Kuuluuko vanhemman mielestänne leikkiä lapsen kanssa?

  • Viestiketjun aloittaja "vieras"
  • Ensimmäinen viesti
"vieras"
Mä tykkään ottaa pojan mukaan kotihommiin ja piirretään ja pelataan yhdessä ym. vastaavaa,mutta mihinkään autoleikkeihin tai bagugan-ukkelien taistoihin mä en vain taivu :( Hirveää sanoa,mutta mun mielestä varsinainen leikkiminen on äärettömän tylsää,eikä se oikein suju multa luontevasti. Leikkivätkö muut lastensa kanssa? Ja olenko ihan kamala jos en leiki? Yirtän aina pojalle nätisti sanoa ei ja keksiä jotain muuta tilalle,mutta aina vaan pitäis olla päristelemässä automatolla :/ Voin kyllä olla vieressä ja katsella,mutta mä en vaan OSAA eläytyä siihen varsinaiseen leikkiin.
 
Mun mielestä kuuluu.

Ja tähän vielä lisäys, että etenkin jos on ainoa lapsi kyseessä ja jos lapsi kaipaa seuraa leikkiin. Mikäs siinä, jos viihtyy yksikseen leikkien :)
 
Viimeksi muokattu:
vierass
Minä en leiki. Pelaan kyllä lasten kanssa, ulkoilen jne, mutta varsinaisesti en leiki leluilla. Kuopusta saatan ohjata leikkiin aluksi (siis antaa vinkkiä miten leikkiä).
 
lk
Minä en leiki. Pelaan kyllä lasten kanssa, ulkoilen jne, mutta varsinaisesti en leiki leluilla. Kuopusta saatan ohjata leikkiin aluksi (siis antaa vinkkiä miten leikkiä).
Näin meillä hoidossa sanottiin, että pitäisi toimia. Aikuisten tehtävä ei ole leikkiä lasten kanssa vaan ennemminkin juuri ohjata leikkiin.
Näin meilläkin toimitaan, en mä ole leikkijä-ihminen. Pelit sen sijaan on kivoja.
 
d
minäkään en leiki. ainokaiseni on 5v poika. teemme kyllä tosi paljon yhdessä, leivonne, pelaamme (lautapelejä) ulkoilemme tms mutta juurikin noihin bagugan gormitti leikkeihin mä en lähde..
 
bud
Ei kuulu. Yhteisen tekemisen ei mielestäni tarvitse olla juuri leikkiä, jos se ei vanhemmalta ole luontevaa. Itse kyllä jonkun verran leikin tytön kanssa, kun on vielä pieni 2v. Nyt esim. mulla on sen nukke sylissäni, kun tyttö sen tänne toi. Mutta mulla on hirveän vaikea heittäytyä leikkiin lasteni kanssa, teen mieluummin muuta.
 
ei oo pakko,jos ei halua. Itse en leiki(leluilla- paitsi hiekkaleluilla leikin yhdessä lapsen kanssa), mut mies kyllä leikkii. Yhdessä kyllä puuhataan kaikkea niin ulkona kuin sisälläkin- hassutellaan, siivotaan, leikitään hippaa jne :D
 
Ei kai se pakko ole jos ei osaa...

Pelaan pelejä, piirrän, askartelen, puen nukkeja ja rakentelen hiekkalaatikolla teitä jne. mutta harvemmin pöristelen autoilla tai keksin nukelle vuorosanoja. :) Mutta saatan hössöttää muuten lasten leikin keskellä esim jos lapsilla barbileikki lattialla ja joudun kulkemaan sen läpi saatan "esittää jättiläistä" :whistle:

Madagaskarin Gloria on minun suosikki ja nyt varsinkin kun massu kasvaa. Lapset jos sattuu katsomaan ks. ohjelmaa saatan tulla musiikin aikaan ja "olla Gloria" ja lapsia naurattaa ja tulevat hassutteluun mukaan.
 
Viimeksi muokattu:
"tina"
Kyllä kuuluu leikkiä varsinkin pienempänä ja ihan vaikka sinne kouluikään asti. Lapsi tuntee itsensä rakastetuksi nimenomaan yhteisen tekemisen kautta. Ja miten se on tärkeätä lapsen itsetunnon kannalta, kun saa vanhempansa pyytämäänsä leikkiin mukaan. Toki yhtä tärkeätä on myös osata leikkiä yksinkin välillä.
 
En minä ainakaan leiki. Luetaan, askarrellaan, leivotaan ja ulkoillaan paljon yhdessä mutta muuten mielestäni äidin velvollisuus on huolehtia lapsesta, ei leikkiä. Riippuu mielipiteet varmaan omasta lapsuudestakin. Itse en muista, että äitini olisi ikinä leikkinyt kanssani.
 
ihmetyyppejä
minäkään en leiki. ainokaiseni on 5v poika. teemme kyllä tosi paljon yhdessä, leivonne, pelaamme (lautapelejä) ulkoilemme tms mutta juurikin noihin bagugan gormitti leikkeihin mä en lähde..
Miksi te ette päästä lastanne tarhaan, jossa voisi leikkiä muiden lasten kanssa. Kiva viettää koko lapsuus kotona äidin kanssa, joka päivä yksinään leikkien.
 
"vieras"
[QUOTE="tina";22488110]Kyllä kuuluu leikkiä varsinkin pienempänä ja ihan vaikka sinne kouluikään asti. Lapsi tuntee itsensä rakastetuksi nimenomaan yhteisen tekemisen kautta. Ja miten se on tärkeätä lapsen itsetunnon kannalta, kun saa vanhempansa pyytämäänsä leikkiin mukaan. Toki yhtä tärkeätä on myös osata leikkiä yksinkin välillä.[/QUOTE]

Mutta se yhteinen tekeminen ja läsnäolo ei vaadi sitä, että otat dinosaurukset käteen ja alat mylvimään. Se voi olla myös pelaamista, jalkapalloa. leipomista jne.

On sellainenkin kokemus, että jos vanhempi lähtee liikaa viihdyttämään lasta ja aina kaveriksi, ei lapsi osaa yksin leikkiä tai odottaa jatkuvasti, milloin vanhempi taas tulee leikkikaveriksi.
 
"vieras"
Alkuperäinen kirjoittaja ihmetyyppejä;22488292:
Miksi te ette päästä lastanne tarhaan, jossa voisi leikkiä muiden lasten kanssa. Kiva viettää koko lapsuus kotona äidin kanssa, joka päivä yksinään leikkien.
Sulkeeko tarha noi muut jutut pois, onko lapsi siellä 24h :D
 
"vieras"
En minäkään leiki lapseni kanssa, meilläkin ainokainen 5 v. poika. Saatan joskus jotain hassutella, ja "teet ja lätyt" "syön" jos niitä on keitelty, lego-teoksia ihastelen ja niistä keskustellaan :) Meillä aika menee yhdessä lukien, maalaillen, piirrellen, muovaillen, pelaten, leikkaa/liimaa/askartele-hetkissä ja mitä vielä onkaan, sekä kotitöitä tykätään tehdä yhdessä. Meillä lapsi osaa onneksi leikkiä yksinkin. Lisäksi hän käy päiväkodissa parina päivänä viikossa, jossa saa leikkiä oman ikäisten kanssa, meidän naapurissa on nuorempia ja vanhempia lapsia joiden kanssa mielikuvitus pääsee valloilleen. Ei meilläkään huonoa omatuntua podeta vaikka kuinka joku siellä yrittäisikään vänkätä, että melkein heitteillä lapsemme olisi ;D
 
reippaus
[QUOTE="tina";22488110]Kyllä kuuluu leikkiä varsinkin pienempänä ja ihan vaikka sinne kouluikään asti. Lapsi tuntee itsensä rakastetuksi nimenomaan yhteisen tekemisen kautta. Ja miten se on tärkeätä lapsen itsetunnon kannalta, kun saa vanhempansa pyytämäänsä leikkiin mukaan. Toki yhtä tärkeätä on myös osata leikkiä yksinkin välillä.[/QUOTE]

Mulle taas toi on ihan vieras ajatus että kouluikäinen ei tarviis enää hetkiä äitin ja isän kanssa. Itse olen sitä mieltä että hetket vanhempien kanssa on tärkeitä syntymästä kuolemaan saakka ja se on ihan sama onko se leikkiä vai jotain muuta yhteistä tekemistä. Toki se ei riitä että lapsi vaan vähän saa heilauttaa kauhaa kun äiti laittaa ruokaa vaan että oikeasti tehdään yhdessä ja lapsi saa onnistua ja mokata. Yhtälailla teini-ikäisen kanssa voi käydä esim. uimahallissa, pelata lautapelejä jne.. yhtä tärkeää koen sen olevan silloinkin.

Omasta mielestä vanhempien osallistuminen leikki-ikäisten varsinaisiin leikkeihin ei ole välttämätöntä eikä oikeastaan edes hirveän suotavaa. Lapsen mielikuvitus kun on niin rajaton että se lentää paremmin ilman aikuisia. Apuna tietysti saa ja pitääkin olla esim. majaa rakentamassa leikkejä varten tai uusia ideoita antamassa esim. että kivillä ja kävyillä voi leikkiä kauppaa eikä tarvitse ostaa muovisia hedelmiä kaupasta sitä varten jne..

Omat hetket 1,5 ja 3v:n kanssa ovat lähinnä muuta kuin leikkiä. Leluilla leikkivät keskenänsä mutta yhdessä askarrellaan, leivotaan, nyt lasketaan mäkeä, luetaan kirjaa, ollaan hippaa jne.. Uuden lelun taloon tullessa saatetaan leikkiä jotta pääsevät alkuun esim. legojen ja palapelien kanssa opettelua.
 
Mä olen poikien kanssa tekemässä aika paljon kaikkea, mutta tällaisen about yksinhuoltajan ja työssäkäyvän äitin on vaan välillä mahdoton taipua leikkeihin lasten kanssa.
Nuorempi meillä leikkiikin yksin paremmin, mutta vanhempi pyytää hirveän usein mukaan leikkeihin. Joskus kelpaa se, että äiti silittää niin että ne näkee mut ja voin sanallisesti olla mukana/kiinnostunut leikeistä. Joskus sitten taas leikki loppuu ja tullaan viereen lattialle makaan ja "häiritsee" silittämistä.
Ulkoillaan, leivotaan ja tehdään ruokaa ja tietty siivotaan. Mun mielestä on tärkeää että lapsi oppii sen, että aikuisella on velvollisuuksia joita on hoidettava mutta myös siten että itse voi olla mukana. Meillä ainakin pojat keksii tekemistä siivousrättien kanssa ja nauru raikaa. Eli ei sen yhdessäolon tarvi olla pelkästään lapsen kanssa leikkimistä. Niin monta muuta asiaa on joita voi tehdä yhdessä ja lapsi huomaa olevansa rakastettu.
Eli ei aikuisen tartte leikkiä lapsen kanssa on mun mielipide.
 
"vieras"
Mulle taas toi on ihan vieras ajatus että kouluikäinen ei tarviis enää hetkiä äitin ja isän kanssa. Itse olen sitä mieltä että hetket vanhempien kanssa on tärkeitä syntymästä kuolemaan saakka ja se on ihan sama onko se leikkiä vai jotain muuta yhteistä tekemistä. Toki se ei riitä että lapsi vaan vähän saa heilauttaa kauhaa kun äiti laittaa ruokaa vaan että oikeasti tehdään yhdessä ja lapsi saa onnistua ja mokata. Yhtälailla teini-ikäisen kanssa voi käydä esim. uimahallissa, pelata lautapelejä jne.. yhtä tärkeää koen sen olevan silloinkin.

Omasta mielestä vanhempien osallistuminen leikki-ikäisten varsinaisiin leikkeihin ei ole välttämätöntä eikä oikeastaan edes hirveän suotavaa. Lapsen mielikuvitus kun on niin rajaton että se lentää paremmin ilman aikuisia. Apuna tietysti saa ja pitääkin olla esim. majaa rakentamassa leikkejä varten tai uusia ideoita antamassa esim. että kivillä ja kävyillä voi leikkiä kauppaa eikä tarvitse ostaa muovisia hedelmiä kaupasta sitä varten jne..
.
Komppaan, liikaa aikuisen leikkiin meneminen leikki-ikäisen kohdalla ei ole edes hyväksi.

Suomessa on jännä ajatusmaailma että kouluikäinen ei tartte enää vanhempien läsnäoloa kuten pienempi ja pärjää omillaan ja kavereiden kanssa. Voi silloinhan sitä aikaa vasta tarvitaankin! Vaikka yhteinen lautapeli tai sulkapallomatsi. Pieni lapsi saa aikansa automaattisesti kun tarvitsee vielä niin paljon huolenpitoa.
 
"niina"
kuka voi sanoa noin yleismaailmallisesti et aikuisten ei kuulu leikkiä lasten kanssa!! Oikeesti, ei kukaan älykkö ainakaan. Mä oon ainut lapsi ja mun äiti joskus kovalla suostuttelulla leikki mun kanssa barbeilla ja muistan kuinka se oli kivaa vaihtelua ykisinleikkeihin. Ku äiti sano et ei nyt, väsyttää niin muistan kuinka ajattelin et kun mä olen aikuinen niin varmasti leikin lasteni kanssa. Mun äiti kävi töissä mutta mä oon hoitovapaalla joten ihan varmasti leikin lapseni kanssa niin paljon kuin sielu sietää. On itsellekin mukavaa olla joskus hetki lapsi ja toivon vaan että mun lapsellekin jää yhtä hyvät muistot siitä!
 
bb
Leikin kyllä ja tulen leikkimäänkin niin kauan kuin lapsi pyytää. Ainokaisen kanssa varsinkin, kun ei niitä muita leikkikavereita ole kotona. Päiväkoti ei meillä ainakaan poista leikkikaverin tarvetta, varsinkaan viikonloppuisin. Enkä usko että mitenkään tukahdutetaan lapsen mielikuvitusta osallistumalla, lapsi kun saa silti olla se leikin johtaja, me vanhemmat vain tulemme tarvittaessa perässä, syödään leikkiruokia, ollaan lääkärin potilaana tai jumppatädin ohjattavia.
 

Yhteistyössä