Meidän esikoistyttö todettiin kuolleeksi 4.2.2008 raskausviikolla 41+2. Lähdimme sairaalaan synnyttämään, eikä sydänääniä enää saatu kuulumaan. Raskaus oli kaikintavoin normaali, peräti helppo. Nyt kaksi viikkoa on mennyt, välillä itketään ja välillä nauretaan. Perjantaina meillä on hautajaiset. Olen onnellinen siitä, että synnytin kuolleen lapseni ja sain pitää häntä hetken. Eilen siirrettiin vauva sairaalan kappelista eteenpäin, onneksi katsoimme vielä vauvaa, vauva näytti ihan nukelta, ei meidän vauvalta. Mutta elämä jatkuu, sen on jatkuttava.
Kaksplussan Keskustelupalsta
Kaksplus
Synnytin 1.3. suloisen ja täydellisen kuolleen pojan rv37+0
Poika oli mitoiltaan 3430g ja 52cm.
27.2. sydänääniä ei enää löytynyt ja synnytys päätettiin käynnistää.
Kaiken kauheuden keskellä synnytys oli todellakin parasta ja kauneinta, mitä saattoi kokea. Jos syliin saatu poika olisi ollut elossa, olisi kokemus ollut täydellinen.
Huomasin täällä monen saman kokeneen ajatukset aivan samanlaisiksi kuin omanikin.
12.3. on siunaus ja muistotilaisuus, jonka jälkeen tuhkaus...
Kauhein hetki oli, kun tieto ultratessa sydämen lyötien puuttumisesta varmistettiin. Silloin iski tuska. Nyt jännittää miten käy, kun viedään ruumis tuhkattavaksi -iskeekö lopullisen luopumisen tuska...
Suru, ikävä ja suunnaton kaipaus... kun ei ehtinyt edes tutustua.
Poika oli mitoiltaan 3430g ja 52cm.
27.2. sydänääniä ei enää löytynyt ja synnytys päätettiin käynnistää.
Kaiken kauheuden keskellä synnytys oli todellakin parasta ja kauneinta, mitä saattoi kokea. Jos syliin saatu poika olisi ollut elossa, olisi kokemus ollut täydellinen.
Huomasin täällä monen saman kokeneen ajatukset aivan samanlaisiksi kuin omanikin.
12.3. on siunaus ja muistotilaisuus, jonka jälkeen tuhkaus...
Kauhein hetki oli, kun tieto ultratessa sydämen lyötien puuttumisesta varmistettiin. Silloin iski tuska. Nyt jännittää miten käy, kun viedään ruumis tuhkattavaksi -iskeekö lopullisen luopumisen tuska...
Suru, ikävä ja suunnaton kaipaus... kun ei ehtinyt edes tutustua.
Meidän identtiset kaksospoikamme syntyivät 3.3.2009 rv:llä 20+5. Edellisenä yönä meni lapsivedet ja synnytys käynnistettiin seuraavana päivänä. Synnytys kesti 6 tuntia, mutta henkiset kivut jatkuvat yhä. Poikieni hautajaiset ovat 3.4 eli silloin tulee kuukausi pienten syntymästä. Tuntuu äärettömän pahalta haudata omat lapset...lasten isälle pienen arkun kanto on maailman tuskaisin asia. Itsekkin pidin synntystä kauniina asiana. Aluksi se tuntui kauhealta synnyttää pojat, mutta näin jälkeenpäin se tuntuu hyvältä. Poikien sydänäänten kuuluminen lakkasi 2 tuntia ennen syntymää. Pitkään he jaksoivat. Kävimme vielä heitä katsomassa syntymän jälkeen..kaksi kaunista isän näköistä poikaa. <3 ikävä ja kaipaus ei lopu koskaan.
On niin sydäntä riipaisevan tuskallista lukea näitä kohtaloita.. Sanoilla ei pysty toista lohduttamaan.. haluaisi olla vain kuuntelemassa ja halaamassa. Suuresti voimia kaikille, jotka ovat tällaisen tragedian kokeneet :hug:
Voi kun teitä noin kovin myöhäisillä viikoilla vauvansa menettäneitä on paljon :'( Toivotan kaikille voimia ja myös iloa tuleviin aikoihin
Oma pieni vauvani syntyi kuolleena 05/08 viikolla 20+0 ja hetki sitten sain kuulla, että ystäväni vauva kuoli viikolla 33+. On niin surullinen olo taas ja suuri epävarmuus vallannut mielen. Toivoisi vain, ettei kohtalotovereita olisi näin kovin monia....
Oma pieni vauvani syntyi kuolleena 05/08 viikolla 20+0 ja hetki sitten sain kuulla, että ystäväni vauva kuoli viikolla 33+. On niin surullinen olo taas ja suuri epävarmuus vallannut mielen. Toivoisi vain, ettei kohtalotovereita olisi näin kovin monia....
Meillä tämä kaikki on vielä edessä.. Takana kolme keskenmenoa, ja pari viikkoa sitten sain tietää, että uusin tulokkaamme ei kasva normaalisti.. Viimeviikolla vauvalle annettiin alustava tuomio - ei tule selviytymään. Tämän viikon maanantaina sain lopullisen tuomion - nyt vain odotetaan, että pieni sydän lakkaa sykkimästä, ennen kuin synnytys voidaan käynnistää. Viikkoja nyt 24+4. Siihen voi mennä päiviä, viikkoja, jopa kuukausia.. Suru on valtava, samoin pettymys. Nyt vaan toivottava että pieni luovuttaisi pian, koska toivoa eloonjäämisestä ei ole...
Voimia teille kaikille :hug:
Itse sain runsas 5 viikkoa sitten rakenneultrassa rv 20+4 kuulla lääkärin tyynesti sanovan ettei pikkuisen sydän enää syki :'( .Se oli musertavaa.Hän olisi ollut perheemme toinen poika.Seuraavana päivänä menin naistentautien osastolle ja synnytin pikkuisen poikamme,joka on haudattu muistolehtoon.
Itse sain runsas 5 viikkoa sitten rakenneultrassa rv 20+4 kuulla lääkärin tyynesti sanovan ettei pikkuisen sydän enää syki :'( .Se oli musertavaa.Hän olisi ollut perheemme toinen poika.Seuraavana päivänä menin naistentautien osastolle ja synnytin pikkuisen poikamme,joka on haudattu muistolehtoon.
:hug: :hug: Voimia ja jaksamista surun keskelläAlkuperäinen kirjoittaja tuikkuli:Meille syntyi lauantaina (12.12.09) rv 25+0 pieni täydellinen enkelipoika... Perjantaina ei enää neuvolassa kuulunut sydänääniä, ja kun ultralla katsottiin, niin sydän ei enää sykkinyt..
Nyt yritetään mennä tunti kerrallaan eteenpäin..
Hei! Minäkin olen valitettavasti joutunut kokemaan täysin terveen vauvani kohtukuoleman, vielä juuri ennen syntymää 41 viikolla, ja näin jälkikäteen olen ajatellut, että siitä on kovin vähän tietoa saatavilla. Tai sitten en ole aikaisemmin sitä "nähnyt" tai halunnut nähdä. Miksei esimerkiksi neuvolan oppaissa kerrota siitä mitään, kyllähän siellä keskenmenoistakin puhutaan? Asiallinen tieto ilman peloittelua olisi oikea ratkaisu. Laitan tämän viestin jälkeen tähän joitakin artikkeleita joita olen asiasta löytänyt. Osanotto kaikille saman kokeneille,
R
R
Käpy Ry:n tukipaketti kohtukuolemista:
Tukipaketti perinataalikuolemasta
Kun vanhemmille kerrotaan, että lapsi, jota he odottavat tai lapsi, jonka he juuri ovat synnyttäneet, on kuollut, aika pysähtyy. Äidillä ja isällä on voinut olla aavistuksia siitä, että kaikki ei ole hyvin, mutta todeksi tilanne muuttuu vasta, kun se sanotaan ääneen. Vanhemmat joutuvat hahmottamaan koko elämänsä suunnitelmineen ja toiveineen yhtäkkiä aivan uudestaan.
Suomessa syntyy vuosittain kuolleena vajaat neljäsataa lasta; noin viisikymmentä heistä on kuollut synnytyksen aikana. Ensimmäisellä elinviikollaan kuolee noin kaksisataa vauvaa.
MIKSI NÄIN PIENI LAPSI VOI KUOLLA?
Vauvan kuolema kohtuun tai synnytyksessä voi johtua monesta eri syystä. Jos vauva menehtyy jo odotusaikana tai synnytyksessä, eli perinataalikaudellaan, tavallisin syyryhmä ovat ennenaikaisuus ja siitä johtuvat hapettomuustilat sekä synnynnäiset epämuodostumat. Nämä vaikuttavat myös ensimmäisten elinviikkojen aikana sattuneissa kuolemantapauksissa eli neonataalikaudella. Synnytyksessä kuoleman aiheuttaa yleisimmin äkillinen hätätilanne, kuten istukan irtoaminen tai napanuorakomplikaatio.
Vaikka vauvan kuolema tutkitaan tarkkaan, jää syy monesti tuntemattomaksi. Näin tapahtuu varsinkin, jos syntynyt lapsi on kuollut jo raskauden alussa. Myös synnytyksessä lähes joka kolmas kuolemantapaus tulee kaikille yllättäen. Selittämätön kätkytkuolema voi olla aivan pienenkin lapsen kuoleman syy.
OLISIKO TÄMÄ PITÄNYT AAVISTAA?
Odottava äiti elää läheisessä vuorovaikutussuhteessa lapsensa kanssa. Usein hän tuntee, milloin jotakin on hullusti. Jos näitä tuntemuksia ei ole kuultu ja lapsi kuolee, mieleen voi jäädä sekä itsesyytöksiä että kaunaa hoitohenkilökuntaa kohtaan. Aina lapsi ei kuitenkaan väsy vähitellen; aina ei ole jotakin tehtävissä. Äidin ei pidä syytellä itseään siitä, ettei valvonut vauvan elämää tarkemmin. Jos lapsen kuolemaan vaikutti osaltaan perinnöllinen sairaus taikka äidin ikä tai vaikea oma perussairaus, itsesyytökset ovat ymmärrettäviä, mutta aiheettomia. Ratkaisut on varmasti tehty lapsen parasta ajatellen ja hoito on ollut tunnollista.
Kysymyksiä voi ja pitääkin esittää sairaalassa ja neuvolassa sitä mukaa kuin ne tulevat mieleen. Synnytystä hoitava lääkäri vastaa niihin sekä ennen synnytystä että sen jälkeen. Hänen luokseen kannattaa hakeutua jälkitarkastukseen ja tarpeen tullen myöhemminkin.
ONKO KUOLLUT VAUVA PAKKO SYNNYTTÄÄ?
Tietoa vauvan kuolemasta kohtuun seuraa tavallisesti pakokauhu: Ei kai kuollutta lasta sentään tarvitse synnyttää ? Asiaa on syytä käsitellä kaikista näkökulmista lääkärin kanssa. Alatiesynnytys on lääketieteellisesti perusteltu muun muassa infektiovaaran takia tai seuraavaa raskautta ajatellen, olkoonkin että sen käynnistyminen saattaa olla vaikeaa ja koko prosessi vanhempien mielestä kohtuuton. Omia ajatuksia ja toivomuksia pitäisi voida käsitellä henkilökunnan kanssa ennen synnytystä.
Monet vanhemmat kertovat kuitenkin, että itse asiassa koettelemuksen läpi käyminen merkitsi surussa helpottavaa vaihetta. Pahin hetki oli kenties sittenkin jo se, jolloin vauvan kuolemasta saatiin varmuus. Synnytys voi olla lasta ja vanhempia kunnioittava kokemus. Silloin otetaan vastaan yhdessä lapsi, jota on lupa pidellä, lupa rakastaa ja lupa surra.
MIKSI LASTA EI SAATU PYSYMÄÄN ELOSSA?
Synnytys ja sen jälkeiset päivät ovat ihmiselämän vaarallisimpia. Lapsen elämä pyritään pelastamaan niin kauan kuin se on hoidollisesti mahdollista ja eettisesti arvokasta. Jos lasta ryhdytään heti synnytyksen jälkeen elvyttämään ja hänet viedään tehostetun hoidon osastolle, vanhemmat saattavat kokea jäävänsä ulkopuolisiksi. Lapsen elämä on niin täydesti keskipisteenä.
Kun lapsen tila ei enää ole hoidon ulottuvissa, vanhemmat joutuvat osallistumaan raskaaseen päätökseen hoidon lopettamisesta. Ensisijaisesti sitä pohditaan yhdessä lääkärin kanssa, mutta myös omahoitaja, sairaalateologi tai muu luotettu ihminen on tueksi. Monet vanhemmat ovat voimakkaita elvytystoimia seurattuaan valmiit luopumiseen piankin. Toiset taas tarvitsevat sopeutumiseen aikaa, minkä kuluessa lasta hoidetaan edelleen. Kun päätös on tehty, on rauhallisten jäähyväisten aika.
MINNE KUOLLUT LAPSI VIEDÄÄN?
Kun lapsesta on otettu kuolinsyyn selvittämiseksi tarvittavat kokeet, vanhemmat, sisarukset ja muut läheiset voivat nähdä hänet ja pitää häntä sylissään. Osaston henkilökunnan kanssa voi sopia menettelytavoista. Ruumiinavaukseen kuolemansyyn täsmälliseksi selvittämiseksi pyydetään vanhempien lupa, ja se tehdään yleensä muutaman päivän kuluttua kuolemasta. Sairaalassa on yleensä kappeli, jonne lapsi tuodaan hyvästijättöä varten.
MITÄ VOI SURRA?
Lapsi on vanhempiensa oma lapsi ja perheensä jäsen, vaikka nämä eivät olisi ehtineet nähdä häntä koskaan elossa. Lasta voi helliä edelleen ja näin jättää jäähyväisiä. Usein jo synnytyksen yhteydessä lapsesta on otettu valokuva. Juuri sillä hetkellä se on voinut tuntua vanhemmista turhalta, mutta jälkeenpäin se on osoittautunut rakkaaksi ja arvokkaaksi muistoksi aivan kuten lapsen hiuskiehkura tai jalanjälki. Ne voi saada toki myöhemminkin.
Jos lapsi ehti saada hätäkasteen tai kasteen, hänet on liitetty seurakunnan yhteyteen ja hänen nimensä on virallisesti kirjattu. Mikään ei kuitenkaan estä vanhempia puhuttelemasta ja hautaamasta lastaan juuri sillä nimellä, joka oli hänelle ajateltukin.
MITEN ENSI PÄIVÄT JAKSAA?
Sairaalassa olo voi tuntua tuskalliselta. Kaikki tuntuu laaditun onnellisesti päättyneitä odotuksia varten. Naistentautien osasto voi olla hienovaraisin vaihtoehto, kun synnyttämättömien äitien näkeminenkin sattuu. Joskus isien läsnäolo sairaalassa on mahdollista. Osaston ihmisille kannattaa jaksaa puhua omista toiveista ja tuntemuksista. Sairaalasta voi haluta mahdollisimman äkkiä pois. Toisaalta kotiintulo voi pelottaa. Keskustelut lääkärin, osaston henkilökunnan, sairaalateologin ja sosiaalihoitajan kanssa auttavat selvittämään omia ajatuksia ja valmistautumaan kotiinpaluuseen tyhjin käsin.
MITEN KOTIIN VOI MENNÄ?
Kun kotiin palaa ilman odotettua lasta, vastaan tulee aina tyhjyys, miten täynnä elämää koti muuten olisikin. Vauvan varusteet saattavat olla yhä esillä muistuttamassa menetyksestä; toisaalta pikaisesti piiloon pannut tavarat voivat muistuttaa siitä yhtä kipeästi. Enää ei ole mihinkään kiire. Lasta varten hankitut tavarat voi siirtää syrjään aivan omaan tahtiinsa.
Kotona voivat odottaa pettyneet sisarukset, jotka tarkkailevat tiiviisti vanhempiensa tunteita ja käytöstä. Heidän surunsa ja kysymyksensä tulevat esiin heidän omaa ikäkauttaan vastaavalla tavalla. Tärkeintä on, että vanhemmat jaksavat huomata lasten halun olla lähellä ja käsitellä asiaa sekä vastaavat kysymyksiin rehellisesti ja huomaavaisesti. Kotiin voi jo ennalta pyytää tukea, käytännön apua tai ihmisiä joiden toivoo olevan tukena vanhemmille tai lapsille.
MITEN LAPSI HAUDATAAN?
Vaikka lapsi on elänyt vain lyhyen elämän, se on kuitenkin ollut hänen kokonainen ja arvokas elämänsä. Vaikka lapsen kuolema on järkytys, jonka haluaisi olevan mahdollisimman pian ohi, hautajaisten valmistelu rauhassa ja omilla ehdoilla on usein avuksi koko perheen surussa. Hautajaisista voi päättää vasta, kun kokee olevansa siihen valmis.
Lapsi siunataan hautaan, kun vanhemmat sitä toivovat, kuuluivatpa he itse kirkkoon tai eivät. Vauvan tai sikiön kokoon tai ikään liittyvät määreet ovat ohjeellisia. Hautaamiseen tarvittavan kuolintodistuksen lähettää sairaala.
Mitä varhaisemmassa vaiheessa vauva on kuollut, sitä tavallisempaa on, että vanhemmat tukeutuvat sairaalan järjestämään siunaustilaisuuteen. Etenkin pienimmät ennen syntymäänsä kuolleet siunataan usein sairaalassa yhteisessä tilaisuudessa ja haudataankin lasten yhteiselle hauta-alueelle tai muistolehtoon, jonka yhteyteen saa lapsen nimen. Vanhemmat voivat kuitenkin järjestää hautauksen myös kokonaan itse tai esimerkiksi seurakunnan tai hautaustoimiston avulla. Pienen vainajan kuljetuksen voi esimerkiksi hoitaa itse. Jos vanhemmat eivät jaksa toimia, ystävä tai sukulainen voi olla tukena.
Lapsen hautajaisissa on otettava huomioon myös sisarusten läsnäolo. Hautajaisiin osallistuminen auttaa lapsiakin käsittelemään surun tunteitaan. Ennen hautajaisia sisaruksille tulee kertoa, mitä hautajaisissa tapahtuu. Kummin tai muun läheisen läsnäolo antaa lapselle turvaa ja vanhemmille tilaa olla hautajaisissa surevat isä ja äiti.
MITÄ SEN JÄLKEEN?
Kun surun pahin shokkivaihe ja hautajaiset monine touhuineen ovat ohi, sanovat monet vanhemmat surun tulevan elämään koko painollaan. Ympäristöllä saattaa olla tarve vakuuttaa että pahin on ohi ja edellyttää paluuta normaaliin lapsen kuolemaa edeltäneeseen elämään. On tärkeää, että vanhemmilla ja sisaruksilla on voimia jaksaa kokea asioita keskenään ja jakaa niitä myös muiden kanssa: sukulaisten, ystävien, neuvolan tai hoitavan lääkärin, kohtalotovereiden. Perheen muut lapset surevat kukin ikäkautensa ja persoonallisuutensa mukaisesti. Kuolemaa voi ja on syytä käsitellä heidän ehdoillaan, omien voimien mukaan. On tärkeätä selvittää, että myöskään sisarukset eivät ole millään tavoin olleet aiheuttamassa vauvan kuolemaa, eivätkä he ole vaarassa esimerkiksi nukkuessaan.
Jokainen on surussaan yksin, mutta eristäytyminen on useimmiten silti haitaksi. Hyvätkin ystävät ja sukulaiset voivat olla neuvottomia ja pelkäävät häiritsevänsä, jos ottavat yhteyttä. Olisi hyvä jaksaa tehdä itse aloite: Kutsua ihmisiä käymään tai pyytää heiltä käytännön apua. Kenenkään ei tarvitse koettaa vaikuttaa vahvemmalta kuin miltä juuri nyt tuntuu.
MITEN LÄÄKÄRI TAI NEUVOLA AUTTAA?
Lapsen kuolemasta saa ja pitääkin puhua äitiä tai lasta hoitaneen lääkärin kanssa. Myös ruumiinavauksen suorittaneen patologin kanssa voi selvittää mieleen tulleita asioita. Tietoa voi haluta odotusajan hoidosta tai lapsen kuoleman syistä; tunteet voivat olla vihaa hoitohenkilöstöä kohtaan tai syyllisyyttä. Kysymykset on kohdattava rehellisesti ja tarvittaessa tapaamisia kannattaa sopia useita.
Lääkäri määrää jo sairaalassa maidonerityksen lopettavan lääkityksen. Samoin hänen kanssaan sekä isä että äiti voivat keskustella mahdollisesta sairasloman tarpeesta ja sen kestosta. Univaikeudet on myös syytä ottaa puheeksi; vanhempien on koetettava pitää huolta omasta voinnistaan, niin turhalta kuin se saattaa juuri nyt tuntuakin.
Suunniteltu suhde neuvolaan tuntuu katkeavan; jotkut äidit kokevat tulevansa hylätyiksi tai jopa näkymättömiksi. Synnytyssairaala voi kuitenkin kertoa puhelimitse äitiysneuvolaan tapahtuneesta. Tällöin tuttu kätilö tai terveydenhoitaja voi pitää yhteyttä vaikka kotikäynnein. Jos äiti ei muista erikseen pyytää yhteydenottoa tai siihen suostua, tiedon kulku viivästyy ja kotonaolo voi ehtiä tulla hyvinkin raskaaksi.
MITÄ MUUTA ON OTETTAVA HUOMIOON?
Suunnitelmat lähiaikojen elämästä muuttuvat rankastikin. Isyysloma jää sikseen ja äidin loma loppuu äitiysrahakauteen. Jos päätöksenteko tuntuu ahdistavan pakkotahtiselta, lisäaikaa voi ottaa.
Lapsen kuolemasta on syytä ilmoittaa erikseen Kansaneläkelaitoksen paikallistoimistolle. Äitiysraha maksetaan aina täysimääräisenä (105 päivää äitiysrahakauden alusta), mutta muiden sosiaalietuuksien maksatus loppuu varsin nopeasti. Työnantajallekin pitäisi ilmoittaa muuttuneesta tilanteesta mahdollisimman pian.
MISTÄ LÖYTYY TUKEA?
Jos suinkin jaksaa hakeutua tuen piiriin, sitä on kyllä tarjolla. Kodin hoitaminen saattaa tuntua ylivoimaiselta. Käytännön apua kannattaa pyytää esimerkiksi kunnan sosiaalitoimistosta tai Mannerheimin lastensuojeluliitosta. Terveyskeskusten psykologit sekä niissä toimivat kriisiryhmät, perheasiainkeskusten ja seurakuntien sururyhmät sekä mielenterveystoimistot tarjoavat mahdollisuuksia mielettömän tilanteen edes jonkinlaiseen hahmottamiseen. Synnytyssairaalan järjestämät jälkipoliklinikat ovat antaneet monille perheille tietoa ja henkistä tukea.
© Käpy ry, Kätkyt- ja lapsikuolemaperheiden yhdistys ry
Tukipaketti perinataalikuolemasta
Kun vanhemmille kerrotaan, että lapsi, jota he odottavat tai lapsi, jonka he juuri ovat synnyttäneet, on kuollut, aika pysähtyy. Äidillä ja isällä on voinut olla aavistuksia siitä, että kaikki ei ole hyvin, mutta todeksi tilanne muuttuu vasta, kun se sanotaan ääneen. Vanhemmat joutuvat hahmottamaan koko elämänsä suunnitelmineen ja toiveineen yhtäkkiä aivan uudestaan.
Suomessa syntyy vuosittain kuolleena vajaat neljäsataa lasta; noin viisikymmentä heistä on kuollut synnytyksen aikana. Ensimmäisellä elinviikollaan kuolee noin kaksisataa vauvaa.
MIKSI NÄIN PIENI LAPSI VOI KUOLLA?
Vauvan kuolema kohtuun tai synnytyksessä voi johtua monesta eri syystä. Jos vauva menehtyy jo odotusaikana tai synnytyksessä, eli perinataalikaudellaan, tavallisin syyryhmä ovat ennenaikaisuus ja siitä johtuvat hapettomuustilat sekä synnynnäiset epämuodostumat. Nämä vaikuttavat myös ensimmäisten elinviikkojen aikana sattuneissa kuolemantapauksissa eli neonataalikaudella. Synnytyksessä kuoleman aiheuttaa yleisimmin äkillinen hätätilanne, kuten istukan irtoaminen tai napanuorakomplikaatio.
Vaikka vauvan kuolema tutkitaan tarkkaan, jää syy monesti tuntemattomaksi. Näin tapahtuu varsinkin, jos syntynyt lapsi on kuollut jo raskauden alussa. Myös synnytyksessä lähes joka kolmas kuolemantapaus tulee kaikille yllättäen. Selittämätön kätkytkuolema voi olla aivan pienenkin lapsen kuoleman syy.
OLISIKO TÄMÄ PITÄNYT AAVISTAA?
Odottava äiti elää läheisessä vuorovaikutussuhteessa lapsensa kanssa. Usein hän tuntee, milloin jotakin on hullusti. Jos näitä tuntemuksia ei ole kuultu ja lapsi kuolee, mieleen voi jäädä sekä itsesyytöksiä että kaunaa hoitohenkilökuntaa kohtaan. Aina lapsi ei kuitenkaan väsy vähitellen; aina ei ole jotakin tehtävissä. Äidin ei pidä syytellä itseään siitä, ettei valvonut vauvan elämää tarkemmin. Jos lapsen kuolemaan vaikutti osaltaan perinnöllinen sairaus taikka äidin ikä tai vaikea oma perussairaus, itsesyytökset ovat ymmärrettäviä, mutta aiheettomia. Ratkaisut on varmasti tehty lapsen parasta ajatellen ja hoito on ollut tunnollista.
Kysymyksiä voi ja pitääkin esittää sairaalassa ja neuvolassa sitä mukaa kuin ne tulevat mieleen. Synnytystä hoitava lääkäri vastaa niihin sekä ennen synnytystä että sen jälkeen. Hänen luokseen kannattaa hakeutua jälkitarkastukseen ja tarpeen tullen myöhemminkin.
ONKO KUOLLUT VAUVA PAKKO SYNNYTTÄÄ?
Tietoa vauvan kuolemasta kohtuun seuraa tavallisesti pakokauhu: Ei kai kuollutta lasta sentään tarvitse synnyttää ? Asiaa on syytä käsitellä kaikista näkökulmista lääkärin kanssa. Alatiesynnytys on lääketieteellisesti perusteltu muun muassa infektiovaaran takia tai seuraavaa raskautta ajatellen, olkoonkin että sen käynnistyminen saattaa olla vaikeaa ja koko prosessi vanhempien mielestä kohtuuton. Omia ajatuksia ja toivomuksia pitäisi voida käsitellä henkilökunnan kanssa ennen synnytystä.
Monet vanhemmat kertovat kuitenkin, että itse asiassa koettelemuksen läpi käyminen merkitsi surussa helpottavaa vaihetta. Pahin hetki oli kenties sittenkin jo se, jolloin vauvan kuolemasta saatiin varmuus. Synnytys voi olla lasta ja vanhempia kunnioittava kokemus. Silloin otetaan vastaan yhdessä lapsi, jota on lupa pidellä, lupa rakastaa ja lupa surra.
MIKSI LASTA EI SAATU PYSYMÄÄN ELOSSA?
Synnytys ja sen jälkeiset päivät ovat ihmiselämän vaarallisimpia. Lapsen elämä pyritään pelastamaan niin kauan kuin se on hoidollisesti mahdollista ja eettisesti arvokasta. Jos lasta ryhdytään heti synnytyksen jälkeen elvyttämään ja hänet viedään tehostetun hoidon osastolle, vanhemmat saattavat kokea jäävänsä ulkopuolisiksi. Lapsen elämä on niin täydesti keskipisteenä.
Kun lapsen tila ei enää ole hoidon ulottuvissa, vanhemmat joutuvat osallistumaan raskaaseen päätökseen hoidon lopettamisesta. Ensisijaisesti sitä pohditaan yhdessä lääkärin kanssa, mutta myös omahoitaja, sairaalateologi tai muu luotettu ihminen on tueksi. Monet vanhemmat ovat voimakkaita elvytystoimia seurattuaan valmiit luopumiseen piankin. Toiset taas tarvitsevat sopeutumiseen aikaa, minkä kuluessa lasta hoidetaan edelleen. Kun päätös on tehty, on rauhallisten jäähyväisten aika.
MINNE KUOLLUT LAPSI VIEDÄÄN?
Kun lapsesta on otettu kuolinsyyn selvittämiseksi tarvittavat kokeet, vanhemmat, sisarukset ja muut läheiset voivat nähdä hänet ja pitää häntä sylissään. Osaston henkilökunnan kanssa voi sopia menettelytavoista. Ruumiinavaukseen kuolemansyyn täsmälliseksi selvittämiseksi pyydetään vanhempien lupa, ja se tehdään yleensä muutaman päivän kuluttua kuolemasta. Sairaalassa on yleensä kappeli, jonne lapsi tuodaan hyvästijättöä varten.
MITÄ VOI SURRA?
Lapsi on vanhempiensa oma lapsi ja perheensä jäsen, vaikka nämä eivät olisi ehtineet nähdä häntä koskaan elossa. Lasta voi helliä edelleen ja näin jättää jäähyväisiä. Usein jo synnytyksen yhteydessä lapsesta on otettu valokuva. Juuri sillä hetkellä se on voinut tuntua vanhemmista turhalta, mutta jälkeenpäin se on osoittautunut rakkaaksi ja arvokkaaksi muistoksi aivan kuten lapsen hiuskiehkura tai jalanjälki. Ne voi saada toki myöhemminkin.
Jos lapsi ehti saada hätäkasteen tai kasteen, hänet on liitetty seurakunnan yhteyteen ja hänen nimensä on virallisesti kirjattu. Mikään ei kuitenkaan estä vanhempia puhuttelemasta ja hautaamasta lastaan juuri sillä nimellä, joka oli hänelle ajateltukin.
MITEN ENSI PÄIVÄT JAKSAA?
Sairaalassa olo voi tuntua tuskalliselta. Kaikki tuntuu laaditun onnellisesti päättyneitä odotuksia varten. Naistentautien osasto voi olla hienovaraisin vaihtoehto, kun synnyttämättömien äitien näkeminenkin sattuu. Joskus isien läsnäolo sairaalassa on mahdollista. Osaston ihmisille kannattaa jaksaa puhua omista toiveista ja tuntemuksista. Sairaalasta voi haluta mahdollisimman äkkiä pois. Toisaalta kotiintulo voi pelottaa. Keskustelut lääkärin, osaston henkilökunnan, sairaalateologin ja sosiaalihoitajan kanssa auttavat selvittämään omia ajatuksia ja valmistautumaan kotiinpaluuseen tyhjin käsin.
MITEN KOTIIN VOI MENNÄ?
Kun kotiin palaa ilman odotettua lasta, vastaan tulee aina tyhjyys, miten täynnä elämää koti muuten olisikin. Vauvan varusteet saattavat olla yhä esillä muistuttamassa menetyksestä; toisaalta pikaisesti piiloon pannut tavarat voivat muistuttaa siitä yhtä kipeästi. Enää ei ole mihinkään kiire. Lasta varten hankitut tavarat voi siirtää syrjään aivan omaan tahtiinsa.
Kotona voivat odottaa pettyneet sisarukset, jotka tarkkailevat tiiviisti vanhempiensa tunteita ja käytöstä. Heidän surunsa ja kysymyksensä tulevat esiin heidän omaa ikäkauttaan vastaavalla tavalla. Tärkeintä on, että vanhemmat jaksavat huomata lasten halun olla lähellä ja käsitellä asiaa sekä vastaavat kysymyksiin rehellisesti ja huomaavaisesti. Kotiin voi jo ennalta pyytää tukea, käytännön apua tai ihmisiä joiden toivoo olevan tukena vanhemmille tai lapsille.
MITEN LAPSI HAUDATAAN?
Vaikka lapsi on elänyt vain lyhyen elämän, se on kuitenkin ollut hänen kokonainen ja arvokas elämänsä. Vaikka lapsen kuolema on järkytys, jonka haluaisi olevan mahdollisimman pian ohi, hautajaisten valmistelu rauhassa ja omilla ehdoilla on usein avuksi koko perheen surussa. Hautajaisista voi päättää vasta, kun kokee olevansa siihen valmis.
Lapsi siunataan hautaan, kun vanhemmat sitä toivovat, kuuluivatpa he itse kirkkoon tai eivät. Vauvan tai sikiön kokoon tai ikään liittyvät määreet ovat ohjeellisia. Hautaamiseen tarvittavan kuolintodistuksen lähettää sairaala.
Mitä varhaisemmassa vaiheessa vauva on kuollut, sitä tavallisempaa on, että vanhemmat tukeutuvat sairaalan järjestämään siunaustilaisuuteen. Etenkin pienimmät ennen syntymäänsä kuolleet siunataan usein sairaalassa yhteisessä tilaisuudessa ja haudataankin lasten yhteiselle hauta-alueelle tai muistolehtoon, jonka yhteyteen saa lapsen nimen. Vanhemmat voivat kuitenkin järjestää hautauksen myös kokonaan itse tai esimerkiksi seurakunnan tai hautaustoimiston avulla. Pienen vainajan kuljetuksen voi esimerkiksi hoitaa itse. Jos vanhemmat eivät jaksa toimia, ystävä tai sukulainen voi olla tukena.
Lapsen hautajaisissa on otettava huomioon myös sisarusten läsnäolo. Hautajaisiin osallistuminen auttaa lapsiakin käsittelemään surun tunteitaan. Ennen hautajaisia sisaruksille tulee kertoa, mitä hautajaisissa tapahtuu. Kummin tai muun läheisen läsnäolo antaa lapselle turvaa ja vanhemmille tilaa olla hautajaisissa surevat isä ja äiti.
MITÄ SEN JÄLKEEN?
Kun surun pahin shokkivaihe ja hautajaiset monine touhuineen ovat ohi, sanovat monet vanhemmat surun tulevan elämään koko painollaan. Ympäristöllä saattaa olla tarve vakuuttaa että pahin on ohi ja edellyttää paluuta normaaliin lapsen kuolemaa edeltäneeseen elämään. On tärkeää, että vanhemmilla ja sisaruksilla on voimia jaksaa kokea asioita keskenään ja jakaa niitä myös muiden kanssa: sukulaisten, ystävien, neuvolan tai hoitavan lääkärin, kohtalotovereiden. Perheen muut lapset surevat kukin ikäkautensa ja persoonallisuutensa mukaisesti. Kuolemaa voi ja on syytä käsitellä heidän ehdoillaan, omien voimien mukaan. On tärkeätä selvittää, että myöskään sisarukset eivät ole millään tavoin olleet aiheuttamassa vauvan kuolemaa, eivätkä he ole vaarassa esimerkiksi nukkuessaan.
Jokainen on surussaan yksin, mutta eristäytyminen on useimmiten silti haitaksi. Hyvätkin ystävät ja sukulaiset voivat olla neuvottomia ja pelkäävät häiritsevänsä, jos ottavat yhteyttä. Olisi hyvä jaksaa tehdä itse aloite: Kutsua ihmisiä käymään tai pyytää heiltä käytännön apua. Kenenkään ei tarvitse koettaa vaikuttaa vahvemmalta kuin miltä juuri nyt tuntuu.
MITEN LÄÄKÄRI TAI NEUVOLA AUTTAA?
Lapsen kuolemasta saa ja pitääkin puhua äitiä tai lasta hoitaneen lääkärin kanssa. Myös ruumiinavauksen suorittaneen patologin kanssa voi selvittää mieleen tulleita asioita. Tietoa voi haluta odotusajan hoidosta tai lapsen kuoleman syistä; tunteet voivat olla vihaa hoitohenkilöstöä kohtaan tai syyllisyyttä. Kysymykset on kohdattava rehellisesti ja tarvittaessa tapaamisia kannattaa sopia useita.
Lääkäri määrää jo sairaalassa maidonerityksen lopettavan lääkityksen. Samoin hänen kanssaan sekä isä että äiti voivat keskustella mahdollisesta sairasloman tarpeesta ja sen kestosta. Univaikeudet on myös syytä ottaa puheeksi; vanhempien on koetettava pitää huolta omasta voinnistaan, niin turhalta kuin se saattaa juuri nyt tuntuakin.
Suunniteltu suhde neuvolaan tuntuu katkeavan; jotkut äidit kokevat tulevansa hylätyiksi tai jopa näkymättömiksi. Synnytyssairaala voi kuitenkin kertoa puhelimitse äitiysneuvolaan tapahtuneesta. Tällöin tuttu kätilö tai terveydenhoitaja voi pitää yhteyttä vaikka kotikäynnein. Jos äiti ei muista erikseen pyytää yhteydenottoa tai siihen suostua, tiedon kulku viivästyy ja kotonaolo voi ehtiä tulla hyvinkin raskaaksi.
MITÄ MUUTA ON OTETTAVA HUOMIOON?
Suunnitelmat lähiaikojen elämästä muuttuvat rankastikin. Isyysloma jää sikseen ja äidin loma loppuu äitiysrahakauteen. Jos päätöksenteko tuntuu ahdistavan pakkotahtiselta, lisäaikaa voi ottaa.
Lapsen kuolemasta on syytä ilmoittaa erikseen Kansaneläkelaitoksen paikallistoimistolle. Äitiysraha maksetaan aina täysimääräisenä (105 päivää äitiysrahakauden alusta), mutta muiden sosiaalietuuksien maksatus loppuu varsin nopeasti. Työnantajallekin pitäisi ilmoittaa muuttuneesta tilanteesta mahdollisimman pian.
MISTÄ LÖYTYY TUKEA?
Jos suinkin jaksaa hakeutua tuen piiriin, sitä on kyllä tarjolla. Kodin hoitaminen saattaa tuntua ylivoimaiselta. Käytännön apua kannattaa pyytää esimerkiksi kunnan sosiaalitoimistosta tai Mannerheimin lastensuojeluliitosta. Terveyskeskusten psykologit sekä niissä toimivat kriisiryhmät, perheasiainkeskusten ja seurakuntien sururyhmät sekä mielenterveystoimistot tarjoavat mahdollisuuksia mielettömän tilanteen edes jonkinlaiseen hahmottamiseen. Synnytyssairaalan järjestämät jälkipoliklinikat ovat antaneet monille perheille tietoa ja henkistä tukea.
© Käpy ry, Kätkyt- ja lapsikuolemaperheiden yhdistys ry
Tuntematon enkeli
http://health.groups.yahoo.com/group/tuntematon-enkeli/
Lista on tarkoitettu äideille (tottakai myös isille!), joiden vauva on menehtynyt kohtuun raskausviikon 22 jälkeen. Tämä raja siksi, että joku raja on pakko vetää, alkuraskauden keskenmenolle on omat fooruminsa, ja lääketieteellisestikin rv 22 on rajana sille, että sikiö edes yritetään pelastaa, jos synnytys käynnistyisi jo silloin.
Kohtukuolema eroaa jo syntyneen, ja eläneen (vähän/kauan aikaa) lapsen kuolemasta ehkä siten, että on erilaista, vaikeaakin surra jotakin, joka eli vain omissa haaveissa ja unelmissa, mutta joka kuitenkin oli jo erottamaton osa meitä. Jota olimme jo kauan kantaneet, hoivanneet ja rakastaneet. Vauvamme ovat nyt enkeleitä, joita emme koskaan saaneet oppia tuntemaan. Meille jäi vain tyhjä syli, joka vauvan piti täyttää, tyhjä kohtu, joka ei suojannutkaan vauvaa.
Listan luonteesta johtuen lista on suljettu, ja tänne pääsee vain esittäytymällä listan valvojalle ensin.
Toivomme listalle lämmintä, positiivista, kannustavaa tunnelmaa, tänne voi kirjoittaa ihan kaiken, mikä itseä helpottaa, ja mikä ei toista satuta. Kirjoittelemisiin ja keskustelemisiin!
http://health.groups.yahoo.com/group/tuntematon-enkeli/
Lista on tarkoitettu äideille (tottakai myös isille!), joiden vauva on menehtynyt kohtuun raskausviikon 22 jälkeen. Tämä raja siksi, että joku raja on pakko vetää, alkuraskauden keskenmenolle on omat fooruminsa, ja lääketieteellisestikin rv 22 on rajana sille, että sikiö edes yritetään pelastaa, jos synnytys käynnistyisi jo silloin.
Kohtukuolema eroaa jo syntyneen, ja eläneen (vähän/kauan aikaa) lapsen kuolemasta ehkä siten, että on erilaista, vaikeaakin surra jotakin, joka eli vain omissa haaveissa ja unelmissa, mutta joka kuitenkin oli jo erottamaton osa meitä. Jota olimme jo kauan kantaneet, hoivanneet ja rakastaneet. Vauvamme ovat nyt enkeleitä, joita emme koskaan saaneet oppia tuntemaan. Meille jäi vain tyhjä syli, joka vauvan piti täyttää, tyhjä kohtu, joka ei suojannutkaan vauvaa.
Listan luonteesta johtuen lista on suljettu, ja tänne pääsee vain esittäytymällä listan valvojalle ensin.
Toivomme listalle lämmintä, positiivista, kannustavaa tunnelmaa, tänne voi kirjoittaa ihan kaiken, mikä itseä helpottaa, ja mikä ei toista satuta. Kirjoittelemisiin ja keskustelemisiin!
Sinulle, joka olet menettänyt lapsesi
"Pieni enkeli tuli meille, hymyili, ja kääntyi pois"
Miksi lapsi kuolee?
Vauvan kuolema kohtuun raskauden- synnytyksen aikana tai synnytyksen jälkeen voi johtua monesta syystä. Epämuodostumat, istukan toiminnan häiriöt tai tulehdukset ovat tavallisimmat raskaudenaikaiset kuolinsyyt. Raskauden- ja synnytyksen aikana lapsi voi menehtyä hapenpuutteeseen. Synnytyksen jälkeen tavallisimmat kuolinsyyt ovat keskosuus, epämuodostumat ja tulehdukset. Toisinaan syntymättömän tai vastasyntyneen kuolema jää epäselväksi. Ruumiinavauksella voidaan saada siihen lisäselvyyttä esimerkiksi sisäelinten vioista ja perinnöllisistä sairauksista. Siksi teiltä pyydetään lupa ruumiinavaukseen. Suomessa noin 600 perhettä vuodessa menettää lapsensa, näistä 400 raskausaikana ja 200 vastasyntyneenä.
Miten lapsen menetyksen voi kestää?
Lapsi on vanhempiensa lapsi ja perheensä jäsen, vaikka hänet joutuu menettämään jo sikiöaikana tai heti syntymän jälkeen. On vaikea tietää etukäteen, miten jaksaa kantaa surunsa ja miten läheiset kestävät sen. Vahvankin ihmisen elämä tuntuu sortuvan surun edessä. Suru vaatii aikaa ja voimia. Mielessä pyörii kysymyksiä:
- miksi kävi näin, miksi juuri meille
- olisiko kuolema voitu estää
- teinkö raskauden aikana jotain väärin
- onko tapahtunut hoitovirhe
Näistä ja muista asioista on hyvä keskustella henkilökunnan kanssa. Asioista puhuminen voi auttaa selviytymään pahimman tuskan ylitse, vaikka vastauksia kaikkiin kysymyksiin ei ole mahdollista saada. On tärkeää, että molemmat vanhemmat tai halutessanne joku muu läheinen on mukana keskustelussa lääkärin, hoitajan, sosiaalityöntekijän, psykologin tai sairaalateologin kanssa.
Perheen muita lapsia ei tulisi unohtaa surun aikana. He aistivat herkästi vanhempiensa murheen. Heille tulee kertoa rehellisesti odotetun vauvan menetys. Apua antaa myös lapsensa menettäneiden vanhempien tukiyhdistys Käpy.
Hautaus
Hautausta varten sairaalasta annetaan hautauslupa, joka viedään oman kotikunnan seurakuntaan. Siellä sovitaan lapsen hautaamisesta. Hautausjärjestelyistä, surun kestämisestä tai muista asioista voi puhua myös sairaalateologin kanssa. Synnytysosastolta lapsi siirtyy patologian laitokselle mahdollista ruumiinavausta varten. Lapsen voi patologian laitokselta noutaa omalla autolla. Vanhemmilla voi olla mukana arkku tai lapsen arkkuna voi käyttää valkoista laatikkoa, jossa lasta pidetään sairaalassa. Hautausjärjestelyt voi antaa myös hautaustoimistolle.
Äitiysloma
Äidillä on oikeus 105 arkipäivän äitiyslomaan ja äitiysrahaan, kun raskaus on kestänyt 22 viikkoa. Oikeutta vanhempainlomaan ei ole. Lapsen kuoleman jälkeen isä ei saa isyyslomaa- eikä rahaa, mutta voi tarvittaessa saada sairaslomaa.
Synnytyksen jälkitarkastus
Jälkitarkastus sovitaan sairaalan äitiyspoliklinikalle 5-7 viikon kuluttua synnytyksestä, jolloin ruumiinavaustulokset ja muut tutkimukset ovat valmiit. Tarvittaessa vanhemmilla on mahdollista saada perinnöllisyysneuvontaa ja apua seuraavan raskauden suunnittelussa ja seurannassa. Pahimma shokkivaiheen ja hautajaisten jälkeen suru saattaa tuntua ylivoimaiselta, siksi synnytysosastolta lähetetään lähete kriisipsykologille, joka ottaa yhteyttä vanhempiin ja antaa vastaanottoajan keskustelua varten.
"Pieni enkeli tuli meille, hymyili, ja kääntyi pois"
Miksi lapsi kuolee?
Vauvan kuolema kohtuun raskauden- synnytyksen aikana tai synnytyksen jälkeen voi johtua monesta syystä. Epämuodostumat, istukan toiminnan häiriöt tai tulehdukset ovat tavallisimmat raskaudenaikaiset kuolinsyyt. Raskauden- ja synnytyksen aikana lapsi voi menehtyä hapenpuutteeseen. Synnytyksen jälkeen tavallisimmat kuolinsyyt ovat keskosuus, epämuodostumat ja tulehdukset. Toisinaan syntymättömän tai vastasyntyneen kuolema jää epäselväksi. Ruumiinavauksella voidaan saada siihen lisäselvyyttä esimerkiksi sisäelinten vioista ja perinnöllisistä sairauksista. Siksi teiltä pyydetään lupa ruumiinavaukseen. Suomessa noin 600 perhettä vuodessa menettää lapsensa, näistä 400 raskausaikana ja 200 vastasyntyneenä.
Miten lapsen menetyksen voi kestää?
Lapsi on vanhempiensa lapsi ja perheensä jäsen, vaikka hänet joutuu menettämään jo sikiöaikana tai heti syntymän jälkeen. On vaikea tietää etukäteen, miten jaksaa kantaa surunsa ja miten läheiset kestävät sen. Vahvankin ihmisen elämä tuntuu sortuvan surun edessä. Suru vaatii aikaa ja voimia. Mielessä pyörii kysymyksiä:
- miksi kävi näin, miksi juuri meille
- olisiko kuolema voitu estää
- teinkö raskauden aikana jotain väärin
- onko tapahtunut hoitovirhe
Näistä ja muista asioista on hyvä keskustella henkilökunnan kanssa. Asioista puhuminen voi auttaa selviytymään pahimman tuskan ylitse, vaikka vastauksia kaikkiin kysymyksiin ei ole mahdollista saada. On tärkeää, että molemmat vanhemmat tai halutessanne joku muu läheinen on mukana keskustelussa lääkärin, hoitajan, sosiaalityöntekijän, psykologin tai sairaalateologin kanssa.
Perheen muita lapsia ei tulisi unohtaa surun aikana. He aistivat herkästi vanhempiensa murheen. Heille tulee kertoa rehellisesti odotetun vauvan menetys. Apua antaa myös lapsensa menettäneiden vanhempien tukiyhdistys Käpy.
Hautaus
Hautausta varten sairaalasta annetaan hautauslupa, joka viedään oman kotikunnan seurakuntaan. Siellä sovitaan lapsen hautaamisesta. Hautausjärjestelyistä, surun kestämisestä tai muista asioista voi puhua myös sairaalateologin kanssa. Synnytysosastolta lapsi siirtyy patologian laitokselle mahdollista ruumiinavausta varten. Lapsen voi patologian laitokselta noutaa omalla autolla. Vanhemmilla voi olla mukana arkku tai lapsen arkkuna voi käyttää valkoista laatikkoa, jossa lasta pidetään sairaalassa. Hautausjärjestelyt voi antaa myös hautaustoimistolle.
Äitiysloma
Äidillä on oikeus 105 arkipäivän äitiyslomaan ja äitiysrahaan, kun raskaus on kestänyt 22 viikkoa. Oikeutta vanhempainlomaan ei ole. Lapsen kuoleman jälkeen isä ei saa isyyslomaa- eikä rahaa, mutta voi tarvittaessa saada sairaslomaa.
Synnytyksen jälkitarkastus
Jälkitarkastus sovitaan sairaalan äitiyspoliklinikalle 5-7 viikon kuluttua synnytyksestä, jolloin ruumiinavaustulokset ja muut tutkimukset ovat valmiit. Tarvittaessa vanhemmilla on mahdollista saada perinnöllisyysneuvontaa ja apua seuraavan raskauden suunnittelussa ja seurannassa. Pahimma shokkivaiheen ja hautajaisten jälkeen suru saattaa tuntua ylivoimaiselta, siksi synnytysosastolta lähetetään lähete kriisipsykologille, joka ottaa yhteyttä vanhempiin ja antaa vastaanottoajan keskustelua varten.
Kirje lapsensa menettäneille, äidille ja isälle
Lämmin osanotto lapsenne kuoleman johdosta. Olette joutuneet tilanteeseen jollaiseen kenenkään ei koskaan kuuluisi joutua. Olette menettäneet lapsenne, jota niin kovasti odotitte ja toivoitte.
Tämän kirjeen ovat kirjoittaneet äidit, jotka ovat menettäneet vauvansa. Kirjeeseen on koottu yhteen asioita, jotka nämä äidit ovat kokeneet hyvänä ja mistä on ollut heille apua surutyössä!
Synnytys on ehkä jo takana, tai sitten se on vasta edessä. Se on kuitenkin valtavan tärkeä, vaikkakin pelottava kokemus; kuin hyppy tuntemattomaan. Myöhemmin synnytys on usein jopa voimavaroja antava kokemus, muisto, jota vaalitte lopun elämäänne.
Synnytyksen jälkeen voi usein kuolleen lapsen kohdalla toimia samalla tapaa kuin elävän lapsen
synnyttyä. Kätilö näyttää teille lapsenne, ottaa mitat sekä esittelee sormet ja varpaat. Se, haluatteko kokea ja nähdä nämä asiat, on oma valintanne. Saatte tehdä ja päättää niin kuin haluatte. Muistakaa myös, että mikäli päätätte viettää arvokkaan ja tärkeän hetken lapsenne kanssa, mihinkään ei ole kiire, saatte katsoa ja olla lapsenne kanssa niin kauan kuin haluatte, sillä hän on teidän ainutlaatuinen lapsenne. Pitäkää häntä sylissä ja kertokaa kuinka rakas hän on. Hyvästelkää rauhassa. Voitte myös pyytää saada olla mukana lapsenne pesemisessä ja kapaloinnissa.
On myös aivan normaalia jos teistä tuntuu siltä, ettette halua lasta syliinne. Päätös on teidän. Monet ovat kuitenkin katuneet tätä päätöstä myöhemmin, joten miettikää asiaa kaikessa rauhassa. Jos haluatte, niin voitte vielä myöhemmin pyytää lasta luoksenne, nähdä hänet vielä. Kotiutumisemme jälkeenkin teidän on mahdollista käydä katsomassa lastanne niin usein kuin haluatte.
Synnytyksen jälkeen useimmat haluavat käden- ja jalanjäljet lapsestaan, joskus on myös mahdollista saada hiustupsu muistoksi kotiin. Jos käden- ja jalanjälkiä ei anneta automaattisesti, voitte pyytää niitä itse. Halutessanne voitte myös saada painaa jälkiä itse. Samalla voitte painaa useammat jäljet, esimerkiksi sisaruksille, isovanhemmille ja suunnitelluille kummeille annettavaksi. Sairaalassa toimitaan toiveidenne mukaan ja toiveitanne pyritään kuuntelemaan niin paljon kuin mahdollista.
Jos teillä ei ole omaa kameraa mukana, niin sairaalan kameralla kätilöt ottavat kuvia, jotka voitte halutessanne saada. Aluksi voi tuntua siltä ettette halua valokuvaa, mutta myöhemmin mielipiteenne mitä luultavimmin muuttuu ja silloin on tärkeää, että kuvia on otettu silloin kun se oli mahdollista.
Saatatte myös haluta pukea lapsellenne hänen omat vaatteensa. Jos haluatte, niin voitte sen tehdä. Jotkut saattavat haluta viedä lapsen kotiin hyvästeltäväksi, ja siihenkin teillä on oikeus, onhan kyse teidän omasta lapsestanne.
Lapsenne on ehkä jo saanut nimen hätäkasteen muodossa. Jos näin ei ole tapahtunut, niin teillä on yhä oikeus antaa lapsellenne nimi jos niin haluatte.
Jos lapsellanne on sisaruksia ja / tai isovanhempia, on hyvä muistaa, miten tärkeää heidänkin surutyönsä kannalta on nähdä kuollut sisarus / lapsenlapsi, näin kuolemasta tulee todellinen heille ja he tietävät ketä surra. Jos tämä oli ensimmäinen lapsenne, muistakaa, että olette nyt Äiti ja Isä, lopun elämäänne.
Läheisenne eivät valitettavasti tätä välttämättä muista, varsinkin kun aikaa kuluu, mutta Te olette lapsenne vanhemmat, vaikka lapsenne ei täällä kanssanne olekaan. Hän on kuitenkin saanut syntyä ja hän teki lyhyen elämänsä aikana sen suuren muutoksen elämäänne, että teistä vanhemmista tuli Äiti ja Isä.
*****************
Teiltä kysytään paljon asioita ja joudutte tekemään vaikeita päätöksiä. Yksi näistä on päätös siitä, haluatteko ruumiinavauksen lapsellenne vai ette. Ruumiinavaus antaa tärkeitä tietoja lääkäreille ja voi antaa syyn miksi näin tapahtui, miksi lapsenne kuoli. Voi olla, että ette halua näitä tietoja nyt, mutta asia saattaa alkaa mietityttää uudelleen pitkänkin ajan kuluttua. Silloin on tärkeää, että ruumiinavaus on tehty, jotta saatte vastaukset kysymyksiinne.
On kuitenkin hyvä muistaa, että joskus käy myös niin, että mitään syytä tapahtuneelle ei ruumiinavauksesta huolimatta saada. Kukaan ei osaa selittää tai kertoa miksi näin tapahtui. Siihenkin tulokseen on tärkeä varautua.
Sairaalassa ollessanne teillä on yleensä mahdollisuus tavata sairaalapastori ja sosiaalityöntekijä, vakaumuksesta huolimatta on pastorin tapaaminen tuonut useimmille lohtua. Jos taas haluatte olla yhteydessä oman seurakuntanne pappiin, niin on sekin teidän oikeutenne. Voitte hoitaa yhteydenoton itse, jos tunnette jaksavanne tai voitte pyytää tarvittaessa apua sairaalan henkilökunnalta.
Lain mukaan yli 22 raskausviikon jälkeen syntyneet lapset tulee haudata tai tuhkata. Tässä asiassa kukin voi toimia oman tahtonsa ja vakaumuksensa mukaisella tavalla. Monet ovat kuitenkin kokeneet hautajaisten järjestämisen tärkeäksi osaksi surutyötä ja myös mahdollisuudeksi jakaa surun läheistensä kanssa. Jos lapsenne syntyy alle 22 viikkoisena voitte silloinkin halutessanne järjestää hänelle hautajaiset. Mikäli jaksatte, voi olla tärkeää toteuttaa lapsen siunaus- ja muistohetki omien toiveidenne mukaan. Esimerkiksi arkun voitte tehdä itse usealla eri tavalla ja arkkuun voitte laittaa mukaan lelun, sisarusten piirustuksia tai muita muistoesineitä. Siunaustilaisuuteen voitte itse vaikuttaa omien toiveidenne mukaisesti, esimerkiksi musiikin valinnalla. Arkun hautaamisen lisäksi on myös mahdollista sijoittaa uurna tai tuhka vaihtoehtoisiin paikkoihin. Pastorilta saatte lisää tietoa eri vaihtoehdoista.
Sosiaalityöntekijä auttaa teitä käytännön asioissa. Esimerkiksi jos lapsenne syntyi raskausviikon 22 jälkeen, niin äidillä on oikeus äitiyspäivärahaan ja äitiysavustuksen voitte ottaa rahana.
Lähimmäisten apu on arvokasta ja sitä kannattaa pyytää. Halutessanne voitte saada itsellenne ja / tai perheellenne lisäksi keskusteluapua omasta kunnastanne, esimerkiksi terveyskeskuspsykologilta tai perheneuvolasta. Apua arjessa jaksamiseen voitte myös pyytää omalta kunnaltanne.
Saatte puhelinnumeroita ja yhteystietoja, jotka kannattaa pistää talteen. Vaikkeivät ne nyt tuntuisi tärkeiltä, voi niille olla myöhemmin käyttöä. Saatte sairaalasta esitteitä erilaisista vertaistukipalstoista, Käpy r.y.:n yhteystiedot ja kirjallisuusluettelon aiheeseen liittyvästä kirjallisuudesta. Mikäli ette näitä saa, pyytäkää niitä kätilöltänne tai hoitajaltanne.
Käykää tutustumassa vertaistukipalstoihin, kirjallisuuteen ja Käpyyn sitten kun siltä tuntuu. Mikään kiire ei ole, asia on yhtä ajankohtainen nyt kuin kuukausienkin päästä. Toisten saman kokeneiden apu on kuitenkin useimmille korvaamatonta ja uskomattoman lohdullista. Läheisin ystävä ei nimittäin välttämättä ole se paras tuki tässä tilanteessa, mikäli hänellä ei itsellään ole kokemusta lapsen menettämisestä. Useimmiten parhaan avun saa sieltä missä saa keskustella saman kokeneiden kohtalotovereiden kanssa. Silloin saatte kokea tunteen, että joku oikeasti voi ymmärtää, mitä olette kokeneet menettäessänne lapsenne.
Elämä tuntuu nyt pysähtyneen, tuntuu että tulevaisuutta ei ole. Yhdessä olette kuitenkin vahvempia kuin nyt uskottekaan. Lapsenne on hyvässä paikassa, mutta sylinne tuntuu varmasti tyhjältä. Syli ja mieli täyttyvät rakkaudella ja kaipuulla, ikuisella äidin ja isän rakkaudella.
Lapsen menettämisestä ei koskaan pääse yli, eikä ole tarkoituskaan. Sen kanssa oppii elämään, ja ajan myötä pahimmat surun aallonpohjat loivenevat, sen voivat muut saman kokeneet teille kertoa. Lapsenne on aina kanssanne, hän on aina teidän luonanne, sydämissänne ja enkelinä matkan varrella. Voimia tuleviin päiviin ja vuosiin!
Lämmin osanotto lapsenne kuoleman johdosta. Olette joutuneet tilanteeseen jollaiseen kenenkään ei koskaan kuuluisi joutua. Olette menettäneet lapsenne, jota niin kovasti odotitte ja toivoitte.
Tämän kirjeen ovat kirjoittaneet äidit, jotka ovat menettäneet vauvansa. Kirjeeseen on koottu yhteen asioita, jotka nämä äidit ovat kokeneet hyvänä ja mistä on ollut heille apua surutyössä!
Synnytys on ehkä jo takana, tai sitten se on vasta edessä. Se on kuitenkin valtavan tärkeä, vaikkakin pelottava kokemus; kuin hyppy tuntemattomaan. Myöhemmin synnytys on usein jopa voimavaroja antava kokemus, muisto, jota vaalitte lopun elämäänne.
Synnytyksen jälkeen voi usein kuolleen lapsen kohdalla toimia samalla tapaa kuin elävän lapsen
synnyttyä. Kätilö näyttää teille lapsenne, ottaa mitat sekä esittelee sormet ja varpaat. Se, haluatteko kokea ja nähdä nämä asiat, on oma valintanne. Saatte tehdä ja päättää niin kuin haluatte. Muistakaa myös, että mikäli päätätte viettää arvokkaan ja tärkeän hetken lapsenne kanssa, mihinkään ei ole kiire, saatte katsoa ja olla lapsenne kanssa niin kauan kuin haluatte, sillä hän on teidän ainutlaatuinen lapsenne. Pitäkää häntä sylissä ja kertokaa kuinka rakas hän on. Hyvästelkää rauhassa. Voitte myös pyytää saada olla mukana lapsenne pesemisessä ja kapaloinnissa.
On myös aivan normaalia jos teistä tuntuu siltä, ettette halua lasta syliinne. Päätös on teidän. Monet ovat kuitenkin katuneet tätä päätöstä myöhemmin, joten miettikää asiaa kaikessa rauhassa. Jos haluatte, niin voitte vielä myöhemmin pyytää lasta luoksenne, nähdä hänet vielä. Kotiutumisemme jälkeenkin teidän on mahdollista käydä katsomassa lastanne niin usein kuin haluatte.
Synnytyksen jälkeen useimmat haluavat käden- ja jalanjäljet lapsestaan, joskus on myös mahdollista saada hiustupsu muistoksi kotiin. Jos käden- ja jalanjälkiä ei anneta automaattisesti, voitte pyytää niitä itse. Halutessanne voitte myös saada painaa jälkiä itse. Samalla voitte painaa useammat jäljet, esimerkiksi sisaruksille, isovanhemmille ja suunnitelluille kummeille annettavaksi. Sairaalassa toimitaan toiveidenne mukaan ja toiveitanne pyritään kuuntelemaan niin paljon kuin mahdollista.
Jos teillä ei ole omaa kameraa mukana, niin sairaalan kameralla kätilöt ottavat kuvia, jotka voitte halutessanne saada. Aluksi voi tuntua siltä ettette halua valokuvaa, mutta myöhemmin mielipiteenne mitä luultavimmin muuttuu ja silloin on tärkeää, että kuvia on otettu silloin kun se oli mahdollista.
Saatatte myös haluta pukea lapsellenne hänen omat vaatteensa. Jos haluatte, niin voitte sen tehdä. Jotkut saattavat haluta viedä lapsen kotiin hyvästeltäväksi, ja siihenkin teillä on oikeus, onhan kyse teidän omasta lapsestanne.
Lapsenne on ehkä jo saanut nimen hätäkasteen muodossa. Jos näin ei ole tapahtunut, niin teillä on yhä oikeus antaa lapsellenne nimi jos niin haluatte.
Jos lapsellanne on sisaruksia ja / tai isovanhempia, on hyvä muistaa, miten tärkeää heidänkin surutyönsä kannalta on nähdä kuollut sisarus / lapsenlapsi, näin kuolemasta tulee todellinen heille ja he tietävät ketä surra. Jos tämä oli ensimmäinen lapsenne, muistakaa, että olette nyt Äiti ja Isä, lopun elämäänne.
Läheisenne eivät valitettavasti tätä välttämättä muista, varsinkin kun aikaa kuluu, mutta Te olette lapsenne vanhemmat, vaikka lapsenne ei täällä kanssanne olekaan. Hän on kuitenkin saanut syntyä ja hän teki lyhyen elämänsä aikana sen suuren muutoksen elämäänne, että teistä vanhemmista tuli Äiti ja Isä.
*****************
Teiltä kysytään paljon asioita ja joudutte tekemään vaikeita päätöksiä. Yksi näistä on päätös siitä, haluatteko ruumiinavauksen lapsellenne vai ette. Ruumiinavaus antaa tärkeitä tietoja lääkäreille ja voi antaa syyn miksi näin tapahtui, miksi lapsenne kuoli. Voi olla, että ette halua näitä tietoja nyt, mutta asia saattaa alkaa mietityttää uudelleen pitkänkin ajan kuluttua. Silloin on tärkeää, että ruumiinavaus on tehty, jotta saatte vastaukset kysymyksiinne.
On kuitenkin hyvä muistaa, että joskus käy myös niin, että mitään syytä tapahtuneelle ei ruumiinavauksesta huolimatta saada. Kukaan ei osaa selittää tai kertoa miksi näin tapahtui. Siihenkin tulokseen on tärkeä varautua.
Sairaalassa ollessanne teillä on yleensä mahdollisuus tavata sairaalapastori ja sosiaalityöntekijä, vakaumuksesta huolimatta on pastorin tapaaminen tuonut useimmille lohtua. Jos taas haluatte olla yhteydessä oman seurakuntanne pappiin, niin on sekin teidän oikeutenne. Voitte hoitaa yhteydenoton itse, jos tunnette jaksavanne tai voitte pyytää tarvittaessa apua sairaalan henkilökunnalta.
Lain mukaan yli 22 raskausviikon jälkeen syntyneet lapset tulee haudata tai tuhkata. Tässä asiassa kukin voi toimia oman tahtonsa ja vakaumuksensa mukaisella tavalla. Monet ovat kuitenkin kokeneet hautajaisten järjestämisen tärkeäksi osaksi surutyötä ja myös mahdollisuudeksi jakaa surun läheistensä kanssa. Jos lapsenne syntyy alle 22 viikkoisena voitte silloinkin halutessanne järjestää hänelle hautajaiset. Mikäli jaksatte, voi olla tärkeää toteuttaa lapsen siunaus- ja muistohetki omien toiveidenne mukaan. Esimerkiksi arkun voitte tehdä itse usealla eri tavalla ja arkkuun voitte laittaa mukaan lelun, sisarusten piirustuksia tai muita muistoesineitä. Siunaustilaisuuteen voitte itse vaikuttaa omien toiveidenne mukaisesti, esimerkiksi musiikin valinnalla. Arkun hautaamisen lisäksi on myös mahdollista sijoittaa uurna tai tuhka vaihtoehtoisiin paikkoihin. Pastorilta saatte lisää tietoa eri vaihtoehdoista.
Sosiaalityöntekijä auttaa teitä käytännön asioissa. Esimerkiksi jos lapsenne syntyi raskausviikon 22 jälkeen, niin äidillä on oikeus äitiyspäivärahaan ja äitiysavustuksen voitte ottaa rahana.
Lähimmäisten apu on arvokasta ja sitä kannattaa pyytää. Halutessanne voitte saada itsellenne ja / tai perheellenne lisäksi keskusteluapua omasta kunnastanne, esimerkiksi terveyskeskuspsykologilta tai perheneuvolasta. Apua arjessa jaksamiseen voitte myös pyytää omalta kunnaltanne.
Saatte puhelinnumeroita ja yhteystietoja, jotka kannattaa pistää talteen. Vaikkeivät ne nyt tuntuisi tärkeiltä, voi niille olla myöhemmin käyttöä. Saatte sairaalasta esitteitä erilaisista vertaistukipalstoista, Käpy r.y.:n yhteystiedot ja kirjallisuusluettelon aiheeseen liittyvästä kirjallisuudesta. Mikäli ette näitä saa, pyytäkää niitä kätilöltänne tai hoitajaltanne.
Käykää tutustumassa vertaistukipalstoihin, kirjallisuuteen ja Käpyyn sitten kun siltä tuntuu. Mikään kiire ei ole, asia on yhtä ajankohtainen nyt kuin kuukausienkin päästä. Toisten saman kokeneiden apu on kuitenkin useimmille korvaamatonta ja uskomattoman lohdullista. Läheisin ystävä ei nimittäin välttämättä ole se paras tuki tässä tilanteessa, mikäli hänellä ei itsellään ole kokemusta lapsen menettämisestä. Useimmiten parhaan avun saa sieltä missä saa keskustella saman kokeneiden kohtalotovereiden kanssa. Silloin saatte kokea tunteen, että joku oikeasti voi ymmärtää, mitä olette kokeneet menettäessänne lapsenne.
Elämä tuntuu nyt pysähtyneen, tuntuu että tulevaisuutta ei ole. Yhdessä olette kuitenkin vahvempia kuin nyt uskottekaan. Lapsenne on hyvässä paikassa, mutta sylinne tuntuu varmasti tyhjältä. Syli ja mieli täyttyvät rakkaudella ja kaipuulla, ikuisella äidin ja isän rakkaudella.
Lapsen menettämisestä ei koskaan pääse yli, eikä ole tarkoituskaan. Sen kanssa oppii elämään, ja ajan myötä pahimmat surun aallonpohjat loivenevat, sen voivat muut saman kokeneet teille kertoa. Lapsenne on aina kanssanne, hän on aina teidän luonanne, sydämissänne ja enkelinä matkan varrella. Voimia tuleviin päiviin ja vuosiin!
Tiesitkö että...?
Rita Kreula: Kuvittelenko, vai kuoliko jotain? (s. 148-151)
Tiesitkö että..?
Suomessa syntyy vuosittain n.55-60 000 lasta. Heistä ennen ensimmäisen elinvuoden ikää kuolee noin 200. Todetuista yli 22-viikkoisista raskauksista noin 200 päättyy sikiön kuolemaan. Yhteensä yli 18000 raskautta keskeytyy tai keskeytetään vuosittain. On arvioitu, että jopa puolet kaikista hedelmöityksistä olisi niin sanottuja biokemiallisia raskauksia, jotka keskeytyvät muutaman vuorokauden sisällä hedelmöityksestä. Kaavio kuvaa karkeasti sitä, miten monen hedelmöityksen tuloksena on vielä imeväisiän jälkeen elävä lapsi. Taulukon tiedot ovat vain suuntaa antavia.
162000 Hedelmöitykset
103100 Kuolleita yhteensä
81000 Biokemialliset raskaudet
1500 Kohdunulkoiset raskaudet
8000 Keskenmenot
1950 Pysähtyneet raskaudet
10000 Raskauden keskeytykset
300 Prenataalikuolleisuus
340 Perinataalikuolleisuus
140 Neonataalikuolleisuus
200 Imeväiskuolleisuus
58500 Elossa imeväisiän jälkeen
Biokemialliset raskaudet
Biokemiallisilla raskauksilla tarkoitetaan tilannetta, joissa hedelmöittynyt munasolu on kiinnittynyt kohtuun ja muodostanut sen verran istukkasolukkoa, että raskaustesti on positiivinen. Vuoto kuitenkin alkaa muutaman päivän myöhässä, mahdollisesti tavallista runsaampana. Arvioidaan, että jopa puolet kaikista hedelmöityksistä päätyy tällaiseen tilanteeseen.
Kohdunulkoiset raskaudet
Kohdunulkoisten eli ektooppisten raskauksien osuuden kaikista raskauksista arvioidaan olevan noin 2 %. On myös arvioitu, että noin kolmas-neljäsosa kaikista alkaneista kohdunulkoisista raskauksista jäänee diagnosoimatta, sillä lähes oireettomina ne paranevat itsestään.
Keskenmenot
Noin 10-15% tiedossa olevista raskauksista päättyy keskenmenoon, suurin osa niistä kahdeksan ensimmäisen raskausviikon aikana, yleensä kuitenkin ennen 12. raskausviikon täyttymistä. Keskenmenoksi määritellään sikiön poistuminen ennen raskausviikon 23 alkua. Viikon 22 jälkeen tapahtuva tai yli 500g painavan sikiön kuolemaa kutsutaan kohtukuolemaksi. On arvioitu, että jopa kolmasosa raskauksista keskeytyy itsestään. Suurin osa keskenmenoista tapahtuu aivan raskauden alkuvaiheessa, ennen kuin nainen on tietoinen raskaudestaan, siksi luotettavia tilastoja on hyvin vaikea koota.
Pysähtyneet raskaudet
Pysähtyneitä raskauksia esiintyy noin 2,8% raskausviikoilla 10-13. Näiden varhainen toteaminen mahdollistaa optimaalisen hoidon suunnittelun, minkä voidaan ajatella vähentävän odottamattomia äkillisesti alkavia verisiä vuotoja sekä päivystysaikaan ajoittuvia toimenpiteitä.
Raskauden keskeytykset
Raskauden keskeytyksiä tehdään vuosittain yli 10 000. Tähän lukuun on laskettu kaikki vuosittain tehtävät keskeytykset raskauden kestoajasta riippumatta.
Prenataalikuolleisuus
Kohtukuolemalla eli prenataalikuolemalla tarkoitetaan 22-viikkoisen tai yli 500g painavan vauvan menehtymistä kohtuun raskauden tai synnytyksen aikana. Arviolta 0,5% yli 22-viikkoisista raskauksista päättyy kohtukuolemaan. Suuri osa kohtukuolemista tapahtuu hyvin lähellä laskettua aikaa tai yliaikaisissa raskauksissa.
Perinataalikuolleisuus
Perinataalikuolleisuudella tarkoitetaan kuolleena syntyneiden ja ensimmäisen elinviikon aikana kuolleita. Vuonna 2000 kokonaisperinataalikuolleisuus oli 5,7 promillea (tytöt noin 5 ja pojat noin 6 promillea), määrä on laskettu tuhatta (kuolleena + elävänä) syntynyttä lasta kohti. Muihin Pohjoismaihin verrattuna Suomen perinataalikuolleisuus on ollut samaa suuruusluokkaa.
Neonataalikuolleisuus
Neonataalikuolleisuudella tarkoitetaan alle 28 vuorokauden ikäisenä kuolleiden määrää tuhatta elävänä syntynyttä kohti. Vähintään 1000 grammaa painavista 2-3 lasta tuhannesta syntyy kuolleena ja yksi lapsi tuhannesta kuolee ensimmäisen elinviikkonsa aikana. Neonataalivaiheen aikana menehtyy siis noin 2,4 promillea elävänä syntyneistä, suurin osa ensimmäisen elinviikkonsa aikana.
Imeväiskuolleisuus
Imeväiskuolleisuus on arviolta noin 3,6 promillea. Elävänä syntyneistä noin 3 %:lla todetaan merkittäviä epämuodostumia (1500-1900 lasta/vuosi), joista joka kolmannella on useita merkittäviä epämuodostumia tai jokin oireyhtymä. Merkittäviä epämuodostumia havaittiin Suomessa keskimäärin 2,9 %:lla elävänä syntyneistä lapsista. Näistä lapsista noin 5 % menehtyy epämuodostuman vuoksi imeväisiässä hoitotoimenpiteistä huolimatta. Merkittäviä epämuodostumia on keskimäärin 18,2 %:lla kuolleena syntyneistä ja näistä 67,9 %:lla kuolinsyy on epämuodostuma. Perinataaliaikana (kuolleena syntyneet ja alle 7 vuorokauden ikäiset) kuolleista 27,3 %:lla ja imeväisiässä (alle vuoden iässä) kuolleista lapsista 44,6 %:lla on merkittäviä epämuodostumia. Kaikkiaan 31,1 %:lla kuolleena syntyneistä ja imeväisiässä kuolleista on merkittäviä epämuodostumia. Epämuodostumien merkitys varhaislapsuuden kuolemansyynä pysyi kuitenkin suunnilleen samalla tasolla, keskimäärin 24,2 %:ssa vuosina 1993-2002; vuosittain keskimäärin 114 lasta syntyi kuolleena tai menehtyi imeväisiässä epämuodostuman vuoksi.
Rita Kreula: Kuvittelenko, vai kuoliko jotain? (s. 148-151)
Tiesitkö että..?
Suomessa syntyy vuosittain n.55-60 000 lasta. Heistä ennen ensimmäisen elinvuoden ikää kuolee noin 200. Todetuista yli 22-viikkoisista raskauksista noin 200 päättyy sikiön kuolemaan. Yhteensä yli 18000 raskautta keskeytyy tai keskeytetään vuosittain. On arvioitu, että jopa puolet kaikista hedelmöityksistä olisi niin sanottuja biokemiallisia raskauksia, jotka keskeytyvät muutaman vuorokauden sisällä hedelmöityksestä. Kaavio kuvaa karkeasti sitä, miten monen hedelmöityksen tuloksena on vielä imeväisiän jälkeen elävä lapsi. Taulukon tiedot ovat vain suuntaa antavia.
162000 Hedelmöitykset
103100 Kuolleita yhteensä
81000 Biokemialliset raskaudet
1500 Kohdunulkoiset raskaudet
8000 Keskenmenot
1950 Pysähtyneet raskaudet
10000 Raskauden keskeytykset
300 Prenataalikuolleisuus
340 Perinataalikuolleisuus
140 Neonataalikuolleisuus
200 Imeväiskuolleisuus
58500 Elossa imeväisiän jälkeen
Biokemialliset raskaudet
Biokemiallisilla raskauksilla tarkoitetaan tilannetta, joissa hedelmöittynyt munasolu on kiinnittynyt kohtuun ja muodostanut sen verran istukkasolukkoa, että raskaustesti on positiivinen. Vuoto kuitenkin alkaa muutaman päivän myöhässä, mahdollisesti tavallista runsaampana. Arvioidaan, että jopa puolet kaikista hedelmöityksistä päätyy tällaiseen tilanteeseen.
Kohdunulkoiset raskaudet
Kohdunulkoisten eli ektooppisten raskauksien osuuden kaikista raskauksista arvioidaan olevan noin 2 %. On myös arvioitu, että noin kolmas-neljäsosa kaikista alkaneista kohdunulkoisista raskauksista jäänee diagnosoimatta, sillä lähes oireettomina ne paranevat itsestään.
Keskenmenot
Noin 10-15% tiedossa olevista raskauksista päättyy keskenmenoon, suurin osa niistä kahdeksan ensimmäisen raskausviikon aikana, yleensä kuitenkin ennen 12. raskausviikon täyttymistä. Keskenmenoksi määritellään sikiön poistuminen ennen raskausviikon 23 alkua. Viikon 22 jälkeen tapahtuva tai yli 500g painavan sikiön kuolemaa kutsutaan kohtukuolemaksi. On arvioitu, että jopa kolmasosa raskauksista keskeytyy itsestään. Suurin osa keskenmenoista tapahtuu aivan raskauden alkuvaiheessa, ennen kuin nainen on tietoinen raskaudestaan, siksi luotettavia tilastoja on hyvin vaikea koota.
Pysähtyneet raskaudet
Pysähtyneitä raskauksia esiintyy noin 2,8% raskausviikoilla 10-13. Näiden varhainen toteaminen mahdollistaa optimaalisen hoidon suunnittelun, minkä voidaan ajatella vähentävän odottamattomia äkillisesti alkavia verisiä vuotoja sekä päivystysaikaan ajoittuvia toimenpiteitä.
Raskauden keskeytykset
Raskauden keskeytyksiä tehdään vuosittain yli 10 000. Tähän lukuun on laskettu kaikki vuosittain tehtävät keskeytykset raskauden kestoajasta riippumatta.
Prenataalikuolleisuus
Kohtukuolemalla eli prenataalikuolemalla tarkoitetaan 22-viikkoisen tai yli 500g painavan vauvan menehtymistä kohtuun raskauden tai synnytyksen aikana. Arviolta 0,5% yli 22-viikkoisista raskauksista päättyy kohtukuolemaan. Suuri osa kohtukuolemista tapahtuu hyvin lähellä laskettua aikaa tai yliaikaisissa raskauksissa.
Perinataalikuolleisuus
Perinataalikuolleisuudella tarkoitetaan kuolleena syntyneiden ja ensimmäisen elinviikon aikana kuolleita. Vuonna 2000 kokonaisperinataalikuolleisuus oli 5,7 promillea (tytöt noin 5 ja pojat noin 6 promillea), määrä on laskettu tuhatta (kuolleena + elävänä) syntynyttä lasta kohti. Muihin Pohjoismaihin verrattuna Suomen perinataalikuolleisuus on ollut samaa suuruusluokkaa.
Neonataalikuolleisuus
Neonataalikuolleisuudella tarkoitetaan alle 28 vuorokauden ikäisenä kuolleiden määrää tuhatta elävänä syntynyttä kohti. Vähintään 1000 grammaa painavista 2-3 lasta tuhannesta syntyy kuolleena ja yksi lapsi tuhannesta kuolee ensimmäisen elinviikkonsa aikana. Neonataalivaiheen aikana menehtyy siis noin 2,4 promillea elävänä syntyneistä, suurin osa ensimmäisen elinviikkonsa aikana.
Imeväiskuolleisuus
Imeväiskuolleisuus on arviolta noin 3,6 promillea. Elävänä syntyneistä noin 3 %:lla todetaan merkittäviä epämuodostumia (1500-1900 lasta/vuosi), joista joka kolmannella on useita merkittäviä epämuodostumia tai jokin oireyhtymä. Merkittäviä epämuodostumia havaittiin Suomessa keskimäärin 2,9 %:lla elävänä syntyneistä lapsista. Näistä lapsista noin 5 % menehtyy epämuodostuman vuoksi imeväisiässä hoitotoimenpiteistä huolimatta. Merkittäviä epämuodostumia on keskimäärin 18,2 %:lla kuolleena syntyneistä ja näistä 67,9 %:lla kuolinsyy on epämuodostuma. Perinataaliaikana (kuolleena syntyneet ja alle 7 vuorokauden ikäiset) kuolleista 27,3 %:lla ja imeväisiässä (alle vuoden iässä) kuolleista lapsista 44,6 %:lla on merkittäviä epämuodostumia. Kaikkiaan 31,1 %:lla kuolleena syntyneistä ja imeväisiässä kuolleista on merkittäviä epämuodostumia. Epämuodostumien merkitys varhaislapsuuden kuolemansyynä pysyi kuitenkin suunnilleen samalla tasolla, keskimäärin 24,2 %:ssa vuosina 1993-2002; vuosittain keskimäärin 114 lasta syntyi kuolleena tai menehtyi imeväisiässä epämuodostuman vuoksi.
Kuolleen sikiön synnyttäminen
http://www.duodecimlehti.fi/web/guest/etusivu?p_p_id=dlehtihaku_view_article_WAR_dlehtihaku&p
Duodecim
1999;115(9):1042
Tapio Kurki ja Mika Nuutila
Arviolta 0.5 % yli 22-viikkoisista sikiöistä voi menehtyä kohtuun. Tapahtuma on suuri tragedia, ja hoitavalta lääkäriltä vaaditaankin tilanteen hallitsemiseksi empatiaa kliinisten taitojen ohella. Useimmat naiset toivovat synnytyksen pikaista käynnistämistä ikävän uutisen kuultuaan. Pelätyt hyytymistekijähäiriöt ilmaantuvat kuitenkin vasta noin kuukauden kuluttua sikiön menehtymisestä. Äidin ahdistusta synnytyksen ripeä käynnistys näyttäisi sen sijaan vähentävän. Synnytyksen induktio onnistunee parhaiten synteettisellä prostaglandiinilla, misoprostolilla. Kuolleen lapsen synnyttäneen tukihoito on tärkeätä. Syy sikiön menehtymiseen saadaan selvitettyä yli 90 %:ssa tapauksista.
Noin puoli prosenttia yli 22-viikkoisista sikiöistä voi menehtyä kohtuun. Tapahtuma on aina tragedia synnyttäjälle ja hänen läheisilleen. Synnytyslääkäriltä vaaditaan empaattista mutta silti jämäkkää kliinistä otetta asioihin. Kirjoituksessa keskitytään synnytykseksi (raskauden kesto z22 viikkoa, sikiön paino z500 g) katsottavan sikiökuoleman hoitoon.
Oireet ja diagnoosin varmistaminen
Synnyttäjät ottavat yleensä ensiksi yhteyttä äitiysneuvolaan, jos raskauden kulussa ilmenee ongelmia: sikiö ei ole liikkunut kunnolla tai sen liikkeet ovat vähentyneet. Synnyttäjällä voi esiintyä myös ennenaikaisia supistuksia tai niukkaa verenvuotoa. Äitiysneuvolassa sikiön sydänääniä ei todeta doppler-laitteella. Synnyttäjän häpyliitos-kohdunpohjamitta voi olla normaalia pienempi, mikä viittaa sikiön kasvun pysähtymiseen tai lapsiveden määrän vähenemiseen.
Epäiltäessä kohdunsisäistä sikiökuolemaa synnyttäjä tulee lähettää päivystyspotilaana äitiysneuvolasta synnytyssairaalaan. Sairaalassa diagnoosi varmistuu, kun sikiöstä ei saada kardiotokografiaa eikä kaikukuvauslaitteella nähdä sikiön sydämen sykettä; yleensä todetaan vain verihyytymiä sydämen sisällä. Jos sikiön menehtymisestä on jo pitempi aika, kallon saumat voivat olla limittäin ja sikiö saattaa olla autolyyttisen näköinen (epäselvät kudosrajat).
Hoito synnytyssairaalassa
Tieto sikiön menehtymisestä kohtuun on suuri järkytys, sillä useimmat raskaudet ovat nykyisin suunniteltuja ja hyvin toivottuja. Sikiön menetykseen liittyvä suru ja tuska on lähiomaisen kuolemaan verrattava asia. Synnyttäjän on myös vaikea uskoa, että näin voi käydä vielä nykyaikana. Niinpä hän tai omaiset saattavat ensireaktiona etsiä syyllistä terveydenhoitohenkilöstöstä (Kurki 1995). Hoitavalta synnytyslääkäriltä vaaditaankin kärsivällisyyttä ja oman ahdistuksen hallintaa.
Useimmat synnyttäjät perheineen haluavat synnyttää menehtyneen sikiön mahdollisimman pian. Synnytyksen käynnistykseen ei kuitenkaan ole välitöntä somaattista aihetta, sillä pelätyt hyytymistekijähäiriöt (hypofibrinogenemia, trombosytopenia) kehittyvät vasta 4-5 viikon kuluttua; tällöinkin kyseessä on yleensä ns. hidas DIC-oireyhtymä. Kuolleen sikiön ripeä synnyttäminen näyttäisi kuitenkin vähentävän merkittävästi äidin ahdistusta (Radestad ym. 1996).
Synnytyksen käynnistys ja hoito
Kuolleen sikiön synnyttäminen on suoraviivaisempaa toimintaa kuin elävän lapsen synnytys, sillä sikiön voinnin valvonnasta ei tarvitse huolehtia (Hiilesmaa ja Nuutila 1994). Lähes poikkeuksetta pyritään alatiesynnytykseen, jonka aikana äidin kivunhoidon on oltava liberaalia ja tehokasta. Keisarileikkauksen aiheina voi olla vain äidin terveyttä tai henkeä uhkaava tila (esim. runsas verenvuoto istukan ablaatiossa, hyvin vaikea pre-eklampsia) tai absoluuttinen synnytyseste (sikiön poikkitila, täydellinen eteis-istukka).
Käynnistyksen edellytykset ja riskit
Synnytyksen käynnistystapa riippuu raskauden kestosta ja siihen läheisesti liittyvästä kohdunsuun kypsyydestä. Käynnistyksen onnistuminen arvioidaan tarkasti modifioitujen Bishopin pisteiden avulla (Hiilesmaa ja Nuutila 1994). Mahdollinen hyperstimulaatio voi aiheuttaa kohdun repeämän vaaran, varsinkin jos kohdussa on jo arpi (aikaisempi keisarileikkaus tai kohtumyooman poisto).
Prostaglandiinit
Jos kohdunsuu on riittävän kypsä (3-4 cm auki), synnytys voidaan indusoida suoraan sikiökalvojen puhkaisulla. Tavallisesti tilanne ei ole kohdunsuun suhteen näin edullinen, vaan kohdunsuuta joudutaan »kypsyttämään». Tällä hetkellä käytetään lähinnä synteettisiä prostaglandiineja (PG) (gemeprosti, misoprostoli), sillä ne ovat tehokkaampia kuin luonnolliset PG:t. Vasta-aiheita PG:n käytölle ovat (harvinainen) yliherkkyys, vaikea sydän- ja verisuonisairaus ja vaikea obstruktiivinen keuhkosairaus (astma). HYKS:n naistenklinikassa on jo muutaman vuoden ajan käytetty ensisijaisesti PGE1-johdosta misoprostolia. Sitä annetaan 0.1 mg:n tablettina emättimeen kohdunsuun lähelle kahdeksan tunnin välein. Synnytyksen käynnistymiseen tarvitaan yleensä vain 1-2 tablettia. Eräässä 156 synnyttäjällä tehdyssä tutkimuksessa vaginaalinen 0.1 mg:n misoprostoliannos riitti käynnistämään synnytyksen 81 %:ssa myöhäisistä sikiön menetyksistä (Bugalho ym. 1994). Misoprostolin avulla kohdunsuu avautuu yleensä 3-4 cm, ja sen jälkeen synnytystä voidaan jouduttaa edelleen sikiökalvojen puhkaisulla. Misoprostolin vaihtoehtona on teholtaan samanveroinen PG gemeprosti (emätinpuikko 3-6 tunnin välein), mutta se aiheuttaa synnyttäjälle enemmän sivuvaikutuksia ja on lisäksi misoprostolia 100 kertaa kalliimpaa (Halmesmäki ja Nuutila 1998). Myös PGE2-johdosta dinoprostonia voidaan käyttää kuolleen täysiaikaisen sikiön synnyttämiseen; (0.5 mg kohdunkaulankanavaan tai 2 mg emättimeen kuuden tunnin välein) (Hiilesmaa ja Nuutila 1994). Vaste synnytyksen induktioon on hyvin yksilöllinen. Prostaglandiineja voidaan siten joutua antamaan useita päiviä.
Oksitosiini
Kohtuun menehtyneen sikiön synnytys voidaan käynnistää suoraan myös oksitosiinilla. Induktion onnistuminen riippuu kuitenkin oksitosiinireseptoreiden määrästä kohdussa ja kohdunkaulan kanavassa. Määrien tiedetään lisääntyvän raskauden loppua kohden (Fuchs ym. 1982). HYKS:n naistenklinikassa on annettu oksitosiinia infuusiona 30-50 yksikköä 500 ml:ssa Ringerin liuosta aloittaen nopeudella kaksi tippaa minuutissa. Infuusionopeutta voidaan suurentaa kahdella tipalla minuutissa 30-45 minuutin välein kohdun vasteen mukaan. Oksitosiini-infuusio voidaan toistaa tarvittaessa seuraavana päivänä. Infuusion käytössä on silti noudatettava varovaisuutta, sillä yksilöllinen herkkyys voi altistaa patologisille supistuksille. Varotoimet ovat siten pitkälti samanlaisia kuin PG:n käytön yhteydessä.
Muita synnytyksenkäynnistyskeinoja
Mifepristoni (RU 486) on antiprogestiini, jota on käytetty raskauden keskeytyksissä yksinään ja yhdessä misoprostolin kanssa. Sitä on käytetty myös onnistuneesti yli 16-viikkoisten kuolleiden sikiöiden synnyttämiseen: Cabrolin ym. (1990) 46 naisen aineistossa 29 (63 %) synnytti, kun mifepristonia annettiin 600 mg kahdesti päivässä.
Kohtuun menehtyneen sikiön synnyttäminen voi onnistua myös käyttämällä vesikalvon ulkopuolista keittosuolahuuhtelua, jossa katetri ohjataan kohdunkaulan kanavan kautta ja yhdistetään keittosuolainfuusioon. Sikiöt on sen avulla saatu syntymään äidin kannalta turvallisesti, ja menetelmän tehokin on verrattavissa lapsivesitilaan ruiskutettavaan PG-annokseen (Mahomed ja Jayaguru 1997). Tämäntyyppinen synnytyksenkäynnistysmuoto voisi sopia myös kehitysmaaolosuhteisiin.
Kuolleen lapsen synnyttyä
Vanhempien olisi hyvä nähdä syntynyt lapsi, vaikka hän olisi epämuodostunutkin. Poikkeavat kehon alueet voidaan tarvittaessa peittää liinoilla. Näin toimien heille jää realistinen kuva syntyneestä lapsesta ja vältetään myöhempi epätietoisuus sekä ahdistus. Lapsesta annetaan vanhemmille myös valokuva.
Syntynyt lapsi tutkitaan tarkkaan, valokuvataan ja röntgenkuvataan. Lapsesta otetaan infektionäytteitä (bakteeriviljelyt, virusvasta-aineet), ja hänen kromosominsa tutkitaan (verinäyte, ihobiopsia). Uusi hyödyllinen tutkimus voisi olla lapsiveden erytropoietiinimääritys, jonka avulla akuutti ja krooninen hypoksia voidaan paremmin erottaa toisistaan (Husari ym. 1998, Teramo ym. 1998). Lapsivesipistonäyte pitäisi kuitenkin ottaa ennen synnytyksen käynnistystä, joten menetelmä soveltuu lähinnä yliopistosairaaloihin.
Kuolleen lapsen synnyttäneelle on syytä järjestetään tukihoito. Olisikin hyvä, jos sairaaloissa voisi olla gynekologin, pediatrin, psykologin tai psykiatrin ja kätilön muodostama kriisiryhmä tällaisten tilanteiden varalle. Jotkut kuolleen lapsen synnyttäneet haluavat tavata sairaalapastorin keskustellakseen lapsen siunaukseen ja hautaamiseen liittyvistä asioista. Kuolleen lapsen synnyttänyt on ehkä viisasta sijoittaa synnytyksen jälkeen muualle kuin tavanomaiselle lapsivuodeosastolle, sillä vastasyntyneiden näkeminen ja itku voivat ahdistaa häntä entisestään. Yleensä kotiutus voikin tapahtua mahdollisimman pian synnytyksen jälkeen. Maidon eritys lopetetaan prolaktiinin estäjillä.
Synnytyksen jälkitarkastus on tärkeä asia, sillä vanhemmat haluavat tietää syyn lapsensa menehtymiseen. Onneksi vain 9 %:ssa tapauksista sikiön menehtymisen syy jää epäselväksi (Hovatta ym. 1983). Erityinen sikiönsä tai lapsensa menettäneiden poliklinikka (HYKS:n naistenklinikassa fetus mortus -poliklinikka) olisi paras paikka jälkitarkastukseen, mutta se voidaan tehdä gynekologian poliklinikassakin. Edellä mainittu kriisi- tai tukihoito on kuitenkin jo tätä ennen tarpeen, sillä jälkitarkastus on yleensä vasta 3-6 kuukauden kuluttua kaikkien tutkimustulosten valmistuttua. Uuden raskauden suunnittelusta ja riskien kartoituksesta voidaan myös keskustella jälkitarkastuksessa. Tarvittaessa synnyttäjälle ja hänen puolisolleen voidaan järjestää perinnöllisyyslääkärin konsultaatio.
TAPIO KURKI, LKT, dosentti, apulaisopettaja
Helsingin yliopisto, naistenklinikka
tapio.kurki@huch.fi
PL 140, 00029 HYKS
MIKA NUUTILA, LL, perinatologian sairaalalääkäri
HYKS:n naistenklinikka
PL 140, 00029 HYKS
http://www.duodecimlehti.fi/web/guest/etusivu?p_p_id=dlehtihaku_view_article_WAR_dlehtihaku&p
Duodecim
1999;115(9):1042
Tapio Kurki ja Mika Nuutila
Arviolta 0.5 % yli 22-viikkoisista sikiöistä voi menehtyä kohtuun. Tapahtuma on suuri tragedia, ja hoitavalta lääkäriltä vaaditaankin tilanteen hallitsemiseksi empatiaa kliinisten taitojen ohella. Useimmat naiset toivovat synnytyksen pikaista käynnistämistä ikävän uutisen kuultuaan. Pelätyt hyytymistekijähäiriöt ilmaantuvat kuitenkin vasta noin kuukauden kuluttua sikiön menehtymisestä. Äidin ahdistusta synnytyksen ripeä käynnistys näyttäisi sen sijaan vähentävän. Synnytyksen induktio onnistunee parhaiten synteettisellä prostaglandiinilla, misoprostolilla. Kuolleen lapsen synnyttäneen tukihoito on tärkeätä. Syy sikiön menehtymiseen saadaan selvitettyä yli 90 %:ssa tapauksista.
Noin puoli prosenttia yli 22-viikkoisista sikiöistä voi menehtyä kohtuun. Tapahtuma on aina tragedia synnyttäjälle ja hänen läheisilleen. Synnytyslääkäriltä vaaditaan empaattista mutta silti jämäkkää kliinistä otetta asioihin. Kirjoituksessa keskitytään synnytykseksi (raskauden kesto z22 viikkoa, sikiön paino z500 g) katsottavan sikiökuoleman hoitoon.
Oireet ja diagnoosin varmistaminen
Synnyttäjät ottavat yleensä ensiksi yhteyttä äitiysneuvolaan, jos raskauden kulussa ilmenee ongelmia: sikiö ei ole liikkunut kunnolla tai sen liikkeet ovat vähentyneet. Synnyttäjällä voi esiintyä myös ennenaikaisia supistuksia tai niukkaa verenvuotoa. Äitiysneuvolassa sikiön sydänääniä ei todeta doppler-laitteella. Synnyttäjän häpyliitos-kohdunpohjamitta voi olla normaalia pienempi, mikä viittaa sikiön kasvun pysähtymiseen tai lapsiveden määrän vähenemiseen.
Epäiltäessä kohdunsisäistä sikiökuolemaa synnyttäjä tulee lähettää päivystyspotilaana äitiysneuvolasta synnytyssairaalaan. Sairaalassa diagnoosi varmistuu, kun sikiöstä ei saada kardiotokografiaa eikä kaikukuvauslaitteella nähdä sikiön sydämen sykettä; yleensä todetaan vain verihyytymiä sydämen sisällä. Jos sikiön menehtymisestä on jo pitempi aika, kallon saumat voivat olla limittäin ja sikiö saattaa olla autolyyttisen näköinen (epäselvät kudosrajat).
Hoito synnytyssairaalassa
Tieto sikiön menehtymisestä kohtuun on suuri järkytys, sillä useimmat raskaudet ovat nykyisin suunniteltuja ja hyvin toivottuja. Sikiön menetykseen liittyvä suru ja tuska on lähiomaisen kuolemaan verrattava asia. Synnyttäjän on myös vaikea uskoa, että näin voi käydä vielä nykyaikana. Niinpä hän tai omaiset saattavat ensireaktiona etsiä syyllistä terveydenhoitohenkilöstöstä (Kurki 1995). Hoitavalta synnytyslääkäriltä vaaditaankin kärsivällisyyttä ja oman ahdistuksen hallintaa.
Useimmat synnyttäjät perheineen haluavat synnyttää menehtyneen sikiön mahdollisimman pian. Synnytyksen käynnistykseen ei kuitenkaan ole välitöntä somaattista aihetta, sillä pelätyt hyytymistekijähäiriöt (hypofibrinogenemia, trombosytopenia) kehittyvät vasta 4-5 viikon kuluttua; tällöinkin kyseessä on yleensä ns. hidas DIC-oireyhtymä. Kuolleen sikiön ripeä synnyttäminen näyttäisi kuitenkin vähentävän merkittävästi äidin ahdistusta (Radestad ym. 1996).
Synnytyksen käynnistys ja hoito
Kuolleen sikiön synnyttäminen on suoraviivaisempaa toimintaa kuin elävän lapsen synnytys, sillä sikiön voinnin valvonnasta ei tarvitse huolehtia (Hiilesmaa ja Nuutila 1994). Lähes poikkeuksetta pyritään alatiesynnytykseen, jonka aikana äidin kivunhoidon on oltava liberaalia ja tehokasta. Keisarileikkauksen aiheina voi olla vain äidin terveyttä tai henkeä uhkaava tila (esim. runsas verenvuoto istukan ablaatiossa, hyvin vaikea pre-eklampsia) tai absoluuttinen synnytyseste (sikiön poikkitila, täydellinen eteis-istukka).
Käynnistyksen edellytykset ja riskit
Synnytyksen käynnistystapa riippuu raskauden kestosta ja siihen läheisesti liittyvästä kohdunsuun kypsyydestä. Käynnistyksen onnistuminen arvioidaan tarkasti modifioitujen Bishopin pisteiden avulla (Hiilesmaa ja Nuutila 1994). Mahdollinen hyperstimulaatio voi aiheuttaa kohdun repeämän vaaran, varsinkin jos kohdussa on jo arpi (aikaisempi keisarileikkaus tai kohtumyooman poisto).
Prostaglandiinit
Jos kohdunsuu on riittävän kypsä (3-4 cm auki), synnytys voidaan indusoida suoraan sikiökalvojen puhkaisulla. Tavallisesti tilanne ei ole kohdunsuun suhteen näin edullinen, vaan kohdunsuuta joudutaan »kypsyttämään». Tällä hetkellä käytetään lähinnä synteettisiä prostaglandiineja (PG) (gemeprosti, misoprostoli), sillä ne ovat tehokkaampia kuin luonnolliset PG:t. Vasta-aiheita PG:n käytölle ovat (harvinainen) yliherkkyys, vaikea sydän- ja verisuonisairaus ja vaikea obstruktiivinen keuhkosairaus (astma). HYKS:n naistenklinikassa on jo muutaman vuoden ajan käytetty ensisijaisesti PGE1-johdosta misoprostolia. Sitä annetaan 0.1 mg:n tablettina emättimeen kohdunsuun lähelle kahdeksan tunnin välein. Synnytyksen käynnistymiseen tarvitaan yleensä vain 1-2 tablettia. Eräässä 156 synnyttäjällä tehdyssä tutkimuksessa vaginaalinen 0.1 mg:n misoprostoliannos riitti käynnistämään synnytyksen 81 %:ssa myöhäisistä sikiön menetyksistä (Bugalho ym. 1994). Misoprostolin avulla kohdunsuu avautuu yleensä 3-4 cm, ja sen jälkeen synnytystä voidaan jouduttaa edelleen sikiökalvojen puhkaisulla. Misoprostolin vaihtoehtona on teholtaan samanveroinen PG gemeprosti (emätinpuikko 3-6 tunnin välein), mutta se aiheuttaa synnyttäjälle enemmän sivuvaikutuksia ja on lisäksi misoprostolia 100 kertaa kalliimpaa (Halmesmäki ja Nuutila 1998). Myös PGE2-johdosta dinoprostonia voidaan käyttää kuolleen täysiaikaisen sikiön synnyttämiseen; (0.5 mg kohdunkaulankanavaan tai 2 mg emättimeen kuuden tunnin välein) (Hiilesmaa ja Nuutila 1994). Vaste synnytyksen induktioon on hyvin yksilöllinen. Prostaglandiineja voidaan siten joutua antamaan useita päiviä.
Oksitosiini
Kohtuun menehtyneen sikiön synnytys voidaan käynnistää suoraan myös oksitosiinilla. Induktion onnistuminen riippuu kuitenkin oksitosiinireseptoreiden määrästä kohdussa ja kohdunkaulan kanavassa. Määrien tiedetään lisääntyvän raskauden loppua kohden (Fuchs ym. 1982). HYKS:n naistenklinikassa on annettu oksitosiinia infuusiona 30-50 yksikköä 500 ml:ssa Ringerin liuosta aloittaen nopeudella kaksi tippaa minuutissa. Infuusionopeutta voidaan suurentaa kahdella tipalla minuutissa 30-45 minuutin välein kohdun vasteen mukaan. Oksitosiini-infuusio voidaan toistaa tarvittaessa seuraavana päivänä. Infuusion käytössä on silti noudatettava varovaisuutta, sillä yksilöllinen herkkyys voi altistaa patologisille supistuksille. Varotoimet ovat siten pitkälti samanlaisia kuin PG:n käytön yhteydessä.
Muita synnytyksenkäynnistyskeinoja
Mifepristoni (RU 486) on antiprogestiini, jota on käytetty raskauden keskeytyksissä yksinään ja yhdessä misoprostolin kanssa. Sitä on käytetty myös onnistuneesti yli 16-viikkoisten kuolleiden sikiöiden synnyttämiseen: Cabrolin ym. (1990) 46 naisen aineistossa 29 (63 %) synnytti, kun mifepristonia annettiin 600 mg kahdesti päivässä.
Kohtuun menehtyneen sikiön synnyttäminen voi onnistua myös käyttämällä vesikalvon ulkopuolista keittosuolahuuhtelua, jossa katetri ohjataan kohdunkaulan kanavan kautta ja yhdistetään keittosuolainfuusioon. Sikiöt on sen avulla saatu syntymään äidin kannalta turvallisesti, ja menetelmän tehokin on verrattavissa lapsivesitilaan ruiskutettavaan PG-annokseen (Mahomed ja Jayaguru 1997). Tämäntyyppinen synnytyksenkäynnistysmuoto voisi sopia myös kehitysmaaolosuhteisiin.
Kuolleen lapsen synnyttyä
Vanhempien olisi hyvä nähdä syntynyt lapsi, vaikka hän olisi epämuodostunutkin. Poikkeavat kehon alueet voidaan tarvittaessa peittää liinoilla. Näin toimien heille jää realistinen kuva syntyneestä lapsesta ja vältetään myöhempi epätietoisuus sekä ahdistus. Lapsesta annetaan vanhemmille myös valokuva.
Syntynyt lapsi tutkitaan tarkkaan, valokuvataan ja röntgenkuvataan. Lapsesta otetaan infektionäytteitä (bakteeriviljelyt, virusvasta-aineet), ja hänen kromosominsa tutkitaan (verinäyte, ihobiopsia). Uusi hyödyllinen tutkimus voisi olla lapsiveden erytropoietiinimääritys, jonka avulla akuutti ja krooninen hypoksia voidaan paremmin erottaa toisistaan (Husari ym. 1998, Teramo ym. 1998). Lapsivesipistonäyte pitäisi kuitenkin ottaa ennen synnytyksen käynnistystä, joten menetelmä soveltuu lähinnä yliopistosairaaloihin.
Kuolleen lapsen synnyttäneelle on syytä järjestetään tukihoito. Olisikin hyvä, jos sairaaloissa voisi olla gynekologin, pediatrin, psykologin tai psykiatrin ja kätilön muodostama kriisiryhmä tällaisten tilanteiden varalle. Jotkut kuolleen lapsen synnyttäneet haluavat tavata sairaalapastorin keskustellakseen lapsen siunaukseen ja hautaamiseen liittyvistä asioista. Kuolleen lapsen synnyttänyt on ehkä viisasta sijoittaa synnytyksen jälkeen muualle kuin tavanomaiselle lapsivuodeosastolle, sillä vastasyntyneiden näkeminen ja itku voivat ahdistaa häntä entisestään. Yleensä kotiutus voikin tapahtua mahdollisimman pian synnytyksen jälkeen. Maidon eritys lopetetaan prolaktiinin estäjillä.
Synnytyksen jälkitarkastus on tärkeä asia, sillä vanhemmat haluavat tietää syyn lapsensa menehtymiseen. Onneksi vain 9 %:ssa tapauksista sikiön menehtymisen syy jää epäselväksi (Hovatta ym. 1983). Erityinen sikiönsä tai lapsensa menettäneiden poliklinikka (HYKS:n naistenklinikassa fetus mortus -poliklinikka) olisi paras paikka jälkitarkastukseen, mutta se voidaan tehdä gynekologian poliklinikassakin. Edellä mainittu kriisi- tai tukihoito on kuitenkin jo tätä ennen tarpeen, sillä jälkitarkastus on yleensä vasta 3-6 kuukauden kuluttua kaikkien tutkimustulosten valmistuttua. Uuden raskauden suunnittelusta ja riskien kartoituksesta voidaan myös keskustella jälkitarkastuksessa. Tarvittaessa synnyttäjälle ja hänen puolisolleen voidaan järjestää perinnöllisyyslääkärin konsultaatio.
TAPIO KURKI, LKT, dosentti, apulaisopettaja
Helsingin yliopisto, naistenklinikka
tapio.kurki@huch.fi
PL 140, 00029 HYKS
MIKA NUUTILA, LL, perinatologian sairaalalääkäri
HYKS:n naistenklinikka
PL 140, 00029 HYKS
Tässä kirjavinkki:
Anna-Leena Härkönen: Heikosti positiivinen
(kirjassa äiti onnistuu pelastamaan itsensä ja vauvansa istukan irrottua)
Tässä muutama ajatus odottavalle äidille:
1. Jos sinulla on sellainen olo, että jokin olisi pielessä, niin mene käymään sairaalassa. Heti, älä odota. Parempi että käyt siellä turhaan ja saat hieman hysteerisen äidin leiman, kuin että jotain jää huomaamatta.
2. Jos vauvan liikkeitä ei raskauden loppuaikana tunnu kunnolla, niin käy tarkistuttamassa tilanne. Etenkin jos laskettu päivä on jo ylitetty. Se että vauvan liikkeet ihan lopussa hiljenevät eivät välttämättä ole merkki siitä että vauva laskeutuu ja valmistautuu syntymään. Myös kuolleen vauvan liikkeet tuntuvat, mutta ne ovat enemmän ajelehtimisesta tuntuvia kuin potkuja. Seuraa siis myös liikkeiden laatua ja etenkin niissä tapahtuvia muutoksia. Liikkeiden laantuminen, liikkeiden yhtäkkinen voimistuminen, rullaavan liikkeen tuntu tai erikoinen hikottelu voivat olla loppuvaiheessa merkkejä, joiden takia kannattaa sairaalassa käydä, vaikka turhaankin.
3. Napanuoran kiertyminen kaulan ympärille saatetaan nähdä 4D-ultrassa. Ei ole ollenkaan hullua käydä tarkistuttamassa tilanne, siitä tiedosta voi olla apua raskauden lopussa tai synnytyksessä. Napanuoran solmu ei käsittääkseni näy 4D:ssäkään, joten jos sellainen on tullut niin se on sattumaa ja sen kiristyminen huonoa tuuria. Tähän äiti tai sairaala ei oikein voi mitenkään vaikuttaa.
4. Älä tuudittaudu siihen, että Suomessa ei vauvoja kuolisi tai kaikki voidaan pelastaa. Näin ei valitettavasti ole, vaan syntymättömiä vauvoja kuolee lähes yhtä monta kuin liikenneonnettomuuksissa vuosittain. Määrästä voit saada konkreettisemman käsityksen, kun ajattelet lukiessasi liikennekuolemasta uutista, että samaan aikaan jossain Suomessa vanhemmat menettävät syntymättömän lapsensa.
5. Käy tarkistuttamassa tilanne myös jos et saa raskauden loppuvaiheessa vauvan liikkeitä tuntumaan illalla. Jos vauvallasi on napanuoraongelma, niin tutkimukset ovat osoittaneet, että hapenpuute voi tulla yöllä vauvalle voimakkaammin, koska äidin syke rauhoittuu. Verenpaine siis laskee, ja tällöin vauva saattaa olla vaarassa, mikäli napanuorassa on kiertymiä.
R
Anna-Leena Härkönen: Heikosti positiivinen
(kirjassa äiti onnistuu pelastamaan itsensä ja vauvansa istukan irrottua)
Tässä muutama ajatus odottavalle äidille:
1. Jos sinulla on sellainen olo, että jokin olisi pielessä, niin mene käymään sairaalassa. Heti, älä odota. Parempi että käyt siellä turhaan ja saat hieman hysteerisen äidin leiman, kuin että jotain jää huomaamatta.
2. Jos vauvan liikkeitä ei raskauden loppuaikana tunnu kunnolla, niin käy tarkistuttamassa tilanne. Etenkin jos laskettu päivä on jo ylitetty. Se että vauvan liikkeet ihan lopussa hiljenevät eivät välttämättä ole merkki siitä että vauva laskeutuu ja valmistautuu syntymään. Myös kuolleen vauvan liikkeet tuntuvat, mutta ne ovat enemmän ajelehtimisesta tuntuvia kuin potkuja. Seuraa siis myös liikkeiden laatua ja etenkin niissä tapahtuvia muutoksia. Liikkeiden laantuminen, liikkeiden yhtäkkinen voimistuminen, rullaavan liikkeen tuntu tai erikoinen hikottelu voivat olla loppuvaiheessa merkkejä, joiden takia kannattaa sairaalassa käydä, vaikka turhaankin.
3. Napanuoran kiertyminen kaulan ympärille saatetaan nähdä 4D-ultrassa. Ei ole ollenkaan hullua käydä tarkistuttamassa tilanne, siitä tiedosta voi olla apua raskauden lopussa tai synnytyksessä. Napanuoran solmu ei käsittääkseni näy 4D:ssäkään, joten jos sellainen on tullut niin se on sattumaa ja sen kiristyminen huonoa tuuria. Tähän äiti tai sairaala ei oikein voi mitenkään vaikuttaa.
4. Älä tuudittaudu siihen, että Suomessa ei vauvoja kuolisi tai kaikki voidaan pelastaa. Näin ei valitettavasti ole, vaan syntymättömiä vauvoja kuolee lähes yhtä monta kuin liikenneonnettomuuksissa vuosittain. Määrästä voit saada konkreettisemman käsityksen, kun ajattelet lukiessasi liikennekuolemasta uutista, että samaan aikaan jossain Suomessa vanhemmat menettävät syntymättömän lapsensa.
5. Käy tarkistuttamassa tilanne myös jos et saa raskauden loppuvaiheessa vauvan liikkeitä tuntumaan illalla. Jos vauvallasi on napanuoraongelma, niin tutkimukset ovat osoittaneet, että hapenpuute voi tulla yöllä vauvalle voimakkaammin, koska äidin syke rauhoittuu. Verenpaine siis laskee, ja tällöin vauva saattaa olla vaarassa, mikäli napanuorassa on kiertymiä.
R
"Kauneimmilla lapsilla on siivet valmiina.
Heidän ei kuulukaan astella päällä maan.
Älä ole pahoillasi, vaikka enkelin syliisi saitkin,
sen kauneudesta ei muu maailma pääse nauttimaan.
Mutta sinä sait,
sait etuoikeuden enkeliä katsella,
rakkaudella saatella."
-tuntematon-
What Makes a Mother
I thought of you and closed my eyes
And prayed to God today.
I asked what makes a Mother
And I know I heard him say...
A mother has a baby
This we know is true.
But, God, can you be a mother
when your baby is not with you?
Yes, you can He replied,
With confidence in His voice.
I give many women babies
When they leave is not their choice.
Some I send for a lifetime,
And others just for a day.
And some I send to feel your womb,
But there's no need to stay.
I just don't understand this God,
I want my baby here.
He took a breath and cleared His throat
And then I saw a tear.
I wish I could show you
What your child is doing today.
If you could see your child smile
With other children and say:
"We go to earth to learn our lessons
Of love and life and fear.
My mommy loved Oh so much
I got to come straight here.
I feel so lucky to have a mom
Who has so much love for me.
I learned my lessons very quickly,
My mommy set me free.
I miss my mommy Oh so much,
But I visit every day.
When she goes to sleep
On her pillow is where I lay.
I stroke her hair and kiss her cheek
And I whisper in her ear.
Mommy don't be sad today,
I'm your baby and I'm here."
So, you see my dear sweet one,
Your children are not blue.
Your babies are here in MY home,
They'll be at Heaven's gate waiting for you.
So now you see what makes a mother,
It's the feeling in your heart.
It's the love you had so much of,
Right from the very start.
Though some on earth may not realize you are a mother,
Until their time is done.
They'll be up here with Me one day,
And they'll know you were the best one!
by Jennifer Wasik
Lahja
Taatusti hän kuulee.
Hän katselee sinua varmasti kaiken aikaa.
Ehkä hän on nyt onnellinen,
ehkä joidenkuiden ei ole tarkoituskaan
jäädä meidän elämäämme pysyvästi.
Ehkä jotkut ovat vain ohikulkijoita,
vain läpikulkumatkalla.
Ehkä he täyttävät tehtävänsä nopeammin kuin muut.
Heidän ei tarvitse vitkutella täällä sataa vuotta
saadakseen kaiken kuntoon.
He hoitavat hommansa tosi nopeasti jotkut.
Jotkut vain ikään kuin käväisevät
elämässämme antamassa meille jotakin,
tuovat lahjan tai opettavat meille jotakin tärkeää,
ja se on heidän tehtävänsä meidän elämässämme.
Hän opetti sinulle varmasti jotakin.
Ehkä hän opetti sinua rakastamaan,
antamaan ja välittämään.
Se oli hänen lahjansa sinulle.
Hän opetti sinulle paljon,
ja sitten hän lähti.
Ehkä hänen ei yksinkertaisesti tarvinnut viipyä pitempään.
Hän antoi sinulle lahjansa ja oli sitten vapaa jatkamaan matkaa,
mutta häneltä saamasi lahjan
sinä saat pitää ikuisesti.
-D.Steel-
"Älä äiti itke,
sillä minun aikani ei ollut vielä.
Kävin vain katsomassa,
mutta tulen myöhemmin uudelleen.
Äiti, pyyhi jo kyyneleet,
Tiedän, sun on ikävä,
mutta minä olen tässä,
vierelläsi, vaikka et minua näkisikään.
Äiti, katso ulos.
Olen poutapilven hattarassa,
tuulessa kosketan hiuksiasi.
Sadepisarassa annan suukon poskellesi.
Auringon säteessä tunnet lämpöni.
Linnun laulussa helkkää nauruni.
Tähtien tuike on minun silmäniskuni.
Olen joka hetkessä,
jokaisessa askeleessasi.
Äiti, en ole mennyt minnekään.
Olen tässä, ikuisesti, sydämessä."
-tuntematon-
Ja nainen joka piteli lasta rintaansa vasten, sanoi: Puhu meille Lapsista.
Ja hän sanoi: Teidän lapsenne eivät ole teidän lapsianne.
He ovat Elämän kaipuun tyttäriä ja poikia.
He tulevat kauttanne, mutta eivät teistä itsestänne.
Ja vaikka he asuvat luonanne, eivät he sittenkään kuulu teille.
Antakaa heille teidän rakkautenne, mutta älkää ajatuksianne.
Sillä heillä on omat ajatuksensa.
Voitte hoivata heidän ruumistaan vaan ette heidän sielujaan.
Sillä heidän sielunsa asuvat huomenkoiton asunnossa, minne te ette voi mennä, ette edes unelmissanne.
Te voitte yrittää tulla heidän kaltaisikseen, mutta älkää yrittäkö tehdä heitä itsenne kaltaisiksi.
Sillä elämä ei mene taaksepäin eikä viivy menneessä päivässä.
Te olette jousia, joista lapsenne singotaan elävinä nuolina.
Jousimies näkee matkan pään loppumattomalla polulla ja Hän taivuttaa teidät voimallaan, jotta hänen nuolensa sinkoisivat kauas ja nopeasti.
Taivu Jousimiehen käsissä ilomielin:
sillä samoin kuin Hän rakastaa nuolia, jotka lentävät, Hän rakastaa myös jousta, joka on järkkymätön.
Kahlil Gibran
Katsellessasi öistä tähtitaivasta tuntuu
sinusta, kuin kaikki tähdet nauraisivat,
koska minä asun eräässä niistä,
koska minä nauran eräässä niistä. Sinun
tähtesi ovat niitä, jotka osaavat nauraa!
... Ja sitten kun olet unohtanut surusi
(ihminen unohtaa surunsa aina), niin olet
iloinen siitä, että olet tuntenut minut.
Antoine de Saint-Exupéry (Pikku Prinssi)
Heidän ei kuulukaan astella päällä maan.
Älä ole pahoillasi, vaikka enkelin syliisi saitkin,
sen kauneudesta ei muu maailma pääse nauttimaan.
Mutta sinä sait,
sait etuoikeuden enkeliä katsella,
rakkaudella saatella."
-tuntematon-
What Makes a Mother
I thought of you and closed my eyes
And prayed to God today.
I asked what makes a Mother
And I know I heard him say...
A mother has a baby
This we know is true.
But, God, can you be a mother
when your baby is not with you?
Yes, you can He replied,
With confidence in His voice.
I give many women babies
When they leave is not their choice.
Some I send for a lifetime,
And others just for a day.
And some I send to feel your womb,
But there's no need to stay.
I just don't understand this God,
I want my baby here.
He took a breath and cleared His throat
And then I saw a tear.
I wish I could show you
What your child is doing today.
If you could see your child smile
With other children and say:
"We go to earth to learn our lessons
Of love and life and fear.
My mommy loved Oh so much
I got to come straight here.
I feel so lucky to have a mom
Who has so much love for me.
I learned my lessons very quickly,
My mommy set me free.
I miss my mommy Oh so much,
But I visit every day.
When she goes to sleep
On her pillow is where I lay.
I stroke her hair and kiss her cheek
And I whisper in her ear.
Mommy don't be sad today,
I'm your baby and I'm here."
So, you see my dear sweet one,
Your children are not blue.
Your babies are here in MY home,
They'll be at Heaven's gate waiting for you.
So now you see what makes a mother,
It's the feeling in your heart.
It's the love you had so much of,
Right from the very start.
Though some on earth may not realize you are a mother,
Until their time is done.
They'll be up here with Me one day,
And they'll know you were the best one!
by Jennifer Wasik
Lahja
Taatusti hän kuulee.
Hän katselee sinua varmasti kaiken aikaa.
Ehkä hän on nyt onnellinen,
ehkä joidenkuiden ei ole tarkoituskaan
jäädä meidän elämäämme pysyvästi.
Ehkä jotkut ovat vain ohikulkijoita,
vain läpikulkumatkalla.
Ehkä he täyttävät tehtävänsä nopeammin kuin muut.
Heidän ei tarvitse vitkutella täällä sataa vuotta
saadakseen kaiken kuntoon.
He hoitavat hommansa tosi nopeasti jotkut.
Jotkut vain ikään kuin käväisevät
elämässämme antamassa meille jotakin,
tuovat lahjan tai opettavat meille jotakin tärkeää,
ja se on heidän tehtävänsä meidän elämässämme.
Hän opetti sinulle varmasti jotakin.
Ehkä hän opetti sinua rakastamaan,
antamaan ja välittämään.
Se oli hänen lahjansa sinulle.
Hän opetti sinulle paljon,
ja sitten hän lähti.
Ehkä hänen ei yksinkertaisesti tarvinnut viipyä pitempään.
Hän antoi sinulle lahjansa ja oli sitten vapaa jatkamaan matkaa,
mutta häneltä saamasi lahjan
sinä saat pitää ikuisesti.
-D.Steel-
"Älä äiti itke,
sillä minun aikani ei ollut vielä.
Kävin vain katsomassa,
mutta tulen myöhemmin uudelleen.
Äiti, pyyhi jo kyyneleet,
Tiedän, sun on ikävä,
mutta minä olen tässä,
vierelläsi, vaikka et minua näkisikään.
Äiti, katso ulos.
Olen poutapilven hattarassa,
tuulessa kosketan hiuksiasi.
Sadepisarassa annan suukon poskellesi.
Auringon säteessä tunnet lämpöni.
Linnun laulussa helkkää nauruni.
Tähtien tuike on minun silmäniskuni.
Olen joka hetkessä,
jokaisessa askeleessasi.
Äiti, en ole mennyt minnekään.
Olen tässä, ikuisesti, sydämessä."
-tuntematon-
Ja nainen joka piteli lasta rintaansa vasten, sanoi: Puhu meille Lapsista.
Ja hän sanoi: Teidän lapsenne eivät ole teidän lapsianne.
He ovat Elämän kaipuun tyttäriä ja poikia.
He tulevat kauttanne, mutta eivät teistä itsestänne.
Ja vaikka he asuvat luonanne, eivät he sittenkään kuulu teille.
Antakaa heille teidän rakkautenne, mutta älkää ajatuksianne.
Sillä heillä on omat ajatuksensa.
Voitte hoivata heidän ruumistaan vaan ette heidän sielujaan.
Sillä heidän sielunsa asuvat huomenkoiton asunnossa, minne te ette voi mennä, ette edes unelmissanne.
Te voitte yrittää tulla heidän kaltaisikseen, mutta älkää yrittäkö tehdä heitä itsenne kaltaisiksi.
Sillä elämä ei mene taaksepäin eikä viivy menneessä päivässä.
Te olette jousia, joista lapsenne singotaan elävinä nuolina.
Jousimies näkee matkan pään loppumattomalla polulla ja Hän taivuttaa teidät voimallaan, jotta hänen nuolensa sinkoisivat kauas ja nopeasti.
Taivu Jousimiehen käsissä ilomielin:
sillä samoin kuin Hän rakastaa nuolia, jotka lentävät, Hän rakastaa myös jousta, joka on järkkymätön.
Kahlil Gibran
Katsellessasi öistä tähtitaivasta tuntuu
sinusta, kuin kaikki tähdet nauraisivat,
koska minä asun eräässä niistä,
koska minä nauran eräässä niistä. Sinun
tähtesi ovat niitä, jotka osaavat nauraa!
... Ja sitten kun olet unohtanut surusi
(ihminen unohtaa surunsa aina), niin olet
iloinen siitä, että olet tuntenut minut.
Antoine de Saint-Exupéry (Pikku Prinssi)
-
Uusimmat Näytä kaikki
-
1.
-
2.
-
3.
-
4.Huomenna on Rana Plazan romahduksen vuosipäivä. Kuka muistaa tapahtuman?
- vierailija
- 5 Viestiä
-
6.
-
7.
-
8.
-
-
Luetuimmat
-
1.Kela pakottaa elämäntapatyöttömät muuttamaan halvempiin vuokra-asuntoihin
- Started by vierailija
- Luettu: 919
-
2.Kukapa olisi uskonut? Nössöä toimittajaa Mika Tommolaa epäillään vaimonsa pahoinpitelystä 😢
- Started by vierailija
- Luettu: 505
-
3."Tuo johtuu siitä, että Espanjan sosiaaliturva ei ole asumisperusteinen. Jos et tule omillasi toimeen, se on näkemiin."
- Started by vierailija
- Luettu: 489
-
4.
-
5.
-
6.
-
7.
-
-
Kuumimmat Näytä kaikki
-
1.
-
2.
-
3.
-
4.
-
5.
-
6.
-