kun mies ei puhu ja vaimo senkin edestä.

Meillä on tilanne se, että mies inhoaa keskustella, jos pitää puhua tunteista, suhteesta, ongelmista, seksistä tmv. ns. vaikeista asioista. Menee kuulemma lukkoon, ei tule mitään mieleen, ei osaa, ei tiedä, mitä sanoa yms. yms. Mulla menee jossain kohtaa sit hermo, kun odottelen vaiks 30min eikä mitään sanaa tule. Itse olen erittäin verbaalinen.

Ehkä tää menis, jos ei olis mitään ongelmia ikinä, mut ku on. Mies panttaa mm. kielteisiä tunteita sisällään, koska ei osaa niistä puhua. Välttelee riitoja viimeiseen asti, eli vaikka valehtelee mielummin. Ahdistuu tosi paljon ihan vaan siitä, et meillä olisi pieni riita. Siis tosi pieni. Syyttää nyt mua, kun olen joskus hermostunut siitä, että ei osaa puhua. Vaikka osaa todella ns. helpoista asioista.

Eli olen nyt ottanut syyn itseeni, mutta ei se silti tunnu auttavan. Suhde on etäinen ja mielestäni kulissi, vaikka tunteet ovat edelleen olemassa. Kummatkin ovat omissa poteroissaan miettien, mitä saa tai ei saa sanoa Onko toivoa??

 

Onko mies ollut entisissä suhteissa samanlainen? Kuinka pitkään olette seurustelleet?

 

sanoisin että eipä juuri jos suhde on tuore eikä kirpase liikaa nin potki pellolle, nimittäin täällä tuskaillaan tasan samassa tilanteessa ja 6vuotta ollaan näin menyt. melkoiseen kriisiinkin ollaan sen takia jouduttu koska asioista ei keskustella.

Jos haluat kuitenkin vielä yrittää pistä ukko käymään läpi toi alla linkattu parikurssi ja sen jälkeen varaa aika pariterapiaan. sinä et saa tuota ongelmaa ratkaistua koska ongelma on miehen päässä
https://www.perheaikaa.fi/nettikurssit/tunnekeskeinen-pariterapiakurssi

 

sanoisin että eipä juuri jos suhde on tuore eikä kirpase liikaa nin potki pellolle, nimittäin täällä tuskaillaan tasan samassa tilanteessa ja 6vuotta ollaan näin menyt. melkoiseen kriisiinkin ollaan sen takia jouduttu koska asioista ei keskustella.

Jos haluat kuitenkin vielä yrittää pistä ukko käymään läpi toi alla linkattu parikurssi ja sen jälkeen varaa aika pariterapiaan. sinä et saa tuota ongelmaa ratkaistua koska ongelma on miehen päässä
https://www.perheaikaa.fi/nettikurssit/tunnekeskeinen-pariterapiakurssi

Jos edes häviävän pieni osa näiden "neuvojen" lukijoista noudattaa niitä niin ei ole mikään ihme että erotilastot ovat mitä ovat. Ei jumalauta.

 

Miksi oletat että meillä miehillä on samanlainen tunne-elämä kuin naisilla? Ei todellakaan ole. Miehen tunne-elämä ei ole niin monisyinen ja rikas kuin naisen. Emme siten voi puhua sellaisesta mistä emme mitään ymmärrä. Emme myöskään halua puhua kielteisistä tunteista, vaan haluamme käsitellä ne ihan itse. Ymmärrämme ettei ihminen voi muuttua, vaan hänet on hyväksyttävä sellaisenaan. On siis turha valittaa asioista ja olettaa että nainen muuttuisi paremmaksi. Nainen taasen kuvittelee että miehen voi muuttaa paremmaksi kouluttamalla ja nalkuttamalla.

 

Valitettavasti suomalaiset miehet nyt vain on tuollaisia. Suomessa mies kasvatetaan siihen, ettei hän saa näyttää tunteitaan. Tyhmäähän se on, mutta tunteistaan puhuva mies yleensä leimataan heti nössöksi tai homoksi.

Minun näkökulmastani teillä kyllä on toivoa, mutta sehän kuitenkin riippuu ihan siitä miltä teistä kahdesta tuntuu. Älä nyt ainakaan tivaa mieheltäsi asioita joista haluat tietää, mies vaan ahdistuu. Tehkää jotain yhdessä (vaikka ruokaa tai käykää kävelyllä yms yms yms) ja jutelkaa. Siis ei mitään kuulustelua, mutta että mitä on päivällä tapahtunut - että mitä niinkö ihan yleisesti kuuluu. Vaikeista asioista puhuttaessa, sitä kuitenkin on helpompi puhua kun tilanne on rento eikä niin että ilmaa voisi leikata veitsellä.

Sitten sellaiset ihan arkeen kuuluvat rakkaudenosoitukset on aina hyvästä. Kun tulee kotiin niin on kiva saada toiselta pusu & hali - ja vastaavasti kun lähtee töihin niin sitä antaa halin & pusun ja kertoo rakastavansa toista. Näin ainakin meillä ihan päivittäin on. Ja mies on välillä ihan tuppisuu minun kanssani, mutta asioista kuitenkin puhutaan jossakin vaiheessa. Tsemppia teille, toivottavasti asiat lähtee luistaan.

 

[QUOTE="sipi";29525307]Miksi oletat että meillä miehillä on samanlainen tunne-elämä kuin naisilla? Ei todellakaan ole. Miehen tunne-elämä ei ole niin monisyinen ja rikas kuin naisen. Emme siten voi puhua sellaisesta mistä emme mitään ymmärrä. Emme myöskään halua puhua kielteisistä tunteista, vaan haluamme käsitellä ne ihan itse. Ymmärrämme ettei ihminen voi muuttua, vaan hänet on hyväksyttävä sellaisenaan. On siis turha valittaa asioista ja olettaa että nainen muuttuisi paremmaksi. Nainen taasen kuvittelee että miehen voi muuttaa paremmaksi kouluttamalla ja nalkuttamalla.[/QUOTE]Puhut täyttä asiaa mutta ihan tyhjille seinille.

Palstaa kun lukee hetkenkin niin tuntee syvää sääliä niin monta toista miestä kohtaan kun täällä päivästä toiseen rääytään täysin päivänselvistä ja yksinkertaisista asioista mistä naiset tekevät aivan käsittämätöntä draamaa ja ongelmia. Ja toiset yhtä pöljät kannustavat kouluttamiseen, nalkuttamiseen ja jopa eroon ratkaisuna ongelmaan jota todellisuudessa ei edes ole muualla kuin naisen omien korvien välissä.

Ei mitään uutta, jatkakaa.

 

Päivä päivältä vähemmän ihmettelen sitä miksi miehet ei puhu tunteistaan. Heille ei kukaan niistä tunteista puhumista ole osannut opettaa.

 

On vuosia yhteiseloa ja lapsia, joten eroamassa en vielä ainakaan ole. Olemme erilaisia tässä, mutta monessa samanlaisia. Ennen joten kuten asiat saatiin puhuttua, mutta nyt tässä ruuhkavuosissa olemme menneet ihan jäähän. Suhde ei tosiaan toimi nyt hyvin ja musta se johtuu pitkälti tosta kommunikaatio-ongelmasta.
Ei siis osaa/halua puhua kellekään vaikeista tunteista, kokee loukkaavansa siten ihmisiä ja kokee joko loukkaavansa mua/suututtavansa. Ja mies itse vielä sanoo, että tämä pelko on aiheeton, mutta silleen aina tuntuu, jos jostain pitäis puhua. Hänen lapsuuden perheessä ei ole IKINÄ huudettu, riidelty tms. Mulla on ihan kunnolla...

 

Menkää rauhassa vaikka kävelylle ja jutelkaa, joku neuvoi. Että ei kuulustelua. Joku ettei mies uskslla puhua koska vaimo käy verbaalisesti päälle. Pöh. Mun miestä ei saanut kävelylle, eikä hän jutellut, puhunut, keskustellut muusta kuin kiinnostuksensa kohteesta, harrastuksestaan, johon lopulta käytti kaikki valveillaoloaikansa tunnit. Lukuunottamatta veskissä käymistä ja pizzan mättöä, joka sekin suoritettiin koneen äärellä yksin. Alkusuhteessa antoi onnistuneesti ymmärtää olevansa ihan toisenlainen kuin oli, ajattelevansa asioista toisin kuin osoittautui ajattelevan. Lopulta oli 3 vuoden jälkeen selvää, ettei mies muuta tarvinnut kuin harrasteensa, eli netin ja sen pelit, ja pizzaa eteensä joka toinen päivä + karkkia. Ei ajatuksia, tarvetta jakaa arkea, ymmärrystä diitä mikä on parisuhde, mikä ei. Ei aloitteita puhumiseen, seksiin, menemisiin, koskaan. Ei osallistumista kotihommiin, yhteisiin aterioihin. Silti kaikki oli kysyttäessä miehen mielestä ihan ookoo, eikä mikään muuttunut. Jokainen tarvitsee omaakin aikaa jne. mutta rajansa kaikella. Onneksi tuo "suhde" jo historiaa.

 

Ihan sama tilanne täällä. Mies ei puhu vaan murjottaa, kun on niin stressaantunut pitkään jatkuneesta tiukahkosta rahatilanteesta. Levittää ympärilleen negatiivisen kehän, jonka minä herkästi aistin, mutta jos asioista yrittää puhua niin lähtee yläkertaan nukkumaan. Tai sitten alkaa syyttämään, että minä haastan riitaa. Hankalinta on se, että ei suostu puhumaan edes erosta. Ja kun on kaksi lasta niin eipä tästä niin vain pakata laukkuja ja lähdetä. Kyllä on hienoa, kun mies on ahdistunut ja ainoa tunne, jonka hän osaa tuntea on viha. Eikä tietenkään mene lääkärillekään puhumaan. No ei tietenkään, sehän on mies.

 

Ihan sama tilanne täällä. Mies ei puhu vaan murjottaa, kun on niin stressaantunut pitkään jatkuneesta tiukahkosta rahatilanteesta. Levittää ympärilleen negatiivisen kehän, jonka minä herkästi aistin, mutta jos asioista yrittää puhua niin lähtee yläkertaan nukkumaan. Tai sitten alkaa syyttämään, että minä haastan riitaa. Hankalinta on se, että ei suostu puhumaan edes erosta. Ja kun on kaksi lasta niin eipä tästä niin vain pakata laukkuja ja lähdetä. Kyllä on hienoa, kun mies on ahdistunut ja ainoa tunne, jonka hän osaa tuntea on viha. Eikä tietenkään mene lääkärillekään puhumaan. No ei tietenkään, sehän on mies.

Ihankuin minun kirjoittamani. Täällä mykkäillään ja ei mies myöskään vastaa mihinkään. Ei suostu terapiaan yksin eikä yhdessä. On totaalisen lukossa ????. Minun pitää jaksaa työt,lapset ja koti. Ja toisen viha ja puhumattomuus....

 

Ette ole ajatelleet sellaista, että ootte itse tehneet jotain?
Meidän parisuhteessa vaimo puhuu ja puhuu omista sekä lapsemme asioista päivästä toiseen. En ole enää omista asioistani hänelle sanonut mitää pitkiin aikoihin. Viimeksi kun aloitin kertomaan mitä minulle kuuluu, sain vastauksesti "jaha" ja keskustelu kääntyi siinä samassa vaimon omiin askareisiin. Näin on käynyt useasti.

Naiset eivät ymmärrä että heidän on pystyttävä myös keskustelemaan miehen kanssa miehen omista asioista. Kyllä se ukko sitten avautuu ja keskustelee muustakin hetken kuluttua, kun se keskusteluyhteys on avattu.

 

Ette ole ajatelleet sellaista, että ootte itse tehneet jotain?
Meidän parisuhteessa vaimo puhuu ja puhuu omista sekä lapsemme asioista päivästä toiseen. En ole enää omista asioistani hänelle sanonut mitää pitkiin aikoihin. Viimeksi kun aloitin kertomaan mitä minulle kuuluu, sain vastauksesti "jaha" ja keskustelu kääntyi siinä samassa vaimon omiin askareisiin. Näin on käynyt useasti.

Naiset eivät ymmärrä että heidän on pystyttävä myös keskustelemaan miehen kanssa miehen omista asioista. Kyllä se ukko sitten avautuu ja keskustelee muustakin hetken kuluttua, kun se keskusteluyhteys on avattu.

Olen tullut siihen johtopäätökseen, että emäntää ei oikeastaan kiinnosta. Asioista kyselee mielipidettä, mutta käytännössä vastauksilla ei ole mitään merkitystä. Niin kauan kun elintaso pysyy ja päivät rullaa painollansa, olen pelkkä taustapiru ja "kotileikin" rahoittaja. Sen kerran kun yrittää heittää jotain täkyä keskustelun avaukseksi johon normaali ihminen tarttuisi, niin syvä hiljaisuus ja aivotonta hömppää telkkarista tilalle. Että pelaa tämä toisinkin päin. En viitsi ottaa edes kantaa kysymykseen, mitä tänään syötäisiin, kun se on aivan vitun se ja sama vaikka syötäisiin pieniä kiviä jos vaan emäntä näin on jo päättänyt. Sit ihmetellään, kun välillä vähän tuntuu ettei "juoksevien asioden ja arjen pyöritys" kiinnosta..