Kun elämä turhaa on

Viestiketju alueella 'Mitäs nyt? Aihe vapaa' , aloittaja vierailija, 20.09.2017.

  1. vierailija

    vierailija Vieras

    Miksi varhaiskeski-ikäisen kannattaa edes nousta aamuisin sängystä, jos huomaa elämän olevan vailla sisältöä, saavutuksia tai tulevaisuutta? Kun itse on kaiken pilannut ja pyörinyt omassa tuskassa ja epäonnistumisessaan niin kauan, että tilanteen muuttaminen on käytännössä mahdotonta. Mistä voimaa, kun joka suunnassa on vastassa armoton ja kova tiiliseinä?

    Olen etsinyt ja etsinyt edes yhtä ihmistä samassa tilanteessa. Ei välttämättä vertaistukeen, mutta todistamaan etten ole pahin mahdollinen epäonnistuja, ihmiselon kuonakasa. Ainuttakaan en ole löytänyt, en edes lähelle. Epäonnistuminen pistää ihmisen sulkeutumaan, joten etsintä ei ole helppoa.

    Helppoa ei ole, kun aamuinen aurinko näyttäytyy silmiisi mustalta ja jokainen hymyilevä ihminen on kuin puukonisku sielusi syvimpään.
     
    #1
  2. vierailija

    vierailija Vieras

  3. vierailija

    vierailija Vieras

    Aivan.

    Valitettavasti tarina on tosi. Elämä on umpikujassa ja en usko siitä enää pelastuvani. Ikävintä on, että minulla ei ole ketään tai mitään syytettäväksi tilanteestani - aivan itse olen elämäni muroihin kussut.

    Kukaan ei tilanteeni laajuutta tai kokemaani tuskaa tiedä, sillä kaiken lisäksi olen valehtelukierteessä, jolla yritän kokemaani häpeää peittää.

    Miksi yrittää korjata vuotavan putken yksi osa, jos samaan aikaan silti kymmenen muuta jatkavat tiputtamistaan?
     
    #3
  4. vierailija

    vierailija Vieras

    Asiat joissa olen epäonnistunut:

    Opiskelu (korkein saavutus ylioppilastutkinto)
    Työelämä (vain pätkäduuneja, nyt pitkäaikaistyötön)
    Parisuhde (ei ikinä)
    Seksi (ei ikinä)
    Kaverit (kaikkosivat perheidensä pariin)
    Ulkonäkö (olen laihaläski)
    Viherpeukalo (kasvit kuolevat käsiini)

    Tuossa nyt alkuun jotain osviittaa.

    Jatkaisitko sinä tällaista elämää? Aivan, et jatkaisi. Et edes kyennyt kuvittelemaan, että tuollaisia ihmisiä on olemassa.
     
    #4
  5. vierailija

    vierailija Vieras

    Kaikkiin näihin kohtiin pystyt vaikuttamaan. Voisit tehdä suunnitelman ja aloittaa pikkuhiljaa. En sanoisi, että olisi helppoa, mutta aina kannattaa yrittää.
     
    #5
  6. vierailija

    vierailija Vieras

    En voi, koska minulla ei ole siihen enää voimia.

    Kun on kokenut elämässään vain epäonnistumisia, niin harva jaksaa uskoa enää tulevaan. Kun on kaikessa normaalissa epänormaali on täysin varmaa, että tulet kokemaan vähättelyä, hyljeksintää, kieltäytymisiä ja uusia epäonnistumisia. Minä en enää jaksa asettaa itseäni alttiiksi tuolle kaikelle. En ole tarpeeksi vahva.

    Ja mitä järkeä on opiskella ammatti minimipalkkahommiin, kun olet silti yksinäinen luuseri? Ei nelikymppinen vastavalmistunut ole työmarkkinoilla mitään. Eikä ensimmäisessä vakiotyössääm oleva keski-ikäinen kaveri- tai parisuhdemarkkinoilla sitäkään vähää.
     
    #6
  7. vierailija

    vierailija Vieras

    Mene vaikka työkokeiluun jonnekin ihmisten pariin puoleksi vuodeksi. Esim koulut ja päiväkodit ottavat helpolla työkokeilijoita.

    Siinä olisi edes pieni edistysaskel työelämän ja sosiaalisten suhteiden tikkailla.
     
    #7
  8. vierailija

    vierailija Vieras

    Hanki kaktus, niitä on liki mahdoton tappaa.

    Ja niin, kannattaa lopettaa itsensä häpeäminen.
     
    #8
  9. vierailija

    vierailija Vieras

    Mahdoton on minulle vain sana

    Kannattaa myös hankkia koulutus, työpaikka, parisuhde, omaisuutta, kavereita, seksikokemuksia ja vaikka mitä. Suurin osa kulkee ulkona housut jalassa, minä olen tämän vertauskuvan housuton ulkoilija ja se hävettää minua. Sinä olet ilmeisesti vahvempi, jota housuttomuus ei haittaisi?

    Häpeä on myös suora seuraus. Seuraus siitä kun ulkopuoliset nauravat, syyttävät, kummaksuvat ja myös häpeävät seuraasi. Kukaan ei ole sinut tilanteeni kanssa. Miksi siis itsekään olisin?
     
    #9
  10. vierailija

    vierailija Vieras

    En ymmärrä mitä tämä auttaisi. Puoli vuotta palkattomia töitä. Uusia ihmisiä, joille valehdella. Lopulta takaisin yksinäiseen kotiin.
     
    #10
  11. vierailija

    vierailija Vieras

    Järkevää tekemistä ja ihmisten tapaamista. Jos ei niitä ole elämässä niin ei sitä henkisesti voi kovin hyvin.

    Sitä paitsi työkokemus voi auttaa työelämässä eteenpäin. Ja ihmisten tapaaminen parantaa taitoja olla ihmisten kanssa.
     
    #11
  12. vierailija

    vierailija Vieras

    Luulet siis, että olen autisti tai kommunikointikyvytön örkki?

    Kiitos.

    Työkokeilu ei myöskään ole työkokemusta yhdenkään työnantajan silmissä. Kun olet lähes nelikymppinen pitkäaikaistyötön vailla minkäänlaista koulutusta on polku työelämään käytännössä poikki ikuisesti. Työkokeilut ja vastaavat ovat vain laastarin laittamista avohaavan päälle.
     
    #12
  13. vierailija

    vierailija Vieras

    Aika usein asioita saa aikaan ihan vaan siten, että päättää tehdä niitä. Ei sen tarvitse olla yhtään sen monimutkaisempaa.
     
    #13
  14. vierailija

    vierailija Vieras

    Niin.
    Tuntuu kaikkien vastaustesi perusteella siltä, että ehdottaisi sinulle,ap, mitä tahansa, yrittäisi sinua herättää näkemään että oikeasti on vielä mahdollisuuksia vaikka mihin, niin - et taida osata sanoa mitään muuta kuin ei, eikä, ei onnistu, ei kiinnosta.

    Taidat loppujen lopuksi viihtyä tuossa synkkyydessäsi. Et halua nähdä mitään elämääsi piristävää, et halua saada elämääsi mitään uutta sisältöä, kokemuksia, ihmissuhteita...missä siis kuitenkaan on ongelma? Viihdyt näemmä tuossa itserakentamassasi suossa ja negatiivisuuden mustuudessa joten - jatka ihmeessä samaan malliin! Surkuttele itseäsi ja elämääsi täyslaidallisella, riudu ja tuskaile kurjuuttasi koska tuossa ei- maailmassasihan sinulla on Täydellinen Elämä käsissäsi.
     
    #14
  15. vierailija

    vierailija Vieras

    Jos istuu vain yksin työttömänä kotona niin sosiaaliset taidot rapistuvat.

    Mitä työelämään taas tulee, niin jostain sitä on pakko aloittaa. Yksi vaihtoehto voisi myös olla ammattikouluun meno johonkin työvoimapula-alalle. Se koulutus saattaisi poikia lyhyitä työpätkiä ja sitten vähitellen pidempiä jos työnantaja on työpanokseesi tyytyväinen.

    Pitää päästä eroon siitä ennakkoasenteesta ettei mistään tule mitään jos oikeasti haluaa onnistua jossain.
     
    #15
  16. vierailija

    vierailija Vieras

    Olen kuullut tämän saman litanian tuhansia kertoja. Ei koskaan ymmärrystä tai empatiaa, vaan aina syyttelyä ja pilkkaa.

    Ihmisille on ilmeisen mahdotonta ymmärtää, että joskus on vain saanut liikaa iskuja ja kokenut liikaa vastoinkäymisiä. Tai voi olla, että olenkin uniikki yksilö, kun en jaksa hymyillä ja yrittää aina uudestaan oli tilanne mikä hyvänsä. Afrikan kärsivät lapset jne.

    Minä yrittäisin, jos onnistumiselle olisi takuu. Nyt kun prosentit ovat äärimmäisen pienet, niin miksi edes kokeilla? Ilmeisesti myös kuvittelet, että olen jotenkin muuttunut ja aikaisempi kuvio epäonnistumisista ei toistuisi taas? Minä en usko siihen.

    Ja totta pirussa olen negatiivinen ja piehtaroin ajoittain itsesäälissä. Kyllä minä sen tiedostan.
     
    #16
  17. vierailija

    vierailija Vieras

    No mitä ihmettä? Päähän taputustako kaipaat? Kerropa miten se parantaisi elämääsi? Kyllä sinua on ihan varmasti empatiseerattu ja ymmärretty mutta tiedätkö mitä - jatkuvaa "elämäni on aivan turhaa, ei tästä mitään tule"- mantraa on todella rasittavaa kuunnella aina sen yhden ja saman ihmisen suusta. Koska se negatiivisuus tukahduttaa ja jopa tarttuu.

    Et sä ole ainoa jota elämä on potkinu päähän ja potkii yhä! Silti me muut mennään hampaat irvessäkin eteenpäin! Afrikan lapsetkin jopa.

    Joten tukeudu toki selityksiisi. Onnellisuutesi tosin vain on sinussa itsessäsi, et millään voi kuvitella saavuttavasi sitä empatioilla ja ymmärryksillä kerran itse et sitä ymmärrä.

    Kasva aikuiseksi ja ota vastuu omasta elämästäsi äläkä sysää sitä muiden harteille!
     
    #17
  18. päätön

    päätön Tunnettu jäsen

    Rekisteröitynyt:
    22.07.2009
    Viestejä:
    38 419
    Saadut tykkäykset:
    3 253
    et varmasti vaihtais mun kanssa. :cautious:
     
    #18
  19. Elena777

    Elena777 Tunnettu jäsen

    Rekisteröitynyt:
    24.05.2016
    Viestejä:
    21 533
    Saadut tykkäykset:
    6 436
    Ihan varmasti jatkaisin, koska huomenna on aina uus mahollisuus kääntää elämän suuntansa.
    En tiedä minkä ikäinen olet, mutta mieti mikä sua kiinnostais ja alat tarpomaan elämässäs sitä asiaa kohti.
     
    #19
  20. 0oo0

    0oo0 Tunnettu jäsen

    Rekisteröitynyt:
    07.04.2017
    Viestejä:
    3 296
    Saadut tykkäykset:
    1 971
    Kirjoita biiseiksi toi paskafiilis. Suomessa se myy.

    Tai miksei kirjakin kävisi kun kynä tuntuu olevan hallussa.
     
    #20
  21. vierailija

    vierailija Vieras

    Ei aapeestä siihen ole. Se kun vaatisi tekemistäkin. Ja kaikista kamalinta!
    Siinä voisi jopa onnistua!
     
    #21
  22. vierailija

    vierailija Vieras

    Aivan varmasti ap:lla on takuu onnistua jos lähtee yrittämään eikä luovuta.
     
    • Tykkään Tykkään x 1
    • List
    #22
  23. Zariza

    Zariza Aktiivinen jäsen

    Rekisteröitynyt:
    16.11.2016
    Viestejä:
    987
    Saadut tykkäykset:
    94
    Kerrot vain muutamia siivuja elämästäsi, mutta lukijaa auttais, jos täyttäisit puuttuvat välit historiastasi. Missä päin Suomea asut? Oletko asunut samassa paikassa koko ikäsi? Mitä teit lukion jälkeen? Miksi et mennyt jatko-opiskelemaan? Mitkä olivat unelmasi silloin?
     
    #23
  24. vierailija

    vierailija Vieras

    San. Nobody
    Säv. Mikko Syrjä(Pimeyden tango)

    Kaatuu kaikki kuraan kuitenkin
    Jos itse likoon uskaltaudun
    elon pyörteisiin
    Mihin nyt takerrun
    Elämääni vain tuuperrun
    Kun ei kukaan voi tätä käsitelläkään
    Ei maistu mansikallekaan ei edes millekään
    Tää elo kamala, niin synkän musta, läpikatala

    Turhaan huudin ääneen, odotin jotain uutta nyt
    Tuskan tunnistin vain mutta se lohdutti mua
    Eihän tämä ihminen milloinkaan onnea nää
    Olen housuton, elämä turhake on.


    ....
     
    #24
  25. vierailija

    vierailija Vieras

    Minäkin kehotan masentunutta ottamaan itseään niskasta kiinni ja köyhälle kerron miten raha ei ratkaise kaikkea karauttaen samallla Ferrarillani kohti sampanja-aamiaista.
     
    #25
Kaikki kentät ovat pakollisia
Luonnos tallennettu Luonnos poistettu

Jaa tämä sivu

Alibi
Anna
Deko
Dome
Erä
Hymy
Kaksplus
Kippari
Kotilääkäri
Kotiliesi
Koululainen
Ruoka.fi
Parnasso
Seura
Suomen Kuvalehti
TM Rakennusmaailma
Tekniikan Maailma
Vauhdin Maailma
Golfpiste
Vene
Nettiauto
Ampparit
Plaza
Muropaketti