kysymys

olen itse jo ylittänyt 20 ikä vuoden mutta ajattelin nyt kysäistä teiltä pari asiaa. ja kaikella ystävyydellä, en todellakaan tarkoita mitään pahaa näillä kysymyksillä..eli siis, miten te suhtauduitte siihen kun saitte tietää olevanne raskaana nuoresta iästä huolimatta(tarkoitan lähinnä teitä jotka olette saaneet ensimmäisenne 15-16v), kun peruskoulukin on vielä kesken joillakin? eikö teitä yhtään pelottanut? eikö pelottanut muiden mielipiteet tai vanhemman mielipiteet? miten ajattelitte että selviätte elämästä kun talouskaan ei ole vältämättä turvattu? entä te joilla lapsen isä on ottanut jalat alleen? hommasitteko heti oman asunnon (te jotka asuitte vielä kotona raskaaksi tullessanne)? ja viimeiseksi kysymykseksi, mitä mieltä olisitte jos oma lapsenne tulisi 15 vuotiaana raskaaksi?

toivottavasti en nyt loukkaa ketään näillä kysymyksillä, tarkoitus ei todellakaan ole loukata.

 

En voi vastata kaikkiin kysymyksiin koska olin "jo" 19-vuotias kun poika syntyi. Mutta jos hän saisi lapsen 15-vuotiaana, tukisin häntä olemaan mahdollisimman vastuuntuntoinen isä. Lapsen äitihän sen viimekädessä päättää että pidetäänkö se lapsi vain tehdäänkö abortti. Joka tapauksessa, jos hän saisi niin nuorena lapsen niin auttaisin kaikin mahdollisin keinoin että hän saisi koulut kunnialla loppuun ja pystyisi sitten itse pitämään huolta omasta perheestään.

 

\

En voi vastata kaikkiin kysymyksiin koska olin "jo" 19-vuotias kun poika syntyi. Mutta jos hän saisi lapsen 15-vuotiaana, tukisin häntä olemaan mahdollisimman vastuuntuntoinen isä. Lapsen äitihän sen viimekädessä päättää että pidetäänkö se lapsi vain tehdäänkö abortti. Joka tapauksessa, jos hän saisi niin nuorena lapsen niin auttaisin kaikin mahdollisin keinoin että hän saisi koulut kunnialla loppuun ja pystyisi sitten itse pitämään huolta omasta perheestään.

samaa mieltä oon usn kans,itte tekisin just samoin tuossa tilanteessa..

 

mä sain esikkoni samana päivänä ku täytin 18 mut tilanne oli sinänsä sama ku esim 16v saattaisi olla, eli olin käyny ainoastaan peruskoulun, vähän amista ja jättäny kesken. eli ainoastaan pk alla. vanhemmille kertominen ei pelottanu mut jännitti. tiesin että ne suhtautuis alussa tylysti. toisaalta mun tilanne oli siitä erikoinen että ukolla (joka siis muutaman vuoden vanhempi) oli jo vakituinen, hyvätuloinen työpaikka että rahasta mä en oo koskaan joutunu huolehtimaan, ja olinhan ite ollu töissä että äitiyspäivärahakaan ei ollu minimi.
jos mun poika olis tulossa isäks peruskoulussa, saattaisin olla aika shokissa. mietin tän asian niin että aika harva suhde siinävaiheessa kestää ja tyttö ei missään nimessä sais pakottaa poikaa jäämään lapsen takia. toisaalta jos meidän tytär päättäis pitää lapsen samanikäsenä, sama koskee sitäkin, tottakai tukisin ja niin pois päin mutta jos poika ei halua jäädä ni pakko ei oo. siinä oon aika tiukka että mun huusholliin ei tuu muiden lapset asumaan, jos jompikumpi lapsista saa lapsen nuorena ni mä en siitä oo vastuussa enkä huolehdi, otan hoitoon niinku kaikki normaalitkin mummot mutta äidiksi en rupea. taloudellisesti voin tukea jos siihen on itellä varaa mut oman kämpän saavat vuokrata ja itse lapsensa hoitaa, mä olen omani siinä vaiheessa jo hoitanu. jos pitää leikkiä aikuista ja saada lapsi ni siitä on pystyttävä myös huolehtimaan.

 

Ite oon vielä 19 kun saan lapsen rv 27 ja risat On oma talo ja naimisissa joten suhde on hyvällä pohjalla Lisäksi ammatillinen tutkinto takana Joten mikäs tässä ollessa