Kun elämä turhaa on

  • Viestiketjun aloittaja vierailija
  • Ensimmäinen viesti
vierailija
Asiat voi esittää niin eri tavoilla. Eikä sun tartte heti ensi kättelyssä alkaa poikuuksista selvittämään.

Usko pois, mä olen nähnyt niin monta sympaattista 40-50-vuotiasta kaveria jotka on eläneet ihan päin peetä, mutta jotka löytävät paikkansa joskus - kun löytävät sopivaa seuraa.

Jos menneisyys hävettää, niin kannattaa joko vitsailla siitä tai sit murahtaa "oon ollut vähän liian arka menemään eri juttuihin mukaan".

Tärkeintä on se, millainen olet siinä hetkessä. Ei ihmiset viehäty ärsyttävästä juttuseurasta, vaikka sillä olisi mitkä perheet ja vakipaikat.
Todistit juuri oikeaksi hypoteesini ja kokemukseni tilanteeni noloudesta ja häpeällisyydestä. Se on siis jotain sellaista, jota kukaan normaali ihminen ei kykene käsittämään ja siksi valehtelu on pakollista, ellei halua karkoittaa ihmisiä kaus kauas pois. Luuseriutuneni on kuin aurinkoon katsominen ilman suojalaseja - sokaisee varautumattomat kovalla teholla.
 
Olen varmasti tässäkin ketjussa tuonut esille olevani täydellinen alemman tason keskinkertaisuus. Ne jutut missä minun aivoni nauttivat ja sieluni lepää, ovat niitä, joissa olen kuin oppimisvaikeuksinen kala kuivalla maalla. Muissa jutuissa olen korkeintaan keskinkertainen.

Mä elän elämääni todennäköisyyksien, tilastojen ja epäonnistumisien minimoinnin kautta. Jotkut pelaavat joka viikko lottoa,, koska uskovat onnellisena päävoiton mahdollisuuteen. Minä jätän loton pelaamatta, koska en halua pettyä viikosta toiseen. Eikä joku matalan tason ammatillisen tavoitteen toteutuminen lähellä eläkeikää pelasta mitään, jos muu elämä on lastattu toteutumattomien haaveiden kakkalastilla. Kun mokaa tarpeeksi ja tarpeeksi kauan, sulkeutuu iso osa mahdollisuuksien porteista, enkä ainakaan minä halua elää keski-ikäisenä sitä elämää, joka kuuluu kymmeniä vuosia nuoremmille. Asia olisi eri, jos tämä olisi valintani. Nyt se vain muistuttaisi joka päivä omasta epäonnistumisesta.
Eli olet jo valmiiksi päättänyt , että elät elämäsi loppuun saakka tuossa itsesäälissä? Koska oletat , että olet laskelmoinut oikein ja positiivisempi tulevaisuus on käytännössä mahdotonta, koska olet jo itse määritellyt sen menevän päin peetä . Aika epätoivoinen maailma ... Toisaalta saatat kyllä olla fiksumpi mitä luulet, olet vain jumissa kun olet vaipunut tuohon itsesäälin suohon, jos oikeesti haluat että elämässäsi alkaa tapahtumaan jotain hyvää niin luovu tuosta laskelmoinnista ja ennakoinnista, koska totuus on että ihminen ei voi tietää kaikkea miten asiat menee tai tulee menemään... Usein juuri se oma järkeily ja pää estää meitä elämästä onnellisesti.
 
  • Tykkää
Reactions: Echo
Olen varmasti tässäkin ketjussa tuonut esille olevani täydellinen alemman tason keskinkertaisuus. Ne jutut missä minun aivoni nauttivat ja sieluni lepää, ovat niitä, joissa olen kuin oppimisvaikeuksinen kala kuivalla maalla. Muissa jutuissa olen korkeintaan keskinkertainen.

Mä elän elämääni todennäköisyyksien, tilastojen ja epäonnistumisien minimoinnin kautta. Jotkut pelaavat joka viikko lottoa,, koska uskovat onnellisena päävoiton mahdollisuuteen. Minä jätän loton pelaamatta, koska en halua pettyä viikosta toiseen. Eikä joku matalan tason ammatillisen tavoitteen toteutuminen lähellä eläkeikää pelasta mitään, jos muu elämä on lastattu toteutumattomien haaveiden kakkalastilla. Kun mokaa tarpeeksi ja tarpeeksi kauan, sulkeutuu iso osa mahdollisuuksien porteista, enkä ainakaan minä halua elää keski-ikäisenä sitä elämää, joka kuuluu kymmeniä vuosia nuoremmille. Asia olisi eri, jos tämä olisi valintani. Nyt se vain muistuttaisi joka päivä omasta epäonnistumisesta.
Mut toisaalta me kaikki eletään sitä aikaa jotka on mokaajille oikein otolliset. Ei ole kyläyhteisöä tai tiivistä sukua kyttäämässä vanhoista virheistä ja ei ole kellään oletusta pitkistä työurista. Ihmiset rämpivät ties missä suossa ja nousevat niistä.
Eräs mun miehen tuttu on ollu pari kertaa vankilassakin ja nyt on menestyvä yrittäjä.

Koska: mä sanon edelleen sen että sillä on merkitystä mitä olet NYT. Millaista seuraa olet, miten teet työsi. Ihmisiä ei vanhat historiikit kiinnosta nykyään.

Mistä alasta tai ammatista haaveilet? Sanoit ettet tyydy onnistumiseen matalapalkka-alalla ennen eläkeikää - no onko tämä nykyinenkään tilanne sen parempi?
Niinkuin UniquePoppy sanoi, niin mitkä on sun vahvuudet?
 
Todistit juuri oikeaksi hypoteesini ja kokemukseni tilanteeni noloudesta ja häpeällisyydestä. Se on siis jotain sellaista, jota kukaan normaali ihminen ei kykene käsittämään ja siksi valehtelu on pakollista, ellei halua karkoittaa ihmisiä kaus kauas pois. Luuseriutuneni on kuin aurinkoon katsominen ilman suojalaseja - sokaisee varautumattomat kovalla teholla.
Hmm...millähän tavalla todistin tilanteesi häpeällisyyden? Älä vääntele mun sanojani oman kehämäisen ajattelusi mukaiseksi.
Tarkoitin vaan että ensi alkuun nyt ei yleensä kenenkään tartte kertoilla kuinka monta seksikumppania on ollut.
 
vierailija
Eli olet jo valmiiksi päättänyt , että elät elämäsi loppuun saakka tuossa itsesäälissä? Koska oletat , että olet laskelmoinut oikein ja positiivisempi tulevaisuus on käytännössä mahdotonta, koska olet jo itse määritellyt sen menevän päin peetä . Aika epätoivoinen maailma ... Toisaalta saatat kyllä olla fiksumpi mitä luulet, olet vain jumissa kun olet vaipunut tuohon itsesäälin suohon, jos oikeesti haluat että elämässäsi alkaa tapahtumaan jotain hyvää niin luovu tuosta laskelmoinnista ja ennakoinnista, koska totuus on että ihminen ei voi tietää kaikkea miten asiat menee tai tulee menemään... Usein juuri se oma järkeily ja pää estää meitä elämästä onnellisesti.
Kyllä, koska tämä on helpompaa kuin kokea se mahdollinen uusi epäonnistuminen. Elän tällä hetkellä niin veitsenterällä, että teen jotain normista poikkeavaa vain jos tiedän sen lopputuleman olevan positiivinen. Toisaalta minulla ei ole myöskään mitään menetettävää, joten heittäytyminen johonkin uuteen olisi myös perusteltavissa. Siinä vain tulevat sitten esiin luonne, fakkiutuminen ja pelko.

Ja älä huoli, fiksua minusta ei saa edes sangollisella älymeikkiä.
 
vierailija
Hmm...millähän tavalla todistin tilanteesi häpeällisyyden? Älä vääntele mun sanojani oman kehämäisen ajattelusi mukaiseksi.
Tarkoitin vaan että ensi alkuun nyt ei yleensä kenenkään tartte kertoilla kuinka monta seksikumppania on ollut.
Jos jostain pitää oletusarvoisesti valehdella, on se sellaista mitä normaali ihminen ei kykene käsittelemään. Kyllä mä olen kuullut kaikki jutut poikuudestani. Kerro tai älä kerro, aina menee pieleen. Kun yli 35-vuotias on deiteillä, ei kukaan odota tämän olevan neitsyt. Ja kun tämä paljastuu, alkaa syyttely ja nöyryytys.
 
vierailija
Eli olet jo valmiiksi päättänyt , että elät elämäsi loppuun saakka tuossa itsesäälissä? Koska oletat , että olet laskelmoinut oikein ja positiivisempi tulevaisuus on käytännössä mahdotonta, koska olet jo itse määritellyt sen menevän päin peetä . Aika epätoivoinen maailma ... Toisaalta saatat kyllä olla fiksumpi mitä luulet, olet vain jumissa kun olet vaipunut tuohon itsesäälin suohon, jos oikeesti haluat että elämässäsi alkaa tapahtumaan jotain hyvää niin luovu tuosta laskelmoinnista ja ennakoinnista, koska totuus on että ihminen ei voi tietää kaikkea miten asiat menee tai tulee menemään... Usein juuri se oma järkeily ja pää estää meitä elämästä onnellisesti.
Tiedän että tämä on minun vikani. Olen saamaton, itsesäälissä pyörivä ja turhuus. Minun pitäisi olla parempi ihminen. Ei normaali ihminen jää aloilleen vaan etsii jatkuvasti uusia väyliä. Eikö nykyään saa olla poikkeava? Eikö saa olla häviäjä?
 
Tiedän että tämä on minun vikani. Olen saamaton, itsesäälissä pyörivä ja turhuus. Minun pitäisi olla parempi ihminen. Ei normaali ihminen jää aloilleen vaan etsii jatkuvasti uusia väyliä. Eikö nykyään saa olla poikkeava? Eikö saa olla häviäjä?
No mikä sitten on oikeastaan ongelma? Et haluaisi olla tietynlainen mutta kumminkin olet, mennyttä ei saa tekemättömäksi...
Mutta usko pois , tiedän todella hyvin sen kun elämästä on mennyt reilu 10vuotta kuin kankkulankaivoon. Mutta omalla kohdallani ehkä pohjimmainen syy on ollut jonkunlainen liiallinen omapäisyys ja se , että olen aina olettanut tietäväni kaikki... Ja sen mikä minulle on muka parasta...

Mitäs sä ajattelet uskon asioista?
 
vierailija
No mikä sitten on oikeastaan ongelma? Et haluaisi olla tietynlainen mutta kumminkin olet, mennyttä ei saa tekemättömäksi...
Mutta usko pois , tiedän todella hyvin sen kun elämästä on mennyt reilu 10vuotta kuin kankkulankaivoon. Mutta omalla kohdallani ehkä pohjimmainen syy on ollut jonkunlainen liiallinen omapäisyys ja se , että olen aina olettanut tietäväni kaikki... Ja sen mikä minulle on muka parasta...

Mitäs sä ajattelet uskon asioista?
Uskon asiat ovat hänen omiaan.

Ongelma on se, että tässä yhteiskunnassa ei minunlaisiani saa olla olemassa. En saa kitua hitaasti elämääni loppuun rauhassa vaan jatkuvasti vaaditaan jotain. Vaaditaan hakemaan työpaikkoja, vaaditaan olemaan iloinen ja aktiivinen, vaaditaan olemaan normaali. Jos voitaisiin hyväksyä kaltaiseni luuserit normaaleina, ei mitään ongelmaa olisi. Nyt meidän on pakko valehdella, olla hiljaa tai muuttua.

Ja enhän minä tämmöinen tietenkään haluaisi olla. Realiteetit vain ovat vastaan ja siksi parasta olisi olla vain rauhassa. Tosin nyt kun ensi vuoden alussa viedään pienistäkin rahoista osa pois on lopullinen rauha alkanut näyttäytyä yhä todennäköisempänä vaihtoehtona. Tämä maailma ei ole ikinä tarjonnut minulle mitään. Miksi uskoa turhaan tulevaisuuteen?
 
Uskon asiat ovat hänen omiaan.

Ongelma on se, että tässä yhteiskunnassa ei minunlaisiani saa olla olemassa. En saa kitua hitaasti elämääni loppuun rauhassa vaan jatkuvasti vaaditaan jotain. Vaaditaan hakemaan työpaikkoja, vaaditaan olemaan iloinen ja aktiivinen, vaaditaan olemaan normaali. Jos voitaisiin hyväksyä kaltaiseni luuserit normaaleina, ei mitään ongelmaa olisi. Nyt meidän on pakko valehdella, olla hiljaa tai muuttua.

Ja enhän minä tämmöinen tietenkään haluaisi olla. Realiteetit vain ovat vastaan ja siksi parasta olisi olla vain rauhassa. Tosin nyt kun ensi vuoden alussa viedään pienistäkin rahoista osa pois on lopullinen rauha alkanut näyttäytyä yhä todennäköisempänä vaihtoehtona. Tämä maailma ei ole ikinä tarjonnut minulle mitään. Miksi uskoa turhaan tulevaisuuteen?
No katsos , minä olen kyllä ihan yhtä samanlainen "luuseri".
Kuulostaa varmasti fraasilta, mutta ilman sitä uskoa en olisi kyllä jaksanut tähänkään asti. En minäkään kelpaa mihinkään perinteiseen "uraputkeen", olen liian hidas haaveilija ja nimenomaan tämän maailmanajan yhteiskunnan Paineet ahdistaa minua , minun paikkani on ilmeisesti koko loppu iän jossain Hommassa mitä teen vaan pari päivää viikossa tai vastaavassa, jos ei sitten ihmettä tapahdu, mutta jaksan uskoa että se jokin homma löytyy ja jos ei löydy ... Niin on mulla ainakin tämä Jumalan antama "työ", se tekee niistä arkisista harmaista kotipäivistäkin ihan mielenkiintoisia ja antaa sellaista toivoa... Elämä ei vaan enää mene pettymyksestä pettymykseen .
Sitä olen monenkin kaverin kanssa jutellut, siis ihan perus tallaajia ovat ja hyvät ammatit, että nykyajan työtahti on ihan hirveä .
Kokoajan kiristetään ja kiristetään tahtia, hyvin moni palaa loppuun eikä tarvitse olla mikään heikko hermoinenkaan. Ja se kun ihmisille asetetaan ihan typeriä vaatimuksia jo ihan ihmisten ylpeyden takiakin ihmiset itse nostaa rimaa kokoajan vaan korkeammalle... esim jos sinulla on nyt pihassa 2005 vm Volvo, niin kyllä se on seuraava oltava vähän uudempi ja kalliimpi, jos asut rivitalossa on seuraavan asunnon oltava vähintään ok-talo. Sitten kun paletaan loppuun tai saadaan lopputili, ja tilit ammottaa tyhjyyttään niin sehän olisi hirveä häpeä mennä asumaan enää takaisin rt-asuntoon tai myydä auto ja ostaa halvempi ..
Sitten ihmetellään miten niin kiristää päätä kokoajan, kun kaikki omaisuus menee jonkun kulissin pystyttämiseen.
Mutta joo tämä vaan tämmönen esimerkki , nykyään oikeastaan olen ihan iloinen etten ole kovin suurten velkojen vanki . Kun on täysi nolla niin se on oikeastaan aika vapauttavaa, siitä on helppo sitten lähteä tekemään mitä vaan kun kaikki kulissit ym on jo tavallaan kaatuneet aikapäiviä sitten .
 
"Sillä minä tunnen ajatukseni, jotka minulla on teitä kohtaan, sanoo Herra: rauhan eikä turmion ajatukset; minä annan teille tulevaisuuden ja toivon.
Silloin te huudatte minua avuksenne, tulette ja rukoilette minua, ja minä kuulen teitä.
Te etsitte minua ja löydätte minut, kun te etsitte minua kaikesta sydämestänne. " jeremia 29:11-13

Jeesus sanoi:
"Sillä joka tahtoo pelastaa elämänsä, hän kadottaa sen, mutta joka kadottaa elämänsä minun tähteni, hän pelastaa sen.
Sillä mitä se hyödyttää ihmistä, vaikka hän voittaisi omaksensa koko maailman, mutta saattaisi itsensä kadotukseen tai turmioon? " Luuk. 9:25-26
 
vierailija
Olisin hyvin pettynyt itseeni, jos lähtisin hakemaan turvaa, oikeutusta teoilleni tai uskoa tulevaan jostain muualta kuin olemassa olevan maailman realiteeteistä. Itse olen tilanteeni aiheuttanut, itse minun on myös se hyväksyttävä ja kestettävä. Jos jostain on oltava ylpeä, niin rationaalinen ja faktoihin perustuva ajatusmalli on jotain, jonka haluan viimeisenä menettää. Vastuun siirtäminen ja ajattelusta luopuminen on joidenkin valinta. Minä valitsen tien, joka erottaa todistettavat faktat ilmiselvästä fiktiosta.

Kylmän rationaalinen ajatusmalli on usein raskas, mutta samalla se ei päästä sinua ikinä helpolla. Se näyttää todennäköisyydet, ei anna turhaa toivoa ja lopulta antaa sinulle päätösvallan elämäsi seuraavan askeleen suhteen. Jos odottaisin ihmettä tai lopullista pelastusta olisi valintani varmasti erilainen, mutta nyt ei ole turhaa toivoa ja joudun kärsimään tekojeni seuraukset kuten kuuluukin.
 
Olisin hyvin pettynyt itseeni, jos lähtisin hakemaan turvaa, oikeutusta teoilleni tai uskoa tulevaan jostain muualta kuin olemassa olevan maailman realiteeteistä. Itse olen tilanteeni aiheuttanut, itse minun on myös se hyväksyttävä ja kestettävä. Jos jostain on oltava ylpeä, niin rationaalinen ja faktoihin perustuva ajatusmalli on jotain, jonka haluan viimeisenä menettää. Vastuun siirtäminen ja ajattelusta luopuminen on joidenkin valinta. Minä valitsen tien, joka erottaa todistettavat faktat ilmiselvästä fiktiosta.

Kylmän rationaalinen ajatusmalli on usein raskas, mutta samalla se ei päästä sinua ikinä helpolla. Se näyttää todennäköisyydet, ei anna turhaa toivoa ja lopulta antaa sinulle päätösvallan elämäsi seuraavan askeleen suhteen. Jos odottaisin ihmettä tai lopullista pelastusta olisi valintani varmasti erilainen, mutta nyt ei ole turhaa toivoa ja joudun kärsimään tekojeni seuraukset kuten kuuluukin.
Sä mietit asioita kuin insinööri kohta, olet jumiutunut todennäköisyyksiin.
Tietystihän todennäköisyyksien kanssa menee moni muukin, ja yrittää vältellä pettymyksiä...mutta ei elämä ole mitään kylmän rationaalista pelkästään. Siihen kuuluu heittäytymistä, tunnetta, hetkessä elämistä.

Pst.eikä usko ole vastuun heittämistä toiselle. Mäkin olen uskova mutta yritän olla niin lainkuuliainen kuin suinkin, ja teen päätökset ihan itse, eläen päätösteni kanssa.
Mutta käynti seurakunnassa vois avata sulle uusia polkuja. Jeesuksella on tapana antaa iloa.
 
vierailija
"Sillä minä tunnen ajatukseni, jotka minulla on teitä kohtaan, sanoo Herra: rauhan eikä turmion ajatukset; minä annan teille tulevaisuuden ja toivon.
Silloin te huudatte minua avuksenne, tulette ja rukoilette minua, ja minä kuulen teitä.
Te etsitte minua ja löydätte minut, kun te etsitte minua kaikesta sydämestänne. " jeremia 29:11-13
http://www.finbible.fi/Biblia1642/VT/jeremia_29.htm

Miten tuo voi ketään auttaa?
 
Mutta käynti seurakunnassa vois avata sulle uusia polkuja. Jeesuksella on tapana antaa iloa.
Mä oon monesti miettinyt tuota kun uskovaiset kehottaa menemään seurakuntiin ja kirkkoihin koska jeesus on siellä....missä niistä hän nyt sitte on? Kaikissa? Jos kaikissa niin miks on niin monia erimielisyyksiä ja hajanaisuuksia ja miks te kaikki ette käy samoissa mestoissa hengailemassa?
 
Mä oon monesti miettinyt tuota kun uskovaiset kehottaa menemään seurakuntiin ja kirkkoihin koska jeesus on siellä....missä niistä hän nyt sitte on? Kaikissa? Jos kaikissa niin miks on niin monia erimielisyyksiä ja hajanaisuuksia ja miks te kaikki ette käy samoissa mestoissa hengailemassa?
En haluaisi alkaa teologisiin väittelyihin, mut jos jonkun seurakunnan meno tuntuu vastaavan UT:n mallia, niin sinne. Luterilainen ja vapaat suunnat on yksinkertaisen pelkistettyä, iloista uskoa täynnä.
 
vierailija
Mä oon monesti miettinyt tuota kun uskovaiset kehottaa menemään seurakuntiin ja kirkkoihin koska jeesus on siellä....missä niistä hän nyt sitte on? Kaikissa? Jos kaikissa niin miks on niin monia erimielisyyksiä ja hajanaisuuksia ja miks te kaikki ette käy samoissa mestoissa hengailemassa?
Mesta viittaa sanaan mestata.
http://www.ortodoksi.net/index.php/Ekumenian_historia
Onhan niitä ollut aikojen saatossa paljonkin, mutta kun papeille täytyy saada palkka jostakin, on asiat muutuneet. Palkkaluokista siinäkin on lopulta kysymys vaan ja tiettyjen tahojen edunvalvonnasta:D
 
Olisin hyvin pettynyt itseeni, jos lähtisin hakemaan turvaa, oikeutusta teoilleni tai uskoa tulevaan jostain muualta kuin olemassa olevan maailman realiteeteistä. Itse olen tilanteeni aiheuttanut, itse minun on myös se hyväksyttävä ja kestettävä. Jos jostain on oltava ylpeä, niin rationaalinen ja faktoihin perustuva ajatusmalli on jotain, jonka haluan viimeisenä menettää. Vastuun siirtäminen ja ajattelusta luopuminen on joidenkin valinta. Minä valitsen tien, joka erottaa todistettavat faktat ilmiselvästä fiktiosta.

Kylmän rationaalinen ajatusmalli on usein raskas, mutta samalla se ei päästä sinua ikinä helpolla. Se näyttää todennäköisyydet, ei anna turhaa toivoa ja lopulta antaa sinulle päätösvallan elämäsi seuraavan askeleen suhteen. Jos odottaisin ihmettä tai lopullista pelastusta olisi valintani varmasti erilainen, mutta nyt ei ole turhaa toivoa ja joudun kärsimään tekojeni seuraukset kuten kuuluukin.
Olet täysin tuon ajatusmaailman vanki, etkö huomaa että juuri se saa sinut tuohon epätoivoon? Ja on ehkä vienyt elämäsi tuohon pisteeseen... Ja kuka sen määrittelee että sinun pitää kestää valintojesi seuraamukset? Sinä itse ajattelet niin, että olet tehnyt jotain niin hirveää ettei sitä saa korjatuksi ja sinun täytyy se nyt kärsiä. Mutta tiedätkö se on valhe , jolla sinua yritetään masentaa . Kukaan ei sano sinulle viimeisenä päivänä että hieno poika että kärsit lopunkin elämääsi, ansaitset kyllä jotain tosi mahtavaa siitä hyvästä.
Voi kumpa osaisin auttaa, mutta en näe muuta toivoa kuin Jumala ja hänen antamat mahdollisuudet .
Havahduin tässä jokin aika siihenkin, että miten moni ihminen käy vuosia terapiassa ja muissa temppukerhoissa, eivätkä koe siltikään mitään hirveämpää parantumista. Olo voi mennä siedettävämmäksi, mutta et sinä pääse niistä todellisista asioista irti mitkä sinua painaa.
Ja kyllä, olen käynyt myös itse näitä kokeilemassa... Ei se apu vaan tule sieltä .
Moni ihminen voi olla esim todella katkera, ja miten paljoon se vaikuttaa . Sisimmässä on katkeruutta menneisyyttä kohtaan, ihmisiä kohtaan ja kaikkea kohtaan, eikä se muutu miksikään että joku terapeutti sympatiseeraa sinua vuosi tolkulla eikä asiasta päästä pidemmälle. Noh, ehkä joku fiksu voi antaa neuvon että antakaa anteeksi, mutta usein on ihminen jo niin syvällä siinä että kokee että ei vaan pysty antamaan. Se jo on synti ettei ihminen suostu antamaan anteeksi ja päästämään menneisyydestä irti... se on sellainen kuilu minkä parissa hyvin moni velloo loppu ikänsä , vaikka ihan hautaan saakka ja se on raskas taakka kantaa ja se vaan kasvaa. Kohta huomaat ettei ole oikeastaan ystäviä ja olet negatiivisuutta täynnä...
Mutta en voi muuta oikein sanoa, kuin että suosittelen kokeilemaan myös tätä monelle ihmiselle niin viimeistä vaihtoehtoa, kyllä Jumala ilmestyy jokaiselle joka sitä haluaa . Jos joku vapautuu huumeista Hänen avullaan, niin ei ole maan päällä mitään mistä ei pääsisi vapaaksi ja nimenomaan hän on tulevaisuus ja toivo. Antaa uuden elämän siitä olen varma, jos vilpittömällä sydämellä sitä asiaa rukoilee, muuta Hän ei vaadi siinä vaiheessa, ja tietenkin pitää olla halu muuttua omassa elämässä... mutta siinä vaiheessa sinä et sitä muuta vaan toinen (eli Jumala) alkaa sitä muuttamaan.
 
  • Tykkää
Reactions: Echo
Mä oon monesti miettinyt tuota kun uskovaiset kehottaa menemään seurakuntiin ja kirkkoihin koska jeesus on siellä....missä niistä hän nyt sitte on? Kaikissa? Jos kaikissa niin miks on niin monia erimielisyyksiä ja hajanaisuuksia ja miks te kaikki ette käy samoissa mestoissa hengailemassa?
Tuo on minusta aika hyvä kysymys. Seurakunta on tärkeä asia, mutta tässä ajassa missä eletään, ei enää löydy kovin montaa tervettä seurakuntaa joka osaisi enää edes neuvoa tekemään parannusta synneistä. Tuo nyt vaan yksi esimerkki...
Enemmän pidän tärkeänä sitä että ihmisellä on henkilökohtainen suhde Jeesukseen, ettei se ole minkään muun varassa se suhde, tässä ei vaan oikein voi turvautua muuhun.
Jos ajatellaan että jokin seurakunta kaatuisi ja olisit sen jäsen, niin silti sinun pitäisi pysyä siinä pelastuksen tiellä muista olosuhteista huolimatta, se vaan ratkaisee sitten sen pelastumisen suhteen.
Varmaan kovimmat erimielisyydet tulee juuri näiden synti ja oppi asioiden takia, ei oikein voi tuntea syvää yhteyttä kaikkien kanssa Tai olla osallisena sellaiseen mikä ei ole oikein . Ja sen oikean ja vääränhän määrittelee minulle ja monelle muulle uskovaiselle se mitä Raamattu sanoo asioista .

”Ei jokainen, joka sanoo minulle: 'Herra, Herra!', pääse taivasten valtakuntaan, vaan se, joka tekee minun taivaallisen Isäni tahdon. Moni sanoo minulle sinä päivänä: 'Herra, Herra, emmekö me sinun nimesi kautta ennustaneet ja sinun nimesi kautta ajaneet ulos riivaajia ja sinun nimesi kautta tehneet monta voimallista tekoa?' Ja silloin minä lausun heille julki: 'Minä en ole koskaan teitä tuntenut; menkää pois minun tyköäni, te laittomuuden tekijät'.”
‭‭Matteus‬ ‭7:21-23‬
 
vierailija
No jos Jumala johdatti suuren joukon pois Egyptin orjuudesta, niin miksi Hän ei voisi yksilöihmistä auttaa?
Eikä se auta vaikka lukee kiinankielistä Raamattua (viitaten tuohon linkkiin), vain sanoman sisällöllä on oikea merkitys.
"Ja sanoi: näitä sano HERra Zebaoth Israelin Jumala/ caikille fangeille jotca minä olen andanut wiedä pois Jerusalemist Babelijn"
Vankeja olivat. Kiinan kanssa sillä ei ole mitään tekemistä, mutta elokuvassa Babel on kyllä siitä, sitäkö tarkoitat?
 

Yhteistyössä