Kysymys lapsen puheesta...

Lapsemme (tytär 5v.) ongelmaksi näyttää nyt muodostuvan päiväkodin henkilökunnan, erityislastentarhanopettajan ja meidän vanhempienkin mielestä puheen ymmärtämisen vaikeus. Tyttö on muuten vilkas, reipas, motorisesti hoksaava, tavallinen ihana viisivuotias. Ohjeet jostakin tekemisestä eivät mene heti perille, ymmärtämisessä on siis hitautta samoin kuullun ymmärtämisessä vaikeutta. Käsitteiden nimeämisessä ja muistamisessa ongelmaa. Mistä siis on kyse? Voisiko joku kertoa vaikka kokemuksensa pohjalta? Lasten neuropsykologille odottelemme aikaa. Millaista kuntoutus? Mitä itse voin tehdä?

 

Tarkistakaa kuulo!!! Onko sairastanut paljon korvatulehduksia, jos on ja tullut liimakorva eikä parannettu voi mennä kuulo pysyvästikkin pois.

 

Siis ei välttämättä kuule kunnolla mitä sanotte.

 

Joku kohta kyllästyy kun taas tyrkytän tätä: lukaise www.sity.fi tai sitten vilkaise kirjaa Tahatonta tohellusta. Niistä saa tietoa SI-häiriöstä joka voi olla ongelmien takana.

 

Kuulo kannattaa tarkastaa heti ensimmäisenä. Mainitsemasi ongelmat sopisivat hyvin alentuneeseen kuuloon. Alentunutta kuuloa ei välttämättä arkitilanteissa huomaa kovinkaan helposti.

 

Olen itse ollut töissä erityisryhmässä ja tuon tyyppistä ongelmatiikkaa oli useilla lapsilla, joilla eri diagnooseja. Voisi kuulostaa esim. dysfasiatyyppiseltä, mutta oikein hyvä että pääsette tutkimuksiin! Siellä asia selvenee tarkemmin. Olkaa kuitenkin tiukkana että tutkimukset tehdään kunnolla eikä asioita jätetä roikkumaan! Kuntoutusmenetelminä tulee mitä todennäköisemmin olemaan mm. puheterapeutin vastaanotot, saattaapa käydä myös toimintaterapeutilla, riippuen siitä, mitä tutkimuksissa todetaan. Monet lapset jotka kävivät terapiassa ym ko ongelmien takia, pääsivät tarpeeksi varhaisessa vaiheessa aloitetun kuntoutuksen avulla ihan tavalliselle luokalle. Päiväkodissa tietenkin tehdään lapselle oma kuntoutussuunnitelma tmv jonka mukaan päivittäin tehdään töitä lapsenne kehityksen tueksi. Toivottavasti kaikki menee hyvin ja lapsenne saa oikeanlaista kuntoutusta kehityksensä tueksi. Toivon teille voimia ja jaksamista :heart: olette jo suurimman aidan ylittäneet kun olette hyväksyneey että lapsenne tarvitsee tutkimuksia ja tukea.

 

ja ammattilaisena pakko lisätä vielä että tuo ehdotettu SI on hieman "muotijuttu" nyt, ei aivan kaiken problematiikan takana... mutta tahatonta tohellusta joka tapauksessa loistava kirja joka kaikkien lasten ja ammattilaisetn tulisi lukea! sitä suosittelen!

 

Kuulostaa dysfasialta. Samantyyppisiä oireita kuin meidän 5-vuotiaalla tytöllä.

 

Vastaampa minäkin tähän, sillä minulla henk.koht. kokemusta kun olen kahden ns. hidasoppisen lapsen äiti.
Meillä siis molemmilla vaikeuksia annettujen ohjeiden ymmärtämisessä. Eli nämä lapset eivät kykene "sulattamaan" pitkiä, vaikeita, monimutkaisia ohjeta. Vaan heille on ohjeet jaksoteltava vähissä erin ja erityisen selkieästi helposti ymmärrettävillä sanoilla. Lisäksi heistä toisella on ongelmia laajojen käsitteiden ymmärtämisessä. esim. Hän kyllä ymmärtää että koivu on puu, muut sitten kun se pitäisi vielä yhdistää johonkin laajempaan käsitteeseen (kasvi) niin eipäs enään onnistukaan. Samoin heillä on ollut molemmilla vaikeuksia aikakäsitteen ymmärtämisessä (=kello hepreaa ensimmäisillä luokka-asteilla.)
Meillä on molemmilla ollut terapiamuotona puheterapia ja koulussa tukiopetus tarpeen vaatiessa. Tosin tuo tukiopetus on ollut melko vähäistä johtuen siitä että molemmat opiskelevat pienryhmissä joissa "luokka-avustaja".
Kummallakaan ei kuulossa ongelmia, mutta toisella nyt lähete silmälääkäriin näön terkistamiseen, (likinäköinen?).

Tässä olisi ainakin meillä hyväksi koettu tapa lasten ohjailuun kotona.
-Anna suuliset ohjeet mahdollisimman lyhyinä ja vähän kerrallaan. Käytä myös kuvia apuna niin lapsen on helpompi hahmottaa mitä terkoitat. Jopa viitomista saataisi olla apua.

Meillä muuten on nuorimmainen lapsista "itse" ottanut viitomat käyttöön. Johtuneekohan siitä että perheeseemme kuuluu henkilö jolla on huonokuuloisuutta ja jonkin verran käytämme viitomia. Tosin nuo käyttämämme viitomat eivät välttämättä ole oikeaoppisia, mutta helpottavat kommunikointia.

Toivottavasti sait edes jotain vinkkiä tästä. :hug:

 

Kiitokset ihanan tukevista vastauksistanne...kun nyt menemme lääkärille ajattelin pyytää kuulon-ja näön tutkimisen kanssa, sillä nelivuotisneuvolassa lapsi ei oikein ottautunut kuulotestiin..(käyttäytyi rauhallisesti, muttei joko kuullut piippauksia tai ei jännitykseltään reagoinut niihin tai ei muistanut tehtävää...) Televisiota hän menee katsomaan kamalan lähelle, koska pikkuveljestä kuulemma lähtee ääntä ja hän ei KUULE ohjelmaa..mutta menee lähelle, vaikka veikka olisi leikkimässä muualla. Voi siis olla keskittymisessäkin vaikeutta...Kyselin päiväkodissa keskittymisvaikeuksista tms. mutta henkilökunnan mielestä kyse ei olisi ainakaan mistään adhd:sta tai vastaavasta käyttäytymisen perusteella vaan enemmänkin vilkkaus olisi tyttärelläni persoonasta lähtevää..sillä keskittyykin tekemään esim. askarteluja ja piirrustuksia. On erittäin taiteellinen ja mielikuvitusrikas...(pitää äidin vähän kehua ) Tytär on reipas ja tekee esim. kotitöitä oma-aloitteisesti (helppoja kastelee kukat, auttaa veljeä...) joten kovin syvästä dysfaattisesta häiriöstäkään ei neuvolan ja minun mielestäni ole kysymys. Mutta kaikki selviää aikanaan ja lapseni saa sen kuntoutussuunnitelman eskariin..itse luen "keskustelevasti" tarinoita ja koetan saada itseni pelaamaan lautapelejä..yritän opettaa kelloa ja numeroita, kasveja ja eläimiä...Odotan kovasti kun jään heinäkuun alussa kotiin...miten minulla sitten on PALJON aikaa lapsilleni nykyisen tilalla! Olen syyttänyt työssäkäymistäni ja ajan ja voimien puutetta...mutta päiväkodista lohduttelivat, että ongelmat ovat niin usein myös rakenteellisia -ne vain nykyään huomataan herkemmin. Esim. itselläni oli lapsena monenlaisia käsitteiden hahmotusvaikeuksia... :ashamed:

 

\

nelivuotisneuvolassa lapsi ei oikein ottautunut kuulotestiin..(käyttäytyi rauhallisesti, muttei joko kuullut piippauksia tai ei jännitykseltään reagoinut niihin tai ei muistanut tehtävää...)

Kuulostaapa tutulta. Meillä pojan kuuloa testattiin sairaalassa ja ensin saatiin hieno epävarma kuulokäyrä, jonka mukaan kuulo oli ok. Myöhemmällä testikerralla tehty kuulotesti ei "onnistunut", kun poika ei reagoinut ääniin. Mutta eipä sitä voi reagoida, jos ei kuule. Jos neuvolan kuulotesti ei onnistu, niin pitäisi pikaisesti järjestää uusintatesti ja tarvittaessa laittaa tarkempiin tutkimuksiin.

Dysfasia-diagnoosin poikamme sai 4-vuotiaana, mutta vasta 5,5-vuotiaana todettiin keskivaikea/vaikea kuulovamma. Kuulolaitteiden saamisen jälkeen puhe ja ymmärrys alkoivat kehittyä vauhdilla. Puheterapia oli aloitettu jo 2,5-vuotiaana.

 

Hei!
Luitko jutut "puheen viivästymä". Sama palsta, hiukka aiemmin kirjoitettu. Siellä kun kerron puheen viiveestä, nimeämis vaikeudesta ja kuitekin siitä miten antoisaa ja rikasta elämä on!