerkki siitä, että on olemassa muitakin tietoisia valintoja kuin lasten hankkiminen. En usko tilanteen muuttuvan, jos/kun joskus saan lapsia. :)

Multa saa ihan olettaakin saavansa apua tarvittaessa. :D Ei se ole ystävä eikä mikään, joka hylkää hädän hetkellä. Mun ystäväksi ei kuka tahansa pääsekään ja teen kaikkeni ystävieni eteen. Kun kerran on mun ystäväksi päätynyt niin voi luottaa siihen, että mun puoleen voi aina kääntyä. :)

Sä olet ihan helmi, oikeasti. Tätä palstaa lukiessa paskan seasta (anteeksi suora ilmaus) nousee esiin muutama kukkanen, yksi niistä kukkasista olet sinä. Sun ystävillä ja läheisillä on onnea ja sinä itse vaikutat onnelliselta iohmiseltä:)
 
  • Tykkää
Reactions: tytsi-89
[QUOTE="vieras";24449627]Sä olet ihan helmi, oikeasti. Tätä palstaa lukiessa paskan seasta (anteeksi suora ilmaus) nousee esiin muutama kukkanen, yksi niistä kukkasista olet sinä. Sun ystävillä ja läheisillä on onnea ja sinä itse vaikutat onnelliselta iohmiseltä:)[/QUOTE]

Kiitos! Viime aikoina ei ole kyllä tuntunut aina siltä. En ole mikään pyhimys, mutta yritän parhaani. Vaikken muuten olisi aina täydellinen ystävä niin en ikinä hylkää heitä tai jätä antamatta apua, kun sitä tarvitaan. Ystävät on mulle yksi tärkeimmistä asioista elämässä. Meininki on myös vastavuoroista. :)
 
Viimeksi muokattu:
"vieras"
[QUOTE="mä";24456545]Meillä mutsin hermojen ja mielenrauhan kutakuinkin kestosti pilaamiseen riitti yksi lapsi.[/QUOTE]

Just niin. Ei se aina liity lasten lukumäärään.
 

Yhteistyössä