kun lähtö koitti...

Tämmönen kysely että:

:attn: Miten synnytyksesi alkoi? :attn:
Eli kun koitti synnärille lähtö, alkoiko supistelut (kivuliaat??), lapsivesien meno, vai jokin muu esim. särky tjs. ???
Ja paljonkos viikkoja oli tuolloin kasassa?

:heart: kiitos jo etukäteen vastauksistanne! :heart:
 
ludde
Synnytykseni alkoi neuvolasta suoraan äitipolille. Eli normaali neuvolassa olin ja sit th passitti mut äippäpolille kun pissa oli plussalla ja verenpaine koholla. En mennyt edes enää kotiin vaan appiukko heitti sairaalaan. Siellä käynnistettiin synnytys ja neljän päivän päästä poika syntyi rv40+4.
 
supistuksilla alkoi. Ensimmäinen kivulias tuli illalla seitsemän aikaan, mentiin siitä vielä saunaan ja katseltiin telkkaria tuonne puol kymmeneen, koska aattelin, että tämä menee ohi kuten oli mennyt aikaisempina päivinä. puol kymmenen alkoi olo olla tuskainen ja siitä sairaalaan. Vauva syntyi yöllä kahdelta.
 
kissalan mami
olin viikkoa ennen laskettua äippäpolilla konrollikäynnillä ja narahdin verenpaineesta. eivät päästäneet kotiin ja osastolla parin päivän päästä lääkäri päätti että käynnistetään. pillereistä oli sen verran apua et vedet meni mutta supistuksia ei tullu. seuraavaks jouduin tippakäynnistykseen ja tyttö synty presiis laskettuna päivänä.
 
viikkoja oli tasan 42 kun tyttö alko syntyyn...
Kaks edeltävää yötä oli ollu valmistelevia supIstuksia...
Kävin ke päivällä tayssissa yliaikaiskntrollissa ja he pyysivät minua jäämään osatolle..mut enpä jäänylkkää vaan lähin kotiin noin 50 kilsan päähän ja illalla lähdin kävelylle kun ajattelin että jospa se helpottaisi oloa...ja myöhemmin noin 21 tuli limatulppa ja sit 22 kokeilin viä lämmintä suihkua oloaa helpottamaan mut ei enää auttanu..sitten revin äijän sängystä ylös ja lähdettiin sairaalaan...sairaalassa noin 23.30 ja sitten mut tutkittiin ja sanottiin et nyt se on sit alkanu ja siitä sit synnytys saliin ...aukesin todella nopeasti joten epiduraalia ei keretty antaan ja sain sit kalvojen puhkasun yhteydessä kohdunsuun puudutuksen joka oli todella hyvä ja noin 1 tai 2 siitä oli tyttö maailmassa.

SUPISTUKSET TUNTUVAT SAMALTA KUIN HELVETININMOISET KUUKAUTIS KIVUT...ET SILLEEN =)

 
emppu2
Aamulla n 10 aikaan alkoi supistukset, ei ollut kovin kipeitä.. Siinä koko päivän odottelin ja illalla klo:20 menin sit sairaalaan. Seuraavana aamuna poika syntyi sectiolla, kun oli napanuora kaulan ympäri, (olin siinä vaiheessa 7cm auki, eli pitkittynyt synnytys, sanoi lääkäri...)
 
SuvijaMilla
taidan olla ainoa verenvuodon takia sairaalaan lähtenyt. En tiedä vieläkään miksi verta tuli kuin kuukautisissa. Väittivät sairaalassa limatulpaksi.. Voiko muka olla? SVO:lla venattiin semmonen 5tuntia ja ja synnytyssaliin. Siellä 6tuntia ja kalvot puhkaistiin. Kunnon kivuliaat supistukset tulivat vasta kalvojen puhkaisun jälkeen ja siitä 1tunti 10minuuttia eteenpäin..oli tyttö maailmassa. Meinasivat antaa vauhditustippoja, mutta eivät ehtiny...onneksi. Minkään valtakunnan kivunlievitystäkään ei ehditty.. Kesken epiduraalin piikin asettelun alkoi ponnistuttamaan.. :/
 
ihmettelijä
lievillä supistuksilla alkoi keskiviikkona.....jatkui sama meno vielä lauantaina ja päätin lähteä sairaalaan tarkistuttamaan ja sinne jäin. Sunnuntai aamuna syntyi tyttö. Pitkä oli synnytys ja supistukset koko sen ajan lieviä.
 
yöllä alkoi supistukset (ei kuulemma tarpeeks säännöllisesti, ne tuli "vaan" viidentoista minuutin välein). aamulla oli kokoarvio polilla, sieltä kun menin kotiin niin supistukset tuli voimakkaammiks ja ne tuli pienemmällä välillä. siitä noin kolmen tunnin päästä eli päivemmällä menin sairaalaan ja pääsin hommiin.
 
Kävin päivällä yliaikaiskontrollissa äitiyspolilla, viikkoja oli 41+3. Yöllä kahden aikaan supistukset alkoivat, niitä kestin viiteen saakka ja puoli kuudelta oltiin sairaalassa. Lapsivesi ei mennyt itsestään vaan kalvot puhkaistiin vasta synnytyssalissa.
Yöllä mietiskelin neljän-viiden aikoihin että herätänkö jo mieheni, ajattelin että no nukkukoot vielä. Keitin kahvit valmiiksi hänelle ja vähän ennen viittä herätin sanomalla että nyt taitais olla aika lähteä... Hän joi rauhassa aamukahvit ja lähdimme ajelemaan kohti sairaalaa, oli pimeää, satoi vettä ja jännitti, radiossa soi Bon Jovi, tilanne tuntui jotenkin aivan ihanalta ja samalla älyttömän pelottavalta ja peruuttamattomalta.
Nyt sängyssä nukkuu kahden ja puolen kuukauden ikäinen suloinen ja kaunis tyttö. :)


 

Yhteistyössä