kun synnytyspelko on niin voimakas että siitä ei uskalla

edes puhua.. onneksi vasta rv. 13

 

Menee ohi. Minulla oli synnytyspelkoa rv 35 asti ja se hävis kun tuhka tuuleen. Nyt rv 39 ja odotan innolla synnytystä.

 

\

Menee ohi. Minulla oli synnytyspelkoa rv 35 asti ja se hävis kun tuhka tuuleen. Nyt rv 39 ja odotan innolla synnytystä.

Toivoa sopii.... Mutta kaikilla se ei todellakaan mene ohi. Siihen en ole oikea ihminen neuvomaan, mitä voi tehdä jos sitä ei uskalla ottaa puheeksi edes neuvolassa, mutta sen verran tiedän, ettei sitä ainakaan kannata jäädä odottelemaan että jospa se unohtuisi.
Pystyisitkö puhumaan siitä puhelimessa ihan anonyymina?? Neuvolassa on yleensä psykologi tai sitten on perheneuvoloita, joihin varmaan voisi soittaa, ja puhua ihan tuntemattomana, niin jospa sitten rohkaistuisit asian ottamaan esille myöhemmin ihan kasvotusten neuvolassa.
Tietääkö puolisosi tästä pelosta?

 

no eihän sua kukaan voi auttaa jos et edes pysty puhumaan.rohkaise mielesi ja ota neuvolan apu vastaan!synnytys ei ole niin kamalaa.

 

annan pienen vinkin.....mieti mitä synnytyksessä pelkäät (onko sinulla lapsia)jos ei ole ethän tiedä mitä se on,anna luonnon hoitaa ja kun synnytyksen aika tulee kaikki menee luonnostaan hymyä peppuun.itse olen synnyttänyt 1 ja toinen tuli sektiolla!älä kuuntele muiden ihmistensynnytys juttuja koska jokainen synnytys on erillainen.jos haluat laittaa viestiä niin se käy!!!

 

Mulla yksi vaikea synnytys takana ja kun siitä tuli neuvolassa puhe niin meinasi itku tulla. Painajaisia olen nähnyt aiheesta useampana yönä. Nyt (rv 20) olemme kuitenkin pelkopolille menossa. Jospa sieltä jotain apua sais, ettei koko raskausaika mene pilalle tämän asian takia.

 

mulla oli kauhee huoli kun tulin raskaaksi, että miten selviän synnytyksestä, kun kipuherkkä olen.... puhuin siitä neuvolassa ja itkin ja parkusin,,, olin kuullut parilta ystävältä kauhukertomuksia synnytyksestä.....tämä synnytys oli mulle siis ihka ensimmäinen.... ja hassua sinäänsä kaikkein eniten mä pelkäsin välilihan leikkausta,,,, saksilla meikäläisen vahkeisiin ei kosketa!!!

no neiti päätti syntyä 1kk etuajassa... voin kertoa että siinä ei ollut muuta tehtävää kun synnyttää... aikani supistuksia huutaen.... jotka sattuvat kyllä muttei niihin kuole, niin mulle oli ihan sama mitä olin sanonut tai tehnyt, kunhan vaan saataisi tuo pikku nyytti ulos ja vauhdilla.....

siinä sitten ilman mitään kivunlievitystä minä, joka huutaa jo kun hyttynenkin pistää, ponnistelin maailmaan suloista nyyttiä

olihan se hurjaa, mutta pelätä ei kannata, on se niin ihana kokemus kyllä,eikä kukaan sinua yksin jätä!!!!!!! älä pilaa raskaus aikaa miettien synnytystä... ei se niin kamalaa ole, ja vaikka olisikin, niin kaikki kipu unohtuu sillä hetkellä, kun tuo pikkuinen on sylissäs.....tsemppiä

 

Kuulepa; luettuani tekstisi ajattelin ensimmäisenä, että miksi pelkäät puhua pelostasi. Terveydenhoitajat ovat sitä varten että niille voi puhua mitä vain. Muistan itse alkuraskaudestani että lin tosi väsynyt, mutta en halunnut asiasta puhua kellekään, koska oletin että se on vain omaa huonouttani, onnekseni kuitenkin aviopuolisoni kyseli minulta ainaisesta nukahtamisestani ja sitten lopulta työnantajakin kehotti pyytämään sairaslomaa neuvolasta siihen.....lopulta soitinkin sitten itkukurkussa neuvolaan väsymyksestäni. Neuvolassa ymmärrettiin uskomattoman hyvin minua.

Suosittelen että sinäkin rohkenet pelkoinesi puhumaan asiasta neuvolassa...vaikka itkun kanssa. Uskon että se auttaa. Mulla jossain vaiheessa pelotti synnytys, mutta nyt se on mennyt ohi kun on käyty perhevalmennuksessa. Oma pelko johtui varmaankin oikeestaan sellaisesta sairaala pelosta tai ahdistuksesta.

Voimia sinulle oikein paljon. Yritä puhua asiasta miehellesi tai jollekin läheiselle ihmiselle, jos neuvolassa puhuminen ei onnistu.

terveisin onnellinen odottaja

 

voisitko kokeilla kirjoittamista aluksi? harjoittelisit pelkosi pukemista sanoiksi. voisit kirjoitella itseksesi tai sitten tänne palstalle, ja jos sitten tuntuisi, niin voisit antaa miehesi tai terkkasi tai jonkun muun turvallisen ihmisen lukea ajatuksesi. kunhan pääsisit käsittelemään asiaa, niin jospa se auttaisi ainakin pienentämään niitä mörköjä :hug:

 

Niinpä...hankala homma. Joillakin pelko menee ohi, kun vaan päättää olla ajattelematta ja ottaa asian, sitten kun se tulee. Viime raskaudessa kävin kyllä pelkopolilla (sitä ei kannata jännittää), mutta eipä kukaan muu voi sitä pelkoa poiskaan ottaa. Joten sitten vain päätin, että selviän jotenkin, kun hetki tulee. Nyt toisessa raskaudessa kävin myös pelkopolilla, mutta tällä kertaa kävi huonompi tuuri kätilön kanssa. Tällä hetkellä olen viikolla 37 ja ainoa 'päättämäni' juttu on, etten suostu menemään sairaalaan. Tästä on hyvä jatkaa Nyt yritän listata asioita, joille voi tehdä jotain ja loput kai sitten taas menee jotenkin. Eiköhän se mies minut sinne sairaalaankin kuskaa, kun hetki tulee, halusin tai en. Tsemppiä! Kyllä me tästä selvitään. Eikä sitä toisaalta halua lapsien saamisesta luopuakaan vain siksi, että yksi päivä elämästä pelottaa. Seistään vaikka päällämme...

 

Kyllä se naisen kroppa hoitaa homman, osaahan se sen lapsenkin sinne masuun tehdä, mikä on niin ihmeellistä, eikä siihenkään tarvitse itse osata mitään tehdä odotusaikana. Luota vaan siihen, että kaikki menee hyvin ja siellä synnärillä on alansa ammattilaiset paikalla sinua ja vauvaasi varten. Lisäksi kivunlievitystä saa nykyään ihan riittävästi kun pyytää. Itse tein kätilön kanssa synnytyssuunnitelman, johon kirjattiin ylös kaikki toiveet, jos vaikka sitten tositoimissa en osaisikaan niitä sanoa. Pelkopolilla käynnit auttoivat myös. Papereihin kirjattiin myös että "pelkosynnyttäjä", kaikki oli sen jälkeen tosi ystävällisiä ja melkein ylihuolehtivia synnärillä. Kätilö oli ihana ja huolehtiva, synnytys meni peloista huolimatta hyvin ja uskalsin tehdä toisen lapsen heti perään. Kerro vaan peloistasi jo neuvolassa. Tsemppiä!